MURHA.INFO

Asia on juuri kuten Zem yllä kuvailee. Anneli Auerin lasten haastattelu olisi pitänyt tapahtua koulutettujen ammattilaisten toimesta, mutta sen suorittivat aivan ensimmäiseksi sijaisvanhemmat useaan otteeseen. Pelkästään jo tämä heikentää lasten tarinoiden luotettavuutta myöhemmissä viranomaishaastatteluissa. (Tämä kerrottin tuomareille oikeudessa, mutta nämä viis veisasivat).

Stakesin ohjeet on aikoinaan laadittu, sillä Suomessa on tietämys lasten haastatteluiden ongelmallisuuksista. Näitä ohjeita ei noudatettu, ja mielenkiintoista olisi tietää kenen ideoimana näin on toimittu? Uskon, että sijaisvanhempia tullaan vielä kuulemaan tästä asiasta.

Don Salamanca väittää, että lapset ovat kertoneet tarinoita omasta tahdostaan. Siitä ei ole mitään näyttöä, sillä kukaan ei tiedä mitä sijaisperheessä on lapsille puhuttu heidän äidistään, ja murhatutkinnasta. Käräjäoikeuden tallenteilta kuuluu kuinka lasten sijaisäiti on alkanut pitää Anneli Aueria murhaajana, ja alkanut jopa pelätä tätä. Näitä pelkoja on aivan ilmiselvästi siirretty lapsiin.

Jokienvalloittaja ihmettelee mitä lapset saavuttivat valheellisilla tarinoillaan? Ainakin sijaisvanhempien hyväksynnän. Ari Auer toistelee hyväksyvästi "aivan", lasten kertoessa tarinoita. Sellainen kertoo lapsille, että hyvin sujuu tarinointi. Ari ja Minna eivät myöskään kysele lapsilta mitään tarkennuksia tarinoihin, kuten esim. missä talon nurkassa on poltettu risuja, kun ei nokeakaan näy? Ei, Minna ja Ari ovat hyvin tyytyväisiä tarinoihin, eivätkä kyseenalaista niitä miltään osin.

Lapset uskoivat aidosti äidin tappaneen isin, joten tuskin he olivat kovin innoissaan palaamassa asumaan pelottavana pitämänsä ihmisen luokse tämän vapauduttua yllättäen vankilasta. Lapset oli tässä vaiheessa jo vieraannutettu äidistään, ja he kutsuivat sijaisäitiä äidikseen. Tässä sosiaaliviranomaiset eivät ole noudattaneet virkavelvollisuuttaan. Heidän tehtävänsä on ollut estää vieraannuttamisen tapahtuminen ja ylläpitää lasten suhde äitiinsä, mutta he vierailivat sijaisperheessä vain kerran, tai pari vuodessa. Lastenhuollon ammattilaiset ovat tietoisia, että useat sijaislapset on jätetty heitteille oman onnensa nojaan. Anneli Auerin lapset ovat järkyttävä esimerkki seuraamuksista.

Ainoa tapa estää lasten paluu oman äitinsä luokse, oli kehittää tarinoita syyttäjien kaipaamiksi "uusiksi todisteiksi". Koska lapset aidosti uskoivat äidin tappaneen isin, niin lasten tarinat pyörivät alkuun pelkästään siinä teemassa. Enon videokuvaamat lasten mielikuvitukselliset tarinat saatananpalvonnasta ja eläintenuhrauksista eivät olleet kuitenkaan riittävää materiaalia syyttäjälle. (Tämä ei uponnut alkuunkaan kansaan, kun tieto tarinoista tuli lehtiin). Tarvittiin jotain jykevämpää, ja Santaoja tosiaankin neuvoi Aria kyselemään lapsilta "nukkumajärjestelyistä". Sijaisvanhempien haastaatelut alkoivat keskittyä alapään asioihin. Miksi kaivat pyllyä, kuka sinulle sellaista on opettanut? Lapset tiesivät tässä vaiheessa keitä sopi syyttää kaikesta. Näin yksinkertaista se oli. Ei tarvittu kuin lasten alkeellista tietoutta esim. Kaalimadon jokaiseen kotiin mainostamista dildoista. Lapsi kuvitteli dildojen olevan pirunsarvia, ja dildot otsalla sitten juostaan pihalla alasti jahtaamassa lintuja. Saunakauhalla ei ole ketään läpsytelty takapuolelle, sillä kaiken kukkuraksi Jens Kukka ei edes omistanut saunakauhaa. Tämän ovat hänen omat poikansakin oikeudessa todistaneet.

