Saunabad kirjoitti: To Kesä 19, 2025 12:33 am
HilMil kirjoitti: Ke Kesä 18, 2025 11:44 pm
Saunabad kirjoitti: Ke Kesä 18, 2025 11:12 pm
Onko sinulla näyttöä, että olisi jopa todennäköisempää, että kaltoin kohdellut lapset elävät keskenään idyllissä vai mutuiletko vaan? En sano suuntaan enkä toiseen, totean vain, että on naiivi oletus, ettei kukaan noista lapsista ole joko geneettisesti, muuten vaan tai kauheiden olojen takia väkivaltainen sisaruksia kohtaan. Toivotaan, että ei ole, mutta tilastollisesti en jaksa uskoa. Sellaisista epäilyistä viranomaiset eivät joka tapauksessa voi sanoa mitään, ja lisäksi ongelmaa vähätellään muutenkin. Sisarusten erottaminen voi myös pelastaa jonkun pahnanpohjimmaisen elämän.
Ei muuta, kuin ihan oma perhe ja lähisuku. Enkä vissiin puhunut mistään idyllistä, ihme kärjistämistä.
Lapset on lojaaleja vanhemmilleen, mutta mun ihan vaan henk. koht. kokemuksen mukaan vielä lojaalimpia sisaruksilleen, siinö vaan jää auktoriteettiasettelu pois.
Jos vanhemmalla ja lapsella on vääntöä, niin siinä tapauksessa monesti sisarukset asettuu toistensa puolelle vanhempia vastaan, oli ne isompia tai pienempiä sisaruksia.
Tämäkin toki vain henk.koht. kokemus perheistä, joissa on useampia sisaruksia.
Ja kuten jo totesin:
1. Jos sisarusten välillä olisi vakavaa väkivaltaa, luulisi, että se olisi ammattitaitoisessa huostayksikössä huomattu aika nopeasti, ja lapset hajasijoitettu jo paljon ennen, kun 4kk on kulunut. Tässä tapauksessa lasten erottelua ilmeisesti alettiin valmistella siinä kohtaa, kun kiireellisestä sijoituksesta (joka on aina määräaikainen ratkaisu) oltiin siirtymässä toistaiseksi voimassa olevaan huostaanottoon.
2. Vastasin lähinnä siihen yhteen kommenttiin, jossa sisarusten erottelua perusteltiin sillä, että isommat lapset saavat kasvurauhan ilman vastuunkantoa pienemmistä sisaruksista. Sellaiseen tapaukseen mun mielestä lasten erottelu ja eristäminen toisistaan ei ole sellainen ratkaisu, joka kuulostaa ykköavaihtoehdolta.
Se on hyvä, että omat kokemukset ovat mukavia, mutta ei siitä voi yleistää, että kaikilla niin olisi. Idylli oli kärjistämistä, mutta puhuit kyllä painokkaasti siitä, miten varmasti erottaminen traumatisoi, vaikka yhtä lailla voi osalla lapsista väkivaltaisen sisaruksen kanssa oleminen olla traumatisoivaa. Sisarukset eivät ole mikään homogeeninen setti, vaan etenkin kun on noin monta, niin siellä voi olla joku vanhempien käsikassara, joku kapinallinen ja niin pois päin.
Ja noissa kuvioissa lojaaliuden, pelon ja aivopesun yhdistelmä tuottaa epäloogista toimintaa. Vanhempien kaltoin kohtelema lapsi todennäköisesti pelkää ja vastustaa eroa vanhemmista monimutkaisista syistä: lojaalius, vanhemmat ovat pelotelleet, muutoksen, vieraiden olosuhteiden pelko jne. Vastaavasti voi sisaruksen kiduttama lapsi olla lojaali pahoinpitelijälleen ja tuntea syyllisyyttä, jos pahoinpitelijä jää kiinni ja tätä nuhdellaan. Tai pahoinpitelijä voi olla vanhempien lellilapsi, ja pikkusisarus on niin syyllistetty pahoinpitelyistä, että on henkisesti täysin tekijöiden rakentamassa vankilassa eikä osaa edes kuvitella maailmaa, missä hän olisi jonkin arvoinen. Viranomainen ei välttämättä kovin nopeasti (jos ollenkaan) näe totuutta.
