Minä olen huomannut aikaisemminkin sen, että otan kierroksia siitä, että nuoret ihmiset alkavat ''leikkiä ennen vanhaa''.
Minun lapset ovat asuneet noin 1/3 lapsuudestaan kaupungissa, 1/3 ihan metsässä ja viimeisen 1/3 ''kirkonkylällä''.
Kaikki perustaidot, nuo
''vanhanaikaisuustaidot'' tulenteosta makuusuojan valmistukseen on leikkimielisesti opeteltu. Jopa
sos onnistuisi savulla. Tietäisivät jokainen mitä marjoja metsässä uskaltaa syödä ja minkä näköinen on kyykäärme. Osaisivat ainakin teoriassa leikkiä kuollutta karhun kohdatessaan ja tietäisivät, että jäänaskalina voi hädässä käyttää myös teräviä kädessä pysyviä kiviä tai kepppejä.
Silti minä en päästäisi heitä metsään ilman puhelinta.
Viimevuosina erityyppinen
'köyhistely' ja
'alkeistelelu' on muutenkin tullut selkeästi muotiin. Palataan mukamas niihin hyviin vanhanajan tapoihin, mutta todellisuudessa joukosta poimitaan vain ne oman elämän tilanteeseen sopivimmat: kännykkä lapsella on kallis siispä se on turha. Todellinen syy on raha, mutta asia käännetään muuksi.
Toinen näppärä esimerkki on auto. Perheeseen ei hankita autoa mukamas ekologisista syistä: autot saastuttaa ja joukkoliikenne on in! Todellisuudessa sukulaisia ja ystäviä ajatetaan satoja kertoja ja tuhansia kilometrejä turhaan kuskaamassa perhettä ees sun taas minne sattuu. Ja kyydin uupuessa mihinkään ei lähdetä. Taaskaan minusta todellinen syy autottomuuteen ei ole ympäristö, vaan raha.
Kolmas hyvä esimerkki on asunnon hankinta. Omistusasuminen luokitellaan kerskakulutukseksi ja asutaan maailmaa säästävästi vuokralla: 'miksi kaikkien pitäisi hankkia energiaa kuluttava omakotitalo'? Vaikka todellisuudessa syy on siinä, että boheemi opiskelija elämä söi luottotiedot ja mahdollisuuksia työttömänä akateemisena asuntolainoihin ei ole.
Minusta paras ja helpoin tapa kasvattaa lapsia on se, että heittää sen kiristävän pipon nurkkaan ja käyttää tervettä talonpoikaisjärkeä.
Tietenkään lapsen ei pidä saada kaikkea ja tietenkin lapsella pitää olla rajoja. Itseasiassa joka asiassa. Tottakai lapsen pitää totella ja tottakai vanhempia kunnioitetaan. Ja poliisia ja talkkaria. Siinä missä opettajaakin.
Kun ne pienenä saa kuriin ja 'herrannuhteeseen', pysyy ne kyllä hanskassa aika hyvin sitten murkkuiässäkin. vanhempien olisi hyvä kapinavaiheessa muistaa, että on ihan turha turhalla ajaa itseään lapsen ''periviholliseksi'', koska sillä jo välttää monta turhaa kehitykseen liittyvää kapinaa.
Kyllä auktoriteettinsa rakkaudella ja kurilla ansainnut vanhempi säilyttää sen myös myrskyjen läpikin.
Kukaan terve vanhempi ei oikeasti halua hakemalla hakea sellaisia asioita, joilla saisi lapsensa asetettua silmätikuksi ja kiusatuksi, mutta siitä huolimatta vanhemmat toisinaan tahtomattaan ajavat lapset hankalaan tilanteeseen. Ehkä ymmärtämättömyyttään, toisinaan jopa omia ankeita aikojaan kostaen.
Ja se on minusta aika ikävää. Ikävämpää kuin luunappi tai tukkapölly.
__________________________________
Sinä et Mikko tunnut ymmärtävän kysymystä.
Kyllä. Kyllä sitä ennenkin on lapsia osattu kasvattaa, mutta moniko pöljä siitä uhosi keskustelupalstoilla ennen ensimmäistäkään omaa lasta?
Keravalla on 7-vuotias tyttö kadoksissa. Juuri nyt. Olisiko jo löytynyt, jos olisi puhelin? En voi tietää, koska tietoa puhelimen olemassa olosta ei ole.
Ei Mikko. Maailmaa et voi sulkea lastesi ympäriltä pois. Tai voit Mikko. Voit pitää kersasi kotona ja huolehtia heidän hoidosta ja myöhemmin koulutuksesta itse. Silloin saat suojattua heidät pahojen vaikutteiden tarjonnalta ja olet heille suojelusenkelinä kännykän sijaan.
Sähköpostilla voi toki sopia, mutta sehän on jo sama asia kuin kännykkä; käytät modernia teknologiaa.
Minulla tietokone ei ole koko ajan päällä kotona.
Jos toivon ystävättäreni lähtevän kanssani lenkille, on huomattavasti helpompaa soittaa puhelimella kuin käynnistää tietokone ja toivoa, että hänenkin koneensa sattuisi olemaan auki.
Kyllä minulla on skype sekä työ-, että kotikoneella, mutta käytän sitä vain ulkomailla asuvien ystävien ja sukulaisten kanssa maratonpuheluja puhuttaessa. Lyhyisiin minulla on varaa puhelimestakin.
Jos lukisit kännykkäsi manuaalin, huomaisit, että ruutuun syttyvällä ''hiljennä'' -toiminnolla et laita luuria ystäväsi korvaan, vaan puhelu soi ja soi niin kauan kun soi. Soitto vain ei kuulu sinulle.
Minä en sanonut, että puhun veljeni tai äitini kanssa puhelimessa vessasta, vaan kerroin, että välimme ovat niin läheiset, ettei se meistä ketään haittaisi, huvittaisi korkeintaan.
Taas väärin: puhelin ei ole ratsastaessa mukana siksi, että siihen puhuttaisiin, vaan siksi, että tapaturman tai onnettomuuden sattuessa apua on helpompi saada.
Aika toivotonta. Minä toivon kuitenkin hartaasti, että jos minulle joskus sattuu jokin onnettomuus, paikalle osuu ihminen joka kantaa mukanaan puhelinta ja apu paikalle saadaan tehokkaasti.