No niin, hyvä sinä Raid, kun muutit otsikon, nyt voi survoa muitakin ylläripylläreitä tänne.
Seuraavana tunnustusstoorin kertoo Bror Bergman, korttiringistä -62.
( Olen jättänyt pois alkuosan näistä, koska siinä tarkempia henkilö ym. tietoja, jotka ei itse juttuun kuulu )
1 2
lähde KRP / ETP
Yllätystodistajat Virpi ja muut...
^Olen ihan vakavissani miettinyt (toivottavasti tästä ei tule vammakeskustelua) sitäkin - enkä liene ainoa-, että NG teki murhat saatuaan potkun/iskun Irmeliltä/Sepolta sekä samassa yhteydessä myös jonkintasoisen aivovamman, joka vei muistia yhdessä humalatilan kanssa. Sairaalahoidosta selvittyään/siellä ollessaan hirvittävä totuus alkoi paljastua pala palalta, kuten muistin palaamisen kanssa käy, mutta kaikki piti seurausten pelossa ja uhrin statuksen vuoksi kieltää.
Mahdollista on sekin, ettei NG oikeasti muista, mutta epäilee olevansa syyllinen, siitä nämä tarinat.
Mahdollista on sekin, ettei NG oikeasti muista, mutta epäilee olevansa syyllinen, siitä nämä tarinat.
Jasoo, että tuollainen tarina.
Aika erikoiselta kuulostaa, että alikessut, eli kouluttajat olisivat veljeilleet miehistön kanssa, vaikka olisivatkin olleet "kiinni" viikonlopun ja jopa korttia pelamassa ja juopottelemassa.
Siinä olisi häkki heilunut jokusen viikon, jos piupau olisi sattunut pojat yllättämään.
Emme me miehistön kanssa olleet varuskunta-alueella juurikaan tekemisissä, muuten kuin kouluttajina, saati että olisimme pilanneet "sotilasuramme" juopottelun tai kortinpeluun takia.
Kortinpeluuhan ei ole ollut kiellettyä, ellei ole ollut kyse rahapelistä, mutta juopottelu oli sitäkin ankarammin.
En väitä, etteikö sitäkin jotkut olisi harrastaneet, mutta kyllä se on ollut äärimmäisen harvinaista.
Jotenkin ei kuulu uskottavalta.
En kuitenkaan tiedä Dragsvikin oloista onko ruotsinkielisllä ollut eri säännöt, mutta epäilen.
Kertauksissa kävin v.90 Dragsvikissä tai oikeammin Tammisaaren ja Hangon välisessä maastossa parin viikon ajan, tutustumassa telttailun saloihin, eli telttaa siireltiin noin pari kertaa päivässä viisi metriä johonkin määrittelemättömään suuntaan ja sitten annettiin taas tulikomentoja.
No se sota-ajastani.
Aika erikoiselta kuulostaa, että alikessut, eli kouluttajat olisivat veljeilleet miehistön kanssa, vaikka olisivatkin olleet "kiinni" viikonlopun ja jopa korttia pelamassa ja juopottelemassa.
Siinä olisi häkki heilunut jokusen viikon, jos piupau olisi sattunut pojat yllättämään.
Emme me miehistön kanssa olleet varuskunta-alueella juurikaan tekemisissä, muuten kuin kouluttajina, saati että olisimme pilanneet "sotilasuramme" juopottelun tai kortinpeluun takia.
Kortinpeluuhan ei ole ollut kiellettyä, ellei ole ollut kyse rahapelistä, mutta juopottelu oli sitäkin ankarammin.
En väitä, etteikö sitäkin jotkut olisi harrastaneet, mutta kyllä se on ollut äärimmäisen harvinaista.
Jotenkin ei kuulu uskottavalta.
En kuitenkaan tiedä Dragsvikin oloista onko ruotsinkielisllä ollut eri säännöt, mutta epäilen.
Kertauksissa kävin v.90 Dragsvikissä tai oikeammin Tammisaaren ja Hangon välisessä maastossa parin viikon ajan, tutustumassa telttailun saloihin, eli telttaa siireltiin noin pari kertaa päivässä viisi metriä johonkin määrittelemättömään suuntaan ja sitten annettiin taas tulikomentoja.
No se sota-ajastani.
