MURHA.INFO

Jokos vihdoin possut osaa tähän jo suhtautuu vähän enemmän huumoril tai ees neutraalimmin? Vuostuhannen alkupuolella suhtautuminen oli aika sairasta eikä tästä kolmikosta saanu ees lauleskella ni ruvettiin kumipuun oksaa esittelee.... Sillon stadissa myös jos koppiin jostain syystä joutu, ni näistä ilosesti lauleskelemalla sai usein viettää aika enemmän rauhassa ku kukaan muistanu safkaa tuoda pariin päivään, ulkoiluista ny puhumattakaan.

"Missä on Holsti? Missä on Palo? Steen, Steen Christenseen!!!" pääty syystä tai kolmannesta Fc Jokereiden kannattajien sillon tällön mylvimäksi (ehkä joskus osittain virkaallan provosoimiseksi) ja toi joskus hyvin nopeestikkin tunnelmaa suomalaiseen futiskatsomoon. Kuriositeettina mainittakoon, että yks stadin nykynen varapormestari osas sanat suht hyvin, haastattelussa taisi tosin mainita ettei tarkkaan muista onko tollasta joskus hoilannu.

DRC1632 kirjoitti: Ke Heinä 10, 2024 9:23 pm Jokos vihdoin possut osaa tähän jo suhtautuu vähän enemmän huumoril tai ees neutraalimmin? Vuostuhannen alkupuolella suhtautuminen oli aika sairasta eikä tästä kolmikosta saanu ees lauleskella ni ruvettiin kumipuun oksaa esittelee.... Sillon stadissa myös jos koppiin jostain syystä joutu, ni näistä ilosesti lauleskelemalla sai usein viettää aika enemmän rauhassa ku kukaan muistanu safkaa tuoda pariin päivään, ulkoiluista ny puhumattakaan.

"Missä on Holsti? Missä on Palo? Steen, Steen Christenseen!!!" pääty syystä tai kolmannesta Fc Jokereiden kannattajien sillon tällön mylvimäksi (ehkä joskus osittain virkaallan provosoimiseksi) ja toi joskus hyvin nopeestikkin tunnelmaa suomalaiseen futiskatsomoon. Kuriositeettina mainittakoon, että yks stadin nykynen varapormestari osas sanat suht hyvin, haastattelussa taisi tosin mainita ettei tarkkaan muista onko tollasta joskus hoilannu.

Kylläpä oletki ollu tosi hauska,ihme ettei ole hakanneet sinua invalidiksi.
*pltmtxtvp*tm

Että oikeen pitäs jo poliisinki huumorilla suhtautua tähän, kahteen murhan uhriin, ja halveksia heitä jollain laululla? Mitä vittua?
*pltmtxtvp*tm

Toffo kirjoitti: Ke Heinä 10, 2024 9:48 pm

DRC1632 kirjoitti: Ke Heinä 10, 2024 9:23 pm Jokos vihdoin possut osaa tähän jo suhtautuu vähän enemmän huumoril tai ees neutraalimmin? Vuostuhannen alkupuolella suhtautuminen oli aika sairasta eikä tästä kolmikosta saanu ees lauleskella ni ruvettiin kumipuun oksaa esittelee.... Sillon stadissa myös jos koppiin jostain syystä joutu, ni näistä ilosesti lauleskelemalla sai usein viettää aika enemmän rauhassa ku kukaan muistanu safkaa tuoda pariin päivään, ulkoiluista ny puhumattakaan.

"Missä on Holsti? Missä on Palo? Steen, Steen Christenseen!!!" pääty syystä tai kolmannesta Fc Jokereiden kannattajien sillon tällön mylvimäksi (ehkä joskus osittain virkaallan provosoimiseksi) ja toi joskus hyvin nopeestikkin tunnelmaa suomalaiseen futiskatsomoon. Kuriositeettina mainittakoon, että yks stadin nykynen varapormestari osas sanat suht hyvin, haastattelussa taisi tosin mainita ettei tarkkaan muista onko tollasta joskus hoilannu.

Kylläpä oletki ollu tosi hauska,ihme ettei ole hakanneet sinua invalidiksi.
*pltmtxtvp*tm

Että oikeen pitäs jo poliisinki huumorilla suhtautua tähän, kahteen murhan uhriin, ja halveksia heitä jollain laululla? Mitä vittua?
*pltmtxtvp*tm

Voit jatkaa poliisifanitustasi ihan rauhassa, ei sitä kukaan ole kieltämässä, muttei kait kaikkien pakko niitten saappaita oo nuolla? Suonessa vielä osaksi on sananvapauskin. Tääläkin Steenistä pitkä lanka, niin ei kait se mikään kielletty puheenaihe ole?

Jatka valitsemallas tiellä, mut kaikki ei tohon faniklubiin koskaan o liittymässä, ei sen noin koville pitäs ottaa?

DRC1632 kirjoitti: To Heinä 11, 2024 12:09 am

Toffo kirjoitti: Ke Heinä 10, 2024 9:48 pm

DRC1632 kirjoitti: Ke Heinä 10, 2024 9:23 pm Jokos vihdoin possut osaa tähän jo suhtautuu vähän enemmän huumoril tai ees neutraalimmin? Vuostuhannen alkupuolella suhtautuminen oli aika sairasta eikä tästä kolmikosta saanu ees lauleskella ni ruvettiin kumipuun oksaa esittelee.... Sillon stadissa myös jos koppiin jostain syystä joutu, ni näistä ilosesti lauleskelemalla sai usein viettää aika enemmän rauhassa ku kukaan muistanu safkaa tuoda pariin päivään, ulkoiluista ny puhumattakaan.

"Missä on Holsti? Missä on Palo? Steen, Steen Christenseen!!!" pääty syystä tai kolmannesta Fc Jokereiden kannattajien sillon tällön mylvimäksi (ehkä joskus osittain virkaallan provosoimiseksi) ja toi joskus hyvin nopeestikkin tunnelmaa suomalaiseen futiskatsomoon. Kuriositeettina mainittakoon, että yks stadin nykynen varapormestari osas sanat suht hyvin, haastattelussa taisi tosin mainita ettei tarkkaan muista onko tollasta joskus hoilannu.

Kylläpä oletki ollu tosi hauska,ihme ettei ole hakanneet sinua invalidiksi.
*pltmtxtvp*tm

Että oikeen pitäs jo poliisinki huumorilla suhtautua tähän, kahteen murhan uhriin, ja halveksia heitä jollain laululla? Mitä vittua?
*pltmtxtvp*tm

Voit jatkaa poliisifanitustasi ihan rauhassa, ei sitä kukaan ole kieltämässä, muttei kait kaikkien pakko niitten saappaita oo nuolla? Suonessa vielä osaksi on sananvapauskin. Tääläkin Steenistä pitkä lanka, niin ei kait se mikään kielletty puheenaihe ole?

Jatka valitsemallas tiellä, mut kaikki ei tohon faniklubiin koskaan o liittymässä, ei sen noin koville pitäs ottaa?

Ei kai tarvitse olla mikään poliisifani surrakseen kahta perheellistä murhauhria? Mikä siinä steenissä niin kiihottaa teitä oman elämänsä gangstereita?

PPK 1999

Poliisimurhat
Olli Töyrä, vanhempi rikoskonstaapeli, Helsingin kihlakunnan poliisilaitos, Väkivaltayksikkö, Helsinki.

- Hela, poliisia on ammuttu, sataviiskolmosta on ammuttu!
- Missä päin?
- Kapteeninkatu-Tehtaankatu, poliisipartiota on ammuttu! Miehet makaa maassa! Kahdesti päähän ammuttu! Nyt tänne väkeä!
- Hela kuittaa, lääkäriambulanssi on tulossa.
- Nää on telotettu nämä meidän virkaveljet. Päähän ammuttu. Toista kaksi kertaa ja toisesta ei tietoa!

Edellä oleva Helsingin poliisilaitoksen hälytyskeskuksen ja poliisipartion välinen radioliikenne oli osana sitä tapahtumasarjaa, joka käynnisti Helsingissä ja osin myös muualla Suomessa yhden mittavimmista rikostutkinnoista Suomen poliisihistoriassa.
Seuraavassa käydään osin läpi näitä tapahtumia ja suuritöistä tutkintaa, joka lopulta johti rikoksen selviämiseen.

"Hotelli Palace on ryöstetty”
Securitas-vartiointiliike välitti keskiviikkona 22. lokakuuta 1997 kello 2.43 ryöstöhälytyksen hotelli Palacesta Helsingin poliisilaitoksen hälytyskeskukseen.
Paikalle lähetettiin aluksi yksi järjestyspoliisin partio, joka jo vajaan minuutin kuluttua äsken mainitusta hälytyksestä varmisti, että kyseessä on todellinen tilanne ja antoi hälytyskeskukselle alustavasti ryöstäjän tuntomerkit ja vahvisti, että kyseessä on nimenomaan aseellinen ryöstö.
Tämän jälkeen tapahtumapaikalle ja lähialueille lähetettiin useita järjestyspoliisin partioita etsimään ryöstäjää, koska oli ilmeistä, että tämä oli vielä jossain hotellin lähistöllä. Tieto samalla myös rikospoliisin väkivaltarikosyksikön päivystäville tutkijoille ja tekniselle rikostutkijalle, jotka saman tien lähtivät hotelli Palaceen.
Rikospoliisin tutkijoille kävi vasta hotelli Palacen edessä selville, että matkan aikana oli kaksi järjestyspoliisin konstaapelia löydetty ammuttuina varsin läheltä ryöstöpaikkaa.
Alun perin jopa hieman rutiininomaiselta tuntunut ryöstö sai silloin järkyttävät piirteet ja tilannearviointi tehtiin aivan uudelta pohjalta, koska jo tässä vaiheessa tuli esille realistinen mahdollisuus, että hotelliryöstö ja poliisien ampuminen voisivat liittyä yhteen.
Vai oliko sittenkin sattumalta Helsingin keskustassa samaan aikaan kaksi aseistautunutta rikollista pakosalla?
Taktinen ja tekninen tutkinta päätettiin aloittaa poliisien ampumispaikalta. Yksi tekninen tutkija jäi hotellin aulaan ja vastaanottotiloihin suorittamaan siellä teknistä tutkintaa mahdollisten jälkien ja todisteiden esille saamiseksi.

Näky ampumispaikalla, Tehtaankadun ja Kapteeninkadun risteyksessä, oli sanalla sanoen lohduton.
Oli selvästi nähtävissä, että ammutut poliisit eivät olleet ehtineet suojautua, ottaa omia aseitaan esille tai muutenkaan tehdä mitään puolustautumisekseen, vaan heidät oli ammuttu raa’asti partioauton viereen vierekkäin kadulle.
Ampumahaavoista oli todettavissa, että kyseessä ei ollut mikään summittainen ammuskelu, eivätkä poliisit olleet saaneet osumia sattumanvaraisesti tai vahingossa vaan kertomuksen alussa kuvattu radioliikenne poliisipartion ja hälytyskeskuksen välillä ja toteamus teloituksesta piti mitä suurimmassa määrin paikkansa.
Vaikka ampuminen oli tapahtunut aamuyöllä ennen kello kolmea, jolloin öinen Helsinki on jo hiljentynyt, jo paikkatutkinnan aikana löytyi muutamia henkilöitä, jotka olivat kuulleet asuntoihinsa laukausten ääniä. Samoin muutamat henkilöt olivat nähneet tapahtumapaikalta juoksevan pois miehen.
Näin ampujan pakosuunnasta saatiin heti alustavaa tietoa, jonka perusteella etsintää, sulutuksia ja saartorenkaita voitiin järjestellä. Helsingin omien poliisivoimien avuksi hälytettiin partioita naapurikaupungeista Espoosta ja Vantaalta, jotta takaa-ajo saatiin välittömästi mahdollisimman tehokkaaksi.
Samanaikaisesti järjestyspoliisin suorittaman ja johtaman katujen sulutuksen ja alue-etsinnän kanssa alkoivat rikospoliisin väkivaltarikosyksikön tutkinnanjohtajat ja tutkijat järjestellä kiireisesti heti aamun ensimmäisinä tunteina omia linjojaan ja valmiuksiaan varsinaisen rikostutkinnan aloittamiseksi.
Kaikki liikenevät tutkijavoimat väkivaltarikosyksiköstä ja muista rikospoliisin yksiköistä keskitettiin ryöstön ja kahden murhan tutkintaan ympärivuoro kautisesti.
Jo alusta asti oli selvää, että tapahtunut rikos oli vakavuudessaan ja järkyttävyydessään sitä luokkaa, että lähes kaikkien suomalaisten mielenkiinto tulisi kohdistumaan rikostutkinnan etenemiseen ja onnistumiseen. Tämä osaltaan lisäsi rikostutkijoiden paineita. Rikostutkinnasta ja sen edistymisestä tiedottamiseen jouduttiin näin ollen paneutumaan erityisellä huolella.

Mitä oli tapahtunut hotelli Palacessa?
Tapahtumayönä työvuorossa ollut hotelli Palacen portieri pystyi antamaan jo alustavassa puhutuksessa ja myöhemmin varsinaisessa kuulustelussaan hyvän kuvauksen alkutapahtumista.
Hän kertoi, että hotellin lukitun ulko-oven summeria oli soittanut aamuyöllä noin kello 2.30 siististi pukeutunut mies, joka englantia puhuen oli kertonut, että hänellä olisi huonevaraus kyseisessä hotellissa.
Tällä perusteella portieri oli päästänyt hänet sisälle vastaanottotiloihin. Mies oli kävellyt määrätietoisesti vastaanottotiskin luo.
Portierin mentyä tiskin taakse oli mies vetänyt suunsa ja nenänsä eteen paitansa kauluksen ja ottanut samalla esiin pistoolimallisen aseen.
Mies oli sanonut englanniksi, että hän haluaa rahat ja oli käskenyt samalla portierin mennä lattialle makuulle.
Tämän jälkeen mies oli tivannut hotellin tallelokeron sijaintia. Portierin vastattua, että hotellin käteisvaroja säilytetään kassakoneen lokerikossa, oli mies kahminut käsiinsä lokerikossa olleet rahat, noin 7000 Suomen markkaa.
Lisäksi hän oli tiedustellut portierilta - edelleen englanniksi - tämän lompakkoa. Kuultuaan, että se oli henkilökunnan pukuhuoneessa, mies päätti jättää asian sikseen ja oli sitonut portierin jalat ja kädet.
Saatuaan työnsä tehdyksi mies oli kysynyt portierilta lopuksi, asuuko Sahldvick-niminen mies kyseisessä hotellissa. Portierin pyydettyä miestä toista maan kysymyksen tämä oli päättänyt keskustelun
sanoihin ”Never mind”. Ennen poistumistaan hotel lista mies oli käskenyt portierin maata paikallaan seuraavat kymmenen minuuttia.
Ryöstäjän tekemät sidokset olivat olleet kuitenkin sen verran löysiä, että portieri pystyi saamaan kätensä vapaiksi. Hän oli’ tehnyt välittömästi vartiointiliikkeelle hälytyksen ja oli myös soittanut poliisin hälytyskeskukseen tapahtuneesta.
Ryöstäjän tuntomerkkien ja itse ryöstötapahtuman muistamisessa auttoi kenties se, että kyseinen portieri oli toiminut ammatissaan 12 vuotta, ja vuosien varrella hän oli tottunut tekemään havaintoja tuhansista hotellivieraista.
Tosin hän erehtyi yhdessä varsin merkittävässä ryöstäjän tuntomerkissä: hän nimittäin muisti ryöstäjän hiusten värin vaaleaksi, mutta todellisuudessa väri oli juuri päinvastainen, melkein musta.
Portierin mukaan ryöstäjän käyttämä englanti oli ollut sujuvaa, mutta kuitenkin opeteltua.
Tämän sekä ryöstäjän pukeutumisen ja käytöksen perusteella voitiin olettaa, että kyseessä tuskin oli tavanomainen suomalainen alkoholi- tai huumeriippuvainen katu ryöstäjä.

