Vespa velutina kirjoitti:--
Jos puukottaja olisi istunut hajareisin uhrin päällä ja puukottanut tätä ylävartaloon tässä asennossa, olisi luullut tekijän polvien ja reisien vereentyvän ja jättävän jälkiä lakanaan. Jälki ei näytä siltä, että siinä olisi tuskissaan kiemurrellut kymmeniä haavoja saanut ihminen tai että sängyn päällä olisi tapeltu. Uhri on nimenomaan virunut sängyssä, häntä tuskin on puukotettu siinä. Tutkija Mäkisen arvio siitä, että uhri olisi saanut päähänsä haavoja veitsestä jo ennen kuin tekijä on sisällä ja mennyt painamaan päätään lakanaan, jolloin tekijä on tullut sisään, sopisi verijälkeen. Kuitenkaan Anneli Auer ei tällaista muista, vaikka on tuossa vaiheessa ollut vielä huoneessa.
Mitä tarkoitat verijäljillä, jotka sopisivat siihen, että ulkopuolinen olisi lyönyt Lahtea päähän ikkuna-aukosta? Käsitykseni mukaan Auerin olisi pitänyt havahtua siihen, jos Lahtea olisi tuolloin isketty, koska verta epäilemättä olisi roiskahtanut. Siinä vaiheessa Auerin viimeistään olisi pitånyt singahtaa puhelimeen.
Jos tapahtumia ajatellaan ulkopuolisen murhaajan kannalta, on vaikea ymmärtää, miten hän olisi voinut antaa Lahden vain virua sängyllä. Lähes 70 pistohaavaa vastaanhangoittelevassa uhrissa, vaikka useimmat niistä olivatkin pinnallisia, eivät nähdäkseni ole antaneet hänelle juurikaan aikaa ihmettelyyn.
Onhan ne vuodevaatteet aika sekasin. Arvelen, että siinä on Lahtea "tikattu" minuuteista runsaaseen kymmeneen minuuttiin. Jos tekijä on ulkopuolinen, se tosin rajoittaisi tuota aikaa. Arvoitukseksi siinä muodostuu myös se, miten Lahti on saatu "heitettyä" sängylle.
Mutta jos Anneli Auer olisi murhaaja, hänen pitäisi tietää tilanne, jossa vuotaminen on tapahtunut. Tyyliin: "huitaisin Jukalle fileerausveitsellä palkeenkielen päänahkaan ja hän perääntyi karjahtaen painamaan päätään lakanaan. Annoin hänen tyrehdyttää verenvuotoaan siinä muutaman minuutin, kunnes repäisin hänet siitä kuitenkin äkillisellä riuhtaisulla ylös ja iskin veitsen takaapäin kylkiluusta läpi. Hän kaatua mätkähti lattialle, jonka jälkeen tikkasin mielipuolen lailla ristiä olkapäihin".
Tällöin AA tietäisi, että Jukka on vuotanut sänkyyn ja tietäisi tarkan ajankin, jolloin hän olisi voinut poliiseille valehdella. Esim. "kun lähdin kesken puhelun käymään takkahuoneella, näin Jukan makaavan kyljellään sängyssä ja se paha mies haki just sillon sellasta julmetun isoa sorkkarautaa ikkunasta. Pakenin kauhuissani ja minulta pääsi kimeä vittikö-huuto".
Minusta Annelin kertomus on järkyttävän epätarkka jos oletetaan, että hän on syyllinen. Hänellä olisi ollut mahdollista keksiä vaikka minkälainen todisteisiin sopiva tarina, jos kerran itse on lavastanut tilanteen ja tietää yksityiskohtaisesti tapahtumien kulun.
Tapahtumista, jotka eivät vastaa todellisuutta, ei kukaan voi olla varma, koska ei tiedä niistä. Sen voi tietää, etteivät ne vastaa todellisuutta, jolloin varmaksi väittäminen ei yleensä ole ihan helppoa. Eikö tämä ole itsestäänselvää?
Paitsi että syyllisen on vaikea kertoa asioista yksityiskohtaisen tarkasti, koska ei niitä tiedä, hänen ei myöskään kannata kertoa tapahtumista yksityiskohtaisesti. Tällöin hänen kertomuksensa voi näet sitä helpommin "karahtaa karille" hänelle tuntemattomiin asioihin, jotka paljastavat hänen kertomuksensa epäuskottavaksi tai mahdottomaksi.
Mitä epämääräisemmin tapahtumista kertoo, sitä enemmän jää mahdollisuuksia sovitella tapahtumia mahdollisesti esiintuleviin faktoihin. Kummat ovat rikoshistoriassa olleet huonomuistisempia: syylliset vai syyttömät?