Oletko, Susku London tuntenut Anneli Aueria ennen kuin veljesi tunsi hänet?

En, enkä ollut pätkääkään kiinnostunut Ulvilanmurhasta, sillä asuin Lontoossa. Murhat, tai niiden pohtiminen eivät ole kuuluneet mielenkiintoihini. Valitettavati elämä meni näin.

Susku London kirjoitti:En, enkä ollut pätkääkään kiinnostunut Ulvilanmurhasta, sillä asuin Lontoossa. Murhat, tai niiden pohtiminen eivät ole kuuluneet mielenkiintoihini. Valitettavati elämä meni näin.

Ymmärrän sinua ja olen pahoillani kaikesta mitä olet joutunut kohtaamaan. Puolustat veljeäsi niinkuin minäkin puolustaisin omaa veljeäni / siskoani. Siksi tuntuu aika pahalta edes kirjoitella täällä.

Tiedätkö milloin veljesi tapasi ensimmäistä kertaa Auerin ja miksi näkemyksenne mukaan sattui niin, että Auerin elämä tarttui veljesi elämään siten että kymmenen vuoden vankeus tuli?

Jokienvalloittaja kirjoitti:
Ymmärrän sinua ja olen pahoillani kaikesta mitä olet joutunut kohtaamaan. Puolustat veljeäsi niinkuin minäkin puolustaisin omaa veljeäni / siskoani. Siksi tuntuu aika pahalta edes kirjoitella täällä.

Tiedätkö milloin veljesi tapasi ensimmäistä kertaa Auerin ja miksi näkemyksenne mukaan sattui niin, että Auerin elämä tarttui veljesi elämään siten että kymmenen vuoden vankeus tuli?

Jos saan vastata, niin Auerin kirjan mukaan Kukka vastasi 1.11.2007 Annelin Suomi24-treffipalstalle laittamaan viestiin ja 16.11.2007 he tapasivat ensimmäisen kerran.

Kukka tuli tarinoihin mukaan uskoakseni sen vuoksi, että yksinkertaisesti ketään muuta miestä ei ollut, joita lapset olisivat tarinoihin voineet sijoittaa. Lapsetkin kyllä tietävät, että hyväksikäyttöön tarvitaan mies.
Lisäksi Kukka oli lapsille todennäköisesti jonkinlainen "pettymys" siinä mielessä, että hän tuli perheeseen "isäksi", ja häipyi melkein saman tien. En usko, että hän muutenkaan oli mikään perheihminen, eikä ollut myöskään kiinnostunut lasten kanssa kaveeraamisesta, vaan lähinnä Annelista. Muutenkin todennäköisesti aika lailla erilainen ihminen kuin vaikkapa Jukka oli ollut. En usko Annelinkaan hänelle olleen muuta kuin uusi valloitus listaan...

Tapailut olivat pitkillä tauoilla jo keväällä 2008, ja jo elokuussa homma loppui lopullisesti, kun Kukka muutti Helsinkiin. Yhdessä ei asuttu missään vaiheessa.

Jokienvalloittaja kirjoitti:^ Zem

Oliko esitutkinta siis jo käynnissä vai onko esitutkinta käynnistetty sijaisvanhempien toimesta? En ymmärtänyt tuota "nukkumajärjestely" asiaa.

Vastakuulustelu tuskin tarkoittaa sitä, että lapsien pitäisi kuulustelussa kohdata mahdolliset hyväksikäyttäjänsä, tuskin ihan niin väititkään mutta sellainen kuva jäi?

Tietenkään ei ole inhimillistä odottaa että lapset pakotettaisiin kohtaamaan uhkaava tilanne ja pysyä kertomuksessa eikä myös ole inhimillistä odottaa että lapsien tulisi itse, omalla ajallaan käppäillä poliisiasemalle, mutta jäi vähän tunne etten ehkä ymmärtänyt mitä tarkoitat.

Poliisi käynnistää esitutkinnan, jos katsoo sen aiheelliseksi sille toimitetun tai hallussaan olevan aineiston perusteella. Tässä tapauksessa luulisi, että esitutkinta lsh-asiasta on käynnistynyt sen myötä, kun Santaoja eli viranomainen on pyytänyt (ja velvoittanut) lasten sijaisvanhempia kuulemaan lapsia "nukkumajärjestelyistä".

