JanitaSlim kirjoitti: Pe Joulu 12, 2025 4:46 pm
Riskiä on suurentanut kersojen teko romanin kanssa, ei ole valoja ollut päällä ns. kotona.
Uhri muutti käsittääkseni saman romanin kanssa sinne omakotitaloon, ei yxxin.
Jokainen kantaa sukupuolistaan riippumatta vastuun päätöksistään. Jos menee maailmassa ihan päättömänä mitään miettimättä, tai kyseenalaistamatta niin aivan varmasti mahdollisuudet tulla tapetuksi, ryöstetyksi, tai raiskatuksi nousevat myös miessukupuolten kohdalla. Näissä keskusteluissa aina palataan siihen, että aikuinen nainen on jotenkin mieleltään holhousta vaativa lapsi, joka ei vielä ymmärrä syy ja seuraussuhteita olleskaan.
Ymmärrän, mitä sanot. Enkä ole oikeastaan edes eri mieltä.
Kuitenkin tuntuu todella pahalta tämän naisen vuoksi, koska tiedän, miltä tuntuu pelätä ja yrittä suojella pieniä lapsiaan. Miten musertava tilanne voi olla, ja miten joutuu valitsemaan ylpeyden ja avunpyytämisen välillä. Miten elämä muuttuu vankilaksi ja tavallaan itse tajuaa, että jatkamalla näin ei mikään muutu, mutta ulospääsyä ei vain siinä hetkessä ole tai sitä ei löydy. Lisäksi uhrin eduksi on sanottava, että hän
oli tehnyt yhteiskunnan vaatimat toimet, eli rikosilmoituksia pahoinpitelyistä ja muuttanut pois.
Seuraava kritiikki voi kohdistua siihen, miksi nainen "otti miehen takaisin". Luulenpa, että ei oikeastaan ottanut. Mies vain tuli ja nainen antoi ajan myötä periksi.
Tänne linkattujen asunnonhakuilmoitusten perusteella hän on hakenut nimettömänä (miksi, jos ei pelkää?) asuntoa vaikean/muuttuneen elämäntilanteen vuoksi. Mies on ollut se, joka ei ole kunnioittanut naisen rajoja ja toiveita, vaan joko väsyttämällä, lapsilla kristämällä, uhkailemalla tai väkivalloin luikerrellut tiensä takaisin. Ehkä vannonut muuttuneensa.
En avaa yksityiskohtia sen enempää, mutta tiedän, mitä on
vuosikausia jatkuva aktiivinen torjuminen. Satoja viestejä ja puheluita viikossa. Ei, et voi tulla. Ei, en halua tavata. Ei, et voi nähdä lapsia jos olet sekaisin. Ei, en rakasta sinua. Ei, et saa seksiä. Ei, itsemurhalla uhkailu ei auta. Ei, en vihaa vanhempiasi. Ei, minulla ei ole uutta miestä. Ei, et voi tulla jouluksi.
Kun tiedän tämän, tunnen sympatiaa uhria kohtaan. Kukaan ei jaksa tuollaista, etenkään jos mannella on ollut se heimovelineuvosto siinä kylkiäisenä luomassa uhkaa ja painetta. "Jos et ota miunua yöksi, tulemme sitten ikkuunan läpi kaikki". Esimerkiksi.
Ihannemaailmassahan kaikki huolehtisivat lapsistaan, kasvattaisivat heille viisasta pelkoa, sosiaalisten tilanteiden lukutaitoa, itsenäisyyttä ja varovaisuutta, empatiaa, toisista välittämistä ja muutenkin terveen pään. Luulen kuitenkin, että tällä Savonlinnan pariskunnalla uhri oli se, jolla em. ominaisuuksia oli enemmän. Siksi haluan kohdistaa kaiken kritiikkini tekijään, hänen kasvatukseensa ja arvomaailmaansa. Kukaan uhri, olkoonkin mies tai nainen, tyhmä tai viisas, nuorena törttöillyt tai katolisessa luostarissa kasvanut -ei ansaitse tulla poltetuksi elävältä pienet lapset rinnallaan. Ei kukaan.
