15.10.2019
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006272976.html
Kun laki kielsi tyttöjen sukuelinten silpomisen, kenialaiset alkoivat silpoa yhä nuorempia: ”Normaali osa naisen elämää”, sanoo ylpeä ympärileikkaaja
Kisiin maakunnassa Länsi-Keniassa sukuelimet silvotaan yli 95 prosentilta tytöistä.
Kenialainen
Annah Nyanchanna Onyiego, 80, on ylpeä ympärileikkauksen ammattilainen. Hän on silponut tyttöjen sukuelimiä 50 vuoden ajan ja rehvastelee mielellään osaamisellaan.
”Parhaimmillaan tahtini on 40 tai jopa 50 tyttöä päivässä. Tytöt pannaan makaamaan pöydälle, ja avustajat pitelevät heistä kiinni, jotta he eivät rimpuilisi. Jos tytöt eivät rimpuile, työ on hyvin nopeaa.”
Kisiin maakunnassa Länsi-Keniassa sukuelimet silvotaan yli 95 prosentilta tytöistä. Onyiego näkee itsensä hyväntekijänä.
”Leikkaamaton tyttö on hylkiö. Autan tyttöjä tulemaan yhteisön täysivaltaisiksi jäseniksi, pääsemään naimisiin ja turvaamaan tulevaisuutensa. Leikkaamisessa ei ole mitään pahaa. Se ei aiheuta mitään terveysriskejä, eikä kukaan ole ikinä tullut valittamaan.”
Onyiego oppi ammattinsa isoäidiltään ja korostaa, että on vuosien mittaan pysynyt mukana alan kehityksessä.
”Ennen leikkasin veitsellä, mutta sitten siirryin partaterään. Kaksipuolisella terällä voi leikata kaksi tyttöä.”
Hän kehuu myös näppäryyttään.
”Moni kokemattomampi joutuu esimerkiksi tarttumaan klitorikseen pihdeillä tai saksilla saadakseen sen irrotettua. Minä saan siitä aina kiinni sormilla.”
Näyttää kuitenkin siltä, että Onyiegon työt ovat tältä erää ohi. Jokin aika sitten hänen ovelleen kolkutti poliisi, joka käski sakon ja vankeuden uhalla lopettamaan työt.
”Leikkaaminen on kuulemma nykyään laissa kielletty. Se on älytöntä”, Onyiego sanoo.
”Tuloni romahtivat. Olin jo valikoinut lapsenlapsen, jolle opetan ammatin. Toivottavasti laki kumotaan pian.”
- Screenshot_20220821-170325.jpg (160.38 KiB) Katsottu 1591 kertaa
Kenia kriminalisoi vuonna 2011 tyttöjen ympärileikkauksen, jota kutsutaan myös silpomiseksi ja fgm:ksi (female genital mutilation). Nykyään silpomisesta voi saada kolmesta seitsemään vuotta vankeutta tai noin 5 500 euron sakot – mahdoton summa useimmille kenialaisille.
Rangaistus uhkaa paitsi silpojia myös tyttöjen vanhempia, tilojen tai välineiden tarjoajia ja jopa niitä, jotka jättävät raportoimatta tietämänsä silpomistapauksen. Jos silvottu kuolee tai vammautuu, silpojaa odottaa elinkautinen.
Silpominen on erikseen kriminalisoitu 24:ssä Afrikan maassa. Lisäksi se on Suomen tapaan laitonta monessa muussa maassa, vaikka asiasta ei olisi säädetty erillislakia.
Aina erillislaki ei ole johtanut hyvään lopputulokseen. Jos se laaditaan väärin, kuten Keniassa näyttäisi tapahtuneen, haittavaikutukset voivat olla mittavat.
Neljätoistavuotiaat identtiset kaksoset
Miriam ja
Ziporah Ndiege silvottiin yhdeksänvuotiaina. Silpomisen kieltävä erillislaki oli tuolloin ollut voimassa kolme vuotta.
