Isän haastattelu Hesarissa.
Millaisia ovat Richard ja Raymond Granholm? Porvoon poliisiampumisista epäiltyjen veljesten isä kertoo HS:lle pojistaan ja epäuskon täyttämästä viikosta
”Olen kiittänyt suomalaista poliisia siitä, että he eivät ampuneet poikia kuoliaaksi”, sanoo poliisien murhan yrityksistä epäiltyjen veljesten isä HS:n haastattelussa.
”Teko on täysin järjetön, eikä sitä voi ymmärtää”, poliisien murhan yrityksistä todennäköisin syin epäiltynä vangittujen veljesten isä Paul Murphy sanoo HS:n haastattelussa.
Alma Onali HS
Julkaistu: 31.8. 22:08 , Päivitetty: 31.8. 22:14
TUKHOLMA
VIIME maanantaina Paul Murphy, 59, oli viettämässä syntymäpäiviään Tukholmassa ystävänsä luona, kun tieto tuli. Hänen kaksi poikaansa olivat ampuneet poliiseja Porvoossa, ja heidät oli otettu kiinni.
Torstaina Murphyn pojat vangittiin todennäköisin syin epäiltynä kahdesta murhan yrityksestä. Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden mukaan Richard Nicholas Granholm, 30, ja Raymond Anthony Granholm, 25, yrittivät murhata kaksi poliisia Porvoon Ölstensissä sijaitsevalla teollisuusalueella.
Viikko on ollut perheelle raskas. Vanhemmat ovat šokissa. Veljesten isosisko on pois tolaltaan. Hammarbyhöjdenissä sijaitsevan talon ympärillä on pyörinyt mediaa koko viikon, ovikello on soinut jatkuvasti.
”Kaikki on mennyt sumussa. Ei olla oikein haluttu ulos lähteä. Pojat ovat tehneet mitä ovat tehneet, emmekä me voi sille mitään. Olemme hirveän pahoillamme ja šokissa, mutta kumpikaan meistä ei voi vaikuttaa asiaan”, Murphy kertoo HS:lle.
Perheen 90-vuotias porvoolainen isoäiti järkyttyi uutisista niin pahoin, että hän sai sydänkohtauksen. Isoäiti on nyt päässyt sairaalasta, Murphy kertoo.
Hän haluaa esiintyä taiteilijanimellään suojellakseen sukulaisiaan.
Vanhemmat eivät ole vastanneet ystävien ja sukulaisten soittoihin, koska se olisi vain samojen asioiden päivittelyä puhelusta toiseen.
”Ei me jakseta toistaa sitä samaa kasettia, koska me emme tiedä asiasta mitään.”
HÄN on suostunut tapaamaan HS:n tukholmalaisessa kahvilassa, koska poikien taustoista liikkuu paljon huhuja. Joihinkin niistä isä osaa ottaa kantaa.
Sitten on kysymyksiä, joihin vanhemmatkaan eivät osaa vastata. Koko Suomi etsii nyt kuumeisesti selitystä veljesten teoille, joille ei tunnu löytyvän järkevää syytä.
”Se on tuhannen taalan kysymys, eikä meiltä löydy siitä vastausta. Teko on täysin järjetön, eikä sitä voi mitenkään ymmärtää”, Murphy sanoo.
Paul Murphy on kirjoittanut useita kirjoja, joissa hän on käsitellyt muun muassa poliisin ja turvallisuusalan ammattilaisten työskentelyä. Perheen ystäväpiiriin kuuluu poliiseja, ja se on yksi syy lisää, miksi poikien teko tuntuu niin käsittämättömältä.
ISÄ ON puhuessaan rauhallinen, katsoo silmiin, on selvästi ymmällään kaikesta.
Vanhempien tietoon ei ollut ennen viime sunnuntaita tullut mitään, mikä olisi antanut heille huolen aihetta. Ei ainakaan tässä mittakaavassa.
Toisaalta pojista ei ole kuulunut mitään yli puoleen vuoteen.
Isä on viimeksi nähnyt heidät uudenvuoden tienoilla. Äidilleen he ovat välillä lähettäneet tekstiviestejä, ja vanhemmat tiesivät, että pojat ovat olleet kesällä Porvoossa rakennustöissä.
