https://www.aamulehti.fi/tampere/art-2000010751632.html
Oskari ei koskaan tullut kotiin
Tampereen Kalkussa tapahtui syyskuun lopussa ulosajo, jossa kuoli 16-vuotias tamperelaispoika Oskari. Vanhemmat kertovat nyt, mitä tuona surullisena iltana tapahtui. ”En olisi halunnut tällaista uhria antaa, mutta jos Oskarin tarina voi edes jonkun hengen pelastaa”, äiti sanoo.
:
Kun Oskarin äiti ja isä syyskuun 28. ja 29. päivän välisenä yönä palasivat sairaalasta tyhjään kotiin, Oskarin tavarat tuntuivat suorastaan huutavan, miten kesken heidän lapsensa otettiin elämästä pois.
Viimeinen päivä
Lauantaina 28. syyskuuta Oskarin perhe – äiti, isä, jo muualle muuttaneet kaksi isosiskoa, lapsenlapsi ja Oskari – kokoontui syömään kotiin Tampereella. He nauttivat naudanpihvejä pippurikermakastikkeessa, keskustelivat Oskarin suorittamasta hygieniapassista, ihastelivat puolitoistavuotiasta lapsenlasta.
Kun Oskari teki illalla lähtöä kaupungille, äiti katsoi poikaansa ja ajatteli, että kylläpä tämä onkin ihana. ”Minä menen vielä vähäksi aikaa ulos, heippa”, Oskari huikkasi.
Ne olivat hänen viimeiset sanansa äidilleen.
Äiti osui turmapaikalle
:
Lauantai-iltana 28. syyskuuta kello 22.16 äiti lähetti Oskarille viestin ja pyysi tätä tulemaan jo kotiin. Tavallisesti puhelin alkoi heti näyttää Oskarin kirjoittavan vastausta, mutta nyt viesti ei mennyt läpi.
Äiti yritti soittaa pojalleen, mutta puhelin oli pois päältä.
Hän alkoi aavistella pahaa ja lähti etsimään poikaa kaupungilta. Oskarin isä jäi kotiin Tampereen Pyynikille vahtimaan perheellä hoidossa ollutta tuttavan koiraa, odotti vaimoltaan tietoja ja koki elämänsä pahimmat epätietoisuuden ja huolen tunnit.
:
Äiti suuntasi kohti Kalkkua, mutta matka katkesi poliisin tiesulkuun. Kalkun kehätien ja Kolmihaarankadun kiertoliittymässä oli tapahtunut onnettomuus ja poliisit estivät ajamisen lähemmäs. Kun äiti kertoi liikennettä ohjanneelle poliisille etsivänsä 16-vuotiasta poikaansa, hän huomasi poliisin ilmeen muuttuvan vähän. Poliisi astui sivummalle ja puhui radiopuhelimeen.
Kun äiti kuuli, ettei onnettomuudessa ollut osallisena jalankulkijaa, hän päätteli, ettei Oskari voinut olla siinä mukana ja lähti etsimään poikaansa muualta. Pian hän sai puhelun poikansa kaverilta. Tämä kertoi Snapchatista löytyvän videon, jossa Oskari istuu Mersun kyydissä ja vauhti on kova.
Hetket Acutassa
Saadakseen tietää, mitä Oskarille on tapahtunut, äiti soitti ensin 112:een ja sitten Tampereen yliopistollisen sairaalan Taysin päivystykseen Acutaan, mutta joutui hoidon tarpeen arvioinnin puhelinjonoon sijalle kolme. Hän lähti ajamaan Acutaan.
”Onkohan minun poikani tuotu tänne”, hän kysyi hädissään. Hoitaja vei hänet sivuhuoneeseen odottamaan. Äiti tärisi ja paleli, mutta ajatteli, että hänen on oltava vahva kohdatessaan poikansa kenties teho-osastolla tai jalka katkenneena.
Kello 0.31 huoneen ovi aukesi ja tilaan astui kaksi poliisia ja pappi.
Äiti parahti, etteivät nämä voi tulla hänen luokseen. ”Valitettavasti sinun poikasi Oskari on menehtynyt”, sanoi toinen poliiseista.
