MURHA.INFO

Mä kävin tässä yksi päivä lukemassa acolumbinesitelta kaikkee, ja tulin oikeastaan aika surulliseksi kun luin Dylanin päiväkirjamerkintöjä; poikahan oli niiin rakastunut mutta ei osannut tai kehdannut lähestyä tätä tyttöä. Se, kirje, jonka hän oli kirjoittanut tälle tytölle mutta ei koskaan lähettänyt, niin ei osaisi kuvitella massamurhaajan tuottavan tuollaista rakkautta pulppuavaa tekstiä. Dylan on arvoitus, ja paljonhan sitä on spekuloitu. Yltiöromanttinen kun olen, niin en voinut välttää ajatusta, että jos tämä neitokainen olisi tullut Dylanin avuksi, niin rakkaus olisi voinut pelastaa monia... Vähän imelää...mut totta. Vai onko ennakkotapauksia rakastuneesta ja onnellisesta ihmisestä joka murhaa? No ehkä BTK. Kait.
En vaan saa mahtumaan samaan ihmiseen ujon nuoren miehen päiväkirjan tekstejä rakkaudesta ja hänen toivestaan, ja sitä Dylania josta Brooks Brown sanoi, että "he had time of his life." Erichän oli hyvin erilainen koko ammuskelun ajan. Kai hän halusi pitää pienen etäisyyden uhreihin sillä tavalla, että ei päästänyt suustaan ihan mitä tahansa. Ehkä hän oli jopa hillitty.

Ericin päiväkirjat oli myös tuolla sivustolla mutta niitä ei ollut tekstattu, eikä siitä käsialasta saanut mitään selvää! Olis kiva päästä niitäkin lueskelemaan. Mut enemmän mä etin edelleen hyvää videomateriaalia. Oon kahlannu koko tuben läpi ja katsonut nää muutamat dokkarit mitä niistä on. Tubessa pyörii jonkin verran Columbine movie trailereita. Onks näist mitää tietoo ku eipä ainakaan mistään löydy mitään leffaa tai uutta dokkaria?

Antoine kirjoitti:

Hänen mukaansa Ericiä ja Dylania ei itseasiassa edes kiusattu, vaan lähestulkoon päinvastoin; Eric ja Dylan provosoivat tähän kiusaamiskäytökseen ja koulun ulkopuolella olivat itse niitä kiusaajia, jotka räjäyttelivät ja tuhosivat ihmisten omaisuutta ja kiinteistöjä.

Minusta on aika selvää, että moni kiusan kohteeksi joutunut kiusaa joskus itsekin ja moni kiusaaja joutuu kiusatuksi. Vaikka en missään määrin pidä Columbinen kouluiskua pelkän kiusaamisen tuloksena, se on aivan taatusti vaikuttanut pohjimmiltaan ehkä eniten tapaukseen, kuten myös sitä edeltäneisiin pienempiin rikkeisiin. Kun ihmistä kiusataan tarpeeksi kauan on hyvä todennäköisyys että hän alkaa jossain vaiheessa pistää takaisin vähintään samalla mitalla

Kirjoittaja on psykologi, joka sanoo, että hänen haastattelemiensa ihmisten jäljiltä ainoastaan yksi sanoi nähneensä, että Eric oli kerran tönäisty kaappeja vasten, muut kertoivat, etteivät olleet nähneet kiusaamista.

Ja joissain dokumentin pätkissä oppilaathan nimenomaan kertovat, että heitä kiusattiin esimerkiksi ruokalassa aika rankasti kaikkien nähden (mm. heiteltiin kaikenlaista heidän niskaansa ja haukuttiin homoksi).

Ihan vain nopeasti keskustellakseni; Jos koulukiusaamista tapahtuu koko ajan silmiesi alla, sille tulee joskus melkeinpä immuuniksi. Ei siitä enää oikeastaan 'välitä', kun ei siihen voi/halua vaikuttaa. Ja riippuuhan se aina siitä, keneltä kysyy. Jos kysyy kiusatulta, onhan vastaus aina erilainen, kuin se, kun kysytään kiusaajalta. Joten varmasti kaikki ovat omalta osaltaan sekä oikeassa että väärässä..
Uskoisin kuitenkin, että kiusaamista on tapahtunut. Kiusaamisen vakavuus riippuu siitä, kuka sitä katsoo.

Btw, tulin takaisin ..

Elephant kirjoitti:Btw, tulin takaisin ..

Olitko KRP:n ylläpitämässä hostellissa?

VoDKa kirjoitti:

Elephant kirjoitti:Btw, tulin takaisin ..

Olitko KRP:n ylläpitämässä hostellissa?