Tosin käypähoito-ohjeissa ja muuallakin korostetaan sitä, että lapsi on tuonut spontaanisti esiin jotakin lsh:öön viittaavaa. Se, että lapsi mainitsee Jens Kukan
nimen toisessa (murha-asia) yhteydessä (kuten on kerrottu) tuskin täyttää spontaanin
lsh:öön viittaamisen tunnusmerkistöä.

Vastakuulusteluoikeudesta on puolestaan säännökset myös pelkäävän todistajan ollessa
kyseessä. Tällöin kysymykset todistajalle voidaan tehdä sermin takaa tai videoyhteyden
kautta. Joka tapauksessa, esimerkiksi:

Rikoksesta epäillyllä on oikeus haastattelijan välityksellä esittää kysymyksiä lapselle. Epäilyllä on niin sanotun kontradiktorisen periaatteen eli kuulemisperiaatteen mukaisesti oikeus tulla kuulluksi ja hänelle on varattava tilaisuus esittää omat näkemyksensä, väitteiden tueksi tarvittavat todisteet ja näkemys vastapuolen väitteistä ja todisteista.
http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/hoi/hoi34040.pdf

Jos vastakuulustelua ei jostakin syystä voida suorittaa, asianomistajan kertomukselta
vaaditaan oikeudessa parempaa uskottavuutta ja muun todistusaineiston tukea.

Auer/Kukka tapauksessa tukea kertomuksille tuli korkeintaan uv-valon paljastamista
väitetyistä viiltelyarvista (jotka sinänsä eivät liity lsh-juttuun, kai). Kertomusten
mukaan paikalla olleet naapuruston lapset eivät kuulemisissa vahvistaneet Auerin lasten kertomuksia, millä luulisi olevan todistusvoimaa sen puolesta, että kertomukset olivat
tuulesta temmattuja. (Ja lisäksi julkisuudessa on ollut kuva pojasta uimarannalla peitapoliisin
kanssa - ruskettuneessa kehossa arpikohtien tulisi näkyä vaaleina, koska arpikudoksessa
ei ole pigmenttiä. Pojen kehossa ei näy vaaleita arpikohtia.)

Mutta se, että kuulemistehtävä delegoitiin sijaisvanhemmille, muistuttaa McMartinin
esikouluskandaalin käynnistymistä: tuolloin poliisi lähetti kirjeen esikoululasten
vanhemmille, missä edellytetttiin vanhempia kyselemään lapsilta, josko näitä on
käytetty hyväksi:

Records indicate that your child has been or is currently a student at the pre-school. We are asking your assistance in this continuing investigation. Please question your child to see if he or she has been a witness to any crime or if he or she has been a victim. Our investigation indicates that possible criminal acts include: oral sex, fondling of genitals, buttock or chest area, and sodomy, possibly committed under the pretense of "taking the child's temperature." Also photos may have been taken of children without their clothing. Any information from your child regarding having ever observed Ray Buckey to leave a classroom alone with a child during any nap period, or if they have ever observed Ray Buckey tie up a child, is important.

https://www.famous-trials.com/mcmartin/ ... rtoparents

Nähdäkseni ihan sama asia kuin Santaojan pyyntö sijaisvanhemmille selvitellä "nukkumajärjestelyjä" - lisäksi näillä oli "oma lehmä ojassa" eli lasten huoltajuuskysymys
ja siihen liittyvät taloudelliset korvaukset.

Ei siis ihme, että lasten kertomukset Auer/Kukka -tapauksessa muistuttavat McMartinin
lasten tuottamia kertomuksia, jotka Kuolemannaakan aiemman linkin mukaan olivat
joskus tietoisia valheita ja joidenkin lasten kohdalla "keinotekoisen pelon" (fabricated fear) synnyttämiä.

Erinomaista työtä; Naakka ja Zemi.

Onko kukaan tutustunut tähän Niskasaaren artikkelissa mainittuun julkiseen tuomioon? http://www.mikkoniskasaari.fi/node/263

Onko tuomiossa mahdollisesti tuotu esille jotain sellaista tietoa, mitä ei vielä julkisuudessa ole pohdittu tai ollut esillä? Tuon tuomion mukaan Niskasaaren aikaisemmin julkaisema artikkeli sisälsi vain faktaa, vaikka muutakin on väitetty. Täälläkin se monen asiantuntijan toimesta valheeksi tiedettiin.

