MURHA.INFO

Mullakin on tuo jugurttijuttu, mikä oli mainittuna jossain ihan ketjun alkupäässä, eli on tärkeää että turkkilainen jugurtti (tai viili, tai hillo) lohkeaa kivasti, kun sitä annostelee kuppiin. Tästä hankalan tekee kaksi asiaa: A) mun mies taas haluaa, että em. asiat pitää vispata sekaisin, että ne eivät lohkea, eli ne on sen jäljiltä sekoitettuna ja B) siihen jugurtin pinnalle niihin koloihin tiivistyy inhottavasti nestettä, kun sitä avattua turkkijugurttia säilyttää jääkaapissa. Se neste siinä on äklöä, jolloin mun pitää joko lohkoa vierestä tai alistua sekoittamaan se neste sinne jugurtin sekaan.

Mulla on systeemi, miten mä laitan tiskit astianpesukoneeseen, sekä tietty järjestys astioille kaapissa. Mä en tykkää siitä, että mun miehen henkilökohtainen avustaja laittaa ne ihan miten sattuu. Tästä mä pääsen yli sillä, että mä koetan olla tyytyväinen, että mun ei yksin kuitenkaan tarvia niitä tiskejä laitella, koska mä en tykkää tyhjentää astianpesukonetta.

Samoin mulla on hyvin tarkkaa se, miten mä laitan pyykit narulle. Mulla on kolmikerroksinen kuivausteline, johon mä laitan aina samat vaatteet samoille paikoille. Sukat tähän, alusvaatteet tähän, paidat tähän tällä lailla, farkut näin, ja aina siististi humpsuteltuna ja oiottuna, tosi siististi ja mahd. symmetrisesti naruille aseteltuina ja valmiiksi oikeinpäin käännettyinä. En tykkää laittaa kuivia vaatteita narulta kaappiin, joten pyykkien oikeinpäin kääntäminen ripustusvaiheessa vie tuskaa pois siltä hommalta.

Mäkin naputan ja rummutan koko ajan, oli taustalla musiikkia eli ei. Miestä ärsyttää!

Nämä nyt niin outoja varmaan ole, mutta noilta osin olen hieman neuroottinen...

Monet tavoistani johtuvat köyhyydestä. Esim. kun imurin pölypussi tulee täyteen, en yleensä osta uusia pusseja vaan tyhjennän pussin ja käytän sen uudelleen.

En tunne itseäni enää läheskään niin oudoksi kuin ennen tämän ketjun lukemista.

Oudoimmat tavat itsellä lienee:

-Kuuntelen musiikkia vuodenaikojen mukaan. Jokaiselle vuodenajalle on oma artistinsa. Onneksi näillä artisteilla on laajat tuotannot

-En voi tehdä ruokaa ilman voita. Kyllä, pekonin paistamiseenkin tarvitaan sitä. Reilusti.
Monesti on pitänyt lähteä kesken ruuanlaitoin kauppaan.

-En voi käydä kaupassa ostamatta mitään. Jos on aivan pakko lähteä itsestä riippumattomista syistä, vaivaa moinen "epäkohteliaisuus" vielä pitkään.

-Lähtiessäni autolla liikkeelle, on sytytettävä tupakki ennen kuin auto liikkuu.

Remuo kirjoitti:En tunne itseäni enää läheskään niin oudoksi kuin ennen tämän ketjun lukemista.

Ilmeisen terapeuttinen vaikutus siis! Pitäisiköhän Minfolle hakea vuoden mielenterveyspalkintoa!

Nypin aina kaikki rupeni, joten niistä tulee sitten uusia rupia, jotka voin repiä.
Haluan katsoa tosikiinnostavat leffat aina täydellisen hiljaisuuden vallitessa. Sanaakaan ei saa sanoa, mitään ei saa syödä, vaan tuijottaa, sitten jälkeenpäin keskustellaan. Tästä syystä en juurikaan käy elokuvissa, koska en kestä sipsipusseja ja kakaroiden häiriköintiä.
Aloitan aina superinnoissani jotain, kunnes innostus lopahtaa ja jää kesken, aina.
En viihdy ulkona, olen sisähiiri, mikä on jo TOSI outoa.
En tykkää kuin keväästä.
En tykkää helteestä.
Kynäpurkissani saa olla vain tietynvärisiä kyniä, ei näkösällä mitään räikeänvärisiä. Pätee muuhunkin sisustukseen.
Teen asiat hetken mielijohteesta, jotka kaduttavat jälkikäteen...ainakin useimmiten.
Jätän kaikki kaavakkeiden täytöt AINA viimetinkaan.
Makuni muuttuu usein.
Vihaan liikuntaa ja hikeä.
Kaikkien esineiden kauneus menee käytännöllisyyden edelle, mikä on tosi tyhmää, esim ikivanha rassukka munanleikkurimme on tosi huono, mutta kaunis. Sama koskee peltistä kuhmuista kastelukannua, joka vuotaa.
Kirjahyllyn kirjat on oltava erikoisesti vinottain, päällekkäin, viuhkamaisesti tai ihan hassusti.
AINA kun aloitan jonkin neuleen kutomisen, täytyy se riistää ja aloittaa alusta pienenkin virheen vuoksi tai että olen siihen jo kyllästynyt ja muuttanut mieleni.
Nukun osan yöstä yläkerrassa ja osan alakerrassa.
Vältän viimeiseen asti kaikkea muovista, muttei se ole alkuunkaan mahdollista.
Kärsin rumista pakkauksista, sisältö on kaadettava lasiseen, peltiseen tms purnukkaan.
Näitä on niin paljon, että lopetan tältä erää tähän.

Tässä pari omaani, keskivertokamaa joihinkin verrattuna:

- Himo paksujen partakarvojen (miesystävän, ei omieni) nyppimiseen pinseteillä tai hampain. Harmillista kyllä miekkonen antaa minun toteuttaa mieltymystäni kovin harvoin.
- Tykkään työntää asioita kynsieni alle. Sellaisia pehmeiä asioita siis, ettei se satu.
- Ranteiden jatkuva peseminen. Jos minulle tulee tunne siitä, että ranteet ovat likaiset, ne täytyy pestä välittömästi. Muuta ei ajatuksiin ennen saippuointia mahdu.
- Pään nykiminen keskittyneenä. Tämä ei sinänsä ole edes outo tapa, vaan hassu ilmiö, jolle en mahda mitään vaikka yrittäisinkin. Olen lakannut yrittämästä.

Muita ihmeellisyyksiä ei taida löytyäkään. Näitä lukiessa tulee tosiaan tunne siitä, että olenpa päässyt harvinaisen vähällä!

Kyllä pari tänne sopivaa löytyy.

- Tarkistan kahvinkeittimen aina 3 kertaa ennen ulos lähtöä. Jos tarkistan vain kaksi kertaa, ja olen jo oven ulkopuolella, on juostava sisään tarkistamaan se kolmas kerta.

- Ovi pitää tarkistaa ulos mentäessä 3 kertaa. Tönäsen ovea kaksikertaa ja koitan sormilla oven sivusta, onko ovi varmasti kiinne. Jos näin ei tapahdu, saan kääntyä puolessa välissä kauppa matkaa takasin kotiovelle tarkistamaan sen. Huippu Ärsyttävääää!

- Herään joka aamu 2min ennen herätys kelloa.

- Käsien pakkomieltein pesu 24/7.

- En mene mielelläni ostareille, koska mua ahistaa suuret tilat, missä on paljon ihmisiä samaan aikaan.

- Mulla on paha tapa kompata koko ajan , eli rummuttelen pöytää sormilla tai kynsillä. Mies osti kotia sormi rummut, joten ei mene hukkaan nämä rummutukset .

Hahahhaaa... Tämä ketju pelasti päiväni (ööö...yöni) Kerrassaan terapeuttista lukemista Ulvilan keissin rasittamille aivoille.

Omia outoja tapoja:
-kaikki kaapit sotilaallisessa järjestyksessä
-kirjat tekijän mukaan aakkosjärjestyksessä
-mappihyllyt aikajärjestyksessä
-jokaisella tavaralla tietty oma paikka
-joko kunnolla tai ei ollenkaan asenne kaikessa tekemisessä (eim. ruoka, siivous, pyykki)
-työn vuoksi A4-röykkiöitä kaikilla vapailla tasoilla näennäisesti kaaottisesti ladottuna
-koko asunto vieraan silmiin näyttää kaaokselta (liikaa tavaraa/liian vähän tilaa) ja omiin silmiini aukottomalta arkistointijärjestelmältä

ja monia muillakin mainittuja outoja tapoja... jotka tuntuunkin melko normaaleilta, jos moni muukin niin tekee

Ei juma, mä en ookkaan niin friikki ko kuvittelin olevani.

