Mickey kirjoitti:Mariacka kirjoitti:Mickey kirjoitti:Täytys palata lasten kasvatuksessa 20 vuotta ainakin taaksepäin, koivuniemen herra käyttöön.
Loppus ne koulukiusaamiset.
Nyt vaan hyssytellään ja kysytään, onko sulla pienilapsi paha olla.
[...]
[...]
Itellä loppui naapurin tyttöjen vakoilu, kun naapurin isäntä käski hakea vitsan metsästä ja anto perseelle kunnolla piiskaa. Tapahtui 70 luvun lopulla. Ja oma faija sano, että mieti ennen kuin seuraavaksi teet jotain.
Mitä nykypäivänä, otetaan pleikkari viikoksi pois hui kamal kun on nykylapsilla rankkaa.
Itsellä on 9v lapsi ja ei ole tarvinnut fyysisesti rankaista.
Kuulostaa siltä, että saarnaat eri asiaa kuin mitä itse teet. Lisäksi kuulostaa siltä, että olet parempi lastenkasvattaja kuin omat vanhempasi.
Olettaen, että lapsesi ei ole koulukiusaaja (vaikka et ole häntä fyysisesti rankaissutkaan!), niin tuntuisi, että sinulla olisi monille muille jotain opetettavaa, mutta kuitenkin oudoksun, että kehoitat muita ihmisiä käyttämään menetelmää, jota itse et ole käyttänyt.
joey kirjoitti:Tämä kosto-asia on näissä kouluampumisissa minulle kaikista vaikein ymmärtää. Tuo kosto kun ei kohdistu niihin nimenomaisiin henkilöihin, jotka tekijän tilanteesta ovat vastuussa enkä näe sellaisessa kostossa mitään itua, joka kohdistuu kolmanteen osapuoleen.
Olen itse ollut aikanani koulukiusattu, mutta kotioloissa tilanne on ollut hyvä ja itsetuntoni on ollut riittävän vahva, että olen tuosta selvinnyt. Kuitenkin, muistikuvissani löytyy sellaistakin näkemystä, että kaikki koulun opiskelijat, vain muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta ovat kusipäitä. Tämä johtuu lähinnä siitä, etten ollut sosiaalisesti kovin aktiivinen, vaan minulla oli pieni kaveripiirini.
Auvinen ja Saari ovat nähdäkseni molemmat olleet erakkoluonteisia ja sosiaalisesti taidottomia. Kiusatuksi joutuminen tekee etenkin tällaisesta tapauksesta luokan, ellei koko koulun pellen, jonka kanssa erityisestikään muut eivät halua kaveerata.
Yläasteellani erästä toista kiusasi koko koulu. Tarina kuului, että tämä ihminen haisee ja käytävällä aivan kaikki jättivät poloiseen yli metrin hajuraon, eikä hänellä tainnut juuri olla ystäviä. Ainakaan en muista itseni lisäksi muita, jotka tätä väistämistä eivät olisi tehneet, mutta se saattaa johtua omasta asemastani myös kiusattuna. Tähän yhteistoimintaan osallistumatta jättäminen toki edelleen vaikeutti omaa asemaani. Voin ymmärtää, miksi Auvisella vuosi sitten naksahti.
Jälkikäteen joitain ihmisiä muistellen olen alkanut ajatella, että kaikki eivät olleet aktiivisesti minuun kohdistuvassa kiusaamisessa mukana, mutta kukaan ei tilannetta saanut loppumaan. Hiljaisuus on myöntymisen merkki. Etenkin koulukiusaamisessa asiaan puuttumatta jättäminen on kiusaamisen hyväksymistä.
Vanhoja keinoja (fyysinen rankaisu) puuttua kiusaamiseen on nyt kielletty, koska niiden laajempi lopputulos ei ilmeisesti ole kovin hyvä, mutta vähälle on jäänyt yleisen näkemyksen luominen siitä, millä keinoin kiusaamiseen voisi oikeasti hyvin puuttua.
Ehkä omalta kohdaltani juuri se, että kotona ei ole tarvinnut läheisten ihmisten puolelta tulevaa fyysistä satuttamista pelätä, on auttanut itseäni siinä, että olen näinkin hyvin koulukiusaamiseni kanssa pärjännyt.
rapier kirjoitti:Koulukiusaaminen on sitä että isompi lyö pienempää ja sillä selvä.
Ei pidä paikkaansa. Tuo on satunnaista nujakointia, mitä sattuu silloin tällöin.
Koulukiusaaminen on sitä, että muut sallivat kuvaamasi tapahtuman jatkuvan toistumisen viikosta toiseen, elleivät jopa yllytä sitä.
Noiden kahden eri ilmiön (satunnainen nujakointi ja koulukiusaaminen) erottaminen toisistaan on yhteisön ulkopuolisen taholta vaikea, ellei jopa mahdoton tehtävä. Joihinkin (etenkin miehisiin) ystävyyssuhteisiin kuuluu vittuilu, kiusanteko, painiminen, ym. Ulkopuolisten voi olla erityisen mahdotonta tunnistaa, onko suhde sellainen, jota kumpikin osapuoli ihan oikeasti haluaa, vai onko toinen tahtomattaan alisteisessa asemassa. Etenkin kun mahdollinen uhri voi jopa haluta pitää kidutuksellaan ansaitsemansa sosiaalisen aseman. (Olisiko tässä samoja ilmiöitä kuin jatkuvasti puolisonsa taholta pahoinpidellyksi tulleilla?)
Ihmistä etsimässä.