MURHA.INFO

^^Kiitos Alibin jutusta! Hyvä yhteenveto kaikesta Kyöstin kirjassa esille tuodusta.

Mielenkiinnolla odotan esiintyvätkö Vihtori ja Arvo siinä elokuvassa.

Mustapartaisen "tienlinjausinsinöörin" rooli on kuitenkin ehkä haastavin näyttelijälle. Kyseinen herra oli suunnitellut Isojoen tiestön uuteen uskoon ja keksijänkin vikaa hänessä oli. Merkittävin hänen luomuksistaan lienee kusipumppu, jolla eläinten virtsaa voitiin pumpata säiliöön. Toinen maininnan arvoinen innovaatio oli pahvirullasta valmistettu linssitön kaukoputki, jolla hän tarkkaili tielinjauksiaan. Hänen kotipihalleen oli myös valmistumassa eduskunnan istuntosali. Otaksun kuitenkin hänen tulleen suljetuksi mielisairaalaan, ennen kuin ensimmäinen istunto ehdittiin pitää.

Jonkin verran tapaukseen perehdyttyäni yhden täysin tähän nimimerkki sörssen toteamukseen:

sörsse kirjoitti: Su Tammi 21, 2018 1:16 pm Näitä juttuja lukiessa ja miettiessä minulle on jäänyt erittäin voimakas kuva, että koko Isojoki on ollut tuolloin yhtä suurta hullujen avohoitolaa+avovankilaa, missä kaikkein hulluimmat ovat aktiivisesti olleet liikkeellä juuri tuolloin Kyllikin murhailtana ja yönä,, osa vielä pari päivää sen jälkeenkin ja suurin osa juuri tuolla tienpätkällä, mistä Kyllikki katosi ja hyvin moni epäillyistä olisi sopinut kaikin puolin murhaajaksi siinä missä joku toinenkin?

Der Fanhder kirjoitti: La Elo 15, 2026 7:26 pm ^^Kiitos Alibin jutusta! Hyvä yhteenveto kaikesta Kyöstin kirjassa esille tuodusta.

Mielenkiinnolla odotan esiintyvätkö Vihtori ja Arvo siinä elokuvassa.

Mustapartaisen "tienlinjausinsinöörin" rooli on kuitenkin ehkä haastavin näyttelijälle. Kyseinen herra oli suunnitellut Isojoen tiestön uuteen uskoon ja keksijänkin vikaa hänessä oli. Merkittävin hänen luomuksistaan lienee kusipumppu, jolla eläinten virtsaa voitiin pumpata säiliöön. Toinen maininnan arvoinen innovaatio oli pahvirullasta valmistettu linssitön kaukoputki, jolla hän tarkkaili tielinjauksiaan. Hänen kotipihalleen oli myös valmistumassa eduskunnan istuntosali. Otaksun kuitenkin hänen tulleen suljetuksi mielisairaalaan, ennen kuin ensimmäinen istunto ehdittiin pitää.

Jonkin verran tapaukseen perehdyttyäni yhden täysin tähän nimimerkki sörssen toteamukseen:

sörsse kirjoitti: Su Tammi 21, 2018 1:16 pm Näitä juttuja lukiessa ja miettiessä minulle on jäänyt erittäin voimakas kuva, että koko Isojoki on ollut tuolloin yhtä suurta hullujen avohoitolaa+avovankilaa, missä kaikkein hulluimmat ovat aktiivisesti olleet liikkeellä juuri tuolloin Kyllikin murhailtana ja yönä,, osa vielä pari päivää sen jälkeenkin ja suurin osa juuri tuolla tienpätkällä, mistä Kyllikki katosi ja hyvin moni epäillyistä olisi sopinut kaikin puolin murhaajaksi siinä missä joku toinenkin?

Sörsse ei ole 2018 vielä tiennyt sitä, mitä nykyään tiedetään.

Ojankaivajia vastaan on aihetodisteita enemmän kuin Suomessa keskimäärin tuomitsemiskynnyksen ylittäneissä henkirikostapauksissa.

^Ei tosiaankaan tuolloin ollut kaikkea nykyistä tietoa saatavilla. Samaa mieltä siitä, että ojankaivajia kohtaan näyttö on selvästi vahvinta.