”Aamiaisen jälkeen äiti ilmoitti, että joku tulee tapaamaan meitä. Se oli sairaanhoitaja. Meidät käskettiin riisumaan alapää paljaaksi ja kiipeämään pöydälle makaamaan”, Miriam Ndiege kertoo.
”Aloin itkeä, koska pelkäsin kipua”, Ziporah Ndiege jatkaa.
”Äiti sanoi, etten saisi huutaa, koska jos joku naapurustossa kuulisi, hän saattaisi ilmiantaa äidin ja hoitajan viranomaisille. Äiti lupasi, että kunhan olemme hiljaa, hän ostaa meille uusia vaatteita ja vie rannalle.”
Silpomisen jälkeen tytöt saivat limua ja heidät vietiin peseytymään joessa.
”Emme saaneet mennä ulos kahteen viikkoon, jotta kukaan ei saisi tietää ja tekisi meistä ilmoitusta.”
Kolme vuotta silpomisen jälkeen Ndiegen sisarukset kuulivat koulussa, että silpominen on Keniassa laitonta ja että sillä on vakavia terveysvaikutuksia.
”Olin šokissa. Kuinka äiti saattoi tehdä meille jotain tällaista?” Ziporah Ndiege kysyy.
Sisaruksista tuli aktivisteja, jotka kampanjoivat silpomisperinnettä vastaan. He jakavat tietoa silpomisen vaaroista kavereilleen ja näiden perheille sekä kampanjoivat kotikylässään. Kisiin alueella ihmiset ovat kristittyjä, ja sisarukset valistavat ihmisiä myös seurakunnassaan.
Miriam kertoo jossain määrin myös ymmärtävänsä äidin ratkaisua.
”Täällä traditiot ovat juurtuneet syvemmälle kuin lait. Äiti ei ymmärtänyt terveysvaikutuksia. Hän halusi meidän parastamme. Mutta ei se silti ole oikein.”
- Screenshot_20220821-170333.jpg (216.12 KiB) Katsottu 1591 kertaa
Unicefin selvitysten mukaan lakimuutoksella näyttäisi olevan myönteinen vaikutus silloin, kun maassa on tehty jo pitkään ruohonjuuritason valistus- ja ehkäisytyötä. Ihmisiä täytyy ensin valistaa siitä, miksi silpominen on huono asia.
Yhteisöt, jotka harjoittavat silpomista, eivät pidä sitä väkivaltana. Heidän näkökulmastaan kyseessä on kulttuurinen traditio tai uskonnon edellyttämä toimenpide – arvokas ja tärkeä asia, jolla varmistetaan tytön siveys.
Siveys johtaa hyviin naimisiin, mikä puolestaan johtaa turvattuun tulevaisuuteen ja hyvään elämään. Pelko siitä, että tytär tulee yhteisön hyljeksimäksi, on paljon suurempi kuin pelko rikosseuraamuksesta tai terveysriskeistä.
Monessa silpomista harjoittavassa yhteisössä ei osata yhdistää silpomiseen esimerkiksi virtsaamisvaikeuksia, tulehduksia, synnytyksessä tapahtuvia repeämisiä ja muita vakavia terveysongelmia. Kun ongelmia ei ymmärretä, laki tuntuu perusteettomalta. Se voidaan mieltää etnisen ryhmän syrjimiseksi tai länsimaisten arvojen pakkosyöttämiseksi.
Suomalaisen Solidaarisuus-järjestön
Airi Kähärä tekee Keniassa ja Somalimaassa silpomisen vastaista työtä. Hän kertoo, että aiemmin kisii-tytöt ympärileikattiin teini-ikäisinä mutta lakimuutoksen jälkeen lapset on ryhdytty silpomaan yhä nuorempina. Näin kävi myös yhdeksänvuotiaille kaksosille.