-
papillon
- Perry Mason
- Viestit: 3635
- Liittynyt: Su Joulu 23, 2007 12:12 pm
- Paikkakunta: Ei kenenkään maa.
^ ^Sen uskon, että nilsin mielessä on käynyt ja käy että jospa hän sittenkin on syyllinen.
Mutta kun ei muista vaikka raamatulla seisois ja toisella päähän koputtais
Se että faijansa kanssa vieraili helluntaisin niemessä ainakin parin kolmen vuoden ajan, kertolo siitä että jotain haluaisi muistaa, mutta mitä?
Tuskin nyt siellä murhaajaakaan paikalle saapuvaksi odotti?
Mistäpä sitäkään tietää.
Mutta kun ei muista vaikka raamatulla seisois ja toisella päähän koputtais
Se että faijansa kanssa vieraili helluntaisin niemessä ainakin parin kolmen vuoden ajan, kertolo siitä että jotain haluaisi muistaa, mutta mitä?
Tuskin nyt siellä murhaajaakaan paikalle saapuvaksi odotti?
Mistäpä sitäkään tietää.
Liekö noista "helluntai vierailuista" muuta sanaa, kuin Gussen sana, joka ei vaa´assa paljonkaan paina.
Sama koskee haudoilla käyntiä.
No jokuhan oli niitä kukkia ainakin erään tarinan mukaan niemeen vienyt, olisiko ollut Gusse, vai "kiskaukko", tiedä häntä?
Kun kuuntelee sitä Gussen haastattelua helluntaista, niin en voi kuin ihmetellä, kuinka hän voi naureskella noille jutuille ihan pokkana, naisten uimapuvuilla uimisesta ym. onkireissusta ja veden kylmyydestä ja mitä niitä olikaan, aivan kuin olisi jutussa ulkopuolinen.
Ei kolmen ystävää raa´asti menettänyt henkilö voi naureskella muistoille, jotka ovat viimeisiä ystävistään, jotenkin se tuntuu epäloogiselta ja brutaalilta.
Sama koskee haudoilla käyntiä.
No jokuhan oli niitä kukkia ainakin erään tarinan mukaan niemeen vienyt, olisiko ollut Gusse, vai "kiskaukko", tiedä häntä?
Kun kuuntelee sitä Gussen haastattelua helluntaista, niin en voi kuin ihmetellä, kuinka hän voi naureskella noille jutuille ihan pokkana, naisten uimapuvuilla uimisesta ym. onkireissusta ja veden kylmyydestä ja mitä niitä olikaan, aivan kuin olisi jutussa ulkopuolinen.
Ei kolmen ystävää raa´asti menettänyt henkilö voi naureskella muistoille, jotka ovat viimeisiä ystävistään, jotenkin se tuntuu epäloogiselta ja brutaalilta.
-
papillon
- Perry Mason
- Viestit: 3635
- Liittynyt: Su Joulu 23, 2007 12:12 pm
- Paikkakunta: Ei kenenkään maa.
No, nillsi nyt kumminkin menetti ystävänsä, naureskeli sitten tai ei.Hessu52 kirjoitti:Liekö noista "helluntai vierailuista" muuta sanaa, kuin Gussen sana, joka ei vaa´assa paljonkaan paina.
Sama koskee haudoilla käyntiä.
No jokuhan oli niitä kukkia ainakin erään tarinan mukaan niemeen vienyt, olisiko ollut Gusse, vai "kiskaukko", tiedä häntä?
Kun kuuntelee sitä Gussen haastattelua helluntaista, niin en voi kuin ihmetellä, kuinka hän voi naureskella noille jutuille ihan pokkana, naisten uimapuvuilla uimisesta ym. onkireissusta ja veden kylmyydestä ja mitä niitä olikaan, aivan kuin olisi jutussa ulkopuolinen.
Ei kolmen ystävää raa´asti menettänyt henkilö voi naureskella muistoille, jotka ovat viimeisiä ystävistään, jotenkin se tuntuu epäloogiselta ja brutaalilta.
En ole asiantuntija arvioimaan mikä on vakiokäyttäytyminen kerrottaessa 35 vuoden takaisesta murhenäytelmästä.
Aika parantaa haavat, miten hyvin kelläkin, vaikea sanoa.