On tavallista, että aikuiset lapset eivät soittele vanhemmilleen joka viikko, Murphy sanoo. Perheessä on totuttu siihen, että lapset tulevat ja menevät sen mukaan, miten omassa elämässä menee. Nuorempi poika on pitänyt enemmän yhteyttä kuin vanhempi.
”He ovat jo nuoresta pitäen löytäneet tyttöystäviä ja asuneet milloin missäkin. Välillä tulee ero, ja sitten he tulevat hetkeksi meille asumaan”, Murphy kuvailee. ”Kyllä mä ymmärrän, että eivät aikuiset miehet koko ajan kotiin soittele. Eikä tullut mieleen soitella perään, yleensä he ovat soitelleet.”
Omia välejään poikiin Murphy kuvailee hyviksi, ainakin siihen asti, kun pojat asuivat kotona. Vanhin poika Richard on vielä viimeisten kahden vuoden aikana asunut välillä vanhempien luona, välillä taas jossain tyttöystävän luona.
”Tähän asti on ollut hyvät välit poikien kanssa, vaikka nyt kun ei olla oltu tekemisissä, niin en tiedä mitä siellä ajatellaan.”
Murphy on tietoinen vanhemman pojan rötöksistä. Richard Granholm on tuomittu 2010-luvun aikana Ruotsissa kortitta ajamisesta, päihtyneenä ajamisesta, dopingrikoksista ja virkavallan väkivaltaisesta vastustamisesta. Hän on saanut myös lähestymiskiellon tyttöystäväänsä kohtaan.
Hänen mielestään mikään poikien aiemmassa käytöksessä tai historiassa viranomaisten kanssa ei kuitenkaan kieli siitä, että he olisivat olleet valmiita viime viikonloppuna tekemiinsä rikoksiin.
”Koko lapsuuden ja nuoruuden aikana ei ole tullut vastaan sellaista, että pojat olisivat tehneet jotain rikollista.”
Miesten tekojen on spekuloitu kuuluvan järjestäytyneen rikollisuuden piiriin. Siihen isä ei jaksa uskoa.
”Olisin huomannut, jos jompikumpi olisi mukana jossain jengissä. Me ollaan nykyaikaisia vanhempia, jotka pysyvät perillä asioista.”
Nettifoorumien palstoilla ja median artikkeleissa on spekuloitu, voisiko kyse olla vihasta virkavaltaa vastaan. Sitäkään isä ei usko.
”Päinvastoin, pojat ovat aina arvostaneet poliiseja.”
MURPHY ja hänen vaimonsa ovat syntyisin Helsingistä mutta viettäneet nuoruutensa Porvoossa.
Murphy ei löydä kotielämästä syitä sille, miksi hänen lapsensa ovat joutuneet huonoille teille. Kasvatus on ollut jämptiä ja kuri tiukkaa.
”Vaimo on erittäin pedantti, ja pitänyt aina kodin ja lapset järjestyksessä. Sanoisin jopa, että lapset ovat hieman pilalle hemmoteltuja, ovat aina saaneet sen mitä haluavat”, hän sanoo.
”Sehän tästä tekeekin vielä hirveämpää. Jos he olisivat jotain kaltoinkohdeltuja hamppeja kadulta, joilla on ikävä menneisyys, niin voisi ymmärtää, että kyseessä on jokin vihanpurkaus. Mutta tässä ei ole kyse siitä.”
KAIKKI perheen lapset ovat syntyneet Ruotsissa, missä he ovat myös asuneet suurimman osan elämästään. Esikoinen syntyi 1987 ja nuorin vuonna 1994. Lapset kävivät koulua ruotsinkielellä Skarpnäckissä.
Vuonna 2001 perhe asui muutaman kuukauden Espanjassa. Lapset laitettiin suomenkieliseen kouluun, mistä ei oikein tullut mitään. Lapset eivät tuolloin osanneet suomea.
”Minä olen puhunut heille suomea, ja he ovat vastanneet ruotsiksi. Pojat ovat oppineet suomen vanhempana. He osaavat puhua niin, että siitä saa selvän, mutta eivät he ymmärrä puoliakaan. Siksi tulkkiakin on oikeudessa varmasti tarvittu.”
Vuonna 2002 perhe muutti Porvooseen. Suomessa on parhaat koulut, mutta ystävät ja elämänpiiri olivat jo muotoutuneet Tukholmaan. Perhe muutti takaisin jo 2003. Sen jälkeen perhe on aina asunut Ruotsissa.
Veljeksiä hän kuvailee temperamentiltaan toistensa vastakohdiksi. Vanhempi, Richard, on aina ollut villi ja vilkas.
Nuorempi, Raymond, on isän kuvauksen mukaan rauhallinen, mietteliäs ja kiltti. Häntä isä kuvailee taiteellisesti lahjakkaaksi, kovaksi piirtäjäksi.
13-vuotiaana Raymond kuvasi ja ohjasi lyhytelokuvan. Se oli gangsterifilmi, jossa Raymond itse näytteli poliisia. Molemmat ovat kovia urheilemaan, ja musikaalisia he ovat myös.
Opiskelu on ollut veljeksillä vaikeaa, koska heillä on isän mukaan vaikea lukihäiriö. Molemmat miehet ovat työskennelleet rakennusalalla. Vanhempi veljeksistä on tehnyt myös töitä ovimiehenä.
”He tsemppasivat kovaa, kävivät peruskoulun. Molemmat ovat sellaisia, että kun he keskittyvät, he tekevät asiat hyvin. Täsmällisiä ja siistejä.”
VELJEKSET on kevään aikana nähty aina kahdestaan kulkemassa. Tämä on isän mukaan uudempi ilmiö. Ikäero on yleensä johtanut siihen, että pojilla on ollut omat kaveripiirit. Yhdessä on käyty treenaamassa ja lenkillä. ”Kumpikaan ei juo alkoholia, paitsi todella harvoin.”
Vanhempi veli on jäänyt kiinni siitä, että hänellä on ollut kokaiinia ja steroideja veressä.
”Ikävä kyllä se on täällä yleinen käytäntö, että nuoret kundit alkavat käyttää hormoneja heti, kun he aloittavat treenaamisen.”
Nuorempi veljes oli erään tytön kanssa vuosikausia yhdessä, kunnes tyttöystävä jätti tämän ja lähti sellaisen kaverin matkaan, joka käytti huumeita ja pyöri muutenkin rikollisissa piireissä, isä väittää.
”Raymond kävi vain salilla ja oli kotona, ja se oli sille tytölle liian tylsää. On vaikea ajatella, että tällainen kaveri lähtee tämmöisiin hommiin.”
Se, miksi rikokset tapahtuivat Porvoossa, on sekin mysteeri. Perheellä on siellä paljon ystäviä ja sukulaisia. Pojat ovat isän käsityksen mukaan aina olleet ylpeitä suomalaisista juuristaan.
Jos kaikissa asioissa pitää nähdä jotain hyvää, niin tässäkin sellaista löytyy. Kukaan ei ole kuollut.
Myös veljesten pakomatka olisi voinut päättyä toisin. Poliisia kohti aseilla räiskivät, 200 kilometriä tunnissa pakenevat epäillyt olisi monessa maassa voitu kylmästi pysäyttää luodeilla.
”Olen kiittänyt suomalaista poliisia siitä, että he eivät ampuneet poikia kuoliaaksi.”
ISÄ ei vielä tiedä, miten hän tulevaisuudessa suhtautuu poikiinsa. Se riippuu siitä, mitä poliisin tutkinnasta selviää.
”Olen miettinyt sitä, että millaista se on sitten, kun tapaamme poikien kanssa perheen kesken. Kuinka kova paikka se on niille kertoa mulle, mistä on kyse. En osaa vastata siihen.”
Vastaukset suuriin kysymyksiin jäävät vielä pimentoon. Ne toivottavasti selviävät, kun tutkinta valmistuu.
Lopullisen totuuden tietävät vain veljekset itse.
"
Poliisit kun ovat viime aikoina onnistuneet huume tutkimuksissaan.