Kuten sanottu Trump eskaloi koska tämä on ainoa tapa jonka nämä uuskonservatiivit osaavat sama tapahtui Ukrainassa ennen kuin Iran vei kaiken huomion. Nyt Ukraina on unohdettu ja pataan otetaan Iranilta muttei ennen kuin koko muu maailma kärsii. Tappion myöntäminen tehdään sitten vasta viimeisenä vaihtoehtona mutta se tullaan vielä näkemään aivan kuten kävi Afganistanissa.
Onko USA joskus voittanut jonkin konfliktin ?
Korean sota (1950–1953): Stalemate / tasapeli. Etelä-Korea pelastettiin kommunistihyökkäykseltä, mutta yhtenäistä Korea ei saatu. Yhä teknisesti sodassa.
Vietnam (1965–1975): Selvä tappio. USA vetäytyi, Etelä-Vietnam kaatui pohjoisen hyökkäykseen.
Irak 2003–2011: Alkuvaiheessa nopea sotilaallinen voitto (Bagdad kaatui nopeasti), Saddam kukistettiin. Pitkäaikainen tulos sekava: sisällissota, ISIS nousi, Iran sai vaikutusvaltaa alueella.
Afganistan 2001–2021: Taliban kukistettiin aluksi, Al-Qaida lyötiin pahasti. 20 vuotta myöhemmin Taliban palasi valtaan USA:n vetäytymisen myötä – klassinen esimerkki siitä, miten sotilaallinen voitto ei käänny poliittiseksi vakaudeksi.
Monet analyytikot sanovat, että USA on "voittanut taisteluita mutta menettänyt sodat" tai että se ei enää osaa lopettaa konflikteja selkeällä voitolla, koska tavoitteet ovat muuttuneet (demokratian vienti, nation building, terrorismin torjunta ilman totaalisotaa). Toisaalta USA:n liittolaisverkosto, taloudellinen voima ja kyky estää suurempia sotia (esim. Naton kautta) ovat ylläpitäneet globaalia vaikutusvaltaa, vaikka yksittäiset operaatiot ovatkin olleet kalliita fiaskoja.YhteenvetoKyllä, USA on voittanut konflikteja – erityisesti itsenäisyyssodan, WWII:n ja 1991 Persianlahden sodan kaltaiset tapaukset ovat selviä. Viime vuosikymmeninä ongelma on ollut se, että sodat ovat muuttuneet epäsymmetrisiksi, poliittisiksi ja loputtomiksi: vihollinen ei antaudu, vaan sulautuu siviileihin, saa ulkopuolista tukea (kuten Venäjä/Iran Kiina nykyään), ja kotimaassa tuki hiipuu pitkien sotien myötä.Sinun mainitsemasi pointti uuskonservatiiveista (neocons) ja eskalaatiosta on osittain osuva: osa eliitistä (sekä demokraateissa että republikaaneissa) on pitänyt kiinni interventionistisesta linjasta, jossa tappion myöntäminen on poliittisesti vaikeaa (kuten Afganistanissa tai Vietnamin lopussa). Samalla tavalla Ukrainan tukeminen on nyt jäänyt taka-alalle, kun huomio siirtyy muualle.Mutta syy ei ole pelkästään "uuskonservatiivit osaavat vain eskaloida". Se on myös se, että suurvalta-asemassa oleva maa harvoin myöntää tappion helposti, ja modernit konfliktit ovat vaikeita voittaa perinteisellä sotilaallisella ylivoimalla. USA on silti edelleen ylivoimaisesti vahvin sotilaallinen toimija teknologisesti ja logistisesti – se vain ei ole enää 1945:n kaltaisessa tilanteessa, jossa se voi diktoida ehdot kokonaan. Historia näyttää, että voittoja on ollut, mutta "helppoja" kokonaisvoittoja on harvemmin tullut sodanjälkeisenä aikana.
