Njord kirjoitti: Su Joulu 07, 2025 10:01 pm
Aloin katsoa mitä poliiseille opetetaan tästä
https://www.theseus.fi/bitstream/handle ... sequence=2
En ole mikään ekspertti mutta sen verran jyvällä, että lapsen kertomuksen luotettavuusarviointi eroaa kyllä monelta osin aikuisen vastaavasta, mm. että se johdateltavuuden ja valemuistojen mahdollisuus pitäisi erityisesti osata huomioida; ja se että lasta ei ajatella ns. motivoituneeksi tahallaan valehtelijaksi todistajana vaikka puhuisi puuta heinääkin vaan ajatellaan että syyt epätosiin juttuihin on toisaalla. Jotain ihme sönkkäystä muistaakseni tähän liittyen mm. Koivuniemeltäkin tuli kuinka "tässä ei nyt henkilöä arvioida", liittyen Amandaan. Näitä kolmea nuorempaa tällaiset ei koske, he ovat syyttäjän näkökulmasta edelleen lapsena olleet vaikutuksista vapaita todenpuhujia
Mitään mainintaa lapsen vieraannuttamisesta (ja mitä siitä seuraa toden puhumisen kannalta - ei hyviä asioita) en nopealla lukaisulla tuosta löytänyt.
Mutta tuossa muutamia tuosta opinnäytetyöstä, ei ne pelkkään tarinan yksityiskohtaisuuteen tai sisäiseen rakenteeseen ne arviot pitäisi perustua todellakaan.. Viimeisin noista nappaamistani ehkä tiivistää sen Santtilan arkijärkiajatuksen...jokainen kaduntallaaja tajuaa että pippelistä ei ketään lassota, jne...
-Niissä tapauksissa, joissa käytössä on
hälytyskeskuspuheluiden tallenteita tai kirjauksia, lähtee luotettavuuden arviointi liikkeelle jo niistä.
-Luotettavuutta arvioitaessa, etenkin perheen sisäisissä epäilyissä, voidaan lapsen
asiakirjatietoja käsitellä pitkältäkin ajalta. Keskeisintä on selvittää, milloin epäily lapseen kohdistuneesta rikoksesta on todella syntynyt.
- Arvioinnissa käsitellään myös jo mahdolliset ensipartion laatimat nauhoitteet esimerkiksi kotikeikalla suoritetusta
alustavasta lapsen puhuttamisesta. Jos puhutus ei ole videolla, tulee kirjaukseen aina suhtautua pienellä varauksella, koska kirjaus on saatettu tehdä jälkikäteen, siitä saattaa puuttua osa tai jotain osaa on saatettu muuttaa.
- Luotettavuutta arvioitaessa olennaista olisi tietää, kuka on ollut paikalla, kun lapsi on kertonut asiasta ensipartiolle tai jos paikalla on ollut useampia lapsia, kuka lapsi on kertonut mitäkin. Tällaiset asiat on mahdollista arvioida usein jo videon kautta. Pelkistä kirjauksista tällaiset asiat puuttuvat usein kokonaan.
-Arviointiin vaikuttaa
lapsen kertoma suhteessa kaikkeen muuhun, esimerkiksi epäillyn sekä muiden ihmisten kertomaan. Olennaista on myös
paikkojen ja muiden faktojen tarkastaminen. Jos lapsi esimerkiksi kertoo, että oli viime viikolla mummolassa, tulee varmistaa, oliko hän todella viime viikolla mummolassa.
- Myös siihen, kertooko lapsi samalla tavalla kuin aiemmin, tulee kiinnittää huomiota. Monesti lapset saattavat kiistää tai kertoa asioista hieman eri tavalla sekä eri yksityiskohdin, mutta sekään ei yksinään tee kertomasta epäluotettavaa. Ikätasoon liittyen esimerkiksi määrät ja ajankohdat voivat olla lapselle vaikeita, siksi niihinkin tulee kiinnittää huomiota. Toisinaan lapsi ei kerro mitään, vaikka on aikaisemmin kertonut. Tällöin pohditaan sitä, mistä syystä lapsi on lakannut kertomasta ja mikä kaikki siihen mahdollisesti vaikuttaa, onko esimerkiksi kotona tapahtunut jotain.
-
Usein ajatellaan, että paljon yksityiskohtia sisältävä kertoma on luotettavaa. Se ei kuitenkaan välttämättä aina ole luotettavan kertoman merkki. Kertomaa tulee arvioida siitäkin näkökulmasta, onko se realistista ja jos ei ole, mistä kertoma mahdollisesti johtuu.