Tuomio ja artikkeli olisi kiva kokonaisuudessaan lukea.

peltirumpu kirjoitti:Onko kukaan tutustunut tähän Niskasaaren artikkelissa mainittuun julkiseen tuomioon? http://www.mikkoniskasaari.fi/node/263

Onko tuomiossa mahdollisesti tuotu esille jotain sellaista tietoa, mitä ei vielä julkisuudessa ole pohdittu tai ollut esillä? Tuon tuomion mukaan Niskasaaren aikaisemmin julkaisema artikkeli sisälsi vain faktaa, vaikka muutakin on väitetty. Täälläkin se monen asiantuntijan toimesta valheeksi tiedettiin.

Tuomio ja artikkeli olisi kiva kokonaisuudessaan lukea.

Helsingin hovioikeudesta on Niskasaaren asiassa annettu päätös mahdollista tilata skannattuna omaan sähköpostiin. Tuomio on valituskelpoinen 3.9.2018 saakka.

Jokienvalloittaja:

Vastakuulustelu tuskin tarkoittaa sitä, että lapsien pitäisi kuulustelussa kohdata mahdolliset hyväksikäyttäjänsä, tuskin ihan niin väititkään mutta sellainen kuva jäi?

Tietenkään ei ole inhimillistä odottaa että lapset pakotettaisiin kohtaamaan uhkaava tilanne ja pysyä kertomuksessa eikä myös ole inhimillistä odottaa että lapsien tulisi itse, omalla ajallaan käppäillä poliisiasemalle, mutta jäi vähän tunne etten ehkä ymmärtänyt mitä tarkoitat.

https://murha.info/phpbb2/viewtopic.php ... 30#p888755

McMartinin esikouluskandaalin tapauksessa oikeudenkäyntiä ei salattu 60 vuodeksi.
Sen paremmin ei evätty vastakuuluteluoikeutta - itse asiassa asianomistajalapset
altistettiin kuulustelulle ja ristikuulustelulle (cross examination) oikeudessa ja vieläpä
niin, että syytetyt olivat läsnä:

You said Ray was at the school. Can you tell us what Ray did?"
"Kind of a helper."
"What was his relationship to Peggy?"
"Ray is Peggy's son."
"Can you look around and see Ray?" (The girl identifies Ray Buckey)

https://www.famous-trials.com/mcmartin/ ... 2testimony

Puolustuksen ristikuulustelussa lapset kielsivät ja myönsivät saman asian muutaman lauseen
sisällä ja kertoivat, kuinka heitä oli valmennettu vastaamaan. Lisäksi he keroivat, kuinka
lapset olivat kuulleet aikuisilta väitetyistä hirmuteoista kotonaan ja sairaalatutkimuksissa
tapahtuneina tosiasioina, mikä sai lapset näkemään syytetyt hirviöinä ja kertomaan sen mukaisia asioita kysyttäessä.

Gits: "When you got the transcript from Lael did she tell you how to answer questions with the tabs? What were the tabs for?"
"They pointed out some things--liike a smart answer."
"Tabs to look at to understand smart answers at the preliminary hearing?"
"Yes."
"Rubin gave you some smart answers?"
"We went through the answers and looked at them."
"Was Lael going over the transcript, telling you how to answer?"
"Sort of...."

Eivätkä ensimmäisissä kuulemisissa annetut vastaukset pitäneet yhtä myöhempien kanssa:

"You talk about going to see Shawn at CII. . . . Do you think your memory is better today than when you went to CII?"
"I don't know."
"Do you think your memory was better with Shawn at CII than at the preliminary hearing?"
"Well, it wasn't a better memory."
"Do you think your memory is better today?"
"Yes. "
"Why?"
"Because I've thought about it."

Lasten tarinoiden kehittymisessä voi nähdä suoria yhtymäkohtia niin Lahden murha-asiaan
kuin Auer/Kukka lsh-syytteiden kehittymiseen, vaikka tutkimusmenetelmät oletettavasti
olisivatkin kehittyneet.

Mikäli McMartinin tapauksessa ei olisi ollut vasta- ja ristikuulusteluoikeutta ja lapset paikalla oikeussalissa, syytetyt olisi varmasti tuomittu sielläkin. Nyt julkisuus ja "fair trial" antoi
mahdollisuuden myös syytetyille. Ei meillä.

zem kirjoitti: Mikäli McMartinin tapauksessa ei olisi ollut vasta- ja ristikuulusteluoikeutta ja lapset paikalla oikeussalissa, syytetyt olisi varmasti tuomittu sielläkin. Nyt julkisuus ja "fair trial" antoi
mahdollisuuden myös syytetyille. Ei meillä.