Sitten se miten uskottavaa on että kävi niemissä funtsimassa, voihan se olla palturiakin, mutta melko tarkkaan funtsattua roolia jos niin on, pulista moista saloniukselle vuonna -95, ilman mitään uhkaa, mitään varuillaoloa.
Vai epäiletkö että nilssi arveli saloniuksen olleen joku krp n kaukopartiomies, kyselemässä niitä näitä?
Kun kuunteli joskus nuoruudessaan vanhempien miesten tarinoita sodasta ja niistä kokemuksista, kun ystävä, sekä aseveli oli vierestä lähtenyt, mutta itse säilyi lähes vammoitta, siis ilman fyysisiä vammoja, niin eipä nuo miehet paljon naureskelleet.
Kenties siitä olen saanut sellaisen kunnioituksen, ettei naurskelu tällaisen tragedian kohdalla olisi sopivaa.
Joskus kun ihminen on hermostunut, hän purkaa vaistomaisesti hermostumistaan naureskelemalla, tiedä sitten, miten oli Gussen kanssa, mutta ihmeelliseltä se naureskelu minun korvaani kuulostaa.
Noita tarinoita sai kuulla mm. siellä Mankkaan suolla, jossa poliisi kävi surmaajaa etsimässä, näiden miesten keskuudesta.
Jos surmaaja niistä piireistä tuli, niin kyllä ihmettelyni olisi valtava, mutta nyt heitäkään tuskin on enää ketään hengisssä, joten se siitä.
Kenties siitä olen saanut sellaisen kunnioituksen, ettei naurskelu tällaisen tragedian kohdalla olisi sopivaa.
Joskus kun ihminen on hermostunut, hän purkaa vaistomaisesti hermostumistaan naureskelemalla, tiedä sitten, miten oli Gussen kanssa, mutta ihmeelliseltä se naureskelu minun korvaani kuulostaa.
Noita tarinoita sai kuulla mm. siellä Mankkaan suolla, jossa poliisi kävi surmaajaa etsimässä, näiden miesten keskuudesta.
Jos surmaaja niistä piireistä tuli, niin kyllä ihmettelyni olisi valtava, mutta nyt heitäkään tuskin on enää ketään hengisssä, joten se siitä.
-
papillon
- Perry Mason
- Viestit: 3635
- Liittynyt: Su Joulu 23, 2007 12:12 pm
- Paikkakunta: Ei kenenkään maa.
Ei ole periaatteessa sopivaa, mutta mitään se ei silti kerro syyllisyyskysymyksestä, jos siitä nyt on kysymyskään tässä yhteydessä.Hessu52 kirjoitti:Kun kuunteli joskus nuoruudessaan vanhempien miesten tarinoita sodasta ja niistä kokemuksista, kun ystävä, sekä aseveli oli vierestä lähtenyt, mutta itse säilyi lähes vammoitta, siis ilman fyysisiä vammoja, niin eipä nuo miehet paljon naureskelleet.
Kenties siitä olen saanut sellaisen kunnioituksen, ettei naurskelu tällaisen tragedian kohdalla olisi sopivaa.
Joskus kun ihminen on hermostunut, hän purkaa vaistomaisesti hermostumistaan naureskelemalla, tiedä sitten, miten oli Gussen kanssa, mutta ihmeelliseltä se naureskelu minun korvaani kuulostaa.
Noita tarinoita sai kuulla mm. siellä Mankkaan suolla, jossa poliisi kävi surmaajaa etsimässä, näiden miesten keskuudesta.
Jos surmaaja niistä piireistä tuli, niin kyllä ihmettelyni olisi valtava, mutta nyt heitäkään tuskin on enää ketään hengisssä, joten se siitä.
Kukin suree tavallaan, kuten sanottu aikaa on kulunut.
Olen minäkin parin ellen kolmen tai enemmän rintamajermun juttuja kuunnellut.
Ero nilsin ja heidän tapauksiinsa on se, että he olivat siellä jossain, viikkoja, kuukausia vuosia.
Sekin jo järkyttää lopuks ikää, kokonaisuutena, lisäksi viereltä lähti ja vammautui kavereita, lapsuudensellaisia, saman kylän kavereita yleensä.
Entäpä nilssi? Sepin oli tuntenut kauan, tytöt taas muutaman viikon. Yksi telttaretki, muutama tunti.
Minusta kyseessä on eri asia.
