Ei mitään uutta, mutta jos jotain kiinnostaa..
Viiltäjä-Jack ei voinut olla nainen
Viiltäjä-Jack tappoi ja silpoi prostituoituja Itä-Lontoossa 1888. Hänen henkilöllisyytensä on yhä mysteeri, jonka jalanjäljille pääsee karmivalla kävelykierroksella.
18.5.2013 10:50 0
Pihla Hintikka
Helsingin Sanomat
Leila Nieminen HS, Olli Nurminen HS
Mukulakivikujalla tummat tiiliseinät kohoavat kolmeen kerrokseen, ja valkoiset rautakehikot suojaavat ikkunoita kuin vankilassa. Pubin seinässä lukee englanniksi: "Kuka oli Viiltäjä-Jack?"
"Yksi epäillyistä, George Chapman, työskenteli The White Hart -pubin alakerrassa parturina murhien vuonna 1888", sanoo Jenny Phillips.
Hän on oppaamme Viiltäjä-Jackin maailmaan.
Kolmisenkymmentä naista ja miestä kurkkaa vuoron perään sisään pubiin, jossa lontoolaiset kilistelevät perjantai-illan tuoppejaan. Ollaan Viiltäjä-Jack-kävelykierroksella Itä-Lontoon Whitechapelissa.
125 vuotta sitten täällä oli pimeää ja viemärinhajuista. Neljällä pennillä sai sängyn yömajasta, kahdella pääsi nukkumaan seisten tikapuita vasten.
Prostituoituja oli 1 200, joista suurin osa oli nelikymppisiä hampaattomia alkoholisteja. Kun heitä alettiin murhata brutaalisti, elämästä Whitechapelissa tuli vielä pelottavampaa.
"Tuossa sinisen auton kohdalla makasi Martha Tabram 7. elokuuta. Häntä oli pistetty puukolla 39 kertaa. Ei ole varmaa, oliko hän Viiltäjä-Jackin uhri, sillä muita viillettiin. Se on silti mahdollista", Phillips sanoo.
Hän panee kiertämään laminoidun mustavalkoisen valokuvan. Naisella on suu auki ja silmät kiinni. Selkäpiitä karmii, mutta pahin on vasta edessä.
Gunthorpe Streetiltä matka jatkuu Brick Lanen ja Thrawl Streetin kulmaan.
Phillips käskee vilkaista rakennuksen punatiilistä, koristeellista yläkulmaa. Seasta erottuvat koukeroiset kirjaimet: Ye Frying Pan. Sen niminen oli pubi, jossa Viiltäjä-Jackin tunnustetuista viidestä uhrista ensimmäinen, Mary Ann "Polly" Nicholls, nähtiin viimeisen kerran. Polly oli tienannut rahat sänkyyn yömajassa, mutta pani penninsä giniin ja hänet heitettiin pubista ulos.
"Vähän matkan päässä Buck's Row'lla hevoskärryn kuljettajat huomasivat möhkäleen tallin edessä. Yhden kaasulampun valossa sitä ei tunnistanut ruumiiksi. Lähempää erottui Polly hame ylhäällä, kieli revenneenä, kurkku kaksi kertaa viillettynä ja vatsa silvottuna", Phillips kertoo.
Brick Lane kuhisee intialaisia ravintoloita ja trendikkäitä nuoria. Ambulanssi ajaa ohi pillit viheltäen. Poikkikadulla Hanbury Streetin parillisten numeroiden puolella on rivi kauniita viktoriaanisen ajan tiilitaloja. Aluetta kutsuttiin 1800-luvun lopussa pirun neljännesmailiksi, koska se oli täynnä prostituutiota.
Toisella puolella Hanbury Streetiä pysähdymme isoikkunaisen parkkihallin eteen Swedish Hasbeens -kenkäkaupan viereen. Tässä uskotaan olleen sisäänkäynti numeroon 29, jonka takapihalta löytyi Annie Chapman vatsa auki, sisälmykset oikealle olkapäälle heitettynä ja kurkku viillettynä 8. syyskuuta 1888. Kun läheisestä tynnyristä löytyi märkä nahkaesiliina, katseet kääntyivätJohn Pizeriin.
"KomisarioThicke pidätti puolalaisen 'Nahkaesiliina' Pizerin kaksi päivää myöhemmin. Olihan nahkakenkiä tekevällä Pizerillä kunnon työkaluja ja asunto korttelissa. Mutta mies kertoi keskustelleensa poliisin kanssa satamassa murhan aikana. Tiedetään, että Thicke ja Pizer olivat ystäviä."
"Aika uskomattoman hyvä alibi, eikö?" Phillips kysyy.