Mr. Sahldvick
Portierin kuulusteluissa kävi ilmi, että hotelli Palaceen oli tehty edellisenä päivänä puhelimitse huonevaraus nimelle "Sahldvick”.
Varaaja oli maininnut, että hän tulisi hotelliin vasta myöhään yöllä. Samalla hän oli muutamaan otteeseen kysymällä varmistanut, että hotelliin todellakin pääsee sisälle myös aamuyön tunteina.
Nyt ryöstön aikaan yövuorossa ollut portieri muisti varauskirjaan merkityn ennakkovarauksen.
Kun summeria soittanut mies oli vielä kertonut, että hänellä oli hotellissa huonevaraus ja hänellä oli mukanaan myös kassi ikään kuin matkatavaroita varten, portieri mielsi sisäänpyrkijän ja varauskirjaan aiemmin merkityn henkilön samaksi. Näin ryöstäjä pääsi vaivattomasti hotelliin sisälle.
Miksi ryöstäjä oli ryöstön loppuvaiheessa kysynyt portierilta, että asuuko herra Sahldvick hotellissa?
Mistä hän tiesi kysyä juuri sen nimistä asukasta? Oliko hän itse tehnyt puhelinvarauksen edellisenä päivänä?
Rikostutkijat kävivät läpi Hotellin varauskirjan.
Siitä löytyi todellakin käsin kirjoitettu merkintä, että Sahldvick-niminen henkilö oli varannut huoneen yhdeksi yöksi ja saapumisaika hotelliin olisi kello kaksi eli suunnilleen sama ajankohta ryöstön kanssa.
Miksi sitten ryöstäjä hotellista lähtiessään kysyi ”mister Sahldvickia”, ei tutkinnassa selvinnyt.
Olisikohan kyseessä ollut ryöstäjän ilkikurinen lausahdus suunnitelman mukaisesti sujuneen rikoksen johdosta.
Joka tapauksessa hän antoi ylimielisyydessään selvän johtolangan mitä seurata. Hotellin puhelinkeskuksenhoitaja muisti kyseisen varaussoiton ja sen ajankohdankin varsin tarkasti.

Minne ryöstäjä pakeni hotellista?
Poliisin hälytyskeskuksen ja poliisipartioiden välisen radioliikenteen sekä yleisöhavaintojen perusteella voitiin arvioida, että poliisien ampuminen oli tapahtunut noin 10 minuuttia sen jälkeen, kun hotelli Palace oli ryöstetty. Välimatkaa näillä kahdella rikospaikalla oli hieman yli kilometri.
Tutkinnan alussa ei tietenkään voitu sulkea sitäkään mahdollisuutta, että hotellin ryöstäjä ja poliisien ampuja olisivat kaksi eri henkilöä. Todennäköisemmältä kuitenkin tuntui se, että pakeneva ryöstäjä oli pakomatkallaan jostain syystä ampunut kaksi poliisia.
Jos jälkimmäinen teoria piti paikkansa, voitiinko sillä edetä tutkinnassa?
Jutun tutkijat suorittivat kokeen, jossa todettiin, että matka hotelli Palacesta ampumispaikalle ripeästi kävellen kesti hieman vajaat
kymmenen minuuttia edellyttäen, että ryöstäjä käytti suorinta reittiä.
Näin ollen todennäköisyys yhden tekijän teorialle sai vahvistusta.
Kartasta voitiin nähdä, että tullakseen ampumispaikalle kymmenessä minuutissa ryöstäjän oli käytettävä tiettyjä katuosuuksia ja risteyksiä. Poliisille ei ilmoittautunut kukaan, joka olisi nähnyt pakenevan ryöstäjän heti hänen poistuttuaan hotelli Palacesta, mutta oli toinenkin keino nähdä öisillä kaduilla liikkujia.
Hotelli Palacen lähellä, viereisessä korttelissa sijaitsee Suomen puolustusvoimien pääesikunta, missä on tehokas ympärivuorokautinen valvonta- ja vartiointijärjestelmä vartijoineen ja videokameroineen.
Pääesikunta sijaitsi myös ryöstäjän mahdollisen pakoreitin varrella. Kaikki pääesikunnan valvontavideonauhat tapahtumayöltä käytiin läpi ja samalla kuulusteltiin vuorossa ollutta vartijaa.
Tämä muistikin heti, että hän oli tapahtuma-aikaan valvontakamerastaan havainnut hotelli Palacen suunnasta juoksevan yksinäisen nuoren miehen. Tällä oli ollut olkapäällään kassi tai reppu ja hän oli juostessaan vilkuillut olkansa yli. Koska öinen juoksija oli kiinnostanut vartijaa, hän oli seurannut valvontakamerallaan miehen etenemistä, kunnes tämä oli poistunut kameran näkökentästä.
Mies oli jatkanut juoksuaan Tähtitorninmäen suuntaan, eli poliisien ampumispaikkaa kohti.
Vartija pystyi antamaan miehestä varsin hyvät tuntomerkit ja mikä parasta, nyt poliisilla oli käytettävissään valvontakameran videonauha, missä näkyy juokseva mies ja kellonaika.
Vertaamalla ryöstöpaikkaa, ryöstäjän käyttämää pakoreittiä ja poliisien ampumispaikkaa saatiin melkoisella varmuudella määritellyksi se alue, missä ryöstäjä todennäköisesti asuisi tai majailisi.
Tälle alueelle kohdistettiin tutkinnassa erityisen paljon poliisin tiedustelua. Samoin tältä alueelta tulleet yleisövihjeet otettiin heti erityisen huolelliseen tarkasteluun. Yleisövihjeitä tulvii poliisille.
Rikospoliisin väkivaltarikosyksikössä perustettiin heti tutkinnan alussa oma ryhmänsä, joka otti vastaan yleisövihjeitä ja kirjasi ne.
Vihjeitä tuli erittäin paljon lyhyessä ajassa, joten tähän jouduttiin irrottamaan paljon tutkijavoimaa. Vihjemateriaalista oli raa’asti pakko seuloa tutkittaviksi vain ne, jotka sen hetkisten tietojen mukaan olivat muita "arvokkaampia”.
Kuten yleensäkin, vihjeiden soittajien joukossa oli useita psyykkisesti häiriintyneitä henkilöitä, jotka usein vakavien rikosten tullessa julki ikään kuin ”heräävät” ja antavat mitä mielikuvituksellisimpia ja ehdottoman varmoina pitämiään tietoja rikoksentekijästä.
Näiden ilmiannettujen joukossa oli muun muassa naapureita, entisiä rikoskumppaneita, jopa diplomaatteja ja mielikuvitusolentoja.
Ilmoittajat olivat saaneet vahvistuksen näiden syyllisyydestä henkimaailmasta, unessa tai ”muulla luotettavalla tavalla”. Näillekin vihjeille oli oma mappinsa, mutta niiden perusteella ei tutkintaa kuitenkaan voitu ymmärrettävistä syistä suunnata.
Osa vihjeistä oli kuitenkin realistisia ja niiden mukaiset tiedot eri henkilöiden liikkumisesta ja oleskelusta Helsingissä tapahtuma-aikaan sopivat varsin hyvin niiden tietojen kanssa, mitä poliisi oli omissa tutkimuksissaan selvittänyt.
Jokainen tällainen vihje tutkittiin tarkasti ja lähes tutkinnan loppuun asti oli rinnakkain muutamia tutkintalinjoja, jotka sopivat aina tuntomerkkejä ja muita yksityiskohtia myöten hotelliryöstäjään ja poliisien ampujaan.
Vaikka Suomessakin poliisia aika ajoin arvostellaan ankarastikin, eivätkä kaikki suinkaan omista syistään ole poliisin "ystäviä”, niin nyt tapahtunut rikos tietyllä tavalla koettiin kuitenkin yhteiseksi.
Olihan rikos kohdistunut virkatehtäväänsä, yleistä järjestystä ja turvallisuutta ylläpitämässä olleita poliiseja vastaan.
Ihmisten suhtautuminen kävi ilmi erittäin hyvin myös siitä, miten surmapaikalle suorastaan tulvi kukkia, kynttilöitä ja viimeisiä tervehdyksiä. Moni soitti myös suoraan poliisille ja kertoi tuntemuksistaan tapahtuneen johdosta ja toivoi, että ampuja saataisiin nopeasti kiinni ja vastuuseen teostaan.
Kotietsintä
Torstaina 23. lokakuuta poliisille tuli vihje, minkä mukaan eräässä ampumispaikkaa lähellä sijainneessa niin kutsutussa huoneistohotellissa oli asunut tanskalainen mies, joka puhui sujuvasti englantia, mutta ei lainkaan suomea. Huoneistohotellin virkailija kertoi lisäksi, että kyseinen mies vastasi hyvin poliisimurhaajasta julkisuuteen annettuja tuntomerkkejä ja tietokonepiirrosta.
Miehellä oli ollut ongelmia vuokranmaksun suhteen eikä hänestä ollut kuulunut mitään keskiviikon 22. lokakuuta jälkeen eli sen jälkeen, kun hotelli Palace oli ryöstetty ja poliisit oli murhattu.
Huoneistohotelli sijaitsi lähellä ampumispaikkaa, ikään kuin hotelliryöstäjän ajatellun pakoreitin jatkeena. Niinpä edellä olevan vihjeen perusteella suoritettiin perjantaina 24. lokakuuta kotietsintä mainitussa miehen asunnossa.
Kotietsinnässä löydettiin vaatekomeron hyllyltä kassi, missä oli Radom-merkkinen 9 mm pistooli ja aseen lippaassa oli vielä yksi patruuna. Lisäksi kassissa oli valkoinen helmasta revitty T-paita.
Aiemmin teknisen tutkinnan yhteydessä oli ampumispaikalta otettu talteen hylsyjä ja osin lististyneitä luoteja.
Keskusrikospoliisin vielä samana päivänä antaman lausunnon mukaan molemmat poliisit oli ammuttu kyseisellä aseella.
Nyt voitiin olla lähes varmoja siitä, että asunnonhaltija oli poliisimurhaaja.
Miehen vuokraamasta asunnosta löytyi myös erilaisia vaatteita ja papereita sekä matkustajalaivalla otettu eräänlainen turisti valokuva, joka huoneistohotellin virkailijoiden mukaan esitti nimenomaan asunnossa asunutta tanskalaista miestä.
Lisäksi selvisi, että mies oli kirjoittautunut hotelliin nimellä Poul Henrik Andersen (nimi muutettu) ja antanut myös osoitteensa Tanskassa.
Kuka on Poul Henrik Andersen?
Rikospoliisi oli jo ennen Andersenista tullutta vihjettä saanut televalvontatietojen perusteella varmistuksen siitä, että kyseisestä asunnosta oli myös soitettu hotelli Palaceen ryöstöä edeltävänä päivänä. Soitto ajoittui suurin piirtein siihen aikaan, jolloin huone varaus oli hotelliin tehty.
Tällä hetkellä poliisilla oli siis valokuva, joka todistettavasti esitti huoneistohotellissa asunutta miestä sekä nimi- ja osoitetiedot, jotka hän oli hotelliin sisään kirjoittautuessaan antanut. Koska mies oli esittäytynyt tanskalaiseksi, lähetettiin Tanskan poliisille hänen valokuvansa ja pyyntö selvittää Andersenin henkilö- ja osoitetietojen todenperäisyys.
Tanskan poliisin vastauksen mukaan Poul Henrik Andersen -niminen henkilö on todellisuudessa olemassa ja hän myös asuu kyseisessä osoitteessa, mutta hän ei kuitenkaan ole asunnosta löydetyn valokuvan esittämä henkilö. Andersen ei myöskään Tanskan poliisin selvityksen mukaan ole varmuudella ollut Suomessa hotelliryöstön ja poliisimurhien tekoaikaan.
Tanskalaiset virkaveljet kuitenkin tunnistivat valokuvan esittämän miehen Steen Victor Christenseniksi , joka oli Tanskan poliisin etsintäkuuluttama vankikarkuri. Mies istui Tanskassa 15 vuoden tuomiota yhdeksästä pankkiryöstöstä, väkivaltaisesta raiskauksesta sekä huumeliigan johtamisesta vankilasta käsin.
Christensenin tunnetaan yhtenä Tanskan maineikkaimmista rikollisista lempinimellä Batman-ryöstäjä.
Nimitys johtuu hänen aiempien ryöstöjensä yhteydessä käyttämästään Batman-logolla varustetusta päähineestä.
Suurin osa Christensenin rikoksista ajoittuu kahdeksankymmentäluvun loppuun, jolloin hän ryösti useita pankkeja ottamalla panttivangiksi pankin virkailijan. Vuonna 1987 silloin 23-vuotias Christensen raiskasi naispuolisen pankkivirkailijan, joka ei kyennyt avaamaan ryöstöpankin holvia.
Tanskalaiset vankilaviranomaiset kuvaavat Christenseniä maan vankiloiden kyynisimmäksi rikolliseksi ja pahimmaksi teeskentelijäksi.
Hänen toimiessaan Vridsl’sen valtionvankilassa virallisesti vankien puhemiehenä, hänet jouduttiin lopulta eristämään vankien kanssa samaan aikaan käydyn huumekaupan vuoksi.
Missä on Steen Christensen?
Koska poliisilla oli nyt varmuus hotelliryöstäjän henkilöllisyydestä ja ulkonäöstä, voitiin lauantaina 25. lokakuuta julkisuuteen antaa tiedote, missä kerrottiin poliisin etsivän aseellisesta ryöstöstä ja kahdesta murhasta epäiltynä juuri Christensenia ja samalla julkaistiin hänen henkilötietonsa ja valokuvansa.
Kansalaiset olivat seuranneet poliisin tiedottamista ja tiedotusvälineiden tapauksesta tekemiä juttuja koko tutkinnan ajan tiiviisti. Christensenia koskeva tiedote johti jo samana päivänä yleisövihjeeseen, jonka perusteella hänen olinpaikkansa selvisi.
Tutkinnassa selvisi, että Christensenin oli onnistunut poistua Helsingistä. Hänet oli nähty ja tunnistettu Hämeenlinnassa, vajaan 100 kilometrin päässä pääkaupungista, asioimassa sikäläisessä apteekissa.
Seuraavaksi rikostutkinnassa keskityttiin kaupungin kaikkien hotellien ja majoitusliikkeiden ja niiden matkustajakorttien tarkastamiseen.
Yhdestä hotellista löytyikin matkustajakortti, minkä mukaan hotellissa asui tanskalainen Kim Rasmussen.
Nimi ei tietenkään täsmännyt, mutta poliisin verrattua hänen hämeenlinnalaisessa hotellissa kirjoittamansa matkustajakortin käsialaa helsinkiläisen huoneistohotellin matkustajakorttiin, kävi varmaksi, että Rasmussen ja Christensen olivat yksi ja sama henkilö.
Christensen oli majoittunut hotelliin sisarensa miehen nimellä ja osoitteella, mutta hotellin henkilökunnan valokuvatunnistus antoi lopullisen varmuuden hänen oikeasta henkilöllisyydestään.
Hotelliin lähetetyt tutkijat selvittivät Christensenin huoneen sijainnin ja saivat myös selville, että hän oli huoneessaan.
Tämän jälkeen aloitettiin hänen liikkeidensä seuranta ja samalla valmisteltiin kiinniottoa.
Koska Christensenin tiedettiin käyttäneen asettaan kohtalokkain seurauksin aiemmin Helsingissä ja myös rikostaustansa perusteella hänet tiedettiin arvaamattomaksi ja häikäilemättömäksi rikolliseksi, piti muiden hotelliasukkaiden turvallisuus ennen kiinniottoa varmistaa.
Siinä vaiheessa, kun ulkovarmistusta hotellin ympärille oltiin luomassa ja hotellivieraita ohjattiin pois samasta kerroksesta ja lähihuoneista, Christensen ehti poistua huoneestaan ja koko hotellista varauloskäynnin kautta.
Hänen poistumisensa huomattiin kuitenkin välittömästi ja hotellin läheisyydessä partioinut järjestyspoliisin koirapartio otti Christensenin kiinni.
Kiinniotettaessa hän ei tehnyt vastarintaa, vaan oli heti nostanut kätensä ylös antautumisen merkiksi ja sanonut poliiseille, että oli heidän etsimänsä mies.

Christensenin puhutus
Christensenin alustava puhutus suoritettiin välittömästi Hämeenlinnan poliisiasemalla ennen hänen kuljettamistaan Helsinkiin.
Puhutuksessa Christensen vaikutti asialliselta ja rauhalliselta, eikä hän tuntunut olevan millään tavalla hermostunut tilanteesta.
Puhutus tehtiin ruotsiksi, koska Christensen ilmoitti puhuvansa sitä sujuvasti.
Jo puhutuksen alkuaiheessa Christensen otti itse ampumistapauksen puheeksi ja kertoi, että oli tilanteessa joutunut paniikkiin, mikä oli johtanut poliisien ampumiseen.
Puhutusta jatkettiin myös matkalla Hämeenlinnasta Helsinkiin. Tuolloin Christensen kertoi kaksi toisistaan hieman eroavaa versiota ampumistapahtumasta.
Pääkohdiltaan kävi kuitenkin selville, että ryöstettyään hotelli Palacen ja ollessaan matkalla asuntoonsa Christensen oli kohdannut poliisipartion, joka oli pysähtynyt ja oli aikeissa tarkistaa hänen henkilöllisyytensä. Tämän kohtaamisen seurauksena tapahtumat sitten etenivät tavalla, joka johti kahden poliisin kuolemaan.