:
Kaikki voi päättyä äkisti
Kaikki päivät Oskarin vanhempien elämässä ovat nyt raskaita, mutta perjantai 11. lokakuuta on aivan erityisen raskas päivä. Äiti ja isä ovat edellispäivänä käyneet katsomassa kappelissa poikaansa ja osallistuneet toissapäivänä urheiluseura Raholan Pyrkivän koripalloilijanuorelleen järjestämään muistojuhlaan. Siellä Oskarin äiti kokosi itsensä ja piti puheen.
”Vaikka Oskarin kuolema oli turha, tehdään yhdessä hänen elämästään tärkeä. Osku eli hyvän, mutta lyhyen elämän”, sanoi äiti siellä.
Vanhemmat kulkevat kauniissa kodissaan järkyttyneinä ja kyyneleet silmissä. Heidän on vaikea käsittää, mitä heidän elämässään on tapahtunut. Miten kaikki voi muuttua niin äkisti? Miten poika, joka on täynnä naurua, touhua ja elämää, onkin yhtäkkiä, yhdessä silmänräpäyksessä, iäti poissa? Miten elämä voi tästä eteenpäin jatkua?
:
”Minusta tuntuu, että olen ihan vanha mummu. Jalkani kuljettavat minua, mutta muuten olen turta ja voimaton”, Oskarin äiti sanoo.
Rakkaita muistoja
Kauniit muistot Oskarista ja hänen menetystään koskevat järkyttävät muistot vuorottelevat vanhempien mielissä. Äiti muistaa nopean katseen, jonka Oskari aina loi katsomossa seisseeseen äitiinsä, kun hän onnistui koripallopelissä.
Isä kertoo, että yleensä Oskari tuli treeneistä Kangasalta bussilla, mutta Oskarin kuolinpäivää edeltävänä torstai-iltana isä pomppasi ylös nojatuolista, pukeutui ja lähti hakemaan Oskarin treeneistä. Matkalla kotiin isä ja poika juttelivat opetusluvasta ja autoista.
Äiti muistelee, miten mutkaton ja huoleton hänen poikansa oli. Isää naurattaa, kun Oskari tänä syksynä koulussa kirjoitti haluavansa tulla isona varakkaaksi isäksi onnellisessa perheessä.
:
Isä mainitsee, että vaikkapa vain laulu radiosta, yksi lause tai yksi katse Oskarin tavaroihin saa tuskan vyörymään. ”Ei sitä voi kertoa, miltä tuntuu, kun oma lapsi kuolee. Sitä tuskaa ei voi sanoiksi sanoa.”
Jos edes jotain hyvää
Vanhemmat haluavat kertoa Oskarin tarinan, koska toivovat, että tämän kuolemasta seuraa edes jotain hyvää. ”En olisi halunnut tällaista uhria antaa, mutta jos Oskarin tarina voi edes jonkun hengen pelastaa”, äiti sanoo.
:
Nuoria hän muistuttaa siitä, että vanhempien tehtävä on panna rajoja ja nipottaa kaikesta. ”Mutta muistakaa, että me vanhemmat teemme sen valtavasta rakkaudesta. Vaikka olen aina rakastanut lapsiani, nyt sen merkitys entisestään korostuu. Lasten kanssa vietetty aika on arvokkainta mitä on.”
Äiti toivoo, että Oskarin hengen vaatinut ulosajo vaikuttaisi nuorten ja aikuistenkin ajotapaan. ”Ettei aiheutettaisi tällaista tuskaa kenellekään.”
:
Kaikki rakkaus ja ikävä
Äiti sanoo, että kahden tyttärensä ja nyttemmin kahden lapsenlapsensa vuoksi hänellä on syy elää. ”Mutta Oskarin vuoksi minulla on syy myös kuolla aikanaan. En kohtaa kuolemaa ensimmäistä kertaa, mutta nyt menetin ihmisen, jonka elämä on tärkeämpi kuin omani.”
Hän ei koe olevansa kovin hengellinen ihminen, mutta sanoo nyt miettivänsä, missä Oskari on. ”Oskarin kuolemalla ei ole mitään tarkoitusta, ei mitään selitystä. En selviä tästä ajattelemalla, että tähän päättyi kaikki.”
Äiti kertoo hetkestä kappelissa, kun hän piti toista kättään Oskarin sydämen päällä ja toista kättään Oskarin isän kädessä. Oskarin isä laski toisen kätensä poikansa pään päälle, ja hänen silmästään tipahti kyynel Oskarin tyynylle.
:
Cut. Pykälä 21.
-NILS-