”Lapset silvotaan mieluiten nuorina, sillä kouluun mentyään he oppivat oikeuksistaan ja saattavat alkaa vastustella tai jopa karata kotoa. Nykyään Kisiin maakunnassa silvotaan jopa muutaman päivän ikäisiä vauvoja”, hän kertoo puhelimitse.
Sama ilmiö on havaittu muun muassa Sudanissa ja Etiopiassa. Kun Sudanissa alkoi levitä huhu lakimuutoksesta, siellä koettiin silpomisaalto. Vanhemmat kiirehtivät silpomaan kaikki vastasyntyneistä lähtien. Unicefin selvitys paljasti, että nuoret tytöt ovat kriminalisoinnista kuultuaan vaatineet itse mahdollisimman pikaista silpomista ja ääritapauksissa jopa silponeet toisiaan salaa metsässä.
- Screenshot_20220821-170341.jpg (193.35 KiB) Katsottu 1591 kertaa
Kähärä tunnistaa myös kaksosten kertomuksen siitä, että heitä käskettiin olemaan hiljaa.
”Kriminalisointi on vienyt silpomisen maan alle. Todisteita on vaikea kerätä: lapset eivät halua saattaa vanhempiaan vaikeuksiin, eivätkä kyläläiset ilmianna toisiaan, kun lähes jokaisessa talossa on silvottu tyttöjä. Seitsemässä vuodessa Keniassa on päätynyt oikeuteen alle sata tapausta.”
Kun silpominen on laitonta, myöskään komplikaatioihin ei uskalleta hakea apua, Kähärä kertoo.
”Vanhemmat eivät välttämättä vie lastaan sairaalaan, koska pelkäävät, että heidät pidätetään.”
Kriminalisointia pidetään laajalti hyvänä tapana taistella silpomista vastaan, jos lakimuutos tehdään oikealla tavalla ja oikeaan aikaan.
Mikä Keniassa sitten meni pieleen?
Ensinnäkään lakia ei alettu laatia ruohonjuuritasolta, Kähärä selittää. Sitä alkoivat valmistella YK ja ajoivat kansanedustajat, jotka eivät useimmiten kuuluneet ympärileikkausta harjoittaviin kansanryhmiin. Paikallisia viranomaisia ei otettu mukaan valmisteluun.
Keniassa tyttöjä silpovat eritoten somalit, kisiit, kuriat ja maasait. Lakia ei ole kuitenkaan käännetty yhdellekään näistä kielistä, mistä syystä yhteisöt eivät tunne lakia vaan se on välittynyt kuulopuheiden perusteella.
Lisäksi lain toimeenpanoon ei ole osoitettu rahaa.
”Valtio järjesti oikeusistuimille koulutuksen, mutta ei se riitä. Tietoa ei viety kyliin, ja paikallisilla oikeuslaitoksilla ja poliisilla on hyvin vähän resursseja toimeenpanna lakia”, Kähärä kertoo.
Mitä silpomisen tulevaisuudesta ajattelevat ammattisilpoja Annah Nyanchanna Onyiego ja silpomista vastustavat aktivistit Miriam ja Ziporah Ndiege?
”Ympärileikkaus on normaali osa naisen elämää. Sen julistaminen laittomaksi on naurettavaa, eikä perinne tule ikinä katkeamaan”, Onyiego sanoo.
”Tietenkin se loppuu, kun ihmiset ymmärtävät seuraukset. Eihän kukaan äiti halua tarkoituksella vahingoittaa lastaan. Laki on hyvä, mutta sitä pitäisi välittömästi alkaa soveltaa ankarasti”, Miriam Ndiege sanoo.
Molemmat sisarukset, luokkansa priimukset, aikovat lääkäreiksi ja haluavat valistaa äitejä silpomisen lääketieteellisestä näkökulmasta.
”Meidän sukupolvemme lopettaa silpomisperinteen. Se katkeaa meihin”, Ziporah Ndiege sanoo.