Jumaliste! Vuorokauden jouduin olemaan poissa minfosta ja näin kauan meni, että ehdin lukea kiinni kaiken. Kirjoittelin tuossa itselleni ylös sivuja ja nimimerkkejä lainauksia varten, mutta en nyt kyllä jaksa kymmenien sivujen takaa niitä lähteä onkimaan, joten kommentoin sitten muistinvaraisesti.
Kiusaamisesta oli poliisi sanonut jotain, ettei ole tullut tietoon, että mitenkään mainittavasti ainakaan olisi sellaista tapahtunut. Kuten useat muutkin täällä, minäkin olen sitä mieltä, että poliisin lausuma ei silti sulje pois mahdollisuutta, että kiusaamista tai kiusaamiseksi KOETTUA toimintaa olisi ollut. Tyttöjen kiusaaminen on usein niin salakavalaa, ettei välttämättä edes aivan vierestäkään katsova aikuinen sitä huomaa. Minä huomaan kauempaakin, mikä on kokemuspohjaista. Kiusaaminen on myös aina kiusatun subjektiivinen kokemus, jolloin joku voi tuntea olevansa kiusattu sellaisessakin tapauksessa, jota kukaan muu ei kiusaamisena pidä. Motiivi voi siis löytyä tältä suunnalta, tai sitten ei.
Koulujen nimityssirkukseen kommentoin vielä sen verran, että sellaista paikkaa, kuin Marttilan ala-aste ei ole tietääkseni koskaan ollut. Kun nämä "asteet" peruskoulu-uudistuksen myötä tulivat, nykyinen Marttilan koulu sai nimekseen Keskustan ala-aste. Sisareni kävi sitä. Entinen (poika?)lyseo muuttui samassa yhteydessä Marttilan yläasteeksi ja myöhemmin siitä tehtiin perinteitä kunnioittaen Seinäjoen Lyseo. Kivistön yläaste -> Seinäjoen Yhteiskoulu oli myös oikein, sen vieressä olevan alakoulun nimijuttu taas on monimutkaisempi, mutta se ei kuulukaan tähän. Minä kävin 80-luvulla kumpaakin noista kantaseinäjoen yläasteista. Uhrin ja epäillyn koulun nykyinen nimi siis on Seinäjoen Lyseo, mikä täten vielä kerran vahvistettakoon.
Heatherille haluaisin sanoa, että aluksi yritin oikein tosissani ymmärtää tilastojargoniasi ja hakea sieltä sitä punaista lankaa, mutta järkeni ei näköjään ihan riitä siihen. Jollain tasolla tavoitin sen, mitä tarkoitat, mutta olisi vaatinut minulta liikaa ponnisteluja yrittää yhtä "tieteellistä" vastausta siihen antaa, joten päätin vain sitten sivuuttaa ne... En pidä itseäni ihan tyhmänä ja tiedän kirjoittavani usein liiankin monimutkaisesti, mutta ehkä tällä palstalla ei monenkaan mielenkiinto piisaa ihan niin pitkälle, että jaksaisi oikein kunnolla argumentoida tuollaisiin kilometriteksteihin. Se ei silti tarkoita sitä, että olisimme välttämättä kokeneet "servauksen" sen suhteen ja siksi hiljaa aiheesta
Joku oli linkittänyt tuonne uhrista ilmeisesti Instagram-kuvan, johon kuulemma on surunvalitteluja laitettu? Löydän tuon kuvan ottopaikan tarvittaessa vaikka metrin tarkkuudella. Tämä ei liity mihinkään, tuntui vain jotenkin kummalliselta nähdä uhri niin tutussa paikassa, hän asunee jossain siinä lähellä
Perheenjäseneni tietää nimeltä uhrin parhaat ystävät (ja tuon uhrin osoitteenkin), mutta hänen vaitiolovelvollisuutensa vuoksi en voi niitä edes kysyä. Eräässä yhteydessä minulta livahti sen verran, että kysyin, onko eräs henkilö toinen niistä ja hän kielsi sen. Tämän asian otan esille siksi, että vaikka en edes tiedä, ketä mainitaan uhrin parhaiksi ystäviksi missäkin, niin minusta sitä käsitystä ei kannattaisi levittää ainakaan, jos ei ole varma. Noille FB-, Insta-, Ask, jne. tileille tulee eri ihmisiltä sellaisia kommentteja, joista voisi kovastikin päätellä suhteen olleen erityisen läheinen, mutta niin ei välttämättä ole. En siis osoita sormella ketään, että tuo ei kyllä mikään paras ystävä ole, mutta muistakaa, että nuorilla on jokaisella erilainen tapa reagoida. Minä "surin" aikoinaan kovastikin kaverini veljen kuolemaa, vaikka en tuntenut koko poikaa, onneksi silloin ei ollut sosiaalista mediaa... Myös eräässä aikaisemmassa kuolintapauksessa nuorta vainajaa ikävöi sosiaalisessa mediassa kovinkin voimakkaasti suuri lauma nuoria, vaikka onnettomuuden uhri ei kuulemma ylimielisyytensä takia ollut mitenkään erityisen pidetty eläessään. Toisille siis kuolema parantaa kaikki virheet, toisille avaa mahdollisuuden korottaa itsensä uhrin bestiksien joukkoon ja joillekin taas saattaa nousta pintaan vaikka joku käsittelemätön, vanha suru, jota puretaan uudessa yhteydessä.
Maikkarin uutisessa käsittääkseni nuo kohdat, joissa Uusi-Kakkuri sanoo, ettei kommentoi tai ota kantaa, ovat nimenomaan tapa sanoa toimittajalle, että riittää tästä aiheesta. Esim. toimittaja kysyy ensin, onko hätäpuhelun soittanut joku poika ja Uusi-Kakkuri vastaa kieltävästi, koska haluaa ampua alas kyseisen huhun. Sitten toimittaja jatkaa kysymällä, oliko hätäpuhelun soittaja isä, jolloin poliisi tietää, että jos vielä tähänkin vastaa kieltävästi, alkaa tulla suoraa rumputulta siihen saakka, kunnes hän joutuu vastaamaan myöntävästi tai sanomaan joka tapauksessa, ettei kommentoi. Oliko se epäilty? Äiti? Uhri? Naapuri? Serkun koira? Parempi siis vastata heti toisella kertaa viimeistään, ettei kommentoi. Tähän ansaan en halua ajaa perheenjäsentäni ja siksi pidättäydyn kyselemästä enää yhtään enempää. Kerron sitten, jos saan tietooni jotain sellaista, jota vaitiolovelvollisuus ei niin suoraan koske ja jonka uskallan kertoa tännekin.
Edit: Korjasin koulun nimen vielä kertaalleen, menen tässä jo itsekin sekaisin
