MURHA.INFO

Kiitos Marskille tuon kuulustelupöytäkirjan esilletuomisesta, erittäin hyvä huomio.

Suora lainaus em. dokumentista, Pekan äidin lausunnosta. Alleviivaus omaani:

Vuoden 2007 aikana Pekka alkoi näkemään Hitlerin touhuja puutteellisena. Pekan mielestä "natsit" metsästivät väärää kohdetta kun metsästivät juutalaisia. Tuohon aikaan Pekalle alkoi ilmestymään väkivallan hyväksyminen yhtenä keinona.

---

Huomasin, että Pekalla oli välillä vähän jyrkkiä mielipiteitä joihinkin asioihin. Tämä tuli Pekan kohdalla esille siten, että tietyt väkivaltateot oli perusteltuja hänen mielestään, jos niihin oli riittävät motiivit. Sen jälkeen välillä mietin Myyrmannin räjähdystä ja toivoin, ettei meille ei käy samalla Pekan kanssa.

Tämä on kieltämättä hienoisessa ristiriidassa sen kanssa, että PEA:n ratkaisu olisi tullut ns. täysin puskista eikä "kukaan olisi koskaan voinut kuvitella" PEA:n tekevän mitään sellaista. Tuosta äidin lausunnostahan mainittiin ohimennen iltapäivälehdissä pian tapauksen jälkeen, mutta itse olin ainakin jo asian unohtanut.

Kiusaamisesta vielä:

Pieni muotoisena koulu kiusaaminen alkoi neljännellä luokalla ala-asteella. Viidennellä ja kuudennella luokalla se paheni loppua kohden. Kysyttäessä syitä koulu kiusaamiseen voin todeta, että Pekka ei hyväksynyt mm. kirosanoja, mitä muut "kummaksuivat". Samoin terveysopintunnilla seksuaalivalistuksen jälkeisiä "rivoja" juttuja, mitä muut koulukaverit puhuivat niin Pekka ei niitä hyväksynyt. Häntä alettiin myös "rökittämään" seinä vasten välitunneilla ja sen seurauksena me otimme yhteyttä tekijöiden vanhempiin. Siitä oli seurauksena sellaista esim. että joku oppilas kirjoitti luokan taululle esim, että "jos mä vaikka aivastan" niin Pekan isä soittaa kotiin.

...koulukiusaamisen syyksi lisäisin, että Pekka oli tavallista kiltimpi eikä ollut ns. fyysistä tyyppiä, eikä käynyt missään jääkiekko harjoituksissa tai vastaavissa niin kuin muut.

Kaikissa lainauksissa kieliasu on alkuperäinen.

Täytyy sanoa, että vielä tuollaisenaan ei ole helppo vetää selkeitä ristiriitaisuuksia esiin - ei niin että haluaisin puolustella mahdollista tietoista harhaanjohtamista, mutta minusta tuosta emotionaalisesta esiintymisestä (ja epäilemättä hyvin emotionaalisessa tilassa annetusta kuulustelu-lausunnosta) ei vielä paljastu sellaisenaan tälläistä tietoista harhaanjohtamista. Sen sanoisin, että jos vanhemmat tietävät kiusaamisesta niin se on yleensä merkki siitä, että kiusaaminen on vakavaa. Lapsilla on omituinen taipumus viimeiseen asti peitellä tälläisiä asioita. Minusta on melko ilmeistä, ettei Auvinen kuulunut tutkimuksen nykyään jo suhteellisen hyvin tuntemaan synnynnäisten psykopaattien ryhmään (mikä on määrällisesti äärimmäisen pieni osuus syntyneistä). Eli jotain tapahtui matkalla - jos koti on suhteellisen normaali niin sitten selitystä etsii helposti koulun piiristä. Sosiaalinen eristyneisyys ehkä sai alkunsa tästä ala-asteen kiusaamisesta, psykologisestihan siirtyminen yläasteelle on hyvin arkaa aikaa, ja ehkä sitten tämän 5-6 vuoden putken jälkeen lukioon tulikin jo melko täynnä "valkoista raivoa" oleva sosiopaatti, joka lopulta päätyi tekemään julman ja kylmäverisen hirmutyön kuitenkin säilyttäen kotona ja koulussa ulkonaisen rauhallisuuden ja tietyn normaaliuden olemuksessaan. Edelleen toistan, että tämä syiden ja selitysten etsiminen ei tarkoita teon hyväksyntää tai puolustelua. Lähinnähän siinä on kysymys siitä, että yritetään estää uusien viattomien elämien tuhoutuminen tulevaisuudessa. Ajattelisin kyllä että tälläkin hetkellä melko todennäköisesti on henkilöitä, jotka tälläisiä suunnitelmia jollakin vakavuuden asteella mielessään hautovat. On elintärkeää että heidät pystytään etukäteen profiloimaan ja tunnistamaan.