Juuri McMartinin tapauksen johdosta perustetut lastensuojelujärjestöt saivat ajetuksi läpi lain, joiden mukaan lasten ei tarvinnut enää osallistua oikeudenkäynteihin, vaan lausunnot annettiin "etänä" tai jopa vanhempien kertomana. Tätä perusteltiin sillä, että lapset pelkäävät hyväksikäyttäjiään niin paljon, etteivät kerro totuutta....

Kuolemannaakka edellä:

Juuri McMartinin tapauksen johdosta perustetut lastensuojelujärjestöt saivat ajetuksi läpi lain, joiden mukaan lasten ei tarvinnut enää osallistua oikeudenkäynteihin, vaan lausunnot annettiin "etänä" tai jopa vanhempien kertomana. Tätä perusteltiin sillä, että lapset pelkäävät hyväksikäyttäjiään niin paljon, etteivät kerro totuutta....

Naakka ei esitä tälle viitteitä - ohessa yksi:

The California attorney general released recommendations for preventing and prosecuting child abuse, noting that young victims were "re-victimized by the system as a result of clumsiness or insensitivity".

New laws allowed children to testify by closed-circuit television, and afforded protection
of child witnesses from harassment and repetitive cross-examination. Police academies revised their curricula and law enforcement manuals were changed. 

http://articles.latimes.com/1990-07-29/ ... tin-case/2

Eli ainakin Kaliforniassa ohjeistettiin välttämään sitä, että lapset pantaisiin kokemaan
uudelleen uhriksi joutuminen oikeudessa. Lapsille annettiin mahdollisuus todistaa oikeussalin ulkopuolelta tapahtuneen televisioinnin kautta.

Osavaltioissa on kuitenkin erilaisia käytäntöjä, ja asiasta käydään keskusteluja, ks esim.

http://www.ocgov.net/oneida/sites/defau ... Shanks.pdf

Ristikuulustelun rajoittaminen on tietysti ymmärrettävää, mutta jossakin muodossa vastakuulemisen täytyy Suomenkin ohjeistuksen mukaan tapahtua.

Tämän oikeuden merkitys korostuu, kun fysiologisen tutkimuksen osalta on päädytty
muotoiluun, jonka mukaan vain harvoin löytyvä "definitiivinen jälki" todistaa lsh:n tapahtuneeksi ja se, että jälkiä ei löydy, "ei sulje pois hyväksikäytön mahdollisuutta"
koskaan.

Kun lukee tärkeimpiä esim. Joki-Erkkilän tutkimukseen vaikuttaneita lähteitä (Heger,
Kellogg), käy itse asiassa selväksi, että hyvin suuressa osassa penetroivista hyväksikäyttötapauksista jää jonkinlainen jälki. Alla eräs tutkija Kelloggin tutkimuksesta:

Kellogg and colleagues (2004) studied pregnant adolescents in an attempt to create a cohort with definitive evidence of prior penetration and found that 64% had a normal exam or nonspecific findings.

https://pdfs.semanticscholar.org/1169/6 ... bbb1cb.pdf

Ensinnäkin Kelloggin tutkimusaineiston alaikäisistä lähes puolta ei oltu käytetty hyväksi
eli nämä olivat tulleet raskaaksi suostumuksellisen seksin johdosta. Jos tutkimusta käytetään
lsh-tapauksen todisteena, tämä pitää ottaa huomioon. Tällöin "definitiivistenkin" immenkalvovammojen määrä hyväksikäytettyjen osalta kasvaa, koska suostumuksellisessa seksissä näitä vammoja ei (eräiden tutkimusten mukaan) synny juuri lainkaan.

Toiseksi Kelloggin tutkimukseen sisältyy kategoria "normaalilöydökset ja ei-spesifiset (so.
määrittelemättömästä syystä syntyneet) jäljet". Osa "määrittelemättömistä" voi hyvin olla
hyväksikäytöstä johtuvia, joskaan näitä ei voida osoittaa sellaisiksi:

As a result of these more recent studies, the presence of a superficial cleft in the posterior hymen can best be termed a nonspecific finding at present (Adams, 2008). While an unknown percentage of superficial clefts may actually be posttraumatic findings, at our current state of medical knowledge, such clefts should not be interpreted as possible evidence of abuse in the absence of a clear, consistent, disclosed history.