Astianpesukone pitää täyttää oikein ja oikeassa järjestyksessä.
Jos joku muu on puhtaat astiat laittana kaappeihin, menen ja laitan ne oikein.
Pureskelen kynsiä
Kun vielä poltin ni aktin jälkeen piti aina saada rööki.
Pakkaan kauppakassit aina tietyllä tavalla ja purkaan ne järjestyksessä.
Aamuni alkaa aina kahvilla ja tietokoneella, musiikkia, info ja iltalehti.
Käyn vessassa ovet auki, vaikka olisi vieraitakin (tosin silloin väliovi on kiinni)
Juon joka päivä mokakolaa.
Petivaatteet pitää aina olla samaa sarjaa.
Puen lapseni niin että värit sopii toisiinsa.
Aamusin kierrän kaikki terraariot ja tarkastan että jokainen käärme ja hämähäkki on elossa.
En koskaan katso säätä talvella koska se ei vaikuta mun päivääni mitenkään. Sataa vaikka mummoja ni lasten kanssa ulos lähdetään.

-Välttelen kaivonkansien päältä kävelemistä
-Tarkistan kaiken pakko-oireisesti aina samassa järjestyksessä niin töissä kuin kotonakin
-Jos puhun puhelimessa, mun on pakko piirrellä samalla jotain, muuten en pysty keskittymään puheluun sama oli myös koulussa,jos piti kuunnella esim. jotain luentoa
-Saatan purskahtaa nauruun vaikka yksinäni ilman mitään syytä....julkisilla paikoilla yritän purra hammasta yhteen ettei kohtaus tule
-Pyrin aina istumaan reunapaikalla, enkä halua istua selkä oveen päin
-Puhuessani jonkun toisen ihmisen kanssa tuijotan tätä yleensä suoraan silmiin (joidenkin mielestä se voi olla kiusallista)
-Puhun usein yksinäni ja vastaan myös itselleni esittämiini kysymyksiin
-En voi sietää sitä, että joku koskee jalkoihini
-En voi pitää verhoja kiinni kokonaan, koska se ahdistaa suunnattomasti

-Nukun varpaat peiton alla ettei mikään mörkö nappaa mua yöllä.
-Näytän vajaamieliseltä meikatessani.
-Meinaan oksentaa haistaessani lakritsan.
-Krapulassa HALUAN oksentaa.


Ja paaaaaljon muuta.

Kenties kirjoitan "kuuroille korville" (vai sokeille silmille tässä tapauksessa?), mutta pakko tehdä pieni inventaario omiin kummallisuuksiin. Tosin näitä lukiessa vakuutuin, etten olekaan niin neuroottinen kuin kuvittelin...

* En yleensä pysty syömään paritonta lukumäärää leipiä. Jos syön kolmannen voileivän, minun pakko syödä neljäskin, vaikka olisin kylläinen.

* Pyrin syömään päivässä määrän, joka mahtuisi syvälle lautaselle. En siis testaa asiaa konkreettisesti, vaan mietin ajatuksen tasolla. Lautanen saa olla hieman kukkurainen, kun mietin päivän päätteeksi, mitä söin.

* Kotonani ja töissä kaikki on siistiä ja hyvässä ja loogisessa järjestyksessä. En siedä pölyä, sekamelskaa ja keskeneräisyyttä.

* Pyykit pitää ripustaa narulle tietyllä tavalla, että ne suoristuvat oikein kuivuessaan.

* Tarkistan kahvinkeittimien, jääkaapin ja pakastimen oven aina kun lähden kotoa. Lisäksi tarkastan aina, että avaimet ja puhelin ovat mukana.

* Suhtaudun autooni suojelevasti, enkä halua, että kyydissä on vieraita saati että vieras (tai oikeastaan edes tuttu) ajaisi sillä. Pelkään, että autoa naarmutetaan tai sillä kolaroidaan. En siis pelkää kavereiden, vaan autoni puolesta. Pelko on järjetön, koska autossani on laajin mahdollinen vakuutusturva.

* Rakastan opiskelua ja suunnitelen hakevani jo neljänteen opinahjoon. (Teen kuitenkin myös töitä, joten en ole ns. ikuinen opiskelija, nautin vain itseni haastamisesta ja uusien asioiden oppimisesta.)

* Minua jännittää puhua puhelimessa tuntemattomien kanssa, vaikka kuulostakin rennolta ja luontevalta. Toisaalta en myöskään innolla soittele tutuille, vaan tekstaan mieluiten. Olenkin kuuluisa siitä, etten koskaan soittele, vaan pikkuasioissakin on pakko lähettää tekstari, vaikka näpyttelyssä kestäisi puhelua huomattavasti pidempään.

* Minulla on joka viikko etiäinen siitä, että voitan lotossa. En ole voittanut kertaakaan, enkä haluakaan. Kuvittelen, että mikäli voitan rahaa, muunlainen "onni" elämässäni kaikkoaa. Minulla on "ei arpaonnea, mutta onnea rakkaudessa" -tyyppinen ajatusmaailma.

* Touhuan kotona itsekseni: juttelen, laulan, jammailen ja poseeraan peilin edessä ym.

* "Mollaan" jopa hyviä kavereitani ajatuksissani ja pidän itseäni ajatuksen tasolla muita parempana. Tosiasiassa olen melkoinen perusjamppa.

* Joskus "manipuloin" keskustelut muuttumaan siten, että kaikki pyörii minun ympärilläni. Kalastelen kehuja vaivihkaa ja pyrin saamaan ihmiset flirttailemaan kanssani, vaikka itse näyttäisin olevani välinpitämätön keskustelulle ja kehuille.

* Kaivan nenää aina kun istun pöntöllä.

* Availen kylpyhuoneen kaappien ovia kun istun pöntöllä.

* Pidän suuta auki kun istun pöntöllä.

(--> näytän aivan urpolta kun istun pöntöllä?)

* Inhoan likaisia ikkunoita sekä omassa että muiden kämpässä. Saatan joskus kotona pestä ikkunan vain, koska näin valoa vasten pienen tahran.

* Värikoodipukeutuminen ja -sisustaminen on tärkeää, vaikka jonain päivinä olen yllättävän vähän kiinnostunut ulkonäöstäni. Sisustukseen ja sen värimaailmaan sen sijaan suhtaudun intohimoisemmin.

* Minullakin on melko yleinen "mörköpeittosydrooma".

* Laulan aina autossa musiikin tahtiin. Autolla ajaessani pyrin kuitenkin näyttämään "coolilta", joten en laula, jos vastaan ajaa auto tai jos ajan keskustassa.

* Pienenä jos esim. puraisin poskeen, minun oli pakko puraista myös toiselle puolelle, etten olisi "epäsymmetrinen". Sama koskee myös sormien nivelten naksuttelua. Joskus myös pyrin pureskelemaan ruoan kummallakin puolella yhtä monta kertaa, että "hampaat rasittuvat tasaisesti". Tällaisissa tapauksissa lasken yleensä kolmeen ja aloitan alusta.

Olen varma, että unohdin ne pahimmat...

nalle_natunen kirjoitti: * Kaivan nenää aina kun istun pöntöllä.

Monta mielenkiintoista kohtaa sinulla oli, mutta eniten kiinnostaa, että mitähän kaivat kun niistät nenää?

Kaikkea täällä kysytäänkin...

Omat "oudot" tapani:
- poden kahvinkeitinneuroosia; ts. tarkistan ennen töihin lähtöä kerran tai mieluummin kaksi, että olen sammuttanut kahvinkeittimen, vaikka tiedän hyvin sammuttaneeni sen ottaessani viimeisen mukillisen...
- huussi-istunnolle mennessäni tarvitsen lukemista; oli se sitten paikallissanomat, Alibi, Ilta-Sanomat, whatever...
- nukkuessani haluan peiton olevan allani, en päälläni

Lisään jotain, jos ja kun tulee mieleen...

EDIT: Ei tarvinnut lukea kuin samalla sivulla olevia postauksia, niin huomasin olevani "normaali", mitä tulee kahvinkeitinneuroosiin...

Lisäyksenä: herään järjestään kaksi minuuttia ennen vekkariin asetettua herätystä ( kuten jäsen Hannaaaa ); pl. tapaukset, jolloin koiruus herättää minut ennen sitä. Olen jo pohtinut, miten elämäni muuttuisi ( vai muuttuisiko ), jos jättäisin asettamatta koneellisen herätyksen itseäni varten...

En voi syödä hernekeittoa ilman, että siinä on juustoa joka on sulanut epäilyttävän näköiseksi venyväksi klimpiksi

Pakkomielteenä vaihdella vaihteita auton ollessa pysähdyksissä liikennevaloissa