En ollutkaan aiemmin lukenut tuota kuulustelupöytäkirjaa, ja se oli tosi mielenkiintoinen. Kiitos Marsalkalle.

Sinänsä en näe mitään ristiinpuhumista haastattelun ja pöytäkirjan välillä. Pekka on ollut selvästi harvinainen nuori kiinnostuksensa aiheissa ja halussaan löytää aatteellisen johtolangan jota seurata ja jonka avulla ymmärtää maailmaa kokonaisuutena. Hän olisi tarvinnut jonkun opastajan keskustelemaan kanssaan ja vanhemmilla harvoin on pääsyä tällaiseen rooliin itsenäistyvien lastensa kanssa. Minusta on normaalia, että jokainen vähänkään asioiden ymmärtämiseen pyrkivä miettii jossain vaiheessa pitävätkö esimerkiksi sellaiset sanonnat kuin "tarkoitus pyhittää keinot" paikkansa. Ellei silloin löydä ketään tai mitään mikä puhuisi päinvastaista, on helppo päätyä esimerkiksi vaikka väkivallan hyväksymiseen tai täydelliseen nihilismiin. Mikä ei tietenkään tarkoita, etteikö elämässään silti voisi olla kiltti ja toimia vallitsevien sääntöjen mukaan. Vaikka vanhemmat ovat tienneet, että Pekka pohti tällaisia, on siitä aika iso harppaus päätellä, että hän voisi toteuttaa aatteitaan käytännössä. Äitihän oli jo tämän tosin tehnyt ajatellessaan yhteyksiä Petri Gerdtin ja poikansa välillä, mutta mitä hän olisi voinut tehdä? On täysin luonnollista, että haluamme uskoa läheisistä hyvää ja kuittaamme epäilykset ylireagoinniksi ja vasta myöhemmin tulee tunne, että minähän ajattelin tätä ja olisi pitänyt tehdä jotain.

Sekä haastattelu että pöytäkirja antoivat minulle kyllä kuvan Pekka-Ericistä kokonaisempana. Vanhemmille toivotan jaksamista.

PaulaDrew kirjoitti:
Sinänsä en näe mitään ristiinpuhumista haastattelun ja pöytäkirjan välillä.

Haluan selventää, että tarkoitukseni ei ollut osoittaa tällaista. Ajattelin vain linkittää pöytäkirjan, kun sen satuin näppärästi löytämään. Jos vaikka joku ei olisi vielä lukenut.

Mickey kirjoitti:

Mariacka kirjoitti:

Mickey kirjoitti:Täytys palata lasten kasvatuksessa 20 vuotta ainakin taaksepäin, koivuniemen herra käyttöön.
Loppus ne koulukiusaamiset.
Nyt vaan hyssytellään ja kysytään, onko sulla pienilapsi paha olla.

[...]

[...]
Itellä loppui naapurin tyttöjen vakoilu, kun naapurin isäntä käski hakea vitsan metsästä ja anto perseelle kunnolla piiskaa. Tapahtui 70 luvun lopulla. Ja oma faija sano, että mieti ennen kuin seuraavaksi teet jotain.

