Susanne Lindholmin, 25 v. kellarisurma Helsingin Kumpulassa 8.8.1976

[jarmo.janis]

Minä taas olen syntynyt 70-luvulla ja 80-90 luvuilla olisi ollut mahdollisuuksia maksaa taksikyyti luonnossa. Eli ei liene mitenkään harvinaista. En kylläkään tiedä ketään, joka olisi myöntänyt tällaiseen maksujärjestelyyn suostuneensa.

Voihan olla niinkin, että Susanne lähti sisältä hakemaan rahaa, mutta taksikuski olisi ensisijaisesti halunnut toisen maksutavan. Mutta miksi siinä tapauksessa kulkivat varaston kautta?

Ernesti kun kirjoitti noista puhelittomista autoista, niin kai asemalla/tolpalla kuitenkin oli puhelimet?

Jos huomioidaan uhrin asuminen perheen muiden jäsenten kanssa yhdessä, sopii tuo kellari paremmin kuin vain hyvin luonnossa tapahtuvan maksun hoitoon. Tarjoaa se ainakin autoa paremman näkösuojan ja muun tilan. Mahdollinen taksari ei halunnut ottaa riskiä siitä etä joku näkee/muistaa. Siinä nääs (jos joku näkee) voi mennä niin ammatti kuin mahdollinen avioliittokin taksarilta. Eli uhrin kellariin menolle on olemassa uusi realistinen syy vaihtoehto.

[Atlanta]

Voi tätä viattomuuden aikaa!
Hei, minä olin nuori 70-luvulla ja nuorilla miehillä oli ihan harrastus ajella iltaisin ja etsiä tyttöjä kyytiin. Joskus tällä tavoin tavattu poika saattoi olla hetken seurustelukumppanikin. Eivät vain taksit ottaneet tyttöjä kyytiin.

Siksi ajattelen edelleen, että Susannallekin tarjottiin useampaakin kyytiä. Vaarattomia ne nuoret miehet olivat. Susanna sattoi kuitenkin olla sen verran arka, ettei lähtenyt vieraitten mukaan.

Sitten tuli joku tuttu, ei välttämättä taksi. Siihen kyytiin Susanne nousi kohtalokkain seurauksin.

Joo, ei ollut ottoautomaatteja siihen aikaan. J a tarkoitin sitä, että Susannalla ei itsellään olisi ollut tarpeeksi rahaa kotonakaan. Olisi vaikka lainanut vanhemmiltaan. Manantaina olisi taas saanut rahaa, kun pankit aukesivat.

Epäilen juuri naapuria, käymäseltään Hesassa.

[Verna]

Minä taas olen syntynyt 70-luvulla ja 80-90 luvuilla olisi ollut mahdollisuuksia maksaa taksikyyti luonnossa. Eli ei liene mitenkään harvinaista. En kylläkään tiedä ketään, joka olisi myöntänyt tällaiseen maksujärjestelyyn suostuneensa.

Voihan olla niinkin, että Susanne lähti sisältä hakemaan rahaa, mutta taksikuski olisi ensisijaisesti halunnut toisen maksutavan. Mutta miksi siinä tapauksessa kulkivat varaston kautta?

Ernesti kun kirjoitti noista puhelittomista autoista, niin kai asemalla/tolpalla kuitenkin oli puhelimet?

Jos huomioidaan uhrin asuminen perheen muiden jäsenten kanssa yhdessä, sopii tuo kellari paremmin kuin vain hyvin luonnossa tapahtuvan maksun hoitoon. Tarjoaa se ainakin autoa paremman näkösuojan ja muun tilan. Mahdollinen taksari ei halunnut ottaa riskiä siitä etä joku näkee/muistaa. Siinä nääs (jos joku näkee) voi mennä niin ammatti kuin mahdollinen avioliittokin taksarilta. Eli uhrin kellariin menolle on olemassa uusi realistinen syy vaihtoehto.

Totta, mutta tarkoitin nimenomaan tilannetta, jossa Susanne on hakemassa rahaa, taksari seuraa häntä, mutta on enemmän kiinnostunut toisentyyppisestä maksutavasta. Olisiko Susanne silloin suostunut kulkemaan hänen kanssaan kellarin läpi ja miksi? En usko hetkeäkään, että Susannen kaltainen nainen maksaisi taksikyydin luonnossa jossakin pölyisessä kellarissa. Olisiko hän uskaltanut tällä tavalla härnätä kyydin tarjoajaa?

[jarmo.janis]

Tää menee pikkasen off topic puolelle, mutta kuitenkin.
Vaikuttaa siltä, kuin aika moni kirjoittaja yrittäisi arvioida uhrin käytöstä hänen tunnettuihin käytösmalleihin selvänä, eikä mun nyt ole tarkoitus tarpeettomasti nöyryyttää uhria ja/tai hänen omaisiaan mutta kuitenkin.
Kuinka paljon hän mahdollisesti oli tuona yönä nauttinut alkoholia, jos ollenkaan ?
Onko tietoa/havaintoja siitä, kuinka alkoholi aiemmissa tapauksissa on muuttanut hänen käyttäytymistään ja toimintatapojaan, olisiko hänestä tullut rohkeampi, arempi, hyökkäävämpi tai jotain muuta alkoholia saatuaan. Asioistaan huolta ja puoliaan pitämään kykenevä hän noin niin kun muuten oli, mutta onhan se niin, että joillekin alkoholi ei sovellu lainkaan edes pieninä määrinä.

[Atlanta]

Tämäkin menee OT,mutta pitää kertoa, että tiedän erään taksi-isännän 70-luvulla, joka oli täysin tietoinen siitä, että hänen renkinsä ajellutti tyttöjä ilmaiseksi. Ei siis ollut mittari päällä. Ei ollut maksukortteja eikä muita hienoja datoja takseissa silloin; rahalla maksettiin. Mutta isäntä huomasi, että bensakulut on suuremmat kuin mitä tuotto. EttÄ NÄIN.

Jos olisin taksikuski ja asiakas kertoisi maksavansa perillä, menisin varmasti mukana sisään. ASIAKASHAN VOI HÄVITÄ SILLE TIELLEEN TULEMATTA TAKAISN. Näinkin on käynyt.

En siis tiedä, keneltä Susanne sai kyydin, mihinkään puskissa kyttääjiin en usko,niin kyydin on hävinnyt teon jälkeen ainakin hetkeksi. Pois tutkijoiden ulottumattomista.

[Ernesti Säkävaara]

Tämäkin menee OT,mutta pitää kertoa, että tiedän erään taksi-isännän 70-luvulla, joka oli täysin tietoinen siitä, että hänen renkinsä ajellutti tyttöjä ilmaiseksi. Ei siis ollut mittari päällä. Ei ollut maksukortteja eikä muita hienoja datoja takseissa silloin; rahalla maksettiin. Mutta isäntä huomasi, että bensakulut on suuremmat kuin mitä tuotto. EttÄ NÄIN.

Vai että näin. Melkoinen meedio sun isäntäkaveris, kun näkee bensalaskusta, että kuka on autossa istunut milloinkin ja mitä sukupuolta istuja edusti Tosin sen meedion kyvyt ovat hieman huonontuneet sitten eilisen viestin, jossa kerroit isäntien tietäneen bensalaskusta renkien ottaneen vastaan maksuja luonnossa. Nyt isäntätuttusi tiesikin enää, että ilman kassaan tullutta maksua on kyyditty, mutta ei sitä onko karvakantista korttia käytetty

No oikeesti se polttoainemittari on kyllä vihonviimeinen mittari, josta voi jotain päätellä, tai sitten on 90% ollut omia kyytejä ja vain 10% mittarilla. Hei haloo, jo 70-luvulla oli autoissa KILOMETRIMITTARIT! Niistä saattoi jo jotain päätelläkin, mutta tosiasiassa ei kovinkaan paljoa. Ne tuttujen kuskaukset on yleensä muutaman kilsan kaupunkinyppyjä, joten etenkään 70-luvulla niitä oli täysin mahdoton minkään mittarin perusteella havaita, jos siis sitä taksamittaria muuten käytettiin. Jos minä vaikkapa olisin palaamassa Manskua pitkin keskustaan mennäkseni tunkiolle (asema-aukion tolppa) ja kaveri soittaa minulle, että nappaatko hänet Hesperian kulmalta kyytiin, niin hän tulee kanssa keskustaan, niin miten ihmeessä se isäntä näkee bensalaskusta (tai mistään muustakaan), että olen kaverini heittänyt keskustaan ilman mittaria, kun olin sinne muutenkin menossa? Ainoa tapa todeta moinen olisi olla hesperianpuistossa, tai jossain muualla matkan varrella kiikareiden kanssa kyttäämässä ja 70-luvun kyseessä ollessa nähdä myös oliko mittari päällä.

Näitä isäntiä jotka mutupohjalta ruikuttaa, että kuskit varastaa, on ollut maailman sivu ja on valitettavasti vieläkin, mutta onneksi heitä on vähän. Ei ole sattumaa, että juuri samaiset isännät ruikuttaa, että kuskeja ei tahdo saada mistään. Onneksi suurin osa isännistä on reiluja ja pitävät työntekijöistään hyvää huolta.

Jos olisin taksikuski ja asiakas kertoisi maksavansa perillä, menisin varmasti mukana sisään. ASIAKASHAN VOI HÄVITÄ SILLE TIELLEEN TULEMATTA TAKAISN. Näinkin on käynyt.

Kuten jo aiemmin kerroin, kuljin nuorena miehenä usein taksilla kotiin niin, että maksoin taksin vasta haettuani sisältä rahaa. Vaikka kyseessä oli isohko kerrostalo ja asiakas nuori humalainen mies, niin silti taksikuski ei tullut KERTAAKAAN mukananani rappuun kyytimaksua hakemaan, vaan odotti kiltisti maksua autossa, mittari päällä luonnollisesti.

Susanne oli tyylikäs aikuinen hyvässä ammatissa ollut bättrefolk nainen. Olisiko ollut odotettavissa, että tuollainen hyvän perheen tytär tekisi lievän petoksen ALLE KAHDEN EURON KYYDIN TAKIA! Tottahan toki jokainen kuski tekee tapauskohtaisesti arvion tilanteesta ja päättelee sitten, olisiko järkevää mennä varmuuden vuoksi mukaan. Päätökseen vaikuttaa kaksi olennaista asiaa: a) matkan hinta b) asiakkaan olemus. Muuten nuo mainitemani omat kyytini joissa kuski odotteli kiltisti autossa ,olivat 10 kilometrin mittaisia. Tuollaisissa kyydeissä jo minäkin ainakin nuorilta miehiltä pantin pyytäisin rahojen haun ajaksi.

[jarmo.janis]

Tämäkin menee OT,mutta pitää kertoa, että tiedän erään taksi-isännän 70-luvulla, joka oli täysin tietoinen siitä, että hänen renkinsä ajellutti tyttöjä ilmaiseksi. Ei siis ollut mittari päällä. Ei ollut maksukortteja eikä muita hienoja datoja takseissa silloin; rahalla maksettiin. Mutta isäntä huomasi, että bensakulut on suuremmat kuin mitä tuotto. EttÄ NÄIN.

Jos olisin taksikuski ja asiakas kertoisi maksavansa perillä, menisin varmasti mukana sisään. ASIAKASHAN VOI HÄVITÄ SILLE TIELLEEN TULEMATTA TAKAISN. Näinkin on käynyt.

En siis tiedä, keneltä Susanne sai kyydin, mihinkään puskissa kyttääjiin en usko,niin kyydin on hävinnyt teon jälkeen ainakin hetkeksi. Pois tutkijoiden ulottumattomista.

Tässä sitä nyt ollaan. Meidät on niin opetettu maksukortti tavoille ja siihen, että kaikki liikkeet nykyisten kyttäyssysteemien kautta voidaan jäljittää, että minulta meni näin monta viestiä sen tajuamiseen, millaiset mahdollisuudet vilppiin sen aikaiset valvontametodit puutteineen tarjosivat. Silloin melkein ainoot tavat oli katsoa bensan kulutusta ja matkamittarin määrä, sekä tilitettyjä rahoja.
Eikä sen mahdollisen kyydintarjoajan edes tarvi olla mikään virallistettu taksi mahdollisine renkikuskeineen, vaan kyseessä saattoi jopa olla pimeä taksi, joka "sopivan pokan" havaittuaan iski.

[Ernesti Säkävaara]

Minä taas olen syntynyt 70-luvulla ja 80-90 luvuilla olisi ollut mahdollisuuksia maksaa taksikyyti luonnossa. Eli ei liene mitenkään harvinaista. En kylläkään tiedä ketään, joka olisi myöntänyt tällaiseen maksujärjestelyyn suostuneensa.

Eli sinun mielestä se ei voinut olla harvinaista, koska sinullakin oli mahdollisuus kyseiseen maksutapaan. Tottakai ihan jokaisella on MAHDOLLISUUS maksaa taksimatka luonnossa, tai vaikka kaupan kassalla kauppalasku. Se vaan vaati sen, että niin maksaja kuin maksun vastaanottaja ovat yhtä mieltä siitä, että näin voidaan toimia ja ennen kaikkea MYÖSKIN TOTEUTTAVAT SEN! Mahdollisuudesta on pitkä matka varsinaiseen aktiin!

Taksimatkat on nykyäänkin pääasiassa alle kahdenkympin kyytejä. Kuinka moni teistä olisi valmis myymään persettään alle kahdella kympillä? Todennäköisesti ei yksikään. Miksi sitten oletatte, että kukaan muukaan olisi. En ole missään kohtaa väittänyt, että luonnossa maksamista ei olisi koskaan tapahtunut, olen vain sanonut, että se ei ole missään tapauksessa yleistä. Ei ollut 70-luvulla, eikä ole nyt. Ja voin vakuuttaa, että minulla on jonkin verran perspektiiviä näihin asioihin.

Ernesti kun kirjoitti noista puhelittomista autoista, niin kai asemalla/tolpalla kuitenkin oli puhelimet?

Olihan toki, mutta miten ihmeessä tolpalta voi sinne soittamalla etsiä TIETTYÄ kuskia? Tai voihan toki yrittää. En tiedä, kuinka monella tolpalla Helsingissä oli 70-luvulla puhelin, mutta aika monella varmaankin. Olisi siinä ollut melkoinen urakka soittaa jokaiselle tolpalle ja kysyä että "näkyykö siellä Jormalaisen Kakee? Se on tumma noin 180 senttiä pitkä ja sillä on viikset ja pulisongit" Tosin melko turhaa olisi soittelu ollut sikälikin, että tuolloin kolmen aikaan kaikki taksit oli ajossa ja tolpilla oli taksien sijaan ainoastaan läjäpäin humalaisia asiakkaita.

[Atlanta]

Kyllä tolpaltakin kiinni sai, jos tiesi, milloin kyseinen henkilö on sillä tai sillä tolpalla, mutta varsinkin viikonloppuöinä se oli epävarmenpaa. J aetukäteenhän ne soitot piti sopia.

Enkä nyt kinaa siitä, kuka kyydin Susannelle antoi, mutta kyytimies on ollut varmaankin ja todenäköisesti tuo surmaaja.

Ja totta on, että nyt kirotaan, ettei saa kuskeja. Mutta kaikki ei enää voi pitää renkejä; ajetaan mieluummin itse.

[Ernesti Säkävaara]

Kyllä tolpaltakin kiinni sai, jos tiesi, milloin kyseinen henkilö on sillä tai sillä tolpalla, mutta varsinkin viikonloppuöinä se oli epävarmenpaa. J aetukäteenhän ne soitot piti sopia.

No juu saahan mistä vaan soittamalla kiinni jos sopii, että odotan puhelimen vieressä klo se ja se soittoasi. Mutta sulla nyt ei taida olla oikein käsitystä suurten kaupunkien taksitoiminnasta. Eihän yksikään taksikuski voi kertoa, että millä kaupungin kymmenistä tolpista hän on juuri tietyllä kellon lyömällä, koska eihän hän sitä itsekään tiedä, missä hän on seuraavan kyydin jälkeen.

Ja totta on, että nyt kirotaan, ettei saa kuskeja. Mutta kaikki ei enää voi pitää renkejä; ajetaan mieluummin itse.

Ei kiroa kuin sellaiset isännät, jotka eivät pidä työntekijöistään huolta ja ovat valmiit maksamaan vain minimi provikkaa. Hyvät isännät saavat parhaat kuskit ja paskat isännät eivät tahdo saada minkäänlaisia kuskeja, näin se vaan menee. Isommissa kaupungeissa on mahdotonta ajaa koko listaa läpi yksin. Tunteja on niin paljon ja koska on lain mukainen ajovelvoite niin kuskia on pakko käyttää. Toki joku ihmemies voi muutaman kuukauden painaa yksin läpi yli 400 tunnin listoja, mutta melko pian on tuolla tahdilla totaalisessa tiltissä. Maaseudulla tilanne on aivan toinen.

[Peräkylän Maigret]

Minua on vaivannut autoteoriassa - niin hyvä kuin se onkin - se että autosta ei ole mitään havaintoa. Kukaan ei ole nähnyt tai kuullut yöllä autoa saapuneeksi ja pysähtyneeksi kadun reunaan, henkilöiden siitä nousevan jne. Varsinkin kadun reunaan pysäköity taksi olisi luullut kiinnittäneen jopa muidenkin taksiautoilijoiden huomion.

Tietysti asia voidaan selittää että oli jo pimeää,suden hetki ja ihmisiä ei liikkeellä. Mutta kun tässä tapauksessa joudutaan tekemään sumeita arvioita pelkkien todennäköisyyksien varassa.

Huomattava että yöllä oli ollut liikennettä tuollakin lyhyellä kadunpätkällä. Olihan yksi ritsi tuonut tietoon että hermostuneen oloinen nuori mies oli ottanut tienoilta yöllä taksin. Poliisi oli pystynyt tämänkin tyypin jäljittämään mikä sinänsä on osoitus tutkintavoimasta. Juipilla ei ollut kuitenkaan mitään tekemistä rikoksen kanssa - mistä lie hermot ollut pinkeänä.

[Atlanta]

Ei Hesa 70-luvulla ollut mikään suurkaupunki. Ja minähän sanoin, että jos soitosta sovittiin. Ja sanoin myös, että viikonloppuöinä se oli vaikeaa. Ajat on muuttuneet tässä 40 vuodessa. Minä asuin Hesassa jo silloin ja olen asunut ennen sitä ja asun nytkin.
Enkä usko, että S mihinkään tolpalle soitteli.

[Verna]

Minä taas olen syntynyt 70-luvulla ja 80-90 luvuilla olisi ollut mahdollisuuksia maksaa taksikyyti luonnossa. Eli ei liene mitenkään harvinaista. En kylläkään tiedä ketään, joka olisi myöntänyt tällaiseen maksujärjestelyyn suostuneensa.

Eli sinun mielestä se ei voinut olla harvinaista, koska sinullakin oli mahdollisuus kyseiseen maksutapaan. Tottakai ihan jokaisella on MAHDOLLISUUS maksaa taksimatka luonnossa, tai vaikka kaupan kassalla kauppalasku. Se vaan vaati sen, että niin maksaja kuin maksun vastaanottaja ovat yhtä mieltä siitä, että näin voidaan toimia ja ennen kaikkea MYÖSKIN TOTEUTTAVAT SEN! Mahdollisuudesta on pitkä matka varsinaiseen aktiin!

Taksimatkat on nykyäänkin pääasiassa alle kahdenkympin kyytejä. Kuinka moni teistä olisi valmis myymään persettään alle kahdella kympillä? Todennäköisesti ei yksikään. Miksi sitten oletatte, että kukaan muukaan olisi. En ole missään kohtaa väittänyt, että luonnossa maksamista ei olisi koskaan tapahtunut, olen vain sanonut, että se ei ole missään tapauksessa yleistä. Ei ollut 70-luvulla, eikä ole nyt. Ja voin vakuuttaa, että minulla on jonkin verran perspektiiviä näihin asioihin.

Ernesti kun kirjoitti noista puhelittomista autoista, niin kai asemalla/tolpalla kuitenkin oli puhelimet?

Olihan toki, mutta miten ihmeessä tolpalta voi sinne soittamalla etsiä TIETTYÄ kuskia? Tai voihan toki yrittää. En tiedä, kuinka monella tolpalla Helsingissä oli 70-luvulla puhelin, mutta aika monella varmaankin. Olisi siinä ollut melkoinen urakka soittaa jokaiselle tolpalle ja kysyä että "näkyykö siellä Jormalaisen Kakee? Se on tumma noin 180 senttiä pitkä ja sillä on viikset ja pulisongit" Tosin melko turhaa olisi soittelu ollut sikälikin, että tuolloin kolmen aikaan kaikki taksit oli ajossa ja tolpilla oli taksien sijaan ainoastaan läjäpäin humalaisia asiakkaita.

Toin vain oman (mielestäni ihan asiallisen) näkökulmani keskusteluun. Ja mahdollisuudella tarkoitan, että luonnossa maksamista on ehdotettu, mutta en ole siihen suostunut. Ja Susanne sentään oli huomattavan kaunis nainen.

Toi tolppa-asia on varmasti noin, kun kerrot. Maalla oli ennen mahdollista soittaa taksikeskukseen ja pyytää tiettyä kuskia, mutta ei tosiaan tainnut toimia siellä suuressa maailmassa.

[Atlanta]

En tiedä, missä kuplassa jotkut elää. Ikäänkuin miehet ei koskaan ehdottelisi eikä yrittäisi.

Mutta ei nyt siitä. Maigret ihmetteli ettei mitään autoa ollut kukaan nähnyt. Se oli sentään aamuyötä. Ei ollut paljon ihmisiä hereillä.
Ja oliko mitään vierasta autoa ollut? Epäilen, että auto oli hyvinkin tuttu ja nähty.
Epäilen edelleen sellaista henkilöä, jota S ei pelännyt.

Tai sitten tämä "pimeä taksi" on toinen teoria.

Ja tolpalle soittaminen oli täälläkin mahdollista, mutta piti tietää tarkkaan, milloin se kenelle soitettiin, oli tolpalla. SE oli tosin harvinaista.

[jarmo.janis]

Me täällä pohdimme asioita nykyaikaisten karttojen karttaohjelmien ja gps laitteiden perusteella. Huomioiden sen, että luotettavan autohavainnon puute on karu fakta jota ei voi muuksi muuttaa, tuli vaan mieleeni että.
Kuinkahan moni paikallinenkaan asukas tuntee oman kaupunkinsa kadut viimeistä myöten. Tähän liittyy ajatus siitä että kuski olisi ajanut pikkasen harhaan. Olikohan siinä lähellä jotain melkein saman nimistä katua, Sofiankatu ainakin taitaa olla siinä jossain aleksin kulmilla eli ei looginen sotkemisen kohde. Susanne olisi tästä heittäytynyt hanklalaksi ja auton hylkämispaikalta sitten tekijä jalan seurannut Susannea, jonka raivosta johtuen päättänyt tappaa.

Susannen kellariin menostahan on esitetty ihan järkevääkin arvelua, joka perustuu arveluiden esittäjien aikaisempiin havaintoihin mitä sen aikaisissa kellareissa on pyörien etc romun lisäksi muuta voinut olla (joku puhui jostain elintarvikeiden kylmäsäilytyksestä kellarissa joka antaisi Susannelle järkevän syyn hakea aamupalatarpeet valmiiksi). Tekijä tällä reissulla päässyt seuraamaan Susannea kellariin.