SARA T. STEWART: Hymenal Characteristics in Girls with and without a History of Sexual
Abuse (2011). (Alleviiv. Zem.)

https://pdfs.semanticscholar.org/1169/6 ... bbb1cb.pdf

Eli on selvää, että mikäli tutkimuksissa ei tehdä muita kuin normaalilöydöksiä (ei edes
ei-spesifisiä löydöksiä), hyväksikäyttötuomiolle pitää löytyä hyvin vahvat muut todisteet.

Ja on selvää, että tämänlainen kanta ei suosi hyväksikäyttäjiä, koska se, että todennäköisesti
jälkiä jää, ei kannusta rikokseen.

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/20180 ... 2_ul.shtml

Tapaus ulkomailta:

Joshua Horner, 42, Oregonin osavaltiosta sai 50 vuoden mittaisen vankeusrangaistuksen viime huhtikuussa.

Tuomio tuli seksuaalisesta ahdistelusta ja hyväksikäytöistä, jonka kohteena oli hänen alaikäinen tyttärensä.

Tuomio tuli valamiespäätöksellä, joka ei ollut yksimielinen.

Oikeudessa tytär oli kertonut, että isä murhasi hänen lemmikkikoiransa tarkoituksena pelotella hänet vaikenemaan.

Myöhemmin tyttären kertomus joutui kyseen alle, sillä koira, jonka isä olisi brutaalisti murhannut, löytyikin elävänä. Eläin oli saanut uuden kodin.

Koiran löysi oikeusapujärjestö, joka oli suostunut selvittämään Hornerin tapauksen, koska tuomion perusteet olivat järjestön mielestä varsin kiistanalaiset.
Tapaus oli myös saanut paljon julkisuutta osakseen.

Horner pääsi kesän lopulla vapaaksi odottamaan uutta oikeudenkäyntiä ja syyttäjä halusi kuulla tytärtä.

Tytär kuitenkin kieltäytyi saapumasta kuultavaksi.

Maanantaina viranomainen päätti sekä purkaa tuomion että hylätä uuden oikeudenkäynnin.


Suomessakin olisi käyttöä tämmöisille oikeusapujärjestöille.

Kuolemannaakan postaama lehtijuttu Hornerin tapauksesta osoittaa, kuinka helposti
mennään hakoteille, kun lasta kuullaan kritiikittömästi.

Ohessa otteita jo 2004 tehdystä tutkimuksesta, minkä mukaan lapsen valehtelua ei ole
helppo havaita. Tämä tutkimus on siis tehty sen jälkeen, kun mm. Joyce Adams, Nancy Kellogg ja Astrid Heger ovat tutkimuksissaan siirtäneet huomion pois genitaalialueiden vammoista (tai niiden puutteesta) ja jättäneet vastuun lasten kuulijoille suositellen
lausunnoiksi "ei sulje pois hyväksikäytön mahdollisuutta", jos raskauttavia Adams III jälkiä
ei löydetä:

In North America, approximately 100,000 children serve as witnesses in the justice system each year (Bruck, Ceci, & Hembrooke, 1998). These cases are usually of a sensitive nature (e.g., involving allegations of child abuse) where there are no other witnesses or there is no evidence to corroborate the account. The responsibility of assessing the veracity of children’s testimony often falls upon frontline workers in the justice system. However, it is unknown whether law enforcement officials are actually able to detect children’s deception.

Despite the limitations of the present experiments, the findings have important implications for the legal system. Law enforcement officials’ poor performance in the present experiments may debunk a common belief that children are unable to effectively deceive adults. Frontline workers should be made aware of these findings so that children’s lie-telling skills are not underestimated. Our results indicate that interviewers must exercise caution when dealing with young witnesses, gathering concrete evidence rather than relying on instincts. Our findings speak to the danger of becoming overly confident about one’s ability to detect children’s lies simply because one has extensive experience with children or one’s job calls for the determination of truth.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2632954/