Mitä nykypäivänä, otetaan pleikkari viikoksi pois hui kamal kun on nykylapsilla rankkaa.
Itsellä on 9v lapsi ja ei ole tarvinnut fyysisesti rankaista.

Kuulostaa siltä, että saarnaat eri asiaa kuin mitä itse teet. Lisäksi kuulostaa siltä, että olet parempi lastenkasvattaja kuin omat vanhempasi.

Olettaen, että lapsesi ei ole koulukiusaaja (vaikka et ole häntä fyysisesti rankaissutkaan!), niin tuntuisi, että sinulla olisi monille muille jotain opetettavaa, mutta kuitenkin oudoksun, että kehoitat muita ihmisiä käyttämään menetelmää, jota itse et ole käyttänyt.

joey kirjoitti:Tämä kosto-asia on näissä kouluampumisissa minulle kaikista vaikein ymmärtää. Tuo kosto kun ei kohdistu niihin nimenomaisiin henkilöihin, jotka tekijän tilanteesta ovat vastuussa enkä näe sellaisessa kostossa mitään itua, joka kohdistuu kolmanteen osapuoleen.

Olen itse ollut aikanani koulukiusattu, mutta kotioloissa tilanne on ollut hyvä ja itsetuntoni on ollut riittävän vahva, että olen tuosta selvinnyt. Kuitenkin, muistikuvissani löytyy sellaistakin näkemystä, että kaikki koulun opiskelijat, vain muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta ovat kusipäitä. Tämä johtuu lähinnä siitä, etten ollut sosiaalisesti kovin aktiivinen, vaan minulla oli pieni kaveripiirini.

Auvinen ja Saari ovat nähdäkseni molemmat olleet erakkoluonteisia ja sosiaalisesti taidottomia. Kiusatuksi joutuminen tekee etenkin tällaisesta tapauksesta luokan, ellei koko koulun pellen, jonka kanssa erityisestikään muut eivät halua kaveerata.

Yläasteellani erästä toista kiusasi koko koulu. Tarina kuului, että tämä ihminen haisee ja käytävällä aivan kaikki jättivät poloiseen yli metrin hajuraon, eikä hänellä tainnut juuri olla ystäviä. Ainakaan en muista itseni lisäksi muita, jotka tätä väistämistä eivät olisi tehneet, mutta se saattaa johtua omasta asemastani myös kiusattuna. Tähän yhteistoimintaan osallistumatta jättäminen toki edelleen vaikeutti omaa asemaani. Voin ymmärtää, miksi Auvisella vuosi sitten naksahti.

Jälkikäteen joitain ihmisiä muistellen olen alkanut ajatella, että kaikki eivät olleet aktiivisesti minuun kohdistuvassa kiusaamisessa mukana, mutta kukaan ei tilannetta saanut loppumaan. Hiljaisuus on myöntymisen merkki. Etenkin koulukiusaamisessa asiaan puuttumatta jättäminen on kiusaamisen hyväksymistä.

Vanhoja keinoja (fyysinen rankaisu) puuttua kiusaamiseen on nyt kielletty, koska niiden laajempi lopputulos ei ilmeisesti ole kovin hyvä, mutta vähälle on jäänyt yleisen näkemyksen luominen siitä, millä keinoin kiusaamiseen voisi oikeasti hyvin puuttua.

Ehkä omalta kohdaltani juuri se, että kotona ei ole tarvinnut läheisten ihmisten puolelta tulevaa fyysistä satuttamista pelätä, on auttanut itseäni siinä, että olen näinkin hyvin koulukiusaamiseni kanssa pärjännyt.

rapier kirjoitti:Koulukiusaaminen on sitä että isompi lyö pienempää ja sillä selvä.

Ei pidä paikkaansa. Tuo on satunnaista nujakointia, mitä sattuu silloin tällöin.