Edelleen en halua spekuloida, onko perheessä tuollaista, haluan vain todeta, että tilanne voi olla huomattavasti monimutkaisempi. Se, että perheessä alistettu ihminen, aikuinen tai lapsi, ei osaa hakea turvaa ulkopuolelta, ei todista, että hänellä olisi asiat hyvin.
Ja kuten jo totesin, mä kommentoin ihan alunperin vaan sitä, että tämän terapeutin näkemyksen mukaan sisarukset erotetaan, että isommat pääsevät eroon vastuusta, jota kantavat pienemmistä.
Se on tilanteena just sellainen minkä otin esille, että jos sisarussuhteissa ei ole väkivaltaa, hyväksikäyttöä tai muutakaan, mutta toistensa suojelua ja liiallista vastuunkantoa, niin koko paletin hajottaminen on todennäköisesti ihan helvetin iso trauma kaikille, kun sen voisi hoitaa pehmeämminkin.
Ja ne mun henk. koht. kokemukset pohjautuu oman lapsuuden ja lähisuvun lisäksi ihan omaan perheeseen. Mulla on kuusi lasta. (Ja jos sillä väliä, niin kuulutaan kirkkoon ja ollaan just niin uskovaisia, että lapset on kastettu ja käydään muiden ristiäisissä, häissä ja hautajaissa, jos sellaisiin kutsutaan. Joulu-, tai pääsiäiskirkkoon ei jakseta, puhumattakaan raamatunluvusta. Pari lasta käyneet kotikoulua, muut ihan koulussa. Kotikoulusta muuten jo ihan pelkästään tekee lähikoulun rehtori perusteettoman lasu-ilmoituksen hyvin herkästi, tästäkin on kokemusta.)
Vahva ymmärrys siitä, että niihin kuuteen mahtuu todella erilaisia persoonia, joista osa tulee keskenään paremmin toimeen ja osalla on useammin napit vastakkain.
Todellakin mahtuu porukkaan kapinallista, diplomaattia, mielistelijää, taivaanrannan maalaria, käytännön tekijää...
En tietenkään osaa sanoa mistään todella ääritilanteesta, mutta ihan normiarjessa tulee vastaan jatkuvasti tilanteita, että jonkun lapsen mielestä olen tehnyt jonkun epäoikeudenmukaisen päätöksen.
Meillä ne nyt on toki pikkujuttuja liittyen johonkin perus kotitöihin, hampaiden pesuun tai aika usein just sisarusten keskinäisiin kahinoihin.
Mutta esim. jos puutun sisarusten riitaan, enkä ole riittävän perehtynyt lähtötilanteeseen, niin hyvin helposti koko sekalainen sakki on yhtenä rintamana kertomassa, että minä käskytän väärää lasta lopettamaan sisaruksensa kiusaamisen, kun se oli just se toinen, joka aloitti.
Ja yleensä tässä kohtaa jopa se kinastelun aloittanut osapuoli toteaa, että häntä olis pitänyt ojentaa.
Tässä nyt vaikea huomioida, jos vanhemmilla pahasti viiraa, mutta mun kokemukset sekä omasta lapsuudesta, että omista lapsistani on se, että lojaalius sisarusten kesken on vielä vahvempaa, kuin vanhempia kohtaan varsinkin isossa perheessä. Ja "puhtaampaa" liittyen riippuvuus-, tai auktoriteettisuhteisiin.
Yhden lapsen huostaamisessa trauma on vanhemmista erottaminen. Varmasti monesti silti tarpeellista.
Useamman lapsen kohdalla trauma saattaa moninkertaistua, jos niitä vaan jollain ikäperusteella erotellaan.
Jos on resurssisyistä pakko, niin pitäis noin isossa porukassa vähintään sijoittaa pareittain ja ikää huomioimatta ensisijaisesti sen perusteella, ketkä eniten "bondaa" keskenään.
Tuli vähän pitkästi, mutta jollain lailla kokemusperusteista ajatusvirtaa.