Viestini pointti oli lähinnä siinä, että uskomattomia originelleja tuon aikaisiin kyläyhteisöihin kuului. Toivottavasti kusipumppu esitellään elokuvassa .

Ross Sullivan kirjoitti: Su Elo 16, 2026 4:02 pm

Der Fanhder kirjoitti: La Elo 15, 2026 7:26 pm ^^Kiitos Alibin jutusta! Hyvä yhteenveto kaikesta Kyöstin kirjassa esille tuodusta.

Mielenkiinnolla odotan esiintyvätkö Vihtori ja Arvo siinä elokuvassa.

Mustapartaisen "tienlinjausinsinöörin" rooli on kuitenkin ehkä haastavin näyttelijälle. Kyseinen herra oli suunnitellut Isojoen tiestön uuteen uskoon ja keksijänkin vikaa hänessä oli. Merkittävin hänen luomuksistaan lienee kusipumppu, jolla eläinten virtsaa voitiin pumpata säiliöön. Toinen maininnan arvoinen innovaatio oli pahvirullasta valmistettu linssitön kaukoputki, jolla hän tarkkaili tielinjauksiaan. Hänen kotipihalleen oli myös valmistumassa eduskunnan istuntosali. Otaksun kuitenkin hänen tulleen suljetuksi mielisairaalaan, ennen kuin ensimmäinen istunto ehdittiin pitää.

Jonkin verran tapaukseen perehdyttyäni yhden täysin tähän nimimerkki sörssen toteamukseen:

sörsse kirjoitti: Su Tammi 21, 2018 1:16 pm Näitä juttuja lukiessa ja miettiessä minulle on jäänyt erittäin voimakas kuva, että koko Isojoki on ollut tuolloin yhtä suurta hullujen avohoitolaa+avovankilaa, missä kaikkein hulluimmat ovat aktiivisesti olleet liikkeellä juuri tuolloin Kyllikin murhailtana ja yönä,, osa vielä pari päivää sen jälkeenkin ja suurin osa juuri tuolla tienpätkällä, mistä Kyllikki katosi ja hyvin moni epäillyistä olisi sopinut kaikin puolin murhaajaksi siinä missä joku toinenkin?

Sörsse ei ole 2018 vielä tiennyt sitä, mitä nykyään tiedetään.

Ojankaivajia vastaan on aihetodisteita enemmän kuin Suomessa keskimäärin tuomitsemiskynnyksen ylittäneissä henkirikostapauksissa.

Näin on. Tapani Tikkala (Kyllikin tapauksen päätutkija muistaakseni aikavälillä 2000-2012) totesi aikanaan, että pääepäiltyä eli Vihtoria vastaan olisi hänen mielestään ollut periaatteessa tarpeeksi aihetodisteita syytteen nostamiseen jo silloin 1950-luvulla. No, sen ajan viranomaiset eivät olleet samaa mieltä.

Silti on mielenkiintoista pohtia, minkälainen sirkus oikeudenkäynnistä ojankaivajia vastaan olisi aikanaan kehkeytynyt. Uskallan väittää, että asiansa osaava syyttäjä olisi saanut Vihtorin ja Arvon syyllisyyden näyttämään selkeästi todennäköisemmältä kuin Runarin Tulilahdella. Oikeuteen olisi luonnollisesti tuotu todistajiksi mm. ne henkilöt, jotka näkivät Vihtorin murhailtana liikkeellä selvin päin, ajankohtana jolloin kotiväen väitteen mukaan Vihtori nukkui kotona kovaa humalaansa. Myös esim. Mustasaaren yöhoitaja ja muutama isojokelainen olisi tuotu oikeuden eteen kertomaan Vihtorin avautumisista. Naurettavan alibin antaneen kotiväen taas olisi ollut astetta riskialttiimpaa valehdella valaehtoisesti kuin poliisin kuulusteluissa. Kyllä hekin olisivat koville joutuneet.

Vaikea sanoa, olisiko tuomiota tullut, mutta kaikkien vahvojen aihetodisteiden tultua oikeudenkäynnissä julki, olisi ainakin Vihtorin ja Arvon julkinen nöyryytys kansan edessä ollut varma. Harmi, että he välttivät sen.