Koulukiusaaminen on sitä, että muut sallivat kuvaamasi tapahtuman jatkuvan toistumisen viikosta toiseen, elleivät jopa yllytä sitä.

Noiden kahden eri ilmiön (satunnainen nujakointi ja koulukiusaaminen) erottaminen toisistaan on yhteisön ulkopuolisen taholta vaikea, ellei jopa mahdoton tehtävä. Joihinkin (etenkin miehisiin) ystävyyssuhteisiin kuuluu vittuilu, kiusanteko, painiminen, ym. Ulkopuolisten voi olla erityisen mahdotonta tunnistaa, onko suhde sellainen, jota kumpikin osapuoli ihan oikeasti haluaa, vai onko toinen tahtomattaan alisteisessa asemassa. Etenkin kun mahdollinen uhri voi jopa haluta pitää kidutuksellaan ansaitsemansa sosiaalisen aseman. (Olisiko tässä samoja ilmiöitä kuin jatkuvasti puolisonsa taholta pahoinpidellyksi tulleilla?)

Minä kyllä näen runsaastikin ristiriitaisuuksia tuon kuulustelupöytäkirjan ja dokumentin välillä, mutta en missään nimessä ole sitä mieltä että ne olisivat tietoista harhaanjohtamista. Muistan omilta peruskouluajoiltani useammankin tapauksen joissa oppilaiden välejä selviteltiin vanhempien kanssa ja tekijöiden ja teon kohteiden vanhempien kannat olivat aina samat: tekijän/kiusaajan vanhemmat olivat aina sitä mieltä, että heidän jälkikasvunsa tekemisiä liioiteltiin, kun sitten taas teon kohteen/kiusatun vanhemmat kokivat aina, että heidän lastaan on kohdeltu oikein erityisen huonosti. Ihmisillä on usein tapana liioitella kärsimyksiään ja vähätellä virheitään.

PEA:n vanhemmat olivat haastattelussa sikäli vaikeassa asemassa, että heidän lapsensa oli sekä uhri että syyllinen, mutta heille itselleen vanhempina on luonnollisesti ominaisempaa pitää lasta pelkästään uhrina. PEA:n isähän on erinäisissä foorumikeskusteluissa todennut poikansa tulleen murhatuksi.

aoitora kirjoitti: Noiden kahden eri ilmiön (satunnainen nujakointi ja koulukiusaaminen) erottaminen toisistaan on yhteisön ulkopuolisen taholta vaikea, ellei jopa mahdoton tehtävä. Joihinkin (etenkin miehisiin) ystävyyssuhteisiin kuuluu vittuilu, kiusanteko, painiminen, ym. Ulkopuolisten voi olla erityisen mahdotonta tunnistaa, onko suhde sellainen, jota kumpikin osapuoli ihan oikeasti haluaa, vai onko toinen tahtomattaan alisteisessa asemassa.

Paskapuhetta, tosin en syytä paskapuheesta sinua vaan sitä tahoa, joka on saanut sinut koulukiusattuna uskomaan sen, että yhteisön ulkopuolelta on niinku hirveen vaikee kato huomata jne. Kyllä sen aina huomaa, onko tosi kyseessä vai ei. Ja kiusatutkin erottaa massasta. Sitä en osaa selittää, mistä näiden ulkopuolisten tahojen (minusta opettajatkin lukeutuvat sellaisiksi) välinpitämättömyys johtuu. Uskon kyllä, että esimerkiksi muihin oppilaisiin kohdistuu tuollaisissa tilanteissa hirveästi paineita, sillä he saattavat pelätä ja usein pelkäävätkin kiusaajaa. Ja olen itseasiassa kuullut, että opettajatkin saattavat pelätä kiusaajia, tosin sitä pidän täysin uskomattomana.

Onkos kukaan täällä katsonut Youtubesta käyttäjätunnus OnlineBullyingin videoita? En osaa oikeen sanoa mitään todenperäsyydestä tai muustakaan, mutta tuo kuitenkin aika mielenkiintosen kannan tähän asiaan.