Viesti hotellihuoneessa
Samalla kun Christensenia puhutettiin Hämeenlinnan poliisilaitoksella, suoritettiin tutkinta ja kotietsintä hänen asumaansa hotellihuoneeseen.
Huoneessa oli nähtävissä runsaasti verijälkiä lattialla ja kylpyhuoneessa. Myöhemmin kävi Christensenin itsensä kertomana selville, että hänen oli tarkoitus tehdä itsemurha. Tämän vuoksi hän oli viillellyt molempiin käsivarsiinsa useita viiltoja, mutta se lopullinen oli jäänyt kuitenkin tekemättä.
Kylpyhuoneen peiliin Christensen oli tussilla kirjoittanut sekä tanskaksi että englanniksi viestin, missä hän pahoittelee tapahtunutta ja pyytää anteeksi tekoaan uhrien omaisilta ja omalta perheeltään. Kirjoituksessaan Christensen kertoo, että hän oli joutunut paniikkiin ja ettei voisi elää omantuntonsa vuoksi.
Lisäksi hän mainitsi, että ammutut eivät olleet tehneet hänelle mitään väärää vaan he olivat vain tehneet työtään. Christensen oli käynyt Hämeenlinnassa pakomatkansa aikana paikallisella lääkäriasemalla ja hänelle
oli määrätty niskakipuun uni- ja särkylääkkeitä. Näitä lääkkeitä hän olikin sitten ottanut kertomansa mukaan itsemurhatarkoituksessa, mutta määrätyt lääkkeet olivat olleet siihen tarkoitukseen tehottomia.
Christensen oli käynyt lääkärin vastaanotolla vielä toistamiseen hakemassa vahvempia lääkkeitä, mutta nekään eivät olleet tuoneet toivottua ikiunta.
Lopulta Christensen oli juonut hotellihuoneen minibaarista alkoholijuomia ja viillellyt partakoneen terällä ranteitaan ja käsivarsiaan, mutta ilman toivomaansa tulosta. Poistuessaan viimeisen kerran hotellihuoneestaan Christensen kertoi tarkoituksensa olleen humaltua mukaansa ottamistaan alkoholijuomista ja mennä läheisen joen rantaan talviteloille nostetun veneen alle ja nukahtaa heräämättä enää sen jälkeen.
Tällä matkalla järjestyspoliisin koirapartio sitten otti Christensenin kiinni.

Christensenin kertomus
Christensen kertoi varsinaisissa kuulusteluissaan oman versionsa tapahtumista ja niiden taustoista varsin seikkaperäisesti.
Hän kertoi olevansa halukas kaikin puolin selvittämään tapahtuneen ja siten auttaa poliisia tutkimuksissa.
Christensen kertoi päässeensä tanskalaisesta Vridsløselillen vankilasta ensimmäiselle valvomattomalle 12 tunnin lomalle.
Välittömästi tämän jälkeen hän oli matkustanut ensin junalla Helsingøriin, mistä jatkanut laivalla Ruotsiin ja sieltä edelleen laivalla Suomeen.
Matkavarustuksena Christensenilla oli rahaa kertomansa mukaan noin 50000 Tanskan kruunua ja puolalais- valmisteinen Radom-merkkinen pistooli, koska Suomen matkan perimmäinen tarkoitus oli tavata täällä mies, joka oli ollut Christensenin mukana jossain ryöstössä vuosia sitten.
Hänen aikomuksensa oli saada tältä osuutensa vanhoista saalisrahoista. Christensenin oli tarkoitus hakea Suomesta saalis, jonka hän sai vuonna 1991 tehdystä pankkiryöstöstä. Ase oli mukana turvallisuussyistä, koska kyseinen mies oli Christensenin mukaan uhkaillut häntä aiemmin.
Jo laivamatkalla Ruotsista Suomeen Christensen oli elänyt rahoillaan herroiksi pelaten tuhansia markkoja laivan pelipöydissä.
Sama elämä heti Helsingissäkin. Christensen majoittui aluksi keskustan kalliiseen hotelliin ja siirtyi siellä vietetyn yön jälkeen aiemmin mainittuun huoneistohotelliin, missä kahden viikon vuokra oli yli 6500 markkaa.
Rahaa kului runsaasti myös Helsingin ravintoloissa ja yökerhoissa lähinnä erilaisia pelejä pelaten.
Christensen kertoi huoneistohotellin virkailijoille ja mukanaan ravintolakierroksilla olleelle henkilölle, että hän työskentelee englantilaisessa William Hill - vedonlyöntitoimistossa ja oli nyt työnantajansa lähettämänä Suomessa solmimassa suhteita ja tutki massa täkäläisiä vedonlyöntimarkkinoita.
Koska Christensenin olemus ja käytös oli koko ajan, kuten todistajien kertomuksista myöhemmin kävi ilmi, sulavaa, ystävällistä ja kohteliasta, myös hänen peitetarinansa oli tuntunut uskottavalta.
Christensen tapasi kertomansa mukaan myös suomalaisen entisen rikoskumppaninsa, mutta odotuksistaan huolimatta hän ei saanut tältä lainkaan rahaa.
Samalla alkoivat Tanskasta mukana tuodut käteisvarat huventua ja huoneistohotelli alkoi karhuta maksamattomia vuokria, joita oli kertynyt jo 18000 markan edestä. Christensen sai puhuttua itselleen lisäaikaa vuokrien maksamiseen vakuutettuaan, että hän neuvottelisi asiasta William Hill -yhtiön kanssa ja neuvottelujen jälkeen vuokrarästit kyllä maksettaisiin.
Koska William Hiilillä ei todellisuudessa ollut mitään tekemistä Christensenin kanssa, hänen piti nopeasti keksiä jokin keino kartuttaa käteisvarojaan.
Christensen oli kaupungilla liikkuessaan kiinnittänyt huomionsa siihen, että hotelli Palace olisi sijaintinsa puolesta sopiva ryöstökohde ja sieltä olisi myös helppo paeta.
Christensen alkoi valmistella hotellin ryöstöä. Hän soitti hotelliin kahdesti varaten huoneen keksimällään nimellä ja kertoi tulevansa hotelliin vasta aamuyöllä varmistaen näin sisäänpääsynsä.
Hotellissa tapahtumat etenivät aiemmin kerrotulla tavalla ja Christensen sai saaliikseen hotellin kassasta tarkalleen 6690 markkaa.
Kaikesta rikollisesta taustastaan ja kokemuksestaan huolimatta Christensen teki tämänkertaisen ryöstökohteen valinnassa selvän virheen.
Hän ilmeisesti luuli saavansa hotellista todella huomattavan summan rahaa tai muuta arvo-omaisuutta, mutta käytännössä se oli mahdotonta. Hotelli Palace ei ole varsinainen turistihotelli vaan on sijaintinsa ja tasonsa puolesta suosittu lähinnä sekä kotimaisten että ulkolaisten liikematkustajien keskuudessa. Suomessa ei yleensäkään makseta hotellilaskuja käteisellä vaan pankki- tai luottokortilla ja etenkin liikematkustajien yöpymiset maksaa työnantaja usein suoraan hotellin tilille. Näin ollen hotellilla ei ole tarvetta säilyttää suuria käteisvaroja tai asiakkaidensa arvoesineitä.

Pakomatka
Christensen pakeni hotellista juosten ja ohitti matkallaan aiemmin mainitun puolustusvoimien pääesikunnan ja tuli samalla tallennetuksi videovalvontanauhalle.
Hänen matkansa jatkui Tähtitorninmäen puistikon läpi kohden majapaikkaansa.
Matkalla Christensen kertoi nähneensä sattumalta poliisiauton, ja sen vuoksi hän oli joutunut hieman muuttamaan suunnittelemaansa pakoreittiä.
Päästyään Tehtaankadulle Christensen kertoi poliisiauton ajaneen häntä vastaan. Auto oli heti kohta kääntynyt takaisin ja pysähtynyt Christensenin vierelle. Toinen partion konstaapeleista oli kysynyt häneltä jotain ensin suomeksi. Christensenin pyytäessä häntä puhumaan englantia poliisi oli lähestynyt häntä kävellen ja kysynyt samalla englanniksi, mistä Christensen oli tulossa.
Christensenin vastattua tulevansa kaupungilta ja ihmeteltyä poliisin kysymystä poliisi oli kertonut tapahtuneesta hotelliryöstöstä ja pyytänyt Christensenia samalla odottamaan, jotta poliisipartio saisi tarkemman tiedon ryöstäjän tuntomerkeistä. Kun toinen poliisi oli mennyt takaisin poliisiautoon ja alkanut puhua mikrofoniin, Christensen oli kuumeisesti pohtinut vaihtoehtojaan tilanteesta selviytyäkseen.
Hän oli päätynyt väkivaltaiseen ratkaisuun kohtalokkain seurauksin.
Christensen kertoi ottaneensa tuolloin pistoolinsa esille vyönkauluksen alta, virittäneensä iskurin ja osoittaneensa aseella häntä puhuttamaan tullutta poliisia. Samalla Christensen oli käskenyt hänen mennä takaisin partioauton luo. Hän oli myös aseellaan uhaten pakottanut toisen poliisin pois partioautosta.
Christensen kertoi ajatuksenaan tuolloin olleen saada molemmat poliisit vierekkäin maahan, käskeä heidät ryömimään poliisiauton alle ja sen jälkeen raudoittaa heidät heidän omilla käsiraudoillaan siten, että hänellä itsellään olisi aikaa ja mahdollisuus paeta paikalta.
Nuorempi poliiseista eli vanhempi konstaapeli Antero Palo olikin mennyt Christensenin antamien käskyjen mukaan makaamaan vatsalleen kadulle, mutta vanhempi poliiseista eli ylikonstaapeli Eero Holsti oli laskeutunut vain polvilleen.
Se ei tyydyttänyt Christensenia ja hän kertoi osoittaneensa nuorempaa poliisia aseellaan, ja samalla käskenyt häntä kertomaan partiokaverilleen suomeksi, että myös tämän oli mentävä vatsalleen.
Tässä vaiheessa Christensenin mukaan hänen aseensa oli vahingossa lauennut ja luoti oli osunut maassa makaamassa ollutta nuorempaa poliisia takaraivoon. Christensen kertoi vanhemman poliisin sanoneen tuolloin jonkun sanan, mutta sitten hän oli paniikkiin jouduttuaan ampunut tätä selkään.
Lisäksi Christensen kertoi ampuneensa vielä summittaisesti muutaman laukauksen poliiseja kohti.
Laukausten jälkeen Christensen kertoi juosseensa asuntoonsa huoneistohotelliin ja odottaneensa siellä poliisien mahdollista tuloa. Aseeseen oli jäänyt yksi ampumaton patruuna. Christensen kertoi, että sillä hän olisi ampunut itsensä, jos poliisi olisi tullut ottamaan häntä kiinni.
Koska ketään ei kuitenkaan kuulunut, Christensen päätti lähteä asunnostaan työmaaliikenteen alettua kaduilla. Hän käveli rautatieasemalle ja osti junalipun Tampereelle. Matkalla hän kuitenkin jostain syystä poistui junasta Hämeenlinnassa ja majoittui lähellä asemaa olleeseen hotelliin.

Tässä kohdin on huomattava, että ampumispaikka sijaitsi aivan Helsingin keskustassa. Alueella asuu kymmeniätuhansia ihmisiä.
Aamuyöllä aloitettua etsintää ja alueen eristystä oli jo muutaman tunnin kuluttua väljennettävä, koska ihmiset alkoivat lähteä töihinsä ja myös julkinen liikenne on alueella jo heti aamusta hyvin vilkasta.
Näin ollen Christensenin onnistui livahtaa aamuruuhkan turvin rautatieasemalle.

Hämeenlinnassa Christensen oli pelannut heti pakopäivänään vedonlyöntikohteita yhteensä 2000 markalla. Hän oli lisäksi käyttänyt rahojaan muihin rahapeleihin. Hänelle oli jäänyt rahaa enää muutamia kymmeniä markkoja, joten nopeasti olivat kuluneet hänen Tanskasta mukanaan tuomat rahat, samoin kuin hotellin ryöstöstä saadut lähes 7000 markkaa.
Esitutkinnan aikana Christensen suostui poliisin järjestämään ampumistapahtuman rekonstruktioon, missä hän itse näytteli tapahtumat poliisipartion kohtaamisesta aina surmanlaukausten ampumiseen asti.
Christensen pysyi loppuun asti kertomuksessaan, jonka mukaan ensimmäinen laukaus oli ollut vahinko ja seuraavat laukaukset johtuivat ensimmäisen laukauksen aiheuttamasta paniikista.
Koko esitutkinnan ajan Christensen oli puheissaan ja käytökseltään rauhallinen ja asiallinen.
Tämä vahvisti ja teki ymmärrettäväksi todistajien kertomukset, joissa häntä kuvattiin uskottavan oloiseksi, miellyttäväkäytöksiseksi ja kohteliaaksi mieheksi.
Samansuuntaisia kokemuksia lienee myös Tanskan poliisilla Christensenin siellä tekemien rikosten tutkinnan suhteen.
Kuulusteluissa ja myös oikeudenkäynnissä Christensen viestitti ja ikään kuin lähetti terveisiä uhrien omaisille, että hän olisi valmis ampumaan itsensä, mikäli se tekisi tehdyn tekemättömäksi.

Lopuksi
Syyttäjä lähti syytekirjelmässään siitä, että Christensen oli tarkoituksella ampunut virantoimituksessa olleet poliisit ja vaati hänelle sen osalta tuomiota kahdesta murhasta.
Christensen myönsi hotelliryöstön ja kahden poliisin ampumisen, mutta piti ampumista osaltaan vahinkona. Hän ei kuitenkaan vastustanut mitään asiassa esitettyjä vaatimuksia ja oli kertomansa mukaan valmis mahdolliseen elinkautiseen vankeustuomioon.
Vaikka lopullinen totuus ampumista edeltäneistä tapahtumista jäikin osin arvailujen varaan, niin rikostutkinnan aikana suoritetuissa tutkimuksissa ja teknisissä kokeissa todettiin, että muun muassa poliisien takaraivoissa olleet ampumahaavat ja surma-aseen laukaisumekanismin jäykkyys olivat paremminkin osoitus tarkoituksellisesta teosta kuin vahingosta.
Vaikka Christensen esimerkiksi kertoo toisen poliiseista puhuneen mikrofoniin ainakin 15 sekunnin ajan, niin kuitenkaan poliisin hälytyskeskuksen ääninauhoilla ei ollut minkäänlaista ajankohtaan sopivaa kyseisen partion lähettämää radioliikennettä.
Lisäksi Christensen oli itse kertonut heti kiinniottonsa jälkeen kaksi toisistaan hieman eriävää versiota tapahtumista. Toisen mukaan hän oli "törmännyt” kyseiseen poliisipartioon kadunkulmauksessa ja toisen mukaan, kuten hän varsinaisissa kuulusteluissa asian kertoi, poliisit olivat ajaneet ensin hänen ohitseen, ja sen jälkeen pysähtyneet hänen vierelleen ja aloittaneet puhutuksen.
Suoritetussa oikeudenkäynnissä Christensen vastusti oikeuden hänelle määräämää mielentilatutkimusta, eikä hän tutkimuksen missään vaiheessa suostunutkaan yhteistyöhön lääkäreiden kanssa.
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Christensenin ampuma-aserikoksesta, törkeästä ryöstöstä ja kahdesta murhasta elinkautiseen vankeuteen.
Christensen piti lupauksensa olla valittamatta tuomiosta hovioikeuteen. Alioikeuden tuomio jäi siis lopulliseksi.
Christensen on kärsinyt tuomionsa alkuosan Suomessa, mutta vuoden 1998 lopulla hänet, pyyntönsä mukaisesti, siirrettäneen tanskalaiseen vankilaan.
Todettakoon, että Steen Christensenista ja hänen Tanskassa tekemistään rikoksista on vuoden 1997 ”Pohjolan poliisi kertoo” -kirjassa Johnny Enevoldsenin kirjoittama kertomus otsikolla ”Batman-ryöstäjän tapaus”. Christensen lienee yksi niitä harvoja, jotka ovat, ikävä kyllä, päässeet rikollisilla teoillaan tämän kirjan sivuille kahdesti.
Elokuvaohjaaja Virke Lehtinen teki Helsingin poliisikomentajan luvalla poliisimurhien tutkinnasta kertovan dokumenttielokuvan, missä hän seurasi väkivaltarikosyksikössä tutkinnan etenemistä lähes tunti tunnilta. Kyseinen, täysin autenttinen dokumentti lienee ainutlaatuinen koko maailmassa.