Stobbart kirjoitti: Ma Elo 17, 2026 9:38 pm

Ross Sullivan kirjoitti: Su Elo 16, 2026 4:02 pm

Der Fanhder kirjoitti: La Elo 15, 2026 7:26 pm ^^Kiitos Alibin jutusta! Hyvä yhteenveto kaikesta Kyöstin kirjassa esille tuodusta.

Mielenkiinnolla odotan esiintyvätkö Vihtori ja Arvo siinä elokuvassa.

Mustapartaisen "tienlinjausinsinöörin" rooli on kuitenkin ehkä haastavin näyttelijälle. Kyseinen herra oli suunnitellut Isojoen tiestön uuteen uskoon ja keksijänkin vikaa hänessä oli. Merkittävin hänen luomuksistaan lienee kusipumppu, jolla eläinten virtsaa voitiin pumpata säiliöön. Toinen maininnan arvoinen innovaatio oli pahvirullasta valmistettu linssitön kaukoputki, jolla hän tarkkaili tielinjauksiaan. Hänen kotipihalleen oli myös valmistumassa eduskunnan istuntosali. Otaksun kuitenkin hänen tulleen suljetuksi mielisairaalaan, ennen kuin ensimmäinen istunto ehdittiin pitää.

Jonkin verran tapaukseen perehdyttyäni yhden täysin tähän nimimerkki sörssen toteamukseen:

Sörsse ei ole 2018 vielä tiennyt sitä, mitä nykyään tiedetään.

Ojankaivajia vastaan on aihetodisteita enemmän kuin Suomessa keskimäärin tuomitsemiskynnyksen ylittäneissä henkirikostapauksissa.

Näin on. Tapani Tikkala (Kyllikin tapauksen päätutkija muistaakseni aikavälillä 2000-2012) totesi aikanaan, että pääepäiltyä eli Vihtoria vastaan olisi hänen mielestään ollut periaatteessa tarpeeksi aihetodisteita syytteen nostamiseen jo silloin 1950-luvulla. No, sen ajan viranomaiset eivät olleet samaa mieltä.

Silti on mielenkiintoista pohtia, minkälainen sirkus oikeudenkäynnistä ojankaivajia vastaan olisi aikanaan kehkeytynyt. Uskallan väittää, että asiansa osaava syyttäjä olisi saanut Vihtorin ja Arvon syyllisyyden näyttämään selkeästi todennäköisemmältä kuin Runarin Tulilahdella. Oikeuteen olisi luonnollisesti tuotu todistajiksi mm. ne henkilöt, jotka näkivät Vihtorin murhailtana liikkeellä selvin päin, ajankohtana jolloin kotiväen väitteen mukaan Vihtori nukkui kotona kovaa humalaansa. Myös esim. Mustasaaren yöhoitaja ja muutama isojokelainen olisi tuotu oikeuden eteen kertomaan Vihtorin avautumisista. Naurettavan alibin antaneen kotiväen taas olisi ollut astetta riskialttiimpaa valehdella valaehtoisesti kuin poliisin kuulusteluissa. Kyllä hekin olisivat koville joutuneet.

Vaikea sanoa, olisiko tuomiota tullut, mutta kaikkien vahvojen aihetodisteiden tultua oikeudenkäynnissä julki, olisi ainakin Vihtorin ja Arvon julkinen nöyryytys kansan edessä ollut varma. Harmi, että he välttivät sen.

Näin on. Siinähän ne pääkohdat ovat. Lisäksi kertoajia niistä muista Vihtorin tempauksista "piirtämään" kuvaa miehestä. Ottaen huomioon tekijältä/tekijöiltä vaaditun paikallistuntemuksen ja silminnäkijähavainnot alueelta ja sen lähialueilta tapahtuma-aikana: todennäköisyys, että siellä olisi jotkut muut operoineet huomaamatta ja myöhemmin peitelleet huomaamatta on pieni.

"syyllisyyden näyttämään selkeästi todennäköisemmältä kuin Runarin Tulilahdella" Kyllä! Ja eiköhän muuten Runarkin olisi tuomittu (siihen se, että lähdettiin laatimaan MTT:sta viittaa).

