jarmo.janis kirjoitti:Kuinka realistinen tai epärealistinen on ajatus siitä, että joku houkutteli Kyllikin ajamaan ennalta katsotun reitin ja oli ennalta katsomassaan paikassa valmiina kyttäämässä kun Kyllikki tuli paikalle ja teki sitten pahat tekonsa ? Onko Kyllikin pyörän vahinkoja yritety arvioida siinä tarkoituksessa, että saataisiin selville jotain kaatumistavasta tai vastaavista seikoista (naru ansa joita nykyään on näköjään turhan usein). Kun tätä oikein mietitään niin Kyllikin käyttämän reitin tunteminen/tuntemattomuus on seikka johon kenenkään epäillyn alibi ei taida kovinkaan vahvasti nojata. Ainakin kaikki ne syyllisehdokkaat, jotka Kyllikin tunsivat tiesivät luultavasti myös hänen käyttämänsä reitin. Tämä siis antaa mahdollisuuden tekotavan suunnitteluun jopa ennakolta.
Nyt juuri yöllä klo 2.00 heräsi kauhea ajatus päähäni tämän murhamysteerin taholta.
Nimittäin se että ruumis joka löytyi suohaudasta alaruumis paljaana ja jolla oli Kyllikin päällystakki ylävartalon peittona ei olisikaan Kyllikki Saaren ruumis vaan jonkun toisen nuoren naisen ruumis joka olisi kannettu Kyllikin päällystakin sisään käärittynä ja haudattu sinne suohautaan.
Nimittäin ruumiilta puuttuivat varpaat. käden sormet ja oikean käden ranne oli murtunut.
Katsoin tuosta suohautakuvasta tarkemmin ja siinä näkyy selvästi ruumiin hakattut kasvot ja turvonnut pää joka on aivan kuin potkupallo.
Ruumis oli mätänemistilassa ja turvonnut jo niin pahasti ettei kasvoista ainakaan voinut kukaan ruumista tunnistaa..
Tutkivatko ruumiinavaajat edes veriryhmää? Oliko ruumis edes Kyllikki Saaren ? tässä seuraava juttu:
Suohauta
Suuetsintä käynnistettiin kello kahdeksan aikaan aamulla. Yli 700 miestä haravoi tiiviissä ketjussa metsää katoamisalueella.
Kahden tunnin kuluttua, noin kello kymmenen aikaan ketju pysähtyi, kun 27-vuotias Ilmari Hietaoja oli havainnut maastossa suon reunassa jotain epäilyttävää. Hän huomionsa oli kiinnittynyt irtonaiseen multakokkareen rahkasammaleessa ja sen vieressä olleeseen noin metrin mittaiseen kuivuneeseen männynnäreeseen, joka oli irronnut hänen käteensä. Näre oli ollut tyvestään teroitettu. Maassa oli myös sillä kohtaa havaittavissa jälkiä, jotka antoivat aiheen olettaa, että maata oli siltä kohtaa kaivettu. Etsintäketju pysäytettiin ja paikkaa aloitettiin varovasti tarkastamaan.
Totuus paljastui hyvin pian, sillä paikalta löydettiin Kyllikki Saaren ruumis matalaan hautaan kätkettynä. Löytöpaikka sijaitsi 230 metrin päästä Päntäneentiestä ja noin 200 metrin päässä kengän löytöpaikasta.
Aake Jermo, Murha ei vanhene koskaan:
"Vaikka Kyllikin ruumiin löytyminen aiheuttikin etsijöiden keskuudessa melkoisen sekasorron, oli paikalla onneksi nimismies Sipilä ja paikallisia poliisimiehiä, jotka saivat järjestyksen säilymään, niin että hauta kyettiin aukaisemaan erittäin huolellisesti, eikä mitään tutkimusten kannalta hiukankaan merkityksellinen yksityiskohta jäänyt havaitsematta. Komisariot Koskela ja Skogman sekä lääninlääkäri O.A Hokkanen hälytettiin Vaasasta välittömästi löytöpaikalle, jonne he ehtivätkin jo klo 11.30 aikaan.
Sillä välin oli Kyllikin hauta äärimmäisen varovaisesti kaivettu auki sekä eristetty riuista kaikessa kiireessä kyhätyllä suoja-aitauksella. Lähistöllä oli sekä katoamiskesänä että vielä syksylläkin suoritettu ojankaivuutöitä. Ojurien jäljiltä löydettiin haudan läheltä iso kaljapullo, työkintaat, lapio sekä kahdet viikatteen terästä valmistetut ojatyökalut. Juuri tällä ojurien lapiolla Kyllikin hauta nyt kaivettiin auki. Monet lausuivat jo silloin hitaasti edistyvää työtä seuratessaan ääneen otaksuman, joka myöhemmin on askarruttanut jutun tutkijoitakin: - Murhaaja on todennäköisesti lainannut tätä samaa lapiota kaivaessaan uhrilleen hautaa.