Olisinkin.. Harmikseni voin vain sanoa että aloitin työt
Mutta mikä oli sen kirjan nimi, josta VoD puhuit tuossa ennen vuoden vaihtumista, joskus loppusyksystä, joka julkaistiin, miten se nyt oli, 'vahingossa', ennen aikojaan? Koitin äsken etsiskellä ketjusta sitä ja kun ollut hetken aikaa ihan varjossa tästä kaikesta niin päässyt unohtumaan..
Sitä kirjaa kun niin paljon povattiin, tahtoisi itselleen..

Elephant kirjoitti:Mutta mikä oli sen kirjan nimi...

A Lasting Impression - The Impact of Columbine
Kirjailija: Sasha Huttunen.

Sasha tosiaan laittoi aikanaan viestiä minulle, että liian aikaisin julkaistu ja hän oli tekemässä uutta versiota siitä. Sen jälkeen ei olekaan kuulunut mitään, vaikka laitoin aikanaan postia johon kaipasin vastausta. Saa nähdä, miten on käynyt. (Jos mitenkään, eli onko tuota uutta versiota sitten koskaan tulossa...)

VoDKa kirjoitti:Sasha tosiaan laittoi aikanaan viestiä minulle, että liian aikaisin julkaistu ja hän oli tekemässä uutta versiota siitä. Sen jälkeen ei olekaan kuulunut mitään, vaikka laitoin aikanaan postia johon kaipasin vastausta. Saa nähdä, miten on käynyt. (Jos mitenkään, eli onko tuota uutta versiota sitten koskaan tulossa...)

Minulla on tuo kyseinen kirja, koska olin tapani mukaan liian hätäinen, enkä ainakaan huomannut siinä mitään suoranaisia virheitä. Tosin lukemisesta on jo aikaa ja tietoa on tullut sen jälkeen paljon lisää, joten minulta saattoi jäädä jotain huomaamatta. Vähän vaikea lähteä arvioimaan ilman tietoa siitä, miten uuden version on tarkoitus vanhasta erota. Hyvä kirja joka tapauksessa, tosin Dave Cullenin Columbine oli mielestäni vielä monin verroin parempi.

Ehkä Dylan sittenkin kirjoitti päiväkirjaansa punaisella eikä keltaisella kynällä, siinähän olisi jo korjaamisen paikka...

Sain viime yönä päätökseen tuon "Give A Boy A Gun"-kirjan, jonka kirjoitustyyli kyllä poikkeaa kaikista koskaan lukemistani kirjoista. Kyseessä on oikeastaan fiktionaalinen tv-dokumentaarisesti kirjoitettu kirja, jossa täysin keksityt hahmot kertovat omista kokemuksistaan ja siitä, kuinka kaksi heidän koulussaan vaikuttanutta poikaa päätti tappaa heidät kaikki. Aluksi tuskailin tyylin vuoksi, sillä kaipasin suoraa tarinaa, mutta kun juoneen pääsi mukaan, luin kirjan kahden illan aikana lopulta. Tarina oli ja ei ollut suoraan Columbinesta. Siinä oli "viitteitä" (ja jopa ideoita, käyttikö Seung Hui Cho tätä kirjaa apuna?) Virginia techin tuleviin tapahtumiin (jotka tapahtuvat siis vuosia vasta sen jälkeen kun kirja on jo kirjoitettu ja julkaistu), ja alaviitteissä on ihan täyttä kouluammuskeluihin ja aselakeihin perustuvaa faktaa jatkuvalla syötöllä. Näiden faktojen mukaan vuoden 1996 tutkimuksessa kävi ilmi, että joka päivä 14 alle 19-vuotiasta lasta kuolee aseen tappamana. Lisäksi kerrotaan myös ammuskelun toteuttaneista: Kip Kinkelin koulussa kouluavustajia oli yksi seitsemääsataa oppilasta kohden. Ja yleistä tietoa aseiden tappamista ihmismääristä: Kahdeksan vuotta kestäneen Vietnamin sodan aikana kuoli 58 148 amerikkalaista. Kolme vuotta kestäneen Korean sodan aikana 33 651. Ja vuoden 1995 aikana yksistään (ilman mitään sotaa vaikuttajana) 35 957.

Tästä kirjasta oli muistaakseni jo aiemminkin puhetta tässä topicissa, mutta nyt voin kertoa myös kirjan luettuani, kannattiko sen lukeminen: Ehdottomasti kannatti. Tarina jäi pyörimään mieleen ja kummitteli koko päivän enemmän tai vähemmän. Ehkä lopputuloksen vuoksi, ehkä muuten vain. Jos saatte jostain käsiinne, niin hankkikaa ihmeessä.

VoDKa kirjoitti: Ja yleistä tietoa aseiden tappamista ihmismääristä: Kahdeksan vuotta kestäneen Vietnamin sodan aikana kuoli 58 148 amerikkalaista. Kolme vuotta kestäneen Korean sodan aikana 33 651. Ja vuoden 1995 aikana yksistään (ilman mitään sotaa vaikuttajana) 35 957.

Aseiden tappamista...? Kait nämä kuolleet ovat kuitenkin ihmisten tappamia.

Pharaoh kirjoitti:

VoDKa kirjoitti: Ja yleistä tietoa aseiden tappamista ihmismääristä: Kahdeksan vuotta kestäneen Vietnamin sodan aikana kuoli 58 148 amerikkalaista. Kolme vuotta kestäneen Korean sodan aikana 33 651. Ja vuoden 1995 aikana yksistään (ilman mitään sotaa vaikuttajana) 35 957.

Aseiden tappamista...? Kait nämä kuolleet ovat kuitenkin ihmisten tappamia.

Olipa varsinaista viilausta

Kiitos kovasti muuten kaikista kirjavinkeistä. Itse olen vasta Dave Cullenissa, että nuo muut saavat odottaa must read -listalla omaa vuoroaan.

Littletonissa lähellä Columbinea eräässä toisessa koulussa on ammuskeltu tiistaina, jos en nyt väärin muista.. 32-vuotias ampuja, joka oli sattumoisin koulun entinen oppilas, ehdittiin onneksi kuitenkin pysäyttää ennen kuin hän ehti kouluun sisälle.

http://news.yahoo.com/s/ap/20100224/ap_ ... hooting_26

Tuolta löytyy lisäinfoa tapahtuneesta.

Pakko sanoa, että se kaupunki menee kohta sekaisin, alle 5 kilometrin päässä Columbinesta, Deer Creekin middle schoolissa. Ei onneksi kerennyt kuin haavoittamaan kahta, jotka jo paranemaan päin.
Mutta hyvin vedetty opettajalta, David Benke, joka taklasi ampujan parkkipaikalle
Onkohan Littletonin opettajat saaneet jo jonkinlaista sissikoulutusta tulevia tapauksia varten.. Heh heh.

Elephant kirjoitti:Onkohan Littletonin opettajat saaneet jo jonkinlaista sissikoulutusta tulevia tapauksia varten.. Heh heh.

Jep, hyvin mahdollisesti:

Schools in Littleton have gone through extensive emergency drills after the Columbine tragedy, and David Benke said he always thought about what he'd do if a school shooting broke out.

Voi niitä kyläläisiä, kun vanhat ruvet revitään aina uudestaan auki. Ja tällä kertaa vielä noin lähellä.

Kappas. Löytyi poikien murto-oikeudenkäynnistä ääninauhaa pikkuinen pätkä. (Se tilanne kun tuomari kyselee koulumenestyksestä.)

http://www.youtube.com/watch?v=Eh_KNomqWH4

Tekstitetty onneksi englanniksi, koska ääni on hiljainen ja heikkolaatuinen, mutta kyllä sieltä selvää joten kuten silti saa.

VoDKa kirjoitti:Kappas. Löytyi poikien murto-oikeudenkäynnistä ääninauhaa pikkuinen pätkä. (Se tilanne kun tuomari kyselee koulumenestyksestä.)

http://www.youtube.com/watch?v=Eh_KNomqWH4

Tekstitetty onneksi englanniksi, koska ääni on hiljainen ja heikkolaatuinen, mutta kyllä sieltä selvää joten kuten silti saa.

Minulla on tästä samaisesta keskustelusta kaksi lyhyempää pätkää koneella. Taisin joskus ladata ne acolumbinesite.com -sivustolta. On niin kiva kuulla poikien ääntä

Onkohan tää linkki jo ollu täällä mut laitetaan nyt kumminkin. Mielenkiintoista kuulla äidin kertomaa.

http://www.dylanklebold.net/articles/oprah.html

Laittakaapa uusimpia erityisesti videolinkkkejä tulemaan columbinesta jos sellaisia on löytynyt.

Mulla juuri parhaillaan on kesken tuo Dave Cullenin kirja; Columbine. Vaikuttaa aika tiiviiltä tietopaketilta. Teksti on myös sen verran tiheää että, vaikka englantia suht hyvin puhunkin, on sitä hidasta lukea ymmärrettävästi.
Hankin itselleni myös kirjan "Rachel's Tears." En nyt uskonasioihin halua sen enempää ottaa kantaa, mutta nuoren neidon tarina on surullisen kiehtova.