Tässä ensimmäinen video:

http://uk.youtube.com/watch?v=rQNxweiJvlY

Minä en suoraan sanottuna nähnyt mitään eroa tuon kuulustelupäiväkirjan ja haastattelun välillä.

Teinien (nyt 17-21) äitinä tiedän, että mieli, mielipiteet, linjat, näkemykset ja kokemukset muuttuvat kuin tuuli viiri. Ja se on normaalia.

Toki lapsistani kukaan ei ole masentunut eikä paniikkihäiriöinen, mutta jälkimmäisestä sosiaalisten tilanteiden pelkoineen minulla kuitenkin on todella läheistä kokemusta. Ei tuollainen ole syy tekoihin yksin.

Syy on minusta edelleen siinä, mitä lapsi kokee ja miten häntä yhteiskunnassa kohdellaan.

En edelleenkään suostu syyllistämään vanhempia. Mutta osoitan syyllistävän sormeni suomalaiseen koulujärjestelmään. En Jokelaan, vaan koko järjestelmään.

Koulusysteemiin, johon me vanhempina luotamme ja annamme siunauksemme sille, että verovaroillamme ylläpidetään systeemiä, jossa suurin osa opettajista luikkii hiirten lailla nurkissa ilman minkäänlaista auktoriteetiä. Annamme luvan sille, että opettajat kääntävät selkänsä, sulkevat silmänsä ja vain vaativat lisää liksaa.

Tekemättä kuitenkaan sitä 'kansan kynttilä' duunia, jota opettajat aikoinaan vielä tekivät ja saivat ne kakarat pysymään kurissa ja järjestyksessä.

Tähän nykyiseenkö me todella olemme halukkaita laittamaan verorahat???

Tänään siirtyi tuo Jussi Särkelän Koulumurhat omistukseeni. Parin kappaleen perusteella ei vielä kovinkaan hyvää arvioita osaa tehdä.

aoitora kirjoitti:

rapier kirjoitti:Koulukiusaaminen on sitä että isompi lyö pienempää ja sillä selvä.

Ei pidä paikkaansa. Tuo on satunnaista nujakointia, mitä sattuu silloin tällöin.

Koulukiusaaminen on sitä, että muut sallivat kuvaamasi tapahtuman jatkuvan toistumisen viikosta toiseen, elleivät jopa yllytä sitä.

Mutta lyövät ja muut sallivat, sitähän se on. Lyöminen ei ole satunnaista nujakointia.
Aoitora, taidat olla opettaja, eli kieltäjä?

joey kirjoitti:Minä kyllä näen runsaastikin ristiriitaisuuksia tuon kuulustelupöytäkirjan ja dokumentin välillä, mutta en missään nimessä ole sitä mieltä että ne olisivat tietoista harhaanjohtamista. Muistan omilta peruskouluajoiltani useammankin tapauksen joissa oppilaiden välejä selviteltiin vanhempien kanssa ja tekijöiden ja teon kohteiden vanhempien kannat olivat aina samat: tekijän/kiusaajan vanhemmat olivat aina sitä mieltä, että heidän jälkikasvunsa tekemisiä liioiteltiin, kun sitten taas teon kohteen/kiusatun vanhemmat kokivat aina, että heidän lastaan on kohdeltu oikein erityisen huonosti. Ihmisillä on usein tapana liioitella kärsimyksiään ja vähätellä virheitään.

PEA:n vanhemmat olivat haastattelussa sikäli vaikeassa asemassa, että heidän lapsensa oli sekä uhri että syyllinen, mutta heille itselleen vanhempina on luonnollisesti ominaisempaa pitää lasta pelkästään uhrina. PEA:n isähän on erinäisissä foorumikeskusteluissa todennut poikansa tulleen murhatuksi.