Pohjois-Amerikassa noin 100 000 lasta joka vuosi toimii todistajina oikeusjärjestelmässä. Oikeusjutut ovat tavallisesti paitsi arkaluonteisia (mukaan lukien syytökset lasten hyväksikäytöstä) myös sellaisia, missä ei löydy muita todistajia tai todisteita vahvistamaan lasten selontekoja. Vastuu lasten kertomusten todenperäisyyden arvioimisesta lankeaa usein oikeusjärjestelmässä etulinjan työntekijöille. On kuitenkin selvittämättä missä määrin oikeusviranomaiset kykenevät tosiasiassa havaitsemaan lasten harjoittaman petoksen.
- -
Huolimatta kokeidemme rajoituksista oikeusjärjestelmän tulisi vetää löydöksistä tärkeitä johtopäätöksiä. Oikeusjärjestelmän viranomaisten heikko suoriutuminen näissä kokeissa voi tyrmätä yleisen uskomuksen, jonka mukaan lapset eivät kykenisi onnistuneesti pettämään aikuisia. Työtään etulinjassa tekevien tulisi olla tietoisia kokeidemme tuloksista niin, että lasten taitoa kertoa valheita ei aliarvioitaisi. Tuloksemme viittaavat siihen suuntaan, että haastattelijoiden tulee olla varovaisia kun ollaan tekemisissä nuorten todistajien kanssa, ja heidän tulee kerätä ennemmin konkreettisia todisteita kuin luottaa vaistoihinsa. Tutkimuksemme varoittaa, että kenenkään ei pitäisi luottaa liikaa kykyynsä havaita lapsen valheita vain siksi, että omaa kokemusta lapsista tai että työnkuvaan kuuluu totuuden selvittäminen.

Vastuuta siis pallotellaan taholta toiselle - pediatreilta oikeuspsykologeille ja päinvastoin...

Nyt korkeimmassa oikeudessa vaikuttava Kirsti Uusitalo on väitöksessään suositellut
Ruotsissa vallitsevaa käytäntöä, missä arviointi muistuttaa enemmän muissa oikeustapauksissa käytettävää kriteeristöä syyllisyyden osoittamiseksi (tai syyttömyysolettaman murtamiseksi):

Ruotsissa on korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön perusteella oikeuskirjallisuudessa kehitetty seuraava kriteeristö tai luokittelu näytön riittävyysarviointiin lapseen kohdistuvissa seksuaalirikoksissa:

- asianomistajan kertomien tietojen merkittävä muuttuminen oikeudenkäynnin aikana puhuu syytöksen oikeellisuutta vastaan (konstanskriteriet), vaikka teon laatuun ja asianomistajan ikään nähden erityisen huomionarvoisia eivät ole aikaa, paikkaa ja tekokertojen määrää koskevien tietojen muutokset. Tällaisillekin muutoksille pitää kuitenkin vaatia hyväksyttävä selitys

- jos asianomistaja on merkityksellisin osin antanut vääriä tietoja, on tällä vaikutusta hänen kertomuksensa luotettavuuden arviointiin muiltakin osin. Sama koskee annettujen tietojen ristiriitaisuutta (homogenitetskriteriet)

- merkitystä on sillä, että asianomistajan ilmoittamat seikat sellaisenaankin tuntuvat uskottavilta. Tässä yhteydessä on kuitenkin merkityksellistä, onko hänen kertomuksensa teosta yksityiskohtainen (detaljkriteriet)

- merkitystä on myös sillä, onko asianomistajalla motiivi väärien tietojen antamiselle tai onko tietojen antamiseen johtanut asianomistajan vilkas mielikuvitus tai huono psyykkinen tila (motiv för beljugande). Todellisuuden ja fantasian sekoittuminen voi olla seurausta myös johdattelusta, esimerkiksi vanhemman taholta huoltoriidan yhteydessä

- merkitystä on tavalla, jolla asianomistaja on antanut kertomuksensa, toisin sanoen sen luotettavuusvaikutelmalla (trovärdighet). Tältä osin arviointi on kuitenkin tehtävä varovasti, koska tällaiset arviot ovat hyvin subjektiivisia. Tähän liittyy myös kysymys asianomistajan luonteenpiireistä kuten mielikuvituksellisuudesta tai poikkeuksellisesta kiinnostuksesta seksuaalisuutta kohtaan

- tiettyä merkitystä on myös sillä, miten asianomistaja on käyttäytynyt ja voinut tekoaikana ja sen jälkeen (offersymtom). Koska lapsen oireilu voi johtua myös muista syistä kuin rikoksesta, ei oireilulle voida antaa ratkaisuharkinnassa suurta merkitystä

- tekninen ja lääketieteellinen selvitys voi tukea lapsen kertomusta.

Tätä kriteeristöä tulisi (ja olisi tullut) soveltaa myös Auer/Kukka -tapauksessa, tietysti,
jolloin tuomioita tuskin olisi tullut.