YLLÄTYSTODISTAJISTA
Kun NG oli pidätetty ilmestyi näitä yllätystodistajia useampia kertomuksineen. Vain yksi oli päästetty oikeuteen todistajaksi ja hänkin osoittautui käräjäoikeuden arvion mukaan epäluotettavaksi, "hänen todistustaan ei ole otettava huomioon" tai siihen suuntaa oli arvio.
Kokeneet poliisit voivat mielestäni huolellisella kuulustelulla varmistaa, puhuuko todistaja totta vai ei. Minä arvelen, että poliisi oli kyllä ripittänyt näitä "yllätystodistajia" ja aivan ilmeisesti oli ilmennyt, että kertomukset eivät pitäneet paikkaansa. Vain yksi pääsi oikeuteen asti, ja hänkin osoittautui käräjäoikeuden mielestä epäluotettavaksi. Voi ilmaista niinkin, että puhui "puppua".
Tällaisen rikoksen yhteydessä ilmenee sekä rikoksen tunnustajia, että yllätystodistajia. Kaikkia ei pidä uskoa. Rikos oli liian kuuluisa.
Sellainenkin olisi mahdollista, että tekijä oli ulkopuolinen, mutta jonain heikkona hetkenä NG halusi omia sen itselleen. Todisteita NG:tä vastaan ei ole löytynyt. Riitaa seurueessa ei ole voitu todeta. Uudet veritutkimukset eivät ratkaisseet asiaa. Totuus on minunkin näkökulmastani hämärän peitossa. Hyvin outo olisi ratkaisu sellainenkin, että tekijä olisi kuitenkin NG. Myös se vaatisi outoja selityksiä. Esim. NG:n halu auttaa poliisia rikoksen ratkaisussa. Mm. hän suostui jopa 2 kertaa hypnoosiiin. Hän suostui yhteistyöhön sen belgialaisen selvänäkijän kanssa. Näyttää siltä, että hän ainakin itse uskoo olevansa syytön. Olisiko oikea tie edetä motiivin kautta? Ehkä.
Kun NG oli pidätetty ilmestyi näitä yllätystodistajia useampia kertomuksineen. Vain yksi oli päästetty oikeuteen todistajaksi ja hänkin osoittautui käräjäoikeuden arvion mukaan epäluotettavaksi, "hänen todistustaan ei ole otettava huomioon" tai siihen suuntaa oli arvio.
Kokeneet poliisit voivat mielestäni huolellisella kuulustelulla varmistaa, puhuuko todistaja totta vai ei. Minä arvelen, että poliisi oli kyllä ripittänyt näitä "yllätystodistajia" ja aivan ilmeisesti oli ilmennyt, että kertomukset eivät pitäneet paikkaansa. Vain yksi pääsi oikeuteen asti, ja hänkin osoittautui käräjäoikeuden mielestä epäluotettavaksi. Voi ilmaista niinkin, että puhui "puppua".
Tällaisen rikoksen yhteydessä ilmenee sekä rikoksen tunnustajia, että yllätystodistajia. Kaikkia ei pidä uskoa. Rikos oli liian kuuluisa.
Sellainenkin olisi mahdollista, että tekijä oli ulkopuolinen, mutta jonain heikkona hetkenä NG halusi omia sen itselleen. Todisteita NG:tä vastaan ei ole löytynyt. Riitaa seurueessa ei ole voitu todeta. Uudet veritutkimukset eivät ratkaisseet asiaa. Totuus on minunkin näkökulmastani hämärän peitossa. Hyvin outo olisi ratkaisu sellainenkin, että tekijä olisi kuitenkin NG. Myös se vaatisi outoja selityksiä. Esim. NG:n halu auttaa poliisia rikoksen ratkaisussa. Mm. hän suostui jopa 2 kertaa hypnoosiiin. Hän suostui yhteistyöhön sen belgialaisen selvänäkijän kanssa. Näyttää siltä, että hän ainakin itse uskoo olevansa syytön. Olisiko oikea tie edetä motiivin kautta? Ehkä.
Jos NG oli noin sanonut reippaassa miesjoukossa, niin mun mielestä se olisi voinut olla mustaa huumoria. Hän sai ehkä toiset lopettamaan puhumisen uosta surullisesta asiasta tuolla tavoin. - Ja suomenruotsalainen huumori on tosiaankin aika erilaista kuin sumalainen.papillon kirjoitti:No niin, hyvä sinä Raid, kun muutit otsikon, nyt voi survoa muitakin ylläripylläreitä tänne.
