Ja taas pitkälti samaa mieltä.
erämaaetsivä kirjoitti: La Helmi 20, 2021 9:53 pm
KN:
Lumi voisi varmaan kylkiluut puristaa rikki, mutta ihmetyttää nuo takaraivovammat ja muiden vammojen lähes täydellinen puuttuminen.
Takaraivo vammat. päät osuneet kiviin, vaikka lyhyt pudotus on lumen paino lisänä.
Noi raviinivammat on mun mielestä ihan itsestäänselvyyksiä. Melkeinpä kaikilla muilla on vammoina asioita, jotka on vaikeampia selittää kuin tällä nelikolla. Ensiksikin päävammat ja kylkiluut, Olettamuksena tosiaan se, että ovat tehneet lumisuojan tietämättä tehneensä sen onttoon kinokseen juuri syvän lumenalaisen joenonkalon päälle,ja siitä sitten sulanut pohja pois. Jos pudotusta on ollut joku 5-8 metriä, niin eikö ne päävammat ole sellainen vähimmäisvatimus. Vielä jos pudotaan lumipohjan mukana, niin eiköhän vammat ole juurikin tuota mitä nyt on ollut. Päälle tulee vielä se onkalon katon lumet ja ehkä reunoilta pari metriä joka suunnalta lisää, jolloin puristuvauriot ei ole mikään selittämättömyys vaan myös käytännössä itsestäänselvyys. Ainoa, mitä itse olis vielä voinut olettaa, niin ne normaalit putoavan ihmisen "torjuntavammat". Yleensä kuitenkin laskeudutaan kädet edellä, jolloin sieltä menee luita poikki. Samoin jos päälle tulee tonni lunta, niin itsekin vähän olisin voinut olettaa kuolinsyyksi tukehtumista. Mutta tosiaan kai se sitten se putoamisalusta on ollut torson kohdilla tarpeeksi pehmeä, ja matka alaspäin lyhyt, parikin metriä riittää helposti päävammoihin, ei siihen tarvi ehkä paljon metriäkään enempää. Ja helpostihan siellä epätasaisessa kivikossa on jäänyt tarpeeksi ilmataskuja, jotta ovat päässet kärsimään vielä oikein kivuliaan pitkän ja hitaan kuoleman. Sen puolesta puhuu asennot - pari poikaa on pyrkineet lämmittämään toisiaan vielä edes hetken verran ja Dubi on ilmeisesti yrittänyt joko kiivetä pois tai kavereidensa lähelle. Vahvasti kuitenkin vaikuttaa, että siellä kivikossa on vielä ryömitty jonkin verran ennen kuin vääjäämätön voitti.
Ja tosiaan ei noilla leveysasteilla (tai oikeastaan pituusasteilla!) helmikuinen satanut lumi mihinkään sula. Ja toi päällä ollut kinos ei pelkällä sateen määrälläkään selity, kyllä siihen on vaaditty kunnon romahdus - miksei joku vyörykin. Luulenpa vaan, että siellä laaksossa puurajassa ei oikein ole minkäänmoiset vyöryt mahdollisia, lähinnä juuri niitä pieniä paikallisia puron lumireunojen romahduksia on voinut tulla ketjureaktiona enemmänkin.
Samaten ymmärrys vuoden kylmimpien viikkojen raa'asta luonteesta juuri tuolla vähän idemmässä selittää sen, että ei se lamppu sieltä auringon lämmön vaikutuksesta esiin tulisi niin millään. Varsinkaan jos ei ole missään vaiheessa olut suorassa loisteessa vaan oletettaisiin, että siellä pienen lumikerroksen alla olisi varannut metalliinsa lämmittäviä auringonsäteitä. Ja jos olisi, niin se olis tosiaan mennyt lumessa alaspäin, sulattanut lumia altaan eikä päältään. Tai ainakin vähintään yhtä paljon mennyt alaspäin kuin ylöskin.