Pienenä kuriositeettina voin kertoa, että jutun tutkinnassa tiiviisti mukana ollut ja siitä julkaistussa dokumentissakin esiintynyt Vantaan rikospoliisin tuolloinen rikosylikonstaapeli Leppänen oli pitkäaikainen naapuri, mutta tuosta tapahtumasta emme hänen kanssaan koskaan keskustelleet.

Tässä kerrotaan Steen Christensenin urasta ennen Tehtaankadun poliisimurhia

PPK 1997

Batman-ryöstäjän tapaus
Johnny Enevoldsen, kriminalassistent, Gentofte.

Ei kestänyt kovin pitkään ennen kuin lehdistö antoi useisiin ryöstöihin syyllistyneelle tekijälle lempinimen Batman-ryöstäjä.
Nimi johtui siitä, että ryöstäjä käytti eräässä ryöstössä lippalakkia, jonka etupuolella oli hyvin tunnettu mustakeltainen Batman merkki.
Lempinimeä käytettiin laajan, kaikkiaan viisivuotta kestäneen rikostutkinnan alusta loppuun saakka.
Lopulta tekijä onnistuttiin paljastamaan ja hänet tuomittiin pitkään vankeusrangaistukseen.

Keskiviikko lokakuun 25. päivä vuonna 1989 oli aivan tavallinen työpäivä. Kello oli hieman yli kahdeksan aamulla.
Pankkivirkailija Jytte Larsen työskenteli Danske Bankin sivukonttorissa 0sterbrogaden ja Homemansgaden kulmassa Pohjois-Kööpen haminassa.
Hän meni porttikäytävän kautta pankin takapihalle ja käveli pankin porraskäytävään johtavalle ovelle.
Hän avasi oven lukituksen ja astui sisälle käytävään. Jytte aikoi työntää oven kiinni jalallaan, mutta tunsi jalkaansa vasten jotain pehmeää, mikä sai hänet kääntymään ympäri.
Silloin hän näki miehen, joka oli tulossa sisään porraskäytävään. Miehellä oli päässään leveälippainen lakki, jonka etupuolella oli
Batman-merkki.
Mies tarttui naisen takinkauluksesta kiertäen sitä käsillään niin, että kaulus kuristi naisen kurkkua. Mies otti revolverin esiin ja asetti sen naisen päätä vasten hänen korvansa taakse ja sanoi:
- Tämä on ryöstö. Me olemme aiemmin ottaneet panttivankeja ja ampuneetkin, mutta mikäli teet kuten käsken, sinulle ei tapahdu mitään - muussa tapauksessa sinut ammutaan.
Jytte Larsen tajusi välittömästi tilanteen vakavuuden ja noudatti ryöstäjän käskyä avata pankin ovi.
Jytte keskittyi käskyjen tinkimättömään noudattamiseen, osittain koska hän oli vakuuttunut revolverin aitoudesta, osittain miehen sotilaallisen ja käskevän puhetyylin vuoksi.
Pankissa Jyteltä kysyttiin hänen päivittäisiä rutiinejaan ja milloin pankin muu henkilökunta saapuu töihin.
Ryöstäjä vaati myös pankin holvissa olevia rahoja - juuri niiden takiahan hän oli sinne tullutkin.
Jytte komennettiin yhteen konttorihuoneeseen, missä hän joutui menemään lattialle makaamaan pää nurkkaan päin.
Hän joutui lisäksi laittamaan takin päänsä päälle niin, ettei hän pystynyt näkemään mitään.
Ryöstäjä ilmoitti tarkkailleensa pankkia kahdeksan päivää, joten hän tiesi kaiken pankin henkilökunnasta ja heidän työhön saapumisajoistaan.
Puhelimen soidessa ryöstäjä hermostui:
- Tuleeko puhelu muualta vai soittaako poliisi? Jos se soi vielä kerran, niin minä ammun sinut. Jytte Larsen oli täysin selvillä mitä hänelle tapahtuisi, mikäli hän ei tekisi kuten ryöstäjä sanoi.

Pankin henkilökunta panttivankina
Loput pankin viisihenkisestä henkilökunnasta saapui töihin vähitellen. Siinä järjestyksessä, kun he ilmestyivät pankkiin, heidät otettiin panttivangeiksi ja laitettiin Jytten kanssa samaan huoneeseen.
Kaikille esitettiin kysymyksiä pankin teknisistä laitteista ja siitä kuinka paljon rahaa holvissa oli. Lopulta ryöstäjä sai tietää sen mitä hän halusikin; holvi, jonne hän aikoi mennä, oli varustettu aikalukolla. Hän pystyisi menemään sinne vasta tasan kello 9. Ryöstäjä piti panttivangit yhdessä kello 9:ään saakka, jolloin ensimmäinen panttivanki oli maannut lattialla lähes tunnin ja viimeisenä saapunut noin 20 minuuttia.
Heti kello 9:n jälkeen pankinjohtajan käskettiin kerätä yhteen henkilökunnan avaimet, kytkeä hälytys pois päältä ja avata kassaholvi. Kun tämä oli tehty, hänet komennettiin takaisin konttorin lattialle
makuulle muiden joukkoon. Ryöstäjä tyhjensi itse rahat kassaholvista. Hän sai saaliiksi lähes 600000 kruunua, josta noin 100000 kruunua oli muiden maiden valuuttaa.
Muutamia minuutteja kello yhdeksän jälkeen ryöstäjä poistui pankista. Poistuessaan hän huusi, ettei kukaan saa tehdä mitään ennen kuin kello on 9.30. Panttivangit olivat pelästyneet niin kovin ryöstäjän uhkailuista, etteivät he uskaltaneet tehdä mitään ennen kuin ryöstäjän poistumisesta oli kulunut
viisi minuuttia. Heillä ei ollut ollut tarpeeksi mielenmalttia hälyttää poliisia välittömästi, vaan he olivat soittaneet ensin pankin turvallisuusosastolle.
Batman-ryöstäjä saa nimensä
Kylmäverisen toimintansa avulla ryöstäjä hankki itselleen pitkän etumatkan - lähes seitsemän minuuttia.
Se oli riittävän pitkä aika, eikä poliisi olisi löytänyt häntä ryöstöä seuranneessa pankin lähialueilla suoritetussa etsinnässä.
Hänellä oli lukemattomia pakomahdollisuuksia, koska pankki sijaitsee aivan vilkasliikenteisen rautatieaseman lähellä.
Poliisi ei saanut yhtään vihjettä ryöstäjän mahdollisesta pakosuunnasta. Hän oli kadonnut kuin maan nielaisema.

Seuraavana päivänä lehdet julkaisivat uutisia ryöstöstä otsikoilla: ”Batman-ryöstäjä ryösti pankin, kuuden panttivangin helvetti” ja ”Suunnitelma tuotti Batman-ryöstäjälle 600000 kruunua”.
Lempinimi pysyi ryöstäjällä loppuun saakka, eikä hänet nähneen yleisön vihjeistä ollut puutetta, mutta ne eivät kuitenkaan johtaneet rikoksen selviämiseen.
Myös muista poliisipiireistä saatiin melkoisesti tietoa, mutta nekään eivät johtaneet Batman-ryöstäjän kiinnijäämiseen.
Eräs mielenkiintoinen tieto tuli Tärnbyn poliisilta Amagerista, missä oli jo vuonna 1987 tapahtunut vastaavanlainen ryöstö.
Tärnbyn ryöstäjän tekotapaa oli kuvailtu samalla tavoin, mutta Batman-lakkia ei ollut kuitenkaan mainittu.
Tärnbyn ryöstössä oli ollut myös panttivankeja ja se oli puolestaan yhdistetty kahteen muuhun samantyyppiseen ryöstöön.
Toinen ryöstöistä tehtiin Roskildevejllä Hvidovressa sijaitsevaan Sparekasse SDSiään 28. päivänä toukokuuta 1986 ja toinen oli ryöstön yritys, joka tehtiin Køgevejllä Tästrupissa sijaitsevaan Handelsbankeniin 13. päivänä helmikuuta 1987.
Tämä ryöstön yritys oli sitä paitsi erityisen törkeä, sillä naispuolinen pankkivirkailija raiskattiin sen yhteydessä.

Roskildevejn Säästökassan ryöstö
Keskiviikkona toukokuun 28. päivänä 1986 pankki virkailija Gudrun Madsen oli iltakävelyllä kotinsa lähellä olevan Damhuss0en ympäri.
Oli jo melko myöhä ja hän tuli kotiin vasta noin kello 22.15.
Kun hän palasi asunnolleen, oli hänen ovensa ulkopuolelle kaadettu säkillinen puutarhajätteitä.
Gudrun vihastui ja säntäsi yhtä kerrosta ylempänä asuvan isännöitsijän luokse välittääkseen asiasta.
Ylös mennessään hän kohtasi portaita alaspäin tulossa olevan miehen. Nähdessään tämän hän ei aluksi havainnut mitään tavanomaisesta poikkeavaa, mutta sitten hän huomasi miehen pitävän asetta kädessään.
Mies otti yllättäen pitävän otteen Gudrunin hartioiden ja rinnusten ympäriltä.
Tuolloin Gudrunilla ei ollut aavistustakaan, mistä oikein oli kysymys ja mitä tulisi tapahtumaan.
Mies raahasi hänet portaita alas asunnon ovelle ja sanoi, että naisen oli tehtävä kuten hän käski, silloin hänelle ei tapahtuisi mitään.
Gudrun avasi oven ja hänet vietiin olohuoneeseen ja pantiin istumaan sohvalle. Nyt hän sai tietää, että kyseessä oli ryöstö.
Mies odotti kumppaniaan, joka tulisi kello 23:n aikaan. Tuolloin saapuvan rikoskumppanin oli tarkoitus jäädä asuntoon vahtimaan Gudrunia katkaistun metsästyskiväärin kanssa. Porraskäytävässä Gudrunin kaapannut mies menisi itse pankkiin, jossa Gudrun oli työssä.
Ryöstäjä esitti kysymyksiä pankin hälytysjärjestelmästä, avaimista ja kassaholvista.
Naisen ei tarvinnut lainkaan epäillä, etteikö häntä ollut otettu panttivangiksi juuri sen takia, että mies pääsisi pankin kassavaroihin käsiksi. Hän mainitsi, että kumppanukset olivat suunnitelleet tekevänsä kaappauksen vasta aamulla.
Ryöstäjä tutki huoneiston läpikotaisesti ja löysi laukun, jonka hän otti mukaansa pankkiin.
Mies pyysi narua, jolla hän voisi sitoa Gudrunin, mutta laittoikin kaistaleiksi repimänsä lakanan urheilulaukkuunsa.
Tuntia myöhemmin ryöstäjä sanoi, että he lähtisivät pankkiin. He menivät portaita pitkin ulos kadulle ja kävelivät lähellä sijaitsevaan pankkiin.
Gudrunin käskettiin avata pankin ovi ja kytkeä hälytys pois päältä. Pankissa hänet pakotettiin avaamaan kassaholvi hänen hallussaan sattumalta olleilla avaimilla, sillä holvin avaamiseen tarvitaan kaksi avainta. Tavallisesti kullakin pankkivirkailijalla on hallussaan vain yksi avain, mutta erään työntekijän sairastumisen takia Gudrunilla oli molemmat kassaholvin avaimet.
Ryöstäjä otti ensin kassavarat, minkä jälkeen hän tyhjensi vielä jäljellä olevat rahat urheilulaukkuunsa.
Ryöstäjä ilveili hieman pantti vankinsa edessä näyttääkseen, että kassa oli ollut paljon suurempi kuin Gudrun oli asunnollaan kertonut. Gudrun oli maininnut kassassa olevan rahaa suunnilleen 200000 kruunua, mutta ryöstäjä sai saaliiksi yli 500000 kruunua, jossa oli noin 100000 kruunun arvosta ulkomaista valuuttaa.
Lopuksi ryöstäjä vei panttivangin WC:hen, missä hän sitoi Gudrunin käsienpesualtaan poistovesiputkeen asunnosta mukaansa ottamilla lakanasuikaleilla.
Ryöstäjä lupasi soittaa jonkun vapauttamaan hänet tunnin kuluttua. Sen jälkeen hän poistui pankista.
Ymmärrettävää kyllä, Gudrun oli niin peloissaan, ettei hän kyennyt välittömästi hälyttämään poliisia.
Sen sijaan hän soitti pankin vartioinnista vastaavalle vartioimisliikkeelle ja sen takia ryöstäjä sai niin pitkän etumatkan ennen kuin poliisi vihdoinkin saapui pankkiin.

Tåstrupin Handelsbankenin ryöstöyritys
Seuraavaksi tehtiin tämän rikossarjan häpeällisin teko perjantaina 13. päivänä helmikuuta 1987.
Pankkivirkailija Helle Mogensen kävi tuona päivänä erään työkaverinsa kanssa eräässä ravintolassa Tåstrupissa.
Illallisen jälkeen he poistuivat ravintolasta noin kello 22.15 mennäkseen kotiinsa. Helle erosi työkaveristaan tämän asunnon kohdalla ja jatkoi sitten kotimatkaansa yksin. Muutaman minuutin kävelyn jälkeen hän kohtasi miehen, joka huusi:
- Seis!
Mies rauhoitti Helleä ja sanoi samalla:
- Ota rauhallisesti, tämä ei ole mikään raiskaus.
Mies tiesi selvästi Helien olevan pankkivirkailija, sillä hänen käskettiin kävellä työpaikalleen pankkiin. Luultavasti hän tiesi myös, että Hellellä oli mukanaan pankkiholvin avaimet. Uhkausta tehostaakseen mies mainitsi kaverinsa odottavan autossa pankin lähellä ja itsellään olevan oli myös ase taskussaan. Vakuuttaakseen Hellelle tämän olevan totta mies veti aseen taskustaan puolittain esille niin, että Helle pystyi näkemään pistoolin.
Helle tajusi olevansa miehen panttivankina ja kyseessä olevan ryöstö. Hän yritti saada miehen luopumaan aikeistaan kertomalla, että hänellä on vain yksi avain ja että kassaholvin avaamiseen tarvitaan kaksi avainta, mutta sitä mies ei uskonut.
He kävelivät vieri vieressä pankkia kohti, ja ryöstäjä kysyi Helleltä, muistiko tämä suunnilleen kuusi kuukautta aiemmin tehtyä ryöstöä.
Silloin ryöstäjät olivat ottaneet Gurli-nimisen naisen panttivangiksi ja sitoneet hänet kellarissa olevaan pankkiholviin.
Ryöstäjä jatkoi kävelyä panttivankinsa kanssa, ja heidän tultuaan pankin takaovelle ryöstäjä vihelsi kerran. Panttivangin käsityksen mukaan ryöstäjällä oli rikoskumppani, jolle vihellys oli merkkinä.

Panttivangin raiskaus
Ryöstäjä viipyi pankissa kolme tuntia. Koko ajan hän yritti kaikin mahdollisin tavoin saada Helien hankkimaan pankkiholvin avaamiseen tarvittavan toisen avaimen. Kaikki päättyi Helien raiskaukseen.
Helle pakotettiin pöydälle makuulle, mies laittoi teipin hänen suunsa eteen, sitoi hänen kätensä ja laittoi maton hänen kasvoilleen.
Sen jälkeen ryöstäjä käytti Helleä seksuaalisesti hyväkseen noin viisitoista minuuttia.
Väkisinmakaaminen oli selvästikin tarkoitettu painostuskeinoksi.
Jälkeenpäin ryöstäjä selitti tulleensa vakuuttuneeksi, että naisella ei todellakaan ollut kassaholvin toista avainta. Muussa tapauksessa nainen olisi antanut sen välttääkseen raiskauksen, mies selvitti.
Hän vaikutti katuvalta ja selitti, että hänen oli ollut pakko raiskata Helle saadakseen varmuuden, puhuiko nainen totta vai ei.
Ryöstäjä ei lähtenyt pankista tyhjin käsin. Hän kaatoi Helien käsilaukun sisällön pöydälle ja otti mukaansa pankkiautomaattikortin sekä avainnipun.
Ryöstäjä sai myös pankkikortin tunnusluvun tietoonsa, minkä jälkeen hän poistui pankista ja jätti Helien sidottuna pöydälle.
Helle vapautui verrattain nopeasti siteistään ja onnistui kutsumaan poliisin paikalle. Ryöstäjä oli kuitenkin kadonnut kuin maan nielaisema poliisin saapuessa muutamia minuutteja myöhemmin.
Kyseessä oli erittäin törkeä ryöstön yritys juuri raiskauksen takia. Poliisi käynnisti mittavan rikos tutkinnan, mutta se ei johtanut tekijän kiinni jäämiseen. Tekijän jättämistä jäljistä ei ollut pulaa; kaksi todistajaa oli nähnyt oletetun ryöstäjän ravintolassa, hänen työkaverinsa olivat syöneet illallista. Lisäksi tekijän jättämiä jälkiä oli pankissa paljon - muun muassa hänen spermaansa.
Niistä ei ollut kuitenkaan hyötyä ennen kuin tekijäksi epäilty henkilö oli otettu kiinni.
Yksi tärkeä todiste oli ryöstäjän panttivangilta varastama avainnippu. Siinä oli yksi numeroitu avain ja muutamia numeroimattomia - nippu olisi erittäin vahva todiste, mikäli se löydettäisiin epäillyn tekijän hallusta.
Yöllä ryöstäjä käytti varastettua pankkikorttia Kööpenhaminan keskustassa ja nosti sillä 2000 kruunua.
Sitä mitä kortille sen jälkeen tapahtui, ei koskaan saatu selville.