Paskapuhetta, tosin en syytä paskapuheesta sinua vaan sitä tahoa, joka on saanut sinut koulukiusattuna uskomaan sen, että yhteisön ulkopuolelta on niinku hirveen vaikee kato huomata jne. Kyllä sen aina huomaa, onko tosi kyseessä vai ei. Ja kiusatutkin erottaa massasta. Sitä en osaa selittää, mistä näiden ulkopuolisten tahojen (minusta opettajatkin lukeutuvat sellaisiksi) välinpitämättömyys johtuu. Uskon kyllä, että esimerkiksi muihin oppilaisiin kohdistuu tuollaisissa tilanteissa hirveästi paineita, sillä he saattavat pelätä ja usein pelkäävätkin kiusaajaa. Ja olen itseasiassa kuullut, että opettajatkin saattavat pelätä kiusaajia, tosin sitä pidän täysin uskomattomana.

Hiukan ihmetyttävät nämä Joeyn kirjoitukset. Tuntuu ihan kuin olisi parempaa tietoa kuin vanhemmilla lapsestaan. Mitä tuohon murhatuksi tulemiseen tulee niin ei varmaankaan ole sitä tarkoittanut, tai jos on, niin ehkä kyse on ollut henkisestä murhaamisesta. Muistaakseni äiti totesi ohjelmassa, että olisi Pekka vaan tappanut itsensä, melko vahvasti sanottu "pelkän uhrin" äidiltä. Mielestäni järjen käyttö näissä keskusteluissa ei ole kielletty.

K.Karhunen kirjoitti: Hiukan ihmetyttävät nämä Joeyn kirjoitukset. Tuntuu ihan kuin olisi parempaa tietoa kuin vanhemmilla lapsestaan. Mitä tuohon murhatuksi tulemiseen tulee niin ei varmaankaan ole sitä tarkoittanut, tai jos on, niin ehkä kyse on ollut henkisestä murhaamisesta. Muistaakseni äiti totesi ohjelmassa, että olisi Pekka vaan tappanut itsensä, melko vahvasti sanottu "pelkän uhrin" äidiltä. Mielestäni järjen käyttö näissä keskusteluissa ei ole kielletty.

Tuossa kirjoituksessani en sanonut mitään sellaista (omien mielipiteideni lisäksi), mikä ei olisi tullut jutun tutkinnan yhteydessä tahi jotenkin muuten selville. Minulla on siis kyseisestä lapsesta ne tiedot, jotka vanhemmat, kaverit ja muut tuusulalaiset ovat julkisuuteen hänestä antaneet. Mielipiteet täällä on sallittu ja mielestäni perustelin ne tuossa hyvin. Tietysti vanhemmat pitävät aina lastaan enemmän uhrina kuin syyllisenä ja sen myös tosielämän esimerkeilläni yritin osoittaa. Vanhemmat ovat usein kykenemättömiä uskomaan lapsistaan pahaa ja tämän meistä jokainen on varmasti tahollaan huomannut

Minusta puolestani tuntuu että sinulla on enemmän tietoa vanhemmista kuin meillä muilla, jos osaat sanoa mitä isä on nettikeskusteluiden sanomisillaan tarkoittanut ja mitä ei, etenkin kun et todennäköisesti ole edes näitä kyseisiä nettikeskusteluita lukenut (ovat sellaisella foorumilla, jota ei pääse lukemaan foorumille rekisteröitymättä. Kyseisen foorumin kirjoituksia on ilmeisesti samasta syystä myös lainailtu lehdissä kohtalaisen vähän ja niitä joiden perusteella mielipiteeni olen muodostanut, ei lehdissä ole lainailtu kertaakaan).

Laki ei valitettavasti tunne henkistä murhaamista. Murhaaminen on sitä, että suunnittelet etukäteen tappavasi jonkun ja sitten toteutat aikomuksesi. P-E Auvinen kohdisti tämän teon kiusaamisensa vastareaktiona useampaan henkilöön, minkä jälkeen tappoi itsensä omasta päätöksestään. Kukaan ei häntä mihinkään pakottanut tai painostanut, eikä minusta näin ollen voida sanoa että hänet olisi murhannut joku muu kuin hän itse. En minä sano, että pitäisi kääntää aina toinen poski, mutta ääriratkaisut ovat silti perusteettomia ja yksilöiden itsensä tekemiä. Suurin osa koulukiusaajista ei kuitenkaan tapa ketään tai itseään, joten koulukiusaajien ei voida sanoa tarkoitushakuisesti pyrkivän toisen itsemurhaan tai muiden murhaamiseen.

Ja jotta kukaan ei ymmärtäisi väärin, sanottakoon vielä kerran että en siis missään nimessä hyväksy koulukiusaamista, vaikka sitä joiltain osin ymmärränkin.

joey kirjoitti:

K.Karhunen kirjoitti: Hiukan ihmetyttävät nämä Joeyn kirjoitukset. Tuntuu ihan kuin olisi parempaa tietoa kuin vanhemmilla lapsestaan. Mitä tuohon murhatuksi tulemiseen tulee niin ei varmaankaan ole sitä tarkoittanut, tai jos on, niin ehkä kyse on ollut henkisestä murhaamisesta. Muistaakseni äiti totesi ohjelmassa, että olisi Pekka vaan tappanut itsensä, melko vahvasti sanottu "pelkän uhrin" äidiltä. Mielestäni järjen käyttö näissä keskusteluissa ei ole kielletty.

Tuossa kirjoituksessani en sanonut mitään sellaista (omien mielipiteideni lisäksi), mikä ei olisi tullut jutun tutkinnan yhteydessä tahi jotenkin muuten selville. Minulla on siis kyseisestä lapsesta ne tiedot, jotka vanhemmat, kaverit ja muut tuusulalaiset ovat julkisuuteen hänestä antaneet. Mielipiteet täällä on sallittu ja mielestäni perustelin ne tuossa hyvin. Tietysti vanhemmat pitävät aina lastaan enemmän uhrina kuin syyllisenä ja sen myös tosielämän esimerkeilläni yritin osoittaa. Vanhemmat ovat usein kykenemättömiä uskomaan lapsistaan pahaa ja tämän meistä jokainen on varmasti tahollaan huomannut

Minusta puolestani tuntuu että sinulla on enemmän tietoa vanhemmista kuin meillä muilla, jos osaat sanoa mitä isä on nettikeskusteluiden sanomisillaan tarkoittanut ja mitä ei, etenkin kun et todennäköisesti ole edes näitä kyseisiä nettikeskusteluita lukenut (ovat sellaisella foorumilla, jota ei pääse lukemaan foorumille rekisteröitymättä. Kyseisen foorumin kirjoituksia on ilmeisesti samasta syystä myös lainailtu lehdissä kohtalaisen vähän ja niitä joiden perusteella mielipiteeni olen muodostanut, ei lehdissä ole lainailtu kertaakaan).

Laki ei valitettavasti tunne henkistä murhaamista. Murhaaminen on sitä, että suunnittelet etukäteen tappavasi jonkun ja sitten toteutat aikomuksesi. P-E Auvinen kohdisti tämän teon kiusaamisensa vastareaktiona useampaan henkilöön, minkä jälkeen tappoi itsensä omasta päätöksestään. Kukaan ei häntä mihinkään pakottanut tai painostanut, eikä minusta näin ollen voida sanoa että hänet olisi murhannut joku muu kuin hän itse. En minä sano, että pitäisi kääntää aina toinen poski, mutta ääriratkaisut ovat silti perusteettomia ja yksilöiden itsensä tekemiä. Suurin osa koulukiusaajista ei kuitenkaan tapa ketään tai itseään, joten koulukiusaajien ei voida sanoa tarkoitushakuisesti pyrkivän toisen itsemurhaan tai muiden murhaamiseen.

Ja jotta kukaan ei ymmärtäisi väärin, sanottakoon vielä kerran että en siis missään nimessä hyväksy koulukiusaamista, vaikka sitä joiltain osin ymmärränkin.

"Jokelan ampuja, 18-vuotias abiturientti Pekka-Eric Auvinen oli viisivuotiaana vilkas ja sosiaalinen lapsi, kertoo hänet tuolloin tuntenut. "Vanhemmat pitivät hänestä hirveästi. Perheessä asioita tapahtui paljon lapsen ehdoilla." "

"HYVÄ OPPILAS Koulutoverit muistavat Pekka-Eric Auvisen yhteiskunnallisesti valveutuneena nuorena, joka sai koulussa hyviä numeroita."

"Pekka-Ericin vanhemmat muuttivat Jokelaan Helsingistä, kun tämä oli vielä pikkupoika. Naapurustossa Pekka-Eric muistetaan "todella sympaattisena pikkuvesselinä."

Ja miksi muuttivat sekin tuli ohjelmassa selväksi. Siksi että poika pääsisi aloittamaan turvallisessa pienessä koulussa.

"Vanhemmat eivät osanneet aavistaa, että heidän poikansa suunnitteli järkyttävää rikosta.

-Pekka oli rauhallinen ja hyvillä mielin. Aina kun olimme yhteydessä kouluun, he antoivat Pekasta pelkästään myönteistä palautetta. Saimme sellaisen käsityksen, että Pekka on erittäin hyvä ja lahjakas oppilas, hyvin käyttäytyvä ja kaikin puolin positiivinen opiskelija, äiti kertoo."

Perhe muutti aikoinaan Helsingistä Jokelaan, koska vanhemmat halusivat lapsilleen rauhallisen kasvuympäristön ja pienen koulun. Järkytys oli suuri, kun Pekka-Ericiä alettiin kiusata jo ala-asteella.

"-Häneen käytiin kiinni, rökitettiin ja paiskottiin pitkin naulakoita. Häntä myös ammuttiin kuulapyssyllä koulumatkalla ja osoitettiin laserkynällä silmiin. Koulun kirjoitustaululle kirjoiteltiin sitä sun tätä, ja sitten koko luokka saattoi nauraa, isä kertoo."

"Viimeinen kimmoke tappamiselle: Pikkuveljeä kiusattiin
Pekka-Eric Auvinen kuuli kiusaamisesta viikkoa ennen ampumisia."

"Psykologi teki Auvisen tapauksessa olemassa olevilla tiedoilla arvion, jossa nousivat motiiveiksi koulukiusaaminen, perheen sisällä tapahtunut ongelma, nettiseurustelusuhteen päättyminen ja monet sosiaaliseen verkottumiseen liittyvät tekijät, kuten ystäväpiiri.
Perheen sisäinen ongelma oli juuri pikkuveljeen liittyvä."


"-Kysyttiin, että onko Pekka kotona, tai onko Pekan ase kotona. Siinä vaiheessa putosi melkein tonni tiiliä niskaan. Meillä ei ollut mitään tietoa aseesta, hän kertoo.

Ostokuitista ilmeni, että poika oli ostanut aseen edellisenä perjantaina. Isä löysi kuitin pojan tietokonepöydän laatikosta. Hän löysi myös perheelle jätetyn kirjeen.

-Siinä luki "Isä, äiti ja veli". Siinä oli mainittu, että toivottavasti olot ovat tulevaisuudessa paremmat yksilöille ja toivomus, ettei kenenkään tarvitse enää tehdä tällaista. Luin sen ja menin sokkiin, edelleen sairauslomalla oleva isä muistelee."

^ Niin, täsmennätkö vielä mitä haluat sanoa noilla lainauksillasi?

joey kirjoitti:^ Niin, täsmennätkö vielä mitä haluat sanoa noilla lainauksillasi?

Vaikka sitä, että juurikaan tietämättä mitään, ei kannata kaikkea kirjoitella. Kysymyksessä kenties ei ole mielipide asia. Jos muodostaa median perusteella mielipiteensä, niin kannattaa katsoa asioita useammalta suunnalta.