Kyllähän pehmeät kudokset saa kuoleman jälkeen kyytiä sopivissa oloissa perin nopeasti. Varsinkin jos vesi on osallisena, niin ei yleensä kovin kauniita ruumiita ole mistään löydetty, usein sukupuoikaan ei ole ensi vilkaisulla selvinnyt, hyvä jos ihmiseksi näitä monasti tunnistaa. Siinäkin valossa mun mielestä noi ovat olleet jopa paremmassa kondiksessa kuin voisin olettaa. Ehkä se puron vesi on pitänyt raadot ikään kuin jääkaappilämmössä. Poikkeuksen on tehnyt just joku suu ja silmäkuopat, joihin pesiytyy kaikki mahdollinen pehmeitä kudoksia syövä bakteerikanta ja jopa pikkueliöt. Ei tarvita mitään lentävää kraakkua - vaikka Dubin kohdalla sekin tehtiin mahdolliseksi jättämällä ruumis löytämisensä jälkeen yöksi selälleen suu auki makaamaan. Joku korpin nokka on ihan hitonmoinen hakku, luulis, että sellaisen iskun tekemät jäljet olisi ruuminavauksessa väkisin todettu. Ei kai sellaisia nokkimisjälkiä silmäpohjan lihaksissa ja jopa luussa voi jättää näkemättä.
erämaaetsivä kirjoitti: La Helmi 20, 2021 9:53 pm
Ei tämä ole minulle enää mysteeri.
Saahan tässä nussia pilkkuja vaikka tuomiopäivään asti, mutta tyhjä takertua asioihin joista ei ole ymmärrystä.
Ihan samaa oon meinannut jo jonkin aikaa kirjoittaa, minäkään en pidä tätä enää oikein mysteerinä. Jotenkin teltan hylkäämisen jälkeiset tapahtumat on aika hyvin haarukoitavissa aikajanaan, ja perusteltavissa hyvinkin harkituilla ja noissa oloissa perustelluilla, jopa järkevillä ratkaisuilla. Ainoastaan se teltan hylkäämisen tärkein juurisyy nyt vähän menee pohdintaan jos sitä ydinonnettomuutta otetaan tosissaan juttuun mukaan. Ilman sitä mä en näe tässä enää oikein mitään outoa.
Toisaalta aika monihan uskoi Igorilla olleen mukana jokin mysteerihärpätin, eikös myös Yudin ollut tällä kannalla. Toisaalta mä en tykkää yhtään venäläisestä tyylistä tarinoida. Siitä tuntuu aina puuttuvan se sellainen johtoajatus ja ideanlanka. Kaikki selitykset on sellaista ihan kuin kännikalamaista rönsyilevää horinaa, jossa poukkoillaan asiasta kolmanteen ja toisen kautta takaisin alkuperäiseen, välissä pari sivulausetta toisista takaumista. Katkonaisia lauseita, kesken päättyviä ajatelmia, ihmeellisiä metaforia ja kielikuvia... Jotenkin noista haastatteluista ei kyllä ota mitään tolkkua, ei aina edes litteroituina. Sama on luettavissa päiväkirjoista, jotenkin hirveän vaikeaselkoisia kappaleiden rakenteita, sellaisia oikein äidinkielen opettajan painajaisia. Pitäis omata joku slaavilainen mentaliteetti ( tai ainakin tarpeeksi vodkaa), että pääsis tohon rönsyilevään mielenmaisemaan paremmin kiinni.
Mutta nythän ei tarvita oikeastaan enää kuin tieto siitä, mikä se mysteerihärpätin olisi voinut olla, ja miksei sitä näy missään kuvassa eikä kukaan kirjoituksissaan mainitse tapahtuneen sellaisen kanssa hassuttelua missään vaiheessa. Vai oliko se ekaa kertaa käytössä vasta ennakkoon päätetyssä paikassa ja ennakkoon suunnitellusti vasta kunnon extremeoloissa?