Pankkiryöstö Tårnby Torvin SDS:ssä
Kolmas pankkiryöstö, jossa otettiin panttivankeja, tehtiin Tårnbyssä sijaitsevaan pankkiin kello 21 torstaina 19. päivänä helmikuuta 1987.
Pankinjohtaja lähti pankista vaimonsa kanssa. Eräällä sivukadulla naamioitunut mies määräsi heidät pysähtymään ja palaamaan takaisin pankkiin.
Pankkijohtajaa kehotettiin olemaan leikkimättä sankaria. Siinä tapauksessa hänestä tulisi kuollut sankari. Ryöstäjä ei pitänyt asetta esillä, mutta hän piti käsiään takkinsa alla ikään kuin olisi piilotellut siellä jotain.
Heidän tultuaan pankin takaovelle ryöstäjä vihelsi ikään kuin olisi antanut merkin jollekin.
Pankissa ryöstäjä kertoi, että kaappaus oli tarkoitus tehdä oikeastaan seuraavana aamuna.
He saivat myös tietää, ”että me kävimme Roskildevejllä ja Handelsbankenissa”. Hän mainitsi myös nimen Gurli ja kertoi kaverinsa raiskanneen naisvirkailijan Tåstrupissa.
Pankinjohtaja tunsi tapaukset, joihin ryöstäjä viittasi. Hän käsitti siten, että tosi oli kysymyksessä.
Ryöstäjä halusi päästä pankkiholviin, mutta sen avaamiseen tarvittiin kaksi avainta ja pankinjohtajalla oli vain yksi. Hän sai käskyn hankkia toisen avaimen eräältä lähellä asuvalta työntekijältä.
Ryöstäjä ei halunnut päästää pankinjohtajaa hakemaan avainta yksin ja sen takia pankinjohtajan vaimon käskettiin mennä yhteen pankin vessoista. Ennen WC:n oven lukitsemista vaimoa kehotettiin pysymään rauhallisena, sillä ryöstäjän kumppani vahtisi häntä.
Mikäli ryöstäjä itse joutuisi kiinni, vaimo tapettaisiin.
Nainen järkyttyi ryöstäjän uhkauksia niin, että hän ei yksinkertaisesti uskaltanut lähteä WC:stä mihinkään Pankinjohtaja ja ryöstäjä poistuivat pankista ja menivät lähellä asuvan pankkivirkailijan kotiin.
Ryöstäjä ei mennyt aivan perille saakka vaan pysytteli taka-alalla. Pankinjohtaja oli selvästi järkyttynyt ja kertoi työkaverilleen tilanteen vakavuuden. Hän sanoi vaimonsa olevan pankissa panttivankina.
Pankinjohtaja pyysi työkaveriltaan, ettei tämä hälyttäisi poliisia, koska hän pelkäsi vaimonsa hengen puolesta.
Pankinjohtaja sai avaimen, ja hän palasi ryöstäjän kanssa pankkiin.
Pankinjohtajan pyynnöstä huolimatta työkaveri teki hälytyksen.
Pankissa ryöstäjä tyhjensi kassaholvin ja sai saaliiksi lähes 500000 kruunua.
Ryöstäjän tyhjentäessä kassaholvia poliisi saapui paikalle. Eräs konstaapeli kurkisti ikkunan läpi sisälle ja näki ryöstäjän istuvan kyykyssä pankkiholvin luona.
Hän ryntäsi takaisin samassa rakennuksessa olevalle osastolle hakemaan apuvoimia. Heti sen jälkeen konstaapeli tuli takaisin ja asettui seisomaan pankin takaovelle.
Panttivanki mukana paossa
Ryöstäjä ilmeisesti kuuli, että ulkona oli tekeillä jotakin ja hän käski pankinjohtajan mennä ulos edellään pitäen häntä ”kilpenään”. Pankinjohtaja avasi takaoven ryöstäjän ollessa aivan hänen takanaan pitäen pistoolia hänen selkäänsä vasten. Hän ehti ilmoittaa poliiseille olevansa panttivanki ennen kuin ryöstäjä veti hänet takaisin sisälle pankkiin ja lukitsi oven.
Poliisi piiritti rakennuksen, mutta ryöstäjä onnistui kuitenkin pakenemaan panttivangin kanssa.
Ryöstäjä sai pankinjohtajan neuvomaan pakotien erään vartioimattoman oven kautta.
Ryöstäjä kuljetti panttivankia mukanaan noin 1,5 kilometriä eri pikkuteitä pitkin. Hän yritti pysäyttää taksin mutta epäonnistui.
Saavuttuaan Tårnbyvejlle ryöstäjä käski pankinjohtajan ryömiä erään pysäköidyn auton alle, minkä jälkeen hän katosi.
Teknisessä rikospaikkatutkinnassa lumesta löytyi kengänjälki, joka taltioitiin. Tutkimuksissa kävi ilmi, että jälki oli jäänyt Asics Tiger -merkkisestä lenkkikengästä. Tämä jälki saattaisi olla ratkaiseva todiste tai näyttö.
Mutta ensin vaadittiin luonnollisesti, että kyseinen kenkä löydettäisiin jonkun epäillyn luota.
Tapauksen selvittämiseksi käynnistettiin mittavat tutkimukset, joihin kuului muun muassa pankkia vastapäätä sijaitsevan asuinkiinteistön asukkaiden kuulustelut.
Monet todistajat olivat nähneet oletetun tekijän tämän tarkkaillessa pankkia ryöstöä edeltävinä päivinä saman talon kolmessa eri porraskäytävässä.
Kaikkien todistajien kuvaukset epäillystä olivat samankaltaisia. Eräs todistajista auttoi niin sanotun tunnistuskuvan piirtämisessä, mutta kuvasta ei tullut riittävän hyvää, jotta se olisi voitu julkaista. Sitä vastoin kuvaa voitiin käyttää poliisin keskuudessa tutkinnan apuna.
Kolmea viimeisintä ryöstöä verrattiin 0sterbrogadella 25. päivänä lokakuuta 1989 tehtyyn ryöstöön, ja tutkintaryhmä löysi niiden väliltä niin monta samankaltaista yksityiskohtaa, että jokseenkin varmasti voitiin väittää kyseessä olevan sama tekijä.
Kertynyt aineisto ei ollut kuitenkaan niin hyvä, että ryöstäjä olisi kyetty tunnistamaan.
Poliisilla oli kuitenkin todistajia, teknisiä jälkiä sekä avainnippu.
Ne saattoivat olla tapauksen selvittämisessä ratkaisevia.

Kastrupvejn Danske Bankenin ryöstö
Perjantaina 16. päivänä helmikuuta 1990 kello 8.20 Batman-ryöstäjä iski jälleen.
Tällä kertaa kohteena oli naispuolinen pankkivirkailija, joka saapui Danske Bankenin Kastrupvejn sivukonttoriin Amagerissa.
Nainen laittoi pyöränsä pankin eteen ja käveli talon ympäri takaovelle avatakseen sen.
Hänen ottaessaan avaimia esille ryöstäjä hiipi hänen luokseen ja osoitti naista revolverilla. Nainen pelästyi eikä ehtinyt tehdä mitään. Ryöstäjä käski hänen avata oven lukon. Pankissa virkailijaa kehotettiin noudattamaan päivittäisiä rutiinejaan.
Kun kaikki oli selvää, hänet vietiin keittiöön ja hän joutui menemään lattialle makuulle.
Sitten virkailijalta kysyttiin henkilökunnan lukumäärästä, heidän työhön tuloajoistaan sekä kassaholvin toiminnasta. Ryöstäjä kysyi myös, oliko pankissa aikalukko. Samaa asiaa tekijä oli kysynyt myös 0sterbrogaden (Svanem0llen) ryöstössä. Korostaakseen uhkaustensa vakavuutta hän sanoi:
- Me kävimme Svanem0llenissä ja teimme sen samalla tavalla.
Viisi muutakin pankkivirkailijaa saapui pankkiin. Kaikki joutuivat kohtaamaan ryöstäjän samalla tavalla.
Hän näyttäytyi vasta heidän tultuaan sisälle pankkiin. Hän piti revolveria kahden käden -otteessa ja tähtäsi heitä sanoen:
- Tämä on ryöstö, menkää makuulle keittiön lattialle!
Heidät vietiin keittiöön ja komennettiin lattialle makaamaan. Yksi naisista alkoi itkeä, mutta pankinjohtaja lohdutti häntä. Nainen oli niin pelokas, että hänen koko kehonsa vapisi.
Kun koko henkilökunta oli koossa, naisten käsket tiin nousta vuoron perään ja siirtyä sisälle arkistohuoneeseen.
Ryöstäjä hermostui selvästi, kun yksi naisista ei välittömästi noudattanut hänen käskyään:
- Minä olen kyllästynyt sinuun - sinä olet ensimmäinen, jos poliisi tulee.
Pankinjohtajan käskettiin mennä pankkisaliin ja laittaa valot päälle. Hänen tultuaan takaisin hän joutui istumaan lattialle kassaholvin eteen, missä ryöstäjä kysyi häneltä kassaholvin rakenteesta ja sisällöstä. Pankinjohtaja sai käskyn avata holvin toisilta panttivangeilta kerätyillä avaimilla.
Ryöstäjän saalis oli yhteensä 620000 kruunua, josta noin 60000 kruunua oli ulkomaista valuuttaa.
Rahat hän laittoi urheilulaukkuun.
Lopuksi pankinjohtajan käskettiin mennä arkistohuoneeseen. Ryöstäjä lukitsi oven ja poistui pankista takaoven kautta heti kello 9:n jälkeen. Sieltä poistuessaan hän törmäsi hieman myöhässä olevaan pankkivirkailijaan.
Tämä ryöstö käynnisti, kuten aikaisemmatkin ryöstöt, laajan tutkinnan.
Sen aikana vihjeitä saatiin sekä yleisöltä että poliisin omien kanavien kautta.
Vihjeiden avulla ei kuitenkaan löydetty Batman-ryöstäjää. Myöskään kuulusteluissa ei käy kuka ryöstäjä saattaisi olla.
Hän oli hävinnyt jäljettömiin.
Eräs seikka alkoi kuitenkin hahmottua, ja se osoitti Batman-ryöstäjän kuluttavan runsaasti rahaa.
Tämän perusteella voitiin olettaa uuden ryöstön tapahtuvan lähiaikoina. Hänen laskettiin kuluttavan noin 100000 kruunua kuukaudessa, joten seuraavan ryöstön arvioitiin tapahtuvan elokuussa 1990.
Päästäkseen Batman-ryöstäjän edelle poliisi tehosti partiointia pankkien lähistöllä heinäkuun lopulta alkaen.

Charlottenlundin Unibankin ryöstö
Ennustus kävi toteen. Batman-ryöstäjä iski torstaina 9. päivänä elokuuta 1990 kello 8.25.
Tällä kertaa ryöstö kohdistui Unibank-ketjun Charlottenlundin konttoriin.
Tavoilleen uskollisena ryöstäjä yllätti naisvirkailijan pankin takaovella. Ryöstäjä ei kuitenkaan tiennyt kahden pankkivirkailijan saapuneen työhön tuntia aiemmin, eikä heidän olevan jo pankissa sisällä.
Viimeksi saapunut nainen oli pankin takaoven luona, avasi sen ja meni sisään. Kun hän kääntyi sulkeakseen oven, hän huomasi jonkun olevan takanaan. Nainen ei ehtinyt sulkea ovea ennen kuin ryöstäjä ryntäsi ovelle autotallin luota etäisyydeltä. Ryöstäjä onnistui pujahtamaan ovesta sisään ja työntämään naisen taaksepäin vaatekaappeja vasten.
Hän tarttui naisen kaulasta vasemmalla kädellään ja painoi revolverin hänen ohimoaan vasten. Nainen alkoi kirkua, jolloin kaksi aiemmin saapunutta pankkivirkailijaa kuulivat sen.
Yksi pankin sisällä olevista pankkivirkailijoista syöksyi pukuhuoneeseen ja törmäsi naista edessään suojanaan pitävään ryöstäjään. Ryöstäjä kysyi, oliko pankissa vielä muita ja sai myöntävän vastauksen.
Ryöstäjä osoitti pankin sisältä tullutta pankkivirkailijaa revolverillaan päähän ja käski hänen hakea työkaverinsa pankista. Sen jälkeen kaikkien kolmen pankkivirkailijan käskettiin siirtyä pankin ruokailutilan lattialle makaamaan. Ryöstäjä painoi revolverin mies virkailijan niskaa vasten ja sanoi:
- Mikäli te pysytte rauhallisina, ei tapahdu mitään. Mutta jos poliisi tulee, niin minä otan sinut mukaani.
Mies virkailija pelästyi valtavasti ja luuli, että hänet pakotettaisiin ryöstäjän autoon mukaan ryöstön jälkeen. Hän oli myös varma, että hänet ammuttaisiin.
Tehostaakseen uhkausta ryöstäjä sanoi:
- Me ryöstimme Den Danske Bankin 0sterbroga della ja Kastrupvejllä.
Ryöstäjä halusi tietää pankin päivittäiset rutiinit.
Vastaukset saatuaan hän sysäsi pankkivirkailijan välikköön odottamaan muun henkilökunnan saapumista. Ryöstäjä asettui hänen taakseen ja painoi revolverin hänen niskaansa vasten.
Muun henkilökunnan käskettiin siirtyä yksitellen ruokailuhuoneeseen.

Koputus ovelle
Kun kuusi pankin seitsemästä työntekijästä oli saapunut, pankin pääovelle koputettiin. Tämä selvästi yllätti ryöstäjän, sillä hän ei ollut odottanut kenenkään saapuvan sitä kautta. Hänelle kerrottiin että, kyseessä oli kolikkokuljetus.
Pankkivirkailija Thor Riisin käskettiin avata ovi.
Hän avasi sen kahdelle kolikkoja tuovalle miehelle.
Samassa ryöstäjä ryntäsi esiin, laskeutui polviasentoon ja tähtäsi heitä revolverillaan:
- Tämä on ryöstö, tämä on vakavaa, kiirehtikää!
Heidän käskettiin siirtyä ruokailuhuoneeseen ja mennä makaamaan lattialle toisten panttivankien viereen.
Ryöstäjä halusi nyt päästä kassaholviin. Thor Riis ja yksi naisvirkailija saivat käydä vuorotellen kellarikerroksessa sijainneessa pankkiholvin omilla avaimillaan. Suojellakseen itseään ryöstäjä uhkasi ampua naisen, mikäli Riis keksisi jotain. Vaikka Riisin oli mahdollista painaa hälytyspainiketta holvin sisällä, hän ei uskaltanut tehdä sitä. Hän pelkäsi työkaverinsa hengen puolesta.
Kun holvi oli avattu, molemmat pankkivirkailijat saivat mennä takaisin ruokailuhuoneeseen.
Pankinjohtaja saapui kello 9.10 ja myös hänet pakotettiin menemään makuulle ruokailuhuoneen lattialle.
Kun ryöstäjä tunsi tilanteen olevan hallinnassaan, hän komensi panttivangit mukaansa kassaholviin, missä he joutuivat ryömimään pöytien ja tuolien alle.
Ryöstäjä sai kassaholvista noin 770000 kruunua, josta noin 147000 kruunua oli ulkomaista valuuttaa.
Hän laittoi saalisrahat yhteen pankin kasseista.
Estääkseen panttivankien toiminnan poistumisensa jälkeen ryöstäjä komensi heidät lopuksi asiakasholvin lattialle makaamaan. Ryöstäjä lukitsi kassaholvin ja esihuoneen välisen kalterioven ja heitti kalterioven avaimen lattialle heidän ulottumattomiinsa. Panttivangit saivat käskyn maata lattialla vielä 20 minuuttia.
Ryöstäjän poistuttua takaoven kautta panttivangit hälyttivät poliisin holvissa olevan hälytyspainikkeen avulla. Poliisin saapuessa pankkiin ryöstäjä oli kadonnut jäljettömiin.
Ryöstäjän tarkoista suunnitelmista huolimatta hänelle oli vähällä käydä huonosti kahden rahankuljettajan ilmestyessä pankin etuovelle. Hän osoitti kuitenkin suurta kylmäverisyyttä onnistuessaan hallitse maan yhdeksää panttivankia.