Seuraavana tunnustusstoorin kertoo Bror Bergman, korttiringistä -62.
( Olen jättänyt pois alkuosan näistä, koska siinä tarkempia henkilö ym. tietoja, jotka ei itse juttuun kuulu )
1 2
lähde KRP / ETP
Muista lähdekritiikki!
Joo, mukiinmenvässä korrtirigissäkin tuo toimisi ehkä niin, että kun keskeinen henkilö(mukana bodomissa) sanoo jotakin, niin muut kuuntelevat. Sitten tulisi hiljaisuus: mitä sä tarkoitat? Teitsä sen? Sitten joku muukin kysyisi samaa: älä nyt pelleile, ootsä tossissas? jne jne. Kunnes: otettaas taas huikat, älä ny loppasuu kaikkea ryystä, jne jne. Ja sitten asiian pallattaisiin, kunnes kaikki ovat umpikännissä(tuskin edes mahdollista) jne.-
Ei toi oikein toimi, jos tilanne on vain niin, että yksi sanoo murhanneensa kolme, kaikki ovat hiljaa, ja sitten jatketaan kortinpeluuta.
Ei toi oikein toimi, jos tilanne on vain niin, että yksi sanoo murhanneensa kolme, kaikki ovat hiljaa, ja sitten jatketaan kortinpeluuta.
Dragsvikin varuskunta oli siitä tunnettu, että sotaharjoituksissa oli helppoa seurata niiden menemisiä: maasto oli roskaa täynnään, erityisesti ruokailujätteitä ja peräpään pyyhintämateriaalia.
Viimeksi olin kertausharjoituksissa kolmisenkymmentä vuotta sitten ja silloinkin adrenalisoi vastapuolen käsittämätön ympäristön roskaus.
Otin tiedustelujoukkueeni avulla yöllä vangiksi vastapuolen kännisen esikunnan ja lisäksi kaappasimme krh-joukkueen kaikkine varusteineen.
Sotatuomari vain sattui olemaan änkyrävasenkätinen ja jouduimme peräytymään: armeija oli ilmeisesti jo (tuolloinkin) homppeleiden ja muiden pervojen himomesta.
Upinnniemen Pantti-Hiivola <sananmuunnos henkilön suojelemiseksi googletukselta> on varmasti monella muistissa, joskin lienee jo edesmennyt luonnollisista kapisyistä eli viinaan, sairauteen, köyteen tai luotiin.
Nils Gustafsson ei käsitykseni mukaan palvellut Dragsvikissä väitettynä aikana, mikä lienee tarkastettavissa oleva asia, sillä amikset menivät tuolloinkin inttiin poikkeuksetta ikäryhmittäin, kun tuolloin ei niillä tunnettu lykkäysperusteena vielä opintojen jatkamista, muurari oli muurari heti valmistuttuaan.
Kuulostaa myös oudolta se, että 60-luvulla ryhmänjohtaja olisi salaa ottanut viinaa ryhmänsä kanssa kasarmissa silloisen kurin muistaen.
Lomia tuolloin oli harvoin ja viinan käyttö kasarmilla olisi harventanut niitä lisää; varusmiespäivystäjän lisäksi PU kierteli kasarmit sieraimet selällään erityisesti iltalomien päättymisen aikoihin ja vähäinenkin viinanhaju tuvissa johti helposti keskitalven pakkasissa kalsarit jalassa ulkotiloissa patjasulkeisiin tai/ja kasarmin kiertämiseen juosten varusteina alushousut, vaikka pakkasta joskus tuolloin oli jopa -24 astetta.
En pidä tuota korttirinkitunnustusjuttua siten kovinkaan luotettavana ja katson sen kuuluvan Hessun, Merivuokon, Marjatan, Virpin, Kivilahden ja Tupun & Lupun tarinoiden tasolle.
Viimeksi olin kertausharjoituksissa kolmisenkymmentä vuotta sitten ja silloinkin adrenalisoi vastapuolen käsittämätön ympäristön roskaus.
Otin tiedustelujoukkueeni avulla yöllä vangiksi vastapuolen kännisen esikunnan ja lisäksi kaappasimme krh-joukkueen kaikkine varusteineen.
Sotatuomari vain sattui olemaan änkyrävasenkätinen ja jouduimme peräytymään: armeija oli ilmeisesti jo (tuolloinkin) homppeleiden ja muiden pervojen himomesta.
Upinnniemen Pantti-Hiivola <sananmuunnos henkilön suojelemiseksi googletukselta> on varmasti monella muistissa, joskin lienee jo edesmennyt luonnollisista kapisyistä eli viinaan, sairauteen, köyteen tai luotiin.
Nils Gustafsson ei käsitykseni mukaan palvellut Dragsvikissä väitettynä aikana, mikä lienee tarkastettavissa oleva asia, sillä amikset menivät tuolloinkin inttiin poikkeuksetta ikäryhmittäin, kun tuolloin ei niillä tunnettu lykkäysperusteena vielä opintojen jatkamista, muurari oli muurari heti valmistuttuaan.
Kuulostaa myös oudolta se, että 60-luvulla ryhmänjohtaja olisi salaa ottanut viinaa ryhmänsä kanssa kasarmissa silloisen kurin muistaen.
Lomia tuolloin oli harvoin ja viinan käyttö kasarmilla olisi harventanut niitä lisää; varusmiespäivystäjän lisäksi PU kierteli kasarmit sieraimet selällään erityisesti iltalomien päättymisen aikoihin ja vähäinenkin viinanhaju tuvissa johti helposti keskitalven pakkasissa kalsarit jalassa ulkotiloissa patjasulkeisiin tai/ja kasarmin kiertämiseen juosten varusteina alushousut, vaikka pakkasta joskus tuolloin oli jopa -24 astetta.
En pidä tuota korttirinkitunnustusjuttua siten kovinkaan luotettavana ja katson sen kuuluvan Hessun, Merivuokon, Marjatan, Virpin, Kivilahden ja Tupun & Lupun tarinoiden tasolle.
No Wagner, sinähän peesailit hienosti omia mietteitäni, mutta tuo loppu noista tarinoista ei ihan osunut mielestäni omalla kohdallani paikalleen, vaan siinä minun nimeni paikalla olisi pitänyt lukea Wagner ja Arskateoriat, koska sehän jos mikä on huuhaata, kuten kaikki tietänevät.
Olisiko Arska ollut Gussen kanssa samaan aikaan Dragsvikissä sitten intissäkin, koska oli ruotsinkielinen, jaa mutta Bodomin surmien aikaanhan Arska oli vasta 15 vuotias, joten ei hän ole vielä silloin ollut armeijaa käynyt, ellei ollut "sivillikarkuri" vuonna 1962.
Mitenkäs tuon Arskan armeijan käynti, tuliko se suoritettua ajallaan, jos hän oli kerran Amerikoissa asti pakosalla surmatöitään.
Eikös Arska ole yhdistetty johonkin amerikkalaiseen sarjamurhaajaan, joka olisi Askan armeijaan joutumisen aikoihin tappanut siellä jenkkilässä ihmisiä, ja miten se sopii Wagnerin kaavioon?
Olisiko Arska ollut Gussen kanssa samaan aikaan Dragsvikissä sitten intissäkin, koska oli ruotsinkielinen, jaa mutta Bodomin surmien aikaanhan Arska oli vasta 15 vuotias, joten ei hän ole vielä silloin ollut armeijaa käynyt, ellei ollut "sivillikarkuri" vuonna 1962.
Mitenkäs tuon Arskan armeijan käynti, tuliko se suoritettua ajallaan, jos hän oli kerran Amerikoissa asti pakosalla surmatöitään.
Eikös Arska ole yhdistetty johonkin amerikkalaiseen sarjamurhaajaan, joka olisi Askan armeijaan joutumisen aikoihin tappanut siellä jenkkilässä ihmisiä, ja miten se sopii Wagnerin kaavioon?
Hessu Höperö ja tekstipöperö
Ei ole Arskateorioita, vain usean tahon tieto tunnustuksestaan osallisuudestaan Bodominkin surmiin.Hessu52 kirjoitti:<blabla>minun nimeni paikalla olisi pitänyt lukea Wagner ja Arskateoriat, koska sehän jos mikä on huuhaata, kuten kaikki tietänevät<blabla>
Mihin tuo 'sehän' sepustuksessasi viittaa ?
Kieliopillisesti ei mihinkään.
Tuo 'kuten kaikki tietänevät' toisaalta on täysin huuhaata ja yritys yleistää tuo oma perustelematon väittämäsi, mikä tosin on varsin tavanomaista tahoille, joiden geeniperimä on s*nen.
Enkä tarkoita sanaa siniverinen.
Re: Yllätystodistajat Virpi ja muut...
Ei tuossa alkuperäisessä Alibin haastattelussa noin lue! Mistä tuo latva on siihen ilmestynyt?EuroJR kirjoitti:Alibissa 9/2005 oli haastattelu Virpistä, 40. Lyhennän tähän Virpin osuuden tärkeimmät:
---------------------------------------------
Virpillä on tärkeää kerrottavaa, jotain mikä on vaivannut jo monta vuotta. Virpin tarina kuulostaa aika hurjalta, mutta nainen vakuuttaa puhuvansa totta. Hän on valmis kertomaan kokemuksestaan vaikka käsi ramatulla.
Terveydenhoitoalalla työskentelevä Virpi sanoo tavanneensa Nils Gustafssonin vuonna 1982.
"Olin tuolloin 17-vuotias ja kävin talouskoulua. Oli syksy ja arkipäivä ja muistaakseni se oli joskus neljän aikaan jolloin tapasin Nilsin.
Olin odotellut omaa linja-autoani ja yhtäkkiä erään toisen bussin kuljettaja alkoi tehdä ystävyyttä. Tuo kuljettaja oli Nils Gustafsson.
Se oli 92, joka meni Juvanmalmille. Nils istui bussin sisäpuolella ja pyysi minua juttelemaan. Menin etupenkille, häntä vastapäätä. Puhuttiin niitä näitä, ihan normaalia keskustelua. Jossain vaiheessa Gustafsson sanoi, että muistuttaisin hänen edesmennyttä ystäväänsä. Hän kysyi olenko kuullut puhuttavan Bodomjärven surmista. Olin niistä joskus kuullut mutta en sen enempää. En tiennyt sitäkään että tämä Nils on ainoana jäänyt henkiin.
Gustafsson pyysi minua katsomaan hänen kasvoissaan olevia arpia. En niitä kuitenkaan nähnyt. Hän kertoi lyhyesti Bodomjärven tapahtumista ja kertoi olevansa henkirikosten takana. Ainakin minut hän sai vakuuttuneeksi siitä, että nimenomaan hän on vastuussa kolmen ihmisen kuolemasta. Muistikatkoksesta ei ollut tietoakaan kun keskustelimme Bodomista.
Hän suhtautui koko asiaan kylmästi ja vaikutti suorastaan ylpeältä siitä, kuinka helppoa on tehdä tällaista niin, ettei siitä jää kiinni. Hän koki huvittavana sen, ettei kukaan hoksannut epäillähäntä. Hän suorastaan naureskeli sen aikaisille rikostutkijoille.
Nils mainitsi vielä, että murha-asetta ei tulla koskaan löytämään. Sitä ei kuulemma ole etsitty oikeasta paikasta. Sitä ei kuulemma löydy maasta eikä vedestä. Hän totesi, että poliisien olisi kannattanut aikoinaan katsoa enemmän puiden latvojen suuntaan.
Gustafsson sanoi myös, että "kaikkea se mustasukkaisuus teettää". Muistan hänen myös sanoneen "ettei naisiin voi luottaa". Teltassa oli ollut riitaa ja pojat ottivat yhteen.
Nils kertoi saneensa puukosta ja että arpia oli tullut paljon. Sitä ihmettelen, että kun Gustafsson on paljon puhunut takaraivossa olleista vammoistaan. Minulle hän ei maininnut muista kuin kasvon seudun vammoista.
Gustafsson kertoi uhrin näyttelemisen olleen helppoa."
-----------------------------------------------------------
Virpi vakuutaa, ettei antanut haastattelua julkisuuden tai rahan takia. Tästä jutusta ei maksettu ainuttakaan euroa.
Alibin toimitus otti yhteen Mikkelissä asuvaan Markoon joka kertoi:
"Virpi kertoi minulle tästä ensimmäisen kerran silloin, kun Åke Lindmanin tv-ohjelma esitettiin."