Hanbury Street kaartaa lyhyelle Wilke Streetille, jonka tiilitalojen takaa pilkottaa Spitalfields Christ Church -kirkon torni. Sen portailla istui kodittomia seuraamassa jatkuvaa hevosrattaiden kopinaa Commercial Streetillä vuonna 1888.
Nyt juominen on kyltillä kielletty, ja Spitalfieldsin torin edessä hengailee tyylikkäitä itälontoolaisia.
Christ Church -kirkon kulmalla tököttävän Ten Bells -pubin edessä on tungosta. Niin oli myös vuonna 1888. Siellä Mary Jane Kellyn kerrotaan juoneen, ennen kuin hänet murhattiin sänkyynsä.
Mary Jane Kelly oli Viiltäjä-Jackin viimeinen uhri ja erilainen kuin nelikymppiset uhritoverinsa: 25-vuotias nuori nainen, jolla oli oma huone Miller's Courtissa lähes kirkkoa vastapäätä, Brushfield Streetin ja White's Row'n välissä.
Roskienlajittelurekka tööttää, ja isot metallikehikkoportit avautuvat. Niiden takana on ruskea tiilitalo tummanvihreillä ovilla. Piha on suljettu.
"Katsokaa nyt, kun vielä voitte. Tuossa portaiden kohdalla oli aikoinaan ovi, jonka takana käytävän päässä oikealla Kelly asui. Surettaa, että Lontoon kaupunki päätti purkaa talon", Phillips sanoo.
Mutta tarina jäi eloon.
Kelly oli naimisissa kalakauppias Joseph Barnettin kanssa, joka menetti työnsä heinä-elokuussa 1888. Kun Kelly halusi mennä töihin prostituoiduksi, parille tuli riitoja. Mies jätti, ja vaimo joi yhä enemmän. Sinne menivät loputkin pennit, joilla olisi pitänyt maksaa vuokra.
"Kuolinyönään 9. marraskuuta Kelly oli paossa vuokraisäntäänsä pubissa. Hän pyysi paikalliselta George Hutchinsonilta pennejä lainaksi. Kun hänellä ei ollut mitä antaa, Kelly lyöttäytyi toisen miehen seuraan. Hänellä oli viikset ja silmät peittävä lierihattu. Epäileväinen Hutchinson seurasi paria aina Miller's Courtiin asti. Kun pari katosi talon sisään, Hutchinson odotti kolme varttia. Kun Christ Church -kirkon kello löi kolme aamuyöllä, hän poistui paikalta. Seuraavana aamuna vuokraisäntä mursi Kellyn oven ja löysi hänet kuolleena."
Phillips panee kiertoon kuvan, mutta kehottaa olemaan katsomatta, jos hirvittää. Mustavalkoisessa kuvassa epämääräisen näköinen ruumis makaa sängyllä.
"Kellyn vatsa ja reidet oli poistettu kokonaan. Rinnat oli revitty irti, käsiä oli silvottu ja kasvot hakattu tunnistamattomaksi. Munuaiset löytyivät pään alta, toinen rinta oikean jalan vierestä ja maksa jalkojen välistä. Reisien ja vatsan palaset oli levitetty pöydälle", Phillips tarkentaa.
Kurkkua kuristaa. Kolea tuuli puhaltaa. Katulamppuihin syttyvät valot. Mukulakivikujille heijastuu varjoja.
Mitry Square -aukio on suojassa naapurikatujen meteliltä. Sitä rajaa muuri, jonka takana on koulu.
Tässä hämärän katuvalon alla Catherine Eddowesilta viillettiin kurkku auki. Sitten leikeltiin nenä muodottomaksi ja poistettiin sisäelimet. Viiltäjä-Jack otti munuaisen talteen ja lähetti sen Whitechapelin tarkkaavaisuuskomitean johtajalle. Vai lähettikö?
"Paketin munuaisessa oli Brightin taudin merkkejä, josta Catherine kärsi. Siinä näkyi myös viinanjuonti", Phillips selvittää.
"Viiltäjä-Jack leikkasi munuaisen edestä. Ennen vanhaan oli tapana leikata munuaiset vain takaa. Hän oli taitava. Viiltäjä-Jack ei voinut olla nainen kuten uusi teoria ehdottaa. Ei naisilla ollut kykyjä tai keinoja siihen aikaan tällaiseen."
Kuka Viiltäjä-Jack sitten oli?
"Sitten kun en enää voi kävellä, istun alas ja kirjoitan Viiltäjä-Jackistä kirjan. Sitä ennen oma Viiltäjä-teoriani on salaisuus", Phillips sanoo.
http://www.hs.fi/matka/Viilt%C3%A4j%C3% ... =hs-top4-1