Tietokone tutkinnan apuna
Vaikka poliisi oli varautunut ryöstäjän iskuun elokuussa vuonna 1990, niin Kööpenhaminan kaikkia pankkeja ympäristöineen ei onnistuttu turvaamaan.
Tämän takia ryöstäjää ei saatu kiinni tälläkään kertaa.
Yksi tutkintaryhmä asetettiin syöttämään tietokoneelle tietoja kolmen viimeisen vuoden aikana tehdyistä pankkiryöstöistä. Tietokoneen avulla toivottiin löydettävän eri ryöstöjen välillä samankaltaisia yksityiskohtia, jotka puolestaan saattaisivat auttaa tutkijoita tunnistamaan ryöstäjän. Ryhmään kuului kuusi poliisia, ja he työskentelivät kovassa työpaineessa kuusi viikkoa. Aivan kuten aiemminkin,
yleisöltä ja muiden piirien poliiseilta saatiin runsaasti vihjeitä. Mutta mitkään niistä eivät johtaneet ryöstäjän paljastumiseen.
Kuten Den Danske Bankin (DDB:n) 0sterbrogaden ja Kastrupvejn konttorien ryöstöissä, löydettiin myös tällä kerralla melko paljon samankaltaisia yksityiskohtia. Yhtäläisyydet olivat ilmeisiä.
Tutkijat olettivat ryöstäjän olleen melko pitkään ”poissa pelistä”, koska yhtään samalla tekotavalla tehtyä ryöstöä ei ollut tapahtunut 19. helmikuuta 1987 ja 25. lokakuuta 1989 välisenä aikana - siis yhteensä 32 kuukauteen.
Tämä saattoi johtua siitä, että ryöstäjä oli joko vankilassa tai ulkomailla. Tutkijat laskeskelivat Batman-ryöstäjän iskevän jälleen marraskuussa 1991.

Perjantai 13. päivä - käännekohta
Arvio siitä, että Batman-ryöstäjä iskisi marraskuussa 1991, ei pitänyt paikkansa. Kesti vielä jonkin aikaa ennen kuin jälleen tapahtui pankkiryöstö.
Perjantai kolmastoista päivä - herättää useimmissa negatiivisia mielleyhtymiä. Se on kolkko päivämäärä, mutta Batman-tapauksen kannalta perjantai13. päivä syyskuuta oli päivä, jolloin onni alkoi hymyillä tutkijoille.
Batman-ryöstäjä iski 13. päivän aamuna Den Jyske Bankin sivukonttoriin Strandvejllä Hellempissä.
Tällä kerralla ryöstäjä pääsi pankkiin rikkomalla ikkunan. Sen jälkeen hän odotti henkilökuntaa.
Kaikkiaan yhdeksän pankkivirkailijaa saapui pankkiin, ja heidät otettiin pankkivangeiksi siinä järjestyksessä, kun he tulivat työhön.
Heidät komennettiin revolverilla uhaten lattialle makuulle. Batman-ryöstäjä piti asetta kahden käden -otteessa.
Kun kaikki olivat tulleet, eräs naisvirkailija pakotettiin tyhjentämään pankin rahasäilö.
Saalis oli noin miljoona kruunua, josta ulkomaista valuuttaa oli suunnilleen 75000 kruunun arvosta.
Rahat laitettiin pussiin, jossa oli Den Jyske Bankin tunnus.
Panttivangit kuljetettiin lopuksi hanhenmarssia portaita ylös toisen kerroksen kokoontumistilaan, missä he joutuivat ryömimään huoneessa olevien pöytien ja tuolien alle.
Ryöstäjä poistui pankista hieman ennen kello 9:ää.
Hän katosi pikkuteitä pitkin lähellä sijaitsevalle rautatieasemalle, jonka luona hän nousi taksiin ja pyysi sen kuljettajaa ajamaan Kööpenhaminan keskustaan.
Lähes samalla hetkellä, kun ryöstäjä poistui pankista, kaksi vanhempaa konstaapelia keskusteli Gentoften voudin kanssa niin sanotusta perintätoimituksen suorittamisesta erään etsintäkuulutetun henkilön luona.

Virka-apupyyntö Ruotsista
Heinäkuun 18. päivänä 1991 Gentoften poliisi sai kirjallisen virka-apupyynnön erään keskiruotsalaisen kaupungin poliisilta. Ruotsin poliisi halusi apua erään kirjanpitorikoksen, petoksen ja kavalluksen tutkinnassa.
Rikosepäilyt kohdistuivat erääseen Steen Victor Christensen -nimiseen Tanskan kansalaiseen, joka saatujen tietojen mukaan asui Charlottenlundissa.
Pyyntö johti Steen Victor Christensenin etsintään.
Miehen epäiltiin kavaltaneen noin puoli miljoonaa Ruotsin kruunua. Ruotsista saapuneista asiakirjoista kävi ilmi, että Christensen oli asunut keskiruotsalaisessa kaupungissa kesästä 1986 syksyyn 1989.
Ruotsista tulleeseen aineistoon sisältyi myös Christensenin ystäväpiiriin kuuluvien kuulusteluja, muun muassa hänen ruotsalaisen avovaimonsa ja aikaisemman morsiamensa kuulustelut.
Entinen morsian kertoi tutustuneensa Steen Victoriin eräällä espanjalaisella lomasaarella kesäkuussa 1986. Mies oli kertonut olevansa saarella juhlimassa 400000 kruunun veikkausvoittoa.
Elokuun 8. päivänä 1991 Gentoften poliisille ilmoitettiin Den Jyske Bankista Charlottenlundista Steen Victor Christensenin ylittäneen tilinsä 30000 kruunulla. Asian tutkinta siirrettiin eräälle vanhemmalle rikoskonstaapelille.
Rikoskonstaapeli yritti tavoittaa Christensenia useita kertoja Charlottenlundista, mutta tuloksetta.
Elokuun 15. päivänä 1991 tutkinnanjohtaja antoi etsintäkuuluttaa hänet.
Christensen oli otettava kiinni tavattaessa.
Gentoften poliisi osallistui perintätoimitukseen Christensenin asunnolla Charlottenlundissa. Toimitus aloitettiin syyskuun 13. päivänä 1991 kello 9.30, siis puoli tuntia Den Jyske Bankin ryöstön jälkeen.
Paljastava pankkilasku
Kaksi rikoskonstaapelia löysi kotietsinnän yhteydessä Steen Victor Christensenin asunnosta suuren määrän asiakirjoja.
He löysivät käsityksensä mukaan muun muassa muutamia jutusta vastuussa olevan tutkijan kannalta erittäin mielenkiintoisia asiakirjoja.
He luovuttivat tutkijalle yhteensä 17 asiakirjaa.
Rikoskonstaapeli kirjasi asiakirjat takavarikkopöytäkirjaan ja numeroi ne yhdestä seitsemääntoista.
Päästessään viimeisen asiakirjan kohdalle hän yllättyi iloisesti, koska kyseessä oli pankin sisäinen lasku. Lasku oli samalla kuitti ulkomaisen valuutan nostosta, ja se oli kirjoitettu Den Danske Bankissa Bemstorffsvej 140:ssä Charlottenlundissa. Lasku oli päivätty 8. päivänä toukokuuta 1991.
Rikoskonstaapeli muisti yhtäkkiä, että kyseinen pankkikonttori oli ryöstetty juuri samana päivänä. Pankkilaskun oli allekirjoittanut naispuolinen virkailija.
Tutkija otti yhteyttä pankkivirkailijaan, joka vahvisti välittömästi laskun kadonneen ryöstösaaliin
yhteydessä toukokuun 8. päivänä 1991. Lisäksi hän kertoi laskun alun perin koostuneen kahdesta osasta:
valkoisesta ja vihreästä. Valkoinen alkuperäiskappale oli pantu pankin tunnuksella varustettuun kangaspussiin ja vihreä oli laitettu nitojalla kiinni kangas pussin ulkopuolelle.
Koska ryöstäjä oli ottanut pussin mukaansa ryöstön yhteydessä, oli johdonmukaista olettaa, että laskua hallussaan pitävä henkilö oli ryöstäjä.
Tutkijat olivat tyytyväisiä, että kotietsinnän avulla oli pystytty selvittämään yksi ryöstöistä.
He eivät kuitenkaan olleet aivan varmoja siitä, että juuri Christensen oli Batman-ryöstäjä.
Tekotapa ryöstössä, jossa pankkikuitti katosi, erosi monilta osin Batman-ryöstäjän tavallisesti käyttämistä menetelmistä.

Bernstorffsvejn DDB:n ryöstö
Den Danske Bankin Bernstorffsvejn konttori Charlottenlundissa ryöstettiin välittömästi ennen sulkemisaikaa keskiviikkona 8. päivänä toukokuuta 1991.
Pankissa ei ollut yhtään asiakasta ryöstäjän tullessa sisään pääovesta ja vetäessä mustan, silmänrei’illä varustetun neulepipon kasvoilleen. Hän tuli sisälle asiakastilaan ja näytti keskellä lattiaa mustaa revolveria, mikä sai yhden pankkivirkailijan huokaisemaan:
-Ei, joko taas!
Tämä huudahdus aiheutti, että pankissa olevat neljä muuta naisvirkailijaa huomasivat ryöstäjän.
Ryöstäjä komensi naiset heti lattialle vatsalleen makuulle.
Yksi virkailijoista sai käskyn mennä lukitsemaan pääoven. Hänen saapuessaan takaisin kaikki virkailijat ajettiin keskiaulaan ja pakotettiin uudelleen lattialle makuulle.
Ryöstäjä oli hyvin tarkkaavainen ja hän kysyi, oliko pankissa useampia virkailijoita ja oliko joku painanut hälytystä. Lisäksi hän kysyi, kuka oli istunut kassalla ja kenellä oli kassaholvin avaimet.
Yksi virkailijoista vastasi, ja hän sai käskyn tyhjentää rahat kahdesta kassasta sekä pankkiholvista.
Ryöstäjä sai saaliiksi hieman yli 437000 kruunua ja hän poistui pankista pääoven kautta. Hän oli kadonnut poliisin tullessa paikalle noin kymmenen minuuttia myöhemmin.
Useimmat pankin työntekijöistä olivat vakuuttuneita, että kyseessä oli sama ryöstäjä pankkiryöstön myös tammikuun 30. päivänä 1991.
Ryöstöjen välillä oli monia yhtymäkohtia mitä tuli tekijän ulkonäköön ja varusteisiin.
Ensimmäinen ryöstö tehtiin keskiviikkona 30. päivänä tammikuuta 1991 noin kello 16.30 ja se tapahtui melko raajalla tavalla. Pankissa oli viisi virkailijaa - neljä naista ja yksi mies. Työpäivän päätyttyä yksi naisista poistui pankista takaoven kautta. Hän tuli porraskäytävään, sulki pankin oven ja kiiruhti portaita alas. Hänen astuessaan alimmalle portaalle ryöstäjä syöksyi yhtäkkiä esiin. He katsoivat hetken
toisiaan silmiin. Nainen ei pystynyt näkemään ryöstäjän kasvoja, sillä ne oli peitetty mustalla pipolla,
jossa oli reiät silmien kohdalla. Nainen sai sokin ja ajatteli:
- Nyt en ehdi hakea lapsia... Samalla hän kiljaisi.
Pankissa kuultiin naisen kiljaisu, mutta neljäpankkiin jäänyttä virkailijaa ei tiennyt, mistä oikein oli kyse.
Samanaikaisesti porraskäytävässä ryöstäjä painoi revolverin naisen selkää vasten ja käski hänen avata pankin oven. Nainen kertoi, ettei hänellä ole avaimia, mutta ryöstäjä pakotti hänet kuitenkin portaita ylös pankin takaovelle. Nainen soitti ovikelloa, mutta mitään ei tapahtunut ja sen vuoksi hän huusi:
- Avatkaa, hänellä on pistooli!
Sisällä kaksi pankkivirkailijaa epäili, että oli tapahtumassa pankkiryöstö. He ryntäsivät pankin sisätiloihin, painoivat hälytyspainiketta ja jatkoivat juoksujalkaa ulos pankin pääovesta. He ylittivät Bemstorffsvejn ja hajaantuivat.
Mies pysähtyi ja jäi tarkkailemaan pankkia, nainen sen sijaan kiiruhti pankin vastapäätä sijaitsevalle huoltoasemalle.
Portaikossa ryöstäjän panttivanki oli joutunut tällä välin paniikkiin ja hän huusi useita kertoja ”avatkaa”. Kaksi sisällä ollutta pankkivirkailijaa avasi pankin takaoven huutojen takia. Ryöstäjä piti revolveriaan panttivangin niskaa vasten, joten pankin sisällä olleiden virkailijoiden ei tarvinnut enää epäillä, oliko kysymys todellakin ryöstöstä.
Nyt panttivankeja oli kolme ja heidän käskettiin asettua kasvot seinään päin. Ryöstäjä oli huolestunut siitä, mitä pitkän odotusajan aikana oli tapahtunut ja hän kysyi, oliko joku hälyttänyt poliisin tai painanut hälytyspainiketta. Vaikutti siltä kuin hän olisi huomannut jonkun henkilökunnasta puuttuvan, mutta hän jatkoi siitä huolimatta edesottamuksiaan.
Ryöstäjä vaati saada kassaholvin avaimet ja käski yhden naisista avaamaan holvin.
Hän otti noin 221000 kruunua ja laittoi ne urheilukassiinsa.
Lopuksi panttivankien käskettiin siirtyä pankin kellariin. Ryöstäjä poistui pankista takaoven kautta ja ehti hädin tuskin pakoon, sillä poliisi saapui paikalle lähes samanaikaisesti.
Aluksi poliisi luuli, että pankkiin oli syntynyt panttivankitilanne, koska henkilökuntaan ei pystytty saamaan yhteyttä. Kesti 15 minuuttia ennen kuin yhteys saatiin ja poliisille selvisi, että ryöstäjä oli jo poistunut pankista. Hän sai sen vuoksi pitkän etumatkan.
Panttivangit antoivat ryöstäjästä tarkan kuvauksen. He eivät kuitenkaan pystyneet kuvailemaan hänen kasvojaan, mutta kaikki olivat nähneet hänen käyttäneen kumihanskoja. Tutkijat eivät epäilleetkään, etteikö molempia Bemstorffsvejn pankkiryöstöjä olisi tehnyt sama mies. Ongelmana vain oli todisteiden puuttuminen, jotta Steen Victor Christensen olisi pystytty sitomaan tammikuun 30. päivänä tehtyyn ryöstöön.

Ryöstäjän etsintä
Kukaan tutkijaryhmästä ei uskaltanut tehdä johto päätöstä, että Christensen oli Batman-ryöstäjä, mutta kaikki tunsivat ryhmän olevan oikeilla jäljillä.
Christensen oli lähtenyt Tanskasta heinäkuussa1986. Hän oli ollut ulkomailla syyskuun puoleen väliin vuonna 1989. Ajat täsmäsivät jotenkuten Tämby Torvin ryöstön ja ensimmäisen Batman-ryöstön kanssa.
Poliisi käynnisti laajat etsinnät Christensenin löytämiseksi. Tutkijat olivat vakuuttuneita, että Christensen oli jossakin Kööpenhaminan hotelleista. Muutamaa tuntia myöhemmin hänet paikannettiin Hotelli Scandinaviasta Amagerista nimellä Steen Victorsen.
Myöhemmin kävi ilmi, että kahdella hotellissa käyneellä poliisilla oli ollut todella huonoa onnea.
Samaan aikaan kun he olivat kysyneet hotellin vastaanotosta Steen Victor Christensenia ja näyttäneet hänen kuvaansa, Christensen oli tullut vastaanottoon.
Hän näki poliisimiehet ja oivalsi nopeasti jonkin olevan pielessä. Hän meni hissillä 15. kerrokseen ja jatkoi sieltä portaita pitkin 20. kerrokseen. Porraskäytävästä Christensen näki kahden poliisin koputtavan hänen huoneensa oveen, ja hän päätti sen takia poistua hotellista.
Pakeneminen kävi helposti, sillä poliisi ei ollut vielä piirittänyt hotellia.
Kaksi hotellilla olevaa poliisia kutsui lisävoimia, minkä jälkeen hotelli piiritettiin. Rakennus tarkastettiin läpikohtaisesti, mutta Steen Victor oli kadonnut.