Varsinkin kun ottaa huomioon yllämainitun tutkimuksen lapsen kyvystä harhauttaa
"ensilinjan" työntekijöitä ja kuulijoita. Kyseisessä tapauksessa ensin sijaisvanhempia
ja sitten psykologeja.

Auer/Kukka -lsh -jutussa hyväksikäyttötarinoiden synnystä on kaksi versiota.

Toisen mukaan lapset olivat elokuun lopulla sijaisvanhempien kanssa lomamatkalla, minkä aikana yksi lapsista ”kaiveli hotellihuoneessa takamustaan”. Tämä johti tilanteeseen, missä poika olisi kertonut pik­kusiskonsa työntäneen ”leluja pyllyyn” isosiskon käskystä, mikä olisi johtanut edelleen hyväksikäyttö­kertomusten purkautumiseen esille. Ari Lähteenmäen artikkelin Taksikuski mukaan tämä versio on peräi­sin esitutkintakertomuksesta.

Toisen version mukaan yksi lapsista olisi maininnut elokuussa tehtyjen murhakuulemisten yhteydessä Jens Kukan nimen, minkä jälkeen paikalla ollut rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja olisi pyytänyt sijais­vanhempia selvittämään lapsilta ”nukkumajärjestelyt” talossa Jens Kukan vierailujen aikana. Pyyntö olisi johtanut hotellimatkaan ja hyväksikäyttökertomusten purkautumiseen selvittelemisen seurauksena. Versio on peräisin Anneli Auerin teoksesta Murhalesken muistelmat 2015.

Kumpi versio on oikea? Mikäli hyväksikäyttökertomukset alkoivat Auerin kirjassa kerrotusti, lasten kuuleminen olisi käynnistetty tavalla, mikä sotii sekä käypähoitosuosituksia että poliisihallituksen kesällä 2011 antamaa ohjeistusta vastaan. ”Nukkumajärjestelyjä” koskevien kuulemisen alkaminen poliisin pyynnöstä sijaisperheessä olisi merkinnyt lasten johdattelua aihepiiriin. Sen sijaan jos kertomukset olisi­vat alkaneet spontaanisti hotellimatkan aikana, johdattelua ei olisi ilmennyt, ja lasten kuuleminen olisi jatkunut tämän jälkeen oikeuspsykiatrisessa yksikössä suositusten ja ohjeiden edellyttämällä tavalla.

Totuus kertomusten synnystä lienee mahdollista selvittää käymällä läpi lasten murha-asiassa tehdyt kuulemiset elokuussa 2011 – onko Jens Kukan nimi noussut esiin ja missä yhteydessä? Samoin on mah­dollista käydä läpi sijaisvanhempien kanssa elokuun lopulla tehdyn hotelli- ja mökkimatkan aikana teh­dyt videoinnit. Mikko Niskasaaren (jonka tiedot oikeudenkäyntiaineistosta on osoitettu kunnianloukkaus­oikeudenkäynnin päätöksen mukaan 2018 paikkansa pitäviksi) mukaan matkalla kerrotut hyväksikäyttö­paljastukset on videoitu.

Onko kyseessä ollut normaali lomamatka jo pari viikkoa koulujen alkamisen jälkeen, mille on varus­tauduttu videokameran kanssa – tässä tapauksessa Auerin tieto matkan syystä on virheellinen? Vai onko kyseessä viranomaisen pyynnöstä tapahtunut ”selvittelymatka”, missä tapauksessa esitutkintakertomus asiasta ei pidä paikkaansa – se olisi muotoiltu jälkikäteen täyttämään suositusten ja ohjeiden edellyttämät ehdot (missä Auerin jutun yhteydessä on muutenkin kunnostauduttu).

Joka tapauksessa ”nukkumajärjestelyistä” ei ollut kyse, koska kävi ilmi, että väitetyt kahden ihmisen suorittamat neljän (tai seitsemän) lapsen raiskaukset ja viiltelyt tapahtuivat taloyhtiön julkisissa tiloissa, ei asunnoissa.

Mutta ei kai Auerin kirjan versio ole tuulesta temmattu?

Ylläoleva on osa Auer/kukka jutusta laatimani koosteen tiivistelmää - lähdeviitteet ja
linkit varsinaisessa jutussa, mikä ladattavissa osoitteesta:

https://www.pdfhost.net/index.php?Actio ... 3243d584ff

Siellä AuerKukka kaikki.pdf - siitä vain latailemaan, minkä jälkeen tallennat omalle
koneellesi. Palataan asioihin