Ross Sullivan kirjoitti: Ti Elo 18, 2026 4:59 pm

Stobbart kirjoitti: Ma Elo 17, 2026 9:38 pm

Ross Sullivan kirjoitti: Su Elo 16, 2026 4:02 pm

Sörsse ei ole 2018 vielä tiennyt sitä, mitä nykyään tiedetään.

Ojankaivajia vastaan on aihetodisteita enemmän kuin Suomessa keskimäärin tuomitsemiskynnyksen ylittäneissä henkirikostapauksissa.

Näin on. Tapani Tikkala (Kyllikin tapauksen päätutkija muistaakseni aikavälillä 2000-2012) totesi aikanaan, että pääepäiltyä eli Vihtoria vastaan olisi hänen mielestään ollut periaatteessa tarpeeksi aihetodisteita syytteen nostamiseen jo silloin 1950-luvulla. No, sen ajan viranomaiset eivät olleet samaa mieltä.

Silti on mielenkiintoista pohtia, minkälainen sirkus oikeudenkäynnistä ojankaivajia vastaan olisi aikanaan kehkeytynyt. Uskallan väittää, että asiansa osaava syyttäjä olisi saanut Vihtorin ja Arvon syyllisyyden näyttämään selkeästi todennäköisemmältä kuin Runarin Tulilahdella. Oikeuteen olisi luonnollisesti tuotu todistajiksi mm. ne henkilöt, jotka näkivät Vihtorin murhailtana liikkeellä selvin päin, ajankohtana jolloin kotiväen väitteen mukaan Vihtori nukkui kotona kovaa humalaansa. Myös esim. Mustasaaren yöhoitaja ja muutama isojokelainen olisi tuotu oikeuden eteen kertomaan Vihtorin avautumisista. Naurettavan alibin antaneen kotiväen taas olisi ollut astetta riskialttiimpaa valehdella valaehtoisesti kuin poliisin kuulusteluissa. Kyllä hekin olisivat koville joutuneet.

Vaikea sanoa, olisiko tuomiota tullut, mutta kaikkien vahvojen aihetodisteiden tultua oikeudenkäynnissä julki, olisi ainakin Vihtorin ja Arvon julkinen nöyryytys kansan edessä ollut varma. Harmi, että he välttivät sen.

Näin on. Siinähän ne pääkohdat ovat. Lisäksi kertoajia niistä muista Vihtorin tempauksista "piirtämään" kuvaa miehestä. Ottaen huomioon tekijältä/tekijöiltä vaaditun paikallistuntemuksen ja silminnäkijähavainnot alueelta ja sen lähialueilta tapahtuma-aikana: todennäköisyys, että siellä olisi jotkut muut operoineet huomaamatta ja myöhemmin peitelleet huomaamatta on pieni.

"syyllisyyden näyttämään selkeästi todennäköisemmältä kuin Runarin Tulilahdella" Kyllä! Ja eiköhän muuten Runarkin olisi tuomittu (siihen se, että lähdettiin laatimaan MTT:sta viittaa).

Tulilahden oikeudenkäynnissä tuomarina toiminut Erik Granfelt itse asiassa ei todennäköisesti olisi tuominnut Runaria. Puhuu aiheesta Aake Jermon kirjassa vuonna 1975. En muista sanatarkkaa lainausta (kirja kyllä löytyy hyllystä, voin jossain vaiheessa tarkistaa), mutta Granfelt antaa ymmärtää siinä, että tapaus todella vaivasi häntä vielä 15 myöhemmin ja oli kovasti pohtinut, minkälaisen ratkaisun hän olisi lopulta tehnyt. Kertoo jotenkin niin, että vaikka joitakin viitteitä oli, ei lopulta voitu sanoa edes täysin varmaksi, että Runar seurasi tyttöjä Tulilahdelle. Ei siis suoraan sano, että Runar oli hänen mielestään syytön, mutta antaa ymmärtää etteivät todisteet olleet riittäviä tuomioon. Tulilahden ketjussa sivulla 97 Granfeltin vävy kertoilee samansuuntaisesti, sen perusteella mitä oli keskustellut Granfeltin kanssa. Siinä tosin vävy jopa viittaa Granfeltillä olleen joku muu vahvempi epäilty.

Oli Runar syyllinen tai ei, niin en oikein myöskään näe, millä näytöillä Runarin olisi lopulta voinut tuomita. Puukon vuolujälki on jo jonkinlainen aihio, mutta siinäkin oli epäselvyyksiä. Mutta tosiaan, Vihtoria ja Arvoa vastaan olisi kyllä saatu kireämpi verkko punottua. Paljon olisi varmaan riippunut siitäkin, olisivatko todistajat uskaltaneet pysyä lausunnoissaan julkisesti oikeuden edessä. Arvoa pelättiin Isojoella.

Stobbart kirjoitti: La Elo 22, 2026 4:45 pm

Ross Sullivan kirjoitti: Ti Elo 18, 2026 4:59 pm

Stobbart kirjoitti: Ma Elo 17, 2026 9:38 pm

Näin on. Tapani Tikkala (Kyllikin tapauksen päätutkija muistaakseni aikavälillä 2000-2012) totesi aikanaan, että pääepäiltyä eli Vihtoria vastaan olisi hänen mielestään ollut periaatteessa tarpeeksi aihetodisteita syytteen nostamiseen jo silloin 1950-luvulla. No, sen ajan viranomaiset eivät olleet samaa mieltä.

Silti on mielenkiintoista pohtia, minkälainen sirkus oikeudenkäynnistä ojankaivajia vastaan olisi aikanaan kehkeytynyt. Uskallan väittää, että asiansa osaava syyttäjä olisi saanut Vihtorin ja Arvon syyllisyyden näyttämään selkeästi todennäköisemmältä kuin Runarin Tulilahdella. Oikeuteen olisi luonnollisesti tuotu todistajiksi mm. ne henkilöt, jotka näkivät Vihtorin murhailtana liikkeellä selvin päin, ajankohtana jolloin kotiväen väitteen mukaan Vihtori nukkui kotona kovaa humalaansa. Myös esim. Mustasaaren yöhoitaja ja muutama isojokelainen olisi tuotu oikeuden eteen kertomaan Vihtorin avautumisista. Naurettavan alibin antaneen kotiväen taas olisi ollut astetta riskialttiimpaa valehdella valaehtoisesti kuin poliisin kuulusteluissa. Kyllä hekin olisivat koville joutuneet.

Vaikea sanoa, olisiko tuomiota tullut, mutta kaikkien vahvojen aihetodisteiden tultua oikeudenkäynnissä julki, olisi ainakin Vihtorin ja Arvon julkinen nöyryytys kansan edessä ollut varma. Harmi, että he välttivät sen.

Näin on. Siinähän ne pääkohdat ovat. Lisäksi kertoajia niistä muista Vihtorin tempauksista "piirtämään" kuvaa miehestä. Ottaen huomioon tekijältä/tekijöiltä vaaditun paikallistuntemuksen ja silminnäkijähavainnot alueelta ja sen lähialueilta tapahtuma-aikana: todennäköisyys, että siellä olisi jotkut muut operoineet huomaamatta ja myöhemmin peitelleet huomaamatta on pieni.

"syyllisyyden näyttämään selkeästi todennäköisemmältä kuin Runarin Tulilahdella" Kyllä! Ja eiköhän muuten Runarkin olisi tuomittu (siihen se, että lähdettiin laatimaan MTT:sta viittaa).

Tulilahden oikeudenkäynnissä tuomarina toiminut Erik Granfelt itse asiassa ei todennäköisesti olisi tuominnut Runaria. Puhuu aiheesta Aake Jermon kirjassa vuonna 1975. En muista sanatarkkaa lainausta (kirja kyllä löytyy hyllystä, voin jossain vaiheessa tarkistaa), mutta Granfelt antaa ymmärtää siinä, että tapaus todella vaivasi häntä vielä 15 myöhemmin ja oli kovasti pohtinut, minkälaisen ratkaisun hän olisi lopulta tehnyt. Kertoo jotenkin niin, että vaikka joitakin viitteitä oli, ei lopulta voitu sanoa edes täysin varmaksi, että Runar seurasi tyttöjä Tulilahdelle. Ei siis suoraan sano, että Runar oli hänen mielestään syytön, mutta antaa ymmärtää etteivät todisteet olleet riittäviä tuomioon. Tulilahden ketjussa sivulla 97 Granfeltin vävy kertoilee samansuuntaisesti, sen perusteella mitä oli keskustellut Granfeltin kanssa. Siinä tosin vävy jopa viittaa Granfeltillä olleen joku muu vahvempi epäilty.

Oli Runar syyllinen tai ei, niin en oikein myöskään näe, millä näytöillä Runarin olisi lopulta voinut tuomita. Puukon vuolujälki on jo jonkinlainen aihio, mutta siinäkin oli epäselvyyksiä. Mutta tosiaan, Vihtoria ja Arvoa vastaan olisi kyllä saatu kireämpi verkko punottua. Paljon olisi varmaan riippunut siitäkin, olisivatko todistajat uskaltaneet pysyä lausunnoissaan julkisesti oikeuden edessä. Arvoa pelättiin Isojoella.

En pitäisi Granfeltin myöhemmin esittämää pohdintaa kovin vahvana perusteena sille, etteikö hän olisi aikanaan tuominnut Runaria. Jälkikäteinen arvio on tietysti kiinnostava, mutta sitä pitää verrata siihen, miten Granfelt itse toimi oikeudenkäynnissä. Pahin tuomitsemiskiima varmaankin hälvenyti vuosien saatossa. Tosin Granfelt saattaa kertoa tapauksesta itselleen edullisella tavalla (kasvonsa säilyttäen).

Erityisen olennainen seikka on se, että Runar määrättiin mielentilatutkimukseen vasta oikeudenkäynnin loppuvaiheessa, käytännössä ennen tuomion antamista. Mielentilatutkimus ei tietenkään ratkaise syyllisyyttä, vaan syyntakeisuutta, mutta sen ajankohta kertoo, että tuomioistuin oli jo siinä vaiheessa edennyt asian ratkaisemisessa pitkälle ja piti syyllisyyskysymystä vakavasti arvioitavana. Aika lapsellinen saa olla, jos ajattelee, että Runaria ei olisi alioikeudessa silloin tuomittu.

Tervehdys.

Laitampa ekaan ketjuun mikä vastaan tuli
Olen ihan uusi tällä sivustolla ja liityinkin ihan tän takia, heräs meinaan pieni mielenkiinto kun kuulin...

Paljon on asiaa puitu Kyllikki Saaresta, minäkin lueskelin aikoinani Alibista, hymystä ja jostain muista lähteistä.
Syvällisemmin en niin kiinnostunut tästä, vaikka järkyttikin.

No mutta itse asiaan, pienellä alustuksella.
Itse olen 60luvun lapsi ja äiteni (86v) on syntyisin Karijoen läheltä Kankalosta.
Äitini perheeseen kuului isä (kaatui sodassa), tietenkin äiti ja oliko 6 lasta, kaksi poikaa ja 4 tyttöä (äiteni ja yksi enoni on elossa).

En sit tiedä tarkkaan mutta tämmönen pelätty mies nimeltään Arvi Lemmetty, asui liki heitä.
Syntyisin Viipurinläänistä 1911-1982, hautapaikka Kangasala.
Onko tämmösestä kaverista mainittu sanallakaan liittyen kyseiseen tapahtumaan?

Eli ny siihen asiaan, toissa päivänä Äitini suusta kuultuna, tietenkin pienellä varauksella kirjoottelen tällasta.
Arvi oli pelätty mies kylillä ja tunnusti enolleni (nyt 88v) tehneensä tuo teon samaisella matkalla kun Isojoelta hevosen haki ja ratsasti sillä "yhtäkyytiä" sitten Karijoelle.
Äiteni muisti Arvin vaimon Tyynen, poikain ja tyttöjen nimiä, kerto jopa Enoni olleen ihastunut heidän tyttäreensä, mutta Tyyne ei sitä hyväksynyt, kun eno oli 16 vuotiaana maistellut viinaksia, sehän oli paheellista.

Tämmöstä nyt ensi hätään, jos mielenkiintoni herää lisää, niin käympä kyselemässä kuuntelemassa lisää.
Äitini kyllä on menossa pääkoppatutkimuksiin, mutta näemmä muistaa ja vielä tarinoi tuonajan tapahtumia.