Tärkeä löytö kotietsinnässä
Illalla tutkijat menivät Steen Victor Christensenin huoneeseen. Siellä ei ollut ketään mutta vaikutti siltä, kuin joku olisi vain hieman aikaisemmin poistunut huoneesta. Valot olivat päällä ja pöydällä oli Steen Victorin Cartier-kello, hänen lompakkonsa sekä hieman pikkurahaa.
Vaatekaapista tutkijat löysivät turvalokeron, jossa saalis tai osa Den Jyske Bankin ryöstön saaliista oli.
Turvalokerossa oli 600000 kruunua, josta oli noin 100000 kruunun arvosta ulkomaista valuuttaa, ladattu revolveri sekä lukuisia pankkikuitteja.
Vaikka Steen Victor oli kadonnut, niin se ei poistanut sitä tosiseikkaa, että Batman-ryöstäjä oli tunnistettu.
Tutkijat olivat nimittäin vakuuttuneita, että he olivat juuri suorittaneet kotietsinnän Batman-ryöstäjän huoneessa.
Eräästä laukusta löydettiin pankkilasku ja Bemstorffsvejn ryöstöstä peräisin oleva Den Danske Bankin tunnuksella varustettu kangaspussi sekä sellaiset kumihanskat, jollaisia ryöstäjällä oli ollut tapana käyttää.
Kotietsinnän jälkeen kaksi tutkijaa jäi odottamaan Steen Victor Christensenin huoneeseen, jonne hänen toivottiin palaavan.
Hänhän oli lähtenyt huoneesta ilman rahojaan. Mutta hän ei enää palannut huoneeseen.
Steen Victor oli kyllin viisas, jotta ottaisi mitään riskejä.
Näin ollen seuraavina päivinä hänen voitiin odottaa joko antautuvan tai tekevän uuden ryöstön.
Yhtään aikaa ei ollut hukattavana.
Steen Victor Christensen oli saatava kiinni, joten poliisi etsi häntä kaikkialta.
Hänet etsintäkuulutettiin kansainvälisesti, ennen kaikkea Ruotsissa. Tutkijat tiesivät, ettei hän pystyisi matkustamaan muihin Pohjoismaihin, koska hänen passinsa oli takavarikoitu Hotelli Scandinaviasta.
Mutta etsintätoimenpiteet eivät tuottaneet tulosta.

Batman-ryöstäjän viimeinen kaappaus
Tutkijoiden olettamus, että Steen Victor iskisi jälleen, toteutui perjantaina 27. päivänä syyskuuta 1991.
Tällä kertaa ryöstö tehtiin Den Danske Bankin konttoriin Strandvej 8:ssa 0sterbron kaupunginosassa Kööpenhaminassa.
Pankissa oli neljä virkailijaa, kolme naista ja yksi mies.
Steen Victor Christensen asettui seisomaan viimeiseksi avoimena olevan kassan jonoon. Yksi virkailijoista seisoi pankin pääovella ja ohjasi jo palveltuja asiakkaita ulos pankista - oli sulkemisaika.
Steen Victor oli viimeinen asiakas. Hän laittoi afrikkalaisia seteleitä sisältävän valkoisen kirjekuoren palvelupöydälle ja pyysi virkailijaa vaihtamaan ne.
Naisvirkailija ei tuntenut afrikkalaisen rahan valuuttakurssia ja hän selitti, ettei pystyisi vaihtamaan niitä ennen maanantaita.
Steen Victor vaikutti tyytyväiseltä ja lähti ulko-ovea kohti. Pankkivirkailija seurasi häntä sulkeakseen pankin oven hänen jälkeensä, mutta yhtäkkiä Steen Victor tarttui naista hartioista ja otti esiin pistoolin tähdäten sillä häntä. Neljä pankkivirkailijaa sai samalla kuulla, että kyseessä oli ryöstö. Heidän kaikkien käskettiin mennä
makaamaan lattialle ja ryömiä toiseen huoneeseen, jossa heidät komennettiin lattialle vatsalleen.
Yksi naisvirkailijoista alkoi itkeä, jolloin Steen Victor sanoi:
- Mitään ei tapahdu, jos te teette niin kuin minä sanon.
Steen Victor sai avaimen kassoihin, ja hän käski yhden naisvirkailijoista tyhjentämään ne.
Kun Steen Victor sai tietää, että kellarissa olevassa kassaholvissa oli enemmän rahaa, hän käski panttivankien siirtyä hanhenmarssia sinne.
Kassaholvin eteishuoneessa heidän käskettiin mennä uudestaan lattialle makaamaan. Ryöstäjä komensi yhden naisista tyhjentämään kassaholvista rahat ja antamaan ne Steen Victorille.
Lopuksi kaikki neljä panttivankia ajettiin sisälle kassaholviin. Steen Victor läimäytti kalterin kiinni, ja panttivangit jäivät lukkojen taakse.
Hän pyysi heitä olemaan rauhallisina ja poistui sitten pääoven kautta ulos mukanaan 861000 kruunua.
Neljä panttivankia oli lukitussa kassaholvissa 15 minuuttia. Poliisin saapuessa paikalle Steen Victor oli tavoilleen uskollisena hävinnyt kuin varjo.

Batman-ryöstäjä otetaan kiinni Århusissa
Tähän asti tiedotusvälineet eivät olleet tienneet Batman-ryöstäjän henkilöllisyyden selvinneen, mutta nyt poliisi ei enää voinut pitää asiaa salassa.
Poliisi päätti etsintäkuuluttaa hänet kaikkien tiedotusvälineiden avulla; TV:n, radion ja lehtien.
Illalla televisiossa näytettiin Steen Victor Christensenin kuvaa ja samalla kerrottiin, miten vaarallinen hän oli. Seuraavana päivänä lehdet julkaisivat saman kuvan ja kertomuksen hänen vaarallisuudestaan. Tehostaakseen yleisön tarkkaavaisuutta pankit lupasivat huomattavan palkkion ryöstäjän kiinni saamiseen johtavasta vihjeestä.
Syyskuun 30. päivänä 1991 eräs asiakas oli ostoksilla århusilaisessa kaupassa. Myyjä havaitsi jotain tuttua asiakkaan ulkonäössä, mahdollisesti kyseessä oli sama mies, jota poliisi etsi aseistautuneista ryöstöistä Kööpenhaminassa.
Myyjä toimi nopeasti ja soitti Århusin poliisille, joka tuli välittömästi ilmoituksen saatuaan kauppaliikkeeseen ja näytti siellä Steen Victor Christensenin kuvaa. Myyjä ja hänen työkaverinsa olivat täysin varmoja; kuva esitti äskettäin kaupasta poistunutta asiakasta.
Poliisi käynnisti mittavat etsinnät århusilaisissa hotelleissa.
Eräs rikoskonstaapeli meni hotelli Ritziin ja näytti Steen Victor Christensenin kuvaa hotellin vastaanotossa.
Vastaanottovirkailija saattoi välittömästi todeta Christensenin asuvan hotellissa huoneessa numero 407.
Hän oli kirjoittautunut hotelliin 27. päivänä syyskuuta, tosin toisella nimellä. Kaiken lisäksi hän oli juuri palannut hotelliin ostoskierrokselta.
Rikoskonstaapeli kutsui lisävoimia paikalle ja kello 11 .40 huoneen 407 oveen koputettiin. Ovi avattiin ja siinä seisoi Steen Victor Christensen, jolle ilmoitettiin heti hänen olevan kiinniotettu. Hän sanoi suoraan kehotuksetta:
- On selvää, etten olisi selvinnyt pidempään. Minä olen tehnyt ryöstöt.
Poliisi teki huoneessa kotietsinnän, ja Steen Victor näytti muutamia laukkuja, joissa oli osa ryöstö saaliista. Hän kertoi myös, että 200000 kruunua oli kätketty rullattuina tuhannen kruunun seteleinä selkärepun putkitukiin. Hotellihuoneesta löydettiin yhteensä 737330 kruunua. Steen Victor Christensen vietiin Århusin poliisiasemalle, missä ensimmäiset kuulustelut voitiin aloittaa.

Seitsemän ryöstön tunnustus
Århusin poliisi pidätti Steen Victor Christensenin epäiltynä neljään pankkiryöstöön. Steen Victor selitti haluavansa paljastaa kaiken ja hän tunnusti seitsemän ryöstöä!
Hän kertoi olevansa ”pelihullu” ja se oli syynä, että hän oli tehnyt niin monta ryöstöä.
Hän kertoi, että hän oli joutunut pakenemaan Ruotsista tyhjennettyään noin 400000 kruunun kassan eräästä yrityksestä, jossa hän oli osakkaana.
Steen Victorin oman kertomuksen mukaan hän oli käyttänyt kuudessa ensimmäisessä ryöstössä Pariisista ostamaansa revolverin jäljitelmää. Se ei ollut kuitenkaan totta. Itse asiassa hän oli käyttänyt asetta, jonka poliisi löysi hotelli Scandinavian kassakaapista. Viimeisessä ryöstössä hän oli käyttänyt leikkiasetta ja myös se löydettiin hotelli Ritzistä Ärhusista.
Steen Victor Christensen vietiin samana iltana Gentoften poliisiasemalle, missä hänet kuulusteltiin uudelleen. Se ei kuitenkaan tuottanut enempää tunnustuksia.
Seuraavan päivän vangitsemiskäsittelyssä Steen Victor vangittiin neljäksi viikoksi. Poliisin käsityksen mukaan Steen Victor oli valmistautunut kuulusteluissa antamiinsa lausuntoihin. Hän oli kuin gramofoni ja pystyi jatkamaan kertomustaan keskeytyksettä ja asioita sekoittamatta.

Tutkijat tyytymättömiä
Olisi voinut luulla, että tutkijat olisivat olleet tyytyväisiä seitsemään tunnustettuun ryöstöön, mutta heidän käsityksensä mukaan tunnustus puuttui vielä kahdesta ryöstöstä ja yhdestä väkisinmakaamisesta.
Ensimmäisissä Kööpenhaminassa suoritetuissa kuulusteluissa yritettiin saada selvyys vuosiin 1986 ja 1987, mutta Steen Victor ei kyennyt muistamaan mitään noilta vuosilta.
Jotta hänet olisi voitu tuomita kolmesta ensimmäisestä rikoksesta - kahdesta ryöstöstä ja ryöstön yrityksestä, vaadittiin tietysti todisteita. Rikokset oli tehty vuosina 1986 ja 1987, joten oli hyvin epävarmaa, pystyisikö kukaan enää muistamaan mitään niin kauan aikaa sitten tapahtuneista asioista.
Tutkijoiden mielestä todisteiden hankkimiseksi vaadittaisiin valtavasti työtä. Tämän vuoksi asetettiin kymmenen tutkijan tutkintaryhmä, jonka päätehtävänä oli etsiä kaikki Steen Victor Christensenin kanssa vuosina 1986 ja 1987 tekemisissä olleet henkilöt.
Ryhmän ensimmäisenä tehtävänä oli käydä siinä ruotsalaisessa kaupungissa, jonka Steen Victor oli joutunut jättämään kiireesti vuonna 1989. Tutkijoilla oli epämääräinen aavistus, että he saattaisivat löytää Ruotsista joitakin todisteita.

Ensimmäinen matka Ruotsiin
Kaksi poliisia tutkintaryhmästä matkusti Ruotsiin kuulustellakseen Steen Victorin entistä tyttöystävää, Sonjaa. Hän pystyikin avustamaan poliisia monin mielenkiintoisin vihjein. Hän kertoi Steen Victorin touko-kesäkuussa saamasta veikkausvoitosta, joka voitiin yhdistää samoihin aikoihin tehtyyn ryöstöön.
Sonja mainitsi myös Steen Victorin oleskelleen Tanskassa seitsemän viikkoa tammikuun 27. päivästä 1987 lähtien, mikä puolestaan sopi yhteen Tästrupin raiskauksen ja Tårnbyn ryöstön kanssa.
Steen Victorin tultua takaisin Ruotsiin Sonja sai häneltä arvokkaan lahjan - Cartier-kellon.
Tutkijat kuulustelivat monia Steen Victorin ystäviä ja liiketuttavia. Kaikki mainitsivat hänen elostelevasta elämäntavastaan.
Tårnby Torvin Sparekassenin ryöstöä ennen useat todistajat olivat kiinnittäneet huomiota pankkia vastapäätä sijaitsevan talon porraskäytävässä oleskelleeseen mieheen. Hänellä oli ollut yllään sininen untuvatakki.
Ruotsissa Sonja ja eräs Steen Victorin kaveri kertoivat, että sininen untuvatakki oli eräässä noin 400 kilometriä pohjoiseen sijaitsevassa mökissä. Poliisit ajoivat mökille ja löysivät takin. Se osoittautui kullanarvoiseksi todistuskappaleeksi, koska useimmat Tårnby Torvin Sparekassenin ryöstön todistajista pystyivät toteamaan takin olevan täysin samanlainen kuin porraskäytävässä ryöstöä edeltävinä päivinä
oleskelleella miehellä oli ollut.
Kahden ensimmäisen ryöstön ja raiskauksen todistajille näytettiin Steen Victorin valokuvaa.
Useimmat rikosten todistajista tunnistivat Steen Victorin olevan heidän näkemänsä henkilö.
Tämä oli suuri läpimurto, mutta tutkijat olivat kuitenkin huolissaan, sillä ryöstäjän kuva oli julkaistu monissa lehdissä.
Tämän vuoksi ei voitu sulkea pois mahdollisuutta, että todistajat tunnistivat Steen Victorin lehtikuvien perusteella.
Tutkijat eivät myöskään olleet täysin tyytyväisiä ensimmäiseen Ruotsin matkaan ja sen takia kaksi tutkijaa lähettiin Ruotsiin vielä kerran. Tämä matka osoittautui lopulliseksi läpimurroksi tapauksen tutkinnassa.
Ensimmäisen matkan jälkeen Sonjalle oli muistunut mieleen, että Steen Victor oli jättänyt rahalippaan hänen keittiönsä laatikkoon.
Sonja oli murtanut lippaan ja löytänyt sieltä avainnipun. Hän antoi avaimet tutkijoille.
Illalla tutkijat kävivät läpi Tåstrupin väkisinmakaamista koskevan rikosilmoituksen.
Ilmoituksessa mainittiin raiskaajan uhriltaan varastama avainnippu. Tutkijoiden mielenkiinto heräsi, ja melko pian kävi ilmi, että Sonjan luovuttama avainnippu oli peräisin Tåstrupin raiskauksesta!
Nyt ei ollut enää mitään epäilystä!
Steen Victor Christensen oli tehnyt myös kaksi ensimmäistä ryöstöä sekä raiskauksen. Nyt poliisilla oli riittävästi näyttöä.
Tutkijat löysivät myös Asics Tiger -merkkiset lenkkikengät ja myöhemmin selvisi, että Tårnby Torvin ryöstön jälkeen lumeen jäänyt kengänjälki oli peräisin tuon kenkäparin oikean jalan kengästä.

