Kommentti: Pikku-Huopalahden hyökkäyksestä epäiltyjen kuulusteluissa on huolestuttavia piirteitä – onko kyse jo jengirikollisuudesta?
Pikku-Huopalahden hyökkäysjutun poliisikuulustelut ovat rikostoimittajalle tuttua luettavaa. Nuorten maahanmuuttajataustaisten miesten kertomukset muistuttavat valitettavasti ammattirikollisten kuulusteluja, kirjoittaa MTV Uutisten rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä.
Alkuperäisen syytteen mukaan ryhmä parikymppisiä naamioituneita miehiä hyökkäsi kahden nuoren kimppuun Pikku-Huopalahdessa maaliskuun lopussa. Jutun käsittely alkoi viime viikolla Helsingin käräjäoikeudessa.
Oikeudenkäynnin aikana syyttäjä luopui syytteistä 17-vuotiaaseen uhriin kohdistuneen väkivallan osalta. 16-vuotiaan uhrin osalta syyte muuttui törkeästä ryöstöstä törkeäksi pahoinpitelyksi ja törkeäksi varkaudeksi.
Syyttäjän alkuperäisen syytteen mukaan 15 syytettyä oli lähtenyt Vantaalta kolmella autolla. Matkalla oli ostettu pesäpallomailoja. Teon aikaan epäillyillä oli kasvomaskit päällä ja kumihanskat kädessä.
Ei ole selvinnyt, kuka viidestätoista väkivaltaa käytti. Poliisi ja syyttäjä lähtivät siitä, että kaikki osallistuivat tapahtumaan.
Syytetyt ovat kiistäneet rikokset. Lähes kaikki ovat somalialaistaustaisia miehiä, jotka puhuvat suomea.
Oikeuskäsittelyn myötä julkiseksi tuli poliisin esitutkinta.
Mitä kuulustelut kertovat?
Rikostoimittajan ammatissa epäiltyjen kuulusteluja tulee luetuksi paljon. Perusjako on selvä: osa myöntää rikokset ja osa kiistää. Osa kiistäjistä voi muutaman kuulustelun jälkeen vaihtaa kantaansa.
Pikku-Huopalahden syytettyjen kuulusteluja lukiessa väistämättä jouduin muutaman kerran muistuttamaan itseäni siitä, että nämä eivät ole karaistuneiden ammattirikollisten kiviseinäkiistoja.
Se on tietysti syytä todeta, ettei epäillyn tarvitse sanoa mitään. Hän saa myös valehdella päinvastoin kuin asianomistaja ja todistaja. Tässä kommentissa ei ole tarkoitus ottaa kantaa siihen, ovatko miehet syyllisiä vai syyttömiä, vaan pohtia sitä millaisen kokonaiskuvan kuulusteluista valitut kohdat antavat tapauksesta erityisesti jengiytymisen suhteen.
Tässä esimerkkejä kuulusteluista Pikku-Huopalahden jutusta. Ne ovat kaikki eri henkilöiltä.
1) En vastaa
Tämä on kiviseinäkiistojen klassisin malli. Epäilty ei puhu yhtään mitään. Ei myönnä, ei kiistä, ei sano ylipäätään mitään. Tällaisia tulee usein vastaan ammattirikollisten kuulusteluissa.
Vastausmalli on tuttu myös tilanteista, jossa poliisia epäillään rikoksesta. Onneksi ne ovat varsin harvinaisia.
- Lähde etpk.
- oikeus_olla_vastaamatta.jpg (99.61 KiB) Katsottu 4367 kertaa
2) En nähnyt, en muista
Jos ammattirikollinen päättää puhua kuulustelussa, vastaukset ovat monesti: En tiedä asiasta mitään.
Ammattirikollinen saattaa käyttää tällaisia taktiikkoja saadakseen poliisin paljastamaan tietojaan.
3) Vaihtoehtoinen syy
Tyypillistä jengiläisten kuulusteluissa on selittää selvältäkin vaikuttava teko joksikin muuksi. Tämä epäilty kertoi käyneensä lenkillä, koska hän oli tallentunut videolle.
Kokeneet konnat kuitenkin tietävät, ettei tämän tyyppinen selitys kannata. Jos kuulustelussa jää kiinni valheesta, niin se heikentää koko kiiston uskottavuutta. Silloin on parempi vaieta kokonaan.
4) Ei tunnettu
Poliisin ja syyttäjän mukaan porukka liikkui kolmella autolla ja nuoret miehet tunsivat toisensa. Tässä kiistetään se, että syytetyt olisivat ylipäätään tunteneet toisiaan. Tämä tulee harvemmin vastaan ammattirikollisten jutuissa.
Tässä tapauksessa tämä kiisto iskee poliisin ja syyttäjän suunnitelmallisuus -teorian ytimeen.
Toinen epäilty kiistää yhteydet toteamalla ne sattumaksi.
5) Ammattirikolliset saattavat käyttää selityksenä sitä, että jengiläisiä aina vainotaan
Tässä kuulustelussa epäilty vetoaa ihonväriinsä.
- Lähde etpk.
- tummaihoinen_uhriutuu.jpg (45.15 KiB) Katsottu 4367 kertaa
6) Ei haluta kertoa
Tässä vaihtoehdossa epäilty myöntää tapahtumia osin, muttei halua mennä yksityiskohtiin. Myönnetyt yksityiskohdat ovat tyypillisesti sellaisia, jotka poliisi on kyennyt todentamaan muilla keinoin, esimerkiksi puhelinten sijaintitiedoista tai valvontakamerakuvista.
Kiistolle haetaan uskottavuutta myöntämällä selviä asioita, muttei kuitenkaan kerrota tapahtumista, eikä mennä henkilöihin.
7) Ei me vaan muut
Tässä epäilty myöntää olleensa paikalla, mutta kertoo asian koskevan aivan muita henkilöitä.
Ei puhuta muiden päälle
Tässä alla olevassa esimerkissä tämäkin epäilty myöntää olleensa paikalla, mutta kaverien päälle ei puhuta. Sama on tullut esiin myös muissa kuulusteluissa, joissa syytetyt eivät tunne toisiaan.
- Lähde etpk.
- kepposen_selittelyä.jpg (81.56 KiB) Katsottu 4367 kertaa
Oikeussalissa syytteet kiistäneet miehet vaikenivat. Yksikään ei halunnut tulla kuulluksi.
Jengirikollisuutta
Kuulustelut maalaavat kuvan suunnitellusta teosta, jossa on naamioiduttu kasvomaskeilla ja sormenjäljet on vältetty kumihansikkailla. Yhtenäisyys näkyy kuulusteluissa siten, ettei tekoja myönnetä, kavereita ei tunneta, eikä varsinkaan puhuta kenenkään päälle, vaikka oma tilanne voisi helpottua.
Hyökkäyksen todellista syytä ei tiedetä.
Toki on muistettava, että tapauksen oikeuskäsittely on kesken ja tässä vaiheessa kaikki ovat syyttömiä. Maahanmuuttotausta ei tee kenestäkään rikollista.
Kokonaisuudessaan Pikku Huopalahden hyökkäys muistuttaa ruotsalaisen jengirikollisuuden mallia.
Helsingin poliisi on todennut, ettei Helsingissä ole katujengejä, vaikka sen tapaisia piirteitä on.
Syytetyt päästettiin vapaaksi tutkintavankeudesta viime perjantaina. Jos syytteet kaatuvat, valtio maksaa noin kaksi kuukautta vangittuna olleille miehille koppikorvauksia useita tuhansia euroja per syytetty.