Hauta oli kaivettu vaikeaan maastoon erittäin suurella taidolla. Sen pituus oli 1,5 metriä, leveys maantien puoleisessa päässä 0,5 metriä ja metsän puoleisessa päässä vähän enemmän, syvyys ainoastaan 45 senttiä. Se syvemmälle ei murhaaja ollut kyennyt kaivamaan, sillä vastassa oli niin kovaa kangasmaata, ettei lapio ollut siihen pystynyt. Haudan peitteeksi oli lähistöltä irrotettu kahdeksan mätästä, joiden mitat olivat 25x30 senttiä.
Kyllikin ruumis lepäsi suohaudassaan oikealla kyljellään, mutta yläruumis oli kääntynyt selälleen. Alaruumis oli alaston vyötärölle saakka. Reidet olivat suorassa kulmassa reisiin nähden. Vasen käsi oli luonnottomassa asennossa pään ja haudan seinämän välissä.
Oikea käsi oli pitkälle kehittyneen lahoamistilan vuoksi ranteesta poikki. Varpaita ja sormia ei ollut ensinkään jäljellä, joten esim. käsistä ei voitu tehdä mitään havaintoja sen tärkeän seikan selvittämiseksi, oliko vainaja ennen kuolemaansa joutunut käymään kamppailuja. Haudalle isketty teroitettu mänty oli lävistänyt vainajan vatsanpeitteen.
Vainajan pään ja ja hartioiden ympärille oli kiedottu hänen oma päällystakkinsa, jonka vyön solki oli kiinnitettynä. Tämä antoi aihetta otaksumaan, että ruumista oli kuljettaessa kannettu juuri tästä vyöstä. Lisäksi vainajan yllä oli oli puna-valko-vihreäruutuinen leninki ja rintaliivit, joiden toinen kuppi oli revitty irti olkanauhoista."
Paikalla suoritettujen tutkimusten jälkeen Kyllikin ruumis siirrettiin omaisten kantamana tiellä odottaneen kuorma-auton lavalle, joka kuljetti vainajan Isojoen ruumishuoneelle. Siellä vielä saman päivän iltana Lääninlääkäri A.O. Hokkanen suoritti uhrille ruumiinavauksen.
Aake Jermo, Murha ei vanhene koskaan:
"Ruumiinavaus suoritettiin tietysti erityisen huolellisesti. lääninlääkäri Hokkasen lisäksi sen tekemiseen kaikilta tärkeiltä osilta syventyi oikeuslääketieteemme senaikainen pätevin
asiantuntija, Professori Unto Uotila. Läheskään kaikkia ruumiinavauksessa paljastuneita yksityiskohtia viranomaiset eivät koskaan päästäneet julkisuuteen vedoten siihen, että niiden salassa pitäminen oli tutkimusten kannalta välttämätöntä.
Kyllikkiä
ei ollut ammuttu eikä hänessä myöskään havaittu tukehtumiskuolemaan viittaavia merkkejä. Ainoa ruumiissa havaittu
väkivaltaisuuden jälki oli päässä. Ruumiinavauspöytäkirjojen mukaan Kyllikkiä oli isketty pitkänomaisella tylppäreunaisella aseella hänen vielä eläessään vaakasuoraan kasvoihin niin voimakkaasti, että nenä- ja poskiluut olivat pahoin murtuneet.
Mahdollisena aseena lausunnossa mainitaan kepakko tai kivi.
Kyllikki ei ollut raskaana.
Ruumiin pitkällisen lahoamistilan vuoksi ei voitu todeta, oliko uhrille hänen eläessään tai kuoltuaan tehty sukupuolista väkivaltaa."
Aluetta haravoitiin tarkkaan seuraavien päivien aikana ja 14 päivä lokakuuta löydettiin Kyllikin toinenkin kenkä, vain 16 metrin päästä toisen kengän löytöpaikasta. Lisäksi paikan läheisyydestä löydettiin myös pääsylippu ja nuottilehden kappale.
Virallisesti tiedotettiin
kadoksiin jääneen uhrin
rannekello,
punaisesta kankaasta tehty rahakukkaro ja virsikirja. Myös Kyllikin sukat ja alushousut jäivät kadoksiin, vaikka asiasta ei aikanaan virallisesti kerrottukaan.
......................
Nimittäin ei olis ensimmäinen kerta maailmassa kun uskovainen tyttö karkais kotoaan ja jotkut lavastaisivat karkaajan vaatteilla vieraan ruumiin Kyllikiksi.
Jospa rakastavaiset/ uskovaiset muuttivat ulkomaille asumaan ja elelivät onnellisena siellä elämänsä loppuun asti uusin henkilöpaperein . Joo älkää nyt naurako vaan ottakaa tämä tosissanne.
1. Kuka tunnisti ruumiin muusta kuin vaatteiden perusteella?
2. Verikoetta ja veriryhmää eivät varmasti tutkineet.
3. Onko Kyllikki saaren haudasa makaavalla ruumiilla sama Dna kuin muilla perheen jäsenillä ja jälkelaisillä on.?
Noniin hauta auki ja DNA-tutkimus käyntiin.
Tutkimuksissa on tapahtunut perusvirhe kun on unohdettu varmistaa että oliko ruumis
Kyllikki Saaren ruumis.