Uskomaton muisti
Steen Victor tunnusti seitsemän viimeisintä ryöstöä, kuten hän oli tehnyt jo ensimmäisessä kuulustelussa Århusissa.
Hänellä oli aivan erinomainen muisti ja hän kykeni pitämään kaikki ryöstöt toisistaan erillä niitä sekoittamatta sekä lisäksi muistamaan monia yksityiskohtia. Näin siitä huolimatta, että hän oli ottanut monia panttivankeja ja tehnyt ryöstöt lähes samalla tavalla.
Aluksi hän kiisti kaksi ensimmäistä ryöstöä ja väkisinmakaamisen, mutta hänen saatuaan tietää Ruotsista löytyneistä todisteista hän kertoi erittäin hyvin tietävänsä, mistä avaimet olivat peräisin. Mitään muuta hän ei sanonut asiasta useaan kuukauteen.
Tutkinta jatkui ja ajan mittaan tutkijat tulivat siihen tilanteeseen, että tapaus voitaisiin viedä lautamiesoikeuden käsittelyyn.
Maaliskuun 3. päivänä1992 tapahtui kuitenkin lopullinen käänne Steen Victorin tunnustaessa täydellisesti myös kolme ensimmäistä rikosta. Tämän vuoksi asia pystyttiin käsittelemään Tanskan oikeuskäytännön mukaan niin kutsuttuna tunnustettuna rikosasiana.
Syy asian saamaan käänteeseen oli todennäköisesti se, että Steen Victor tajusi jutun jo etukäteen hävityksi.
Mikäli tapaus käsiteltäisiin lautamieskokoonpanossa, saattaisi vaarana olla ankarampi tuomio, sillä lautamiesoikeuden päätöksentekoon osallistuvat lautamiehet kuulisivat kaikkien hänen ottamiensa panttivankien kertomukset.
He voisivat kertoa ryöstön yhteydessä tuntemastaan pelosta hyvin värikkäällä tavalla.
Tunnustettu rikosasia käsiteltäisiin oikeudessa ilman todistajien henkilökohtaista kuulemista.

Kuka oli Steen Victor Christensen?
Steen Victor syntyi Amagerissa vuonna 1964. Hän oli nelilapsisen perheen nuorin ja hänen nuoruutensa oli ollut turvaton, sillä vanhemmat olivat eronneet. Hän kävi kymmenen luokkaa tavallista tanskalaista koulua. Ensimmäisinä kouluvuosinaan häntä kiusattiin änkyttämisestä, mutta hän sai harjoittelemalla poistettua puhevian ja pystyi lopulta hallitsemaan itsensä niin, että hän puhui aivan puhtaasti.
Jo kouluvuosinaan hän alkoi pelata korttia ja biljardia rahasta.
Koulun jälkeen hän meni erääseen liikkeeseen harjoittelijaksi. Sekä harjoitteluaikanaan että sen jälkeen hän matkusti ympäri Eurooppaa. Pariisissa hän kohtasi ensimmäisen rakastettunsa, jota hän kävi tapaamassa monia kertoja.
Rahoittaakseen matkansa hän otti pankkilainaa ja joutui niin suuriin velkoihin, että niitä oli mahdotonta maksaa tavallisella palkalla. Steen Victor lainasi rahaa myös ystäviltään, ja lopulta hänellä oli niin paljon velkaa, että hän päätti piiloutua.

Pelivelat syynä ryöstöihin
Hän alkoi pelata Kööpenhaminan laittomilla pelikerhoilla ja myös niissä hän hankki itselleen suuret velat. Eräässä peliluolassa hän tapasi ulkomaalaisen miehen, jota Steen Victor kutsui nimellä Jim Davis.
Myös Jim oli suurissa taloudellisissa vaikeuksissa pelivelkojensa takia.
Steen Victor Christensen ja Jim Davis päättivät ratkaista ongelman yhdessä tekemällä pankkiryöstön.
Tarkkailtuaan jonkin aikaa eri pankkeja he löysivät sopivan. He totesivat naispuolisen pankkivirkailijan asuvan pankin lähellä ja käyvän usein iltakävelyllä.
He päättivät kaapata hänet, kun hän palaisi kävelyltään kotiinsa.
Steen Victor odotti pankkivirkailijan asunnon oven ulkopuolella ja Jim Davis puolestaan alhaalla talon ulko-ovella. Davisin oli tarkoitus seurata naista tämän noustessa portaita asunnolleen, mutta suunnitelma meni pieleen. Davis ei huomannut naisen takaisin tuloa. Hän pääsi huomaamatta porraskäytävään ja Steen Victor joutui sen vuoksi tekemään ryöstön yksin.
Myöhemmin miehet kuitenkin jakoivat saaliin.
Steen Victor matkusti etelään ja tapasi siellä ruotsalaisen tytön. Hän rakastui tyttöön ja muutti tämän luokse asumaan Keski-Ruotsiin.
Vuoden 1986 lopulla Jim Davis soitti Steen Victorille Ruotsiin ja selitti joutuneensa jälleen rahapulaan.
Hän pyysi Steen Victoria tulemaan Tanskaan ja osallistumaan uuteen ryöstöön. Yhteydenoton jälkeen he tekivät sen epäonnistuneen ryöstön, jossa pankkivirkailija raiskattiin sekä Tårnby Torvin Sparekassenin ryöstön.
Tämän ryöstön jälkeen he eivät enää tavanneet.
Steen Victor palasi Ruotsiin, missä hän aloitti myymäläesimieskoulutuksen. Hän keskeytti sen vuonna 1988.
Samana vuonna hän perusti oman yrityksen erään ruotsalaisen kaverinsa kanssa. Melko pian Steen Victor alkoi kavaltaa rahaa yrityksen kassasta pelivelkojensa takia.
Syyskuussa vuonna 1989 hän pakeni Ruotsista lähinnä paniikissa mukanaan 80000 Ruotsin kruunua, jotka hän oli huijannut yrityksen pankilta. Hän palasi Kööpenhaminaan ja jatkoi sieltä matkaansa edelleen Eurooppaan.
Melko pian Euroopasta paluunsa jälkeen hän aloitti rikollisen toimintansa Batman-ryöstäjänä.
Kaikki sujuikin hyvin siihen saakka, kunnes hänet otettiin kiinni syyskuun 30. päivänä 1991 hotelli Ritzissä Århusissa.
Suurin osa ryöstörahoista, noin kolme miljoonaa kruunua, oli kulutettu peleihin Euroopan eri pelikasinoissa, matkoihin, kalliisiin vaatteisiin sekä velkojen takaisinmaksuun sukulaisille ja muille tutuille.
Näitä rahoja ei koskaan saatu takaisin.

Tuomio
Steen Victor Christensen asetettiin syytteeseen 96 rikoksesta, joista yhdeksän oli ryöstöjä, yksi ryöstön yritys, kymmenen laitonta vapaudenriistoa kohdistuen yhteensä 45 pankkivirkailijaan, yksi väkisinmakaaminen, lukuisia petoksia, varkauksia ja ampuma-aserikoksia.
Kesäkuussa vuonna 1992 Gentoften oikeus julisti tuomion. Rangaistus oli yhteensä 12 vuotta vankeutta.
Perusteena tälle tanskalaisen oikeuskäytännön mukaan ankaralle rangaistukselle oli ryöstöjen paljous ja saaliin suuruus - yhteensä noin 4,5 miljoonaa kruunua sekä rikosten suunnitelmallisuus. Steen Victor Christensen oli tarkkaillut tekopaikkoja huolellisesti etukäteen ja lisäksi tekotapaan oli kuulunut hyvin kyyninen suhtautuminen vapaudenriiston kohteena olleisiin pankkivirkailijoihin.
Yksi heistä oli vieläpä joutunut väkisinmakaamisen uhriksi.
Batman-ryöstäjän rikollinen ura päättyi oikeuden tuomioon. Hän onnistui toimimaan lähes viisi vuotta siitä huolimatta, että hänet otettiin jo kerran aiemmin kiinni petoksesta. Mutta viimein poliisi onnistuin selvittämään hänen henkilöllisyytensä ja saamaan hänet kiinni. Batman-ryöstäjä sai lopultakin hyvin ansaitsemansa pitkän vankilatuomion.

Päivälleen 27 vuotta siitä kun Steen Christensen otettiin kiinni Hämeenlinnassa.

Hämeen Sanomat 25.10.2024 / https://www.hameensanomat.fi/paikalliset/8009841

Entinen poliisi kertoo: näin poliisimurhaaja Steen Christensen otettiin kiinni Hämeenlinnassa tasan 27 vuotta sitten

Tanskalainen vankikarkuri Steen Christensen murhasi kaksi poliisia Helsingissä ja otettiin laajan etsinnän jälkeen kiinni Hämeenlinnassa. Tarkkaavaiset kansalaiset johdattivat poliisit murhaajan jäljille.

Hämeen Sanomat 26-10-1997.jpg (355.8 KiB) Katsottu 3617 kertaa

Eläkkeellä oleva hämeenlinnalainen poliisi Reijo Pekarila muistaa vielä hyvin lokakuun 1997, jolloin kaikki Suomen poliisit etsivät tanskalaista poliisimurhaaja Steen Christenseniä.

Christensen oli lokakuun 22. päivänä ryöstänyt hotellin kassan ja pakomatkallaan murhannut teloitusmaisesti kaksi poliisia Tehtaankadun ja Kapteeninkadun risteyksessä Helsingissä. Se johti ennennäkemättömään miesjahtiin koko maassa.

– Niin meillä Hämeenlinnassa kuin muuallakin ryhdyttiin kuulostelemaan, mistä päin ukkeli rupeaisi löytymään, järjestyspoliisina yli 40 vuotta työskennellyt Pekarila muistelee nyt.

Ratkaiseva vihje tuli muutamaa päivää myöhemmin hämeenlinnalaisesta apteekista ja päivälleen 27 vuotta sitten, lokakuun 25. päivänä vuonna 1997, Reijo Pekarila oli yksi niistä poliiseista, jotka lähtivät hotelli Vaakunaan poliisimurhaajaa pidättämään.

– Keräsimme kaikki saatavilla olevat poliisit ja lähdimme hotellille. [Poliisin erikoisyksikkö] Karhu-ryhmäkin oli lähtenyt liikkeelle Helsingistä, mutta he eivät ehtineet ajoissa Hämeenlinnaan, koska heillä on niin raskas se organisaatio, Pekarila muistelee.

– Saimme tietää missä huoneessa mies asui ja keräännyimme oven taakse. Ihan kaikkeen piti olla valmiina. Meillähän ei ollut mitään tietoa missä mielentilassa kaksi poliisia jo murhannut mies olisi tai mitä aseita hänellä on.

Poliisit menivät avaimella sisälle hotellihuoneeseen, joka osoittautui tyhjäksi.

Poliisit ryhtyivät nopeasti kartoittamaan hotellin uloskäyntejä ja saivat pian ratkaisevan vinkin hämeenlinnalaisilta ulkoilijoilta.

– Konstaapelit jututtivat ihmisiä hotellin ulkopuolella ja sieltä tuli pikkuvinkki siitä, että etsityn oloinen äijä olisi pujahtanut viereiseen Varikonniemen puistoon vain hetkeä aikaisemmin.

– Varikonniemi sitten miinoitettiin nopeasti niin, ettei sieltä päässyt huomaamatta pois kukaan ja aluetta ryhdyttiin tarkistamaan.

Varikonniemi on laaja ja metsäinen alue, jossa riittää piilopaikkoja. Tällä kerralla poliisien ei kuitenkaan tarvinnut kääntää jokaista kiveä, kantoa ja pusikkoa etsityn löytämiseksi.

– Koirapartio meni alueelle ja sieltähän se mies sitten käveli suoraan heidän syliinsä ja otettiin kiinni, Reijo Pekarila kertoo.

Pekarila arvelee Christensenin itsekin huomanneen, ettei hän pystyisi enää pitkään pakoilemaan. Poliisimurhaajan peli oli pelattu.

Hämeen Sanomat 27-10-1997.jpg (294.98 KiB) Katsottu 3617 kertaa

(Apteekin nimi oli tosiaan Raatihuoneen Apteekki, mutta se sijaitsi osoitteessa Sibeliuksenkatu 3. McCall)

Nyt 27 vuotta myöhemmin Reijo Pekarila korostaa poliisin saamaa apua koko Suomea kuohuttaneen rikoksen selvittämisessä.

– Kansalaisten tarkkaavaisuus on usein kullanarvoista näissä jutuissa.

Ensimmäinen vinkkaus poliisimurhaajan olinpaikasta tuli Hämeenlinnan Raatihuoneen apteekin henkilökunnalta, joka kiinnitti huomiota kahdesti apteekissa asioineeseen ulkomaalaiseen mieheen. Murhaajan käyttämä keksitty nimi oli kerrottu radion uutisissa ja apteekin henkilökunta muisti sen.

Toinen ratkaiseva vihje tuli henkilöiltä, jotka näkivät Christensenin näköisen miehen livahtavan hotellilta Varikonniemeen.
Tehtaankadun poliisimurhat korostivat sitä, että poliisien tulee aina olla valmiita kaikkeen.

– En tiedä muuttuiko poliisien toiminta tämän seurauksena aiempaa varovaisemmaksi. Ainahan meidän on täytynyt olla varuillaan. Koskaan ei voi olla täysin valmiina kaikkeen, mitä tehtävillä tulee vastaan, eläkepäiviään Hämeenlinnassa viettävä Reijo Pekarila sanoo.

Hämeen Sanomat 26-10-1997_.jpg (170.55 KiB) Katsottu 3617 kertaa

"Perhana, se poliisintappaja asuu meillä!" – Poliisimurhaajan täyskaima hämäsi hotellihenkilökunnan

(Alla oleva artikkeli on julkaistu Hämeen Sanomissa ensimmäisen kerran 14.8.2011)

Koko Suomea vuonna 1997 kuohuttaneet poliisimurhat liippaavat Hämeenlinnaa raastavan läheltä. Helsingissä poliisit ampunut Steen Christensen pidätettiin Hotelli Vaakunassa.

Vaakunan hotellinjohtajana tuolloin toiminut Veli-Pekka Pihlainen sanoo, että yölliset poliisimurhat olivat kaikkien tiedossa Christensenin kirjautuessa hotelliin.

Mikään ei viitannut siihen, että hän oli syyllistynyt veritöihin.

– Silloin vielä etsittiin idästä, mahdollisesti Venäjältä tullutta henkilöä. Ruotsia puhunut henkilö ei herättänyt epäilyksiä. Lisäksi hän toimi hyvin luottamusta herättävästi, jälkeenpäin ajateltuna kylmäverisen järjestelmällisesti.

Väärällä nimellä sisään kirjautunut mies ei herättänyt huomiota erikoisen yhteensattuman vuoksi.

– Pari kuukautta aikaisemmin hotellissa asui tismalleen samanniminen tanskalainen. Se harhautti meitä tyylikkäästi, ällistelee Christensenin vastaanottanut Pihlainen.

Perhana, se poliisintappaja asuu meillä!

Mies ehti viettää aikaa Hämeenlinnassa useita päiviä ennen kiinnijäämistään. Miehen löytyminen oli neuvokkaan apteekkihenkilökunnan ansiota, joka kiinnitti huomiota asiakkaan nimeen. Siinä oli tanskalaisille tyypillinen ø-kirjain.

– He tiesivät, että Christensen oli käyttänyt aiemmin useita peitenimiä. Kun varmistui, että kyseessä oli yksi niistä, apteekista ilmoitettiin poliisille.

Kun varmistuttiin siitä, että Christensen majaili Vaakunassa, aloitettiin mittavan operaation suunnittelu. Pihlainen muistaa puhelun, joka tuli Vaakunan hotellipäälliköltä Jouni Kämäriltä.

– Herrasmiesmäiseen tapaansa hän jututti ensin vaimoani ja kyseli kuulumiset. Kun lopulta itse pääsin puhelimeen, Kämärin ensimmäiset sanat olivat ”Perhana, se poliisintappaja asuu meillä!”

Hotellivieraat harhautettiin

Hotellissa ei kerrottu asiasta asukkaille, jottei paniikkia syntyisi. Hotellipäällikkö keksi tyhjentää Christensenin asuinkerroksen kutsumalla vieraat drinkeille.

Sillä välin poliisi ryhmittyi paikoilleen kiinniottoa varten. Muutama poliisi livahti Christensenin huoneen viereiseen huoneeseen salakuuntelemaan. Siinä vaiheessa drinkkejään siemailevatkin seurasivat tilanteen kehittymistä TV:stä suorana lähetyksenä. Samasta syystä myös Christensen osasi olla valppaana.

– Hän laittoi suihkun päälle hämäykseksi ja yritti karata palopoistumistietä pitkin. Vähältä piti, ettei päässyt.

Hämeenlinnan poliisikoirapartio sai miehen kiinni.

– Christensen nosti kädet ilmaan ja sanoi ”Olen mies jota etsitte”.

Vaakunassa Batman ja Robin

Christensen tunnetaan lempinimellä Batman-ryöstäjä. Nimitys johtuu hänen Batman-logolla varustetusta päähineestään, jota mies käytti ryöstöjensä yhteydessä.

– Kiinniottoiltana Vaakunassa sattui esiintymään takavuosien suosittu laulaja nimeltä Robin. Lentäväksi lauseeksi on jäänyt, että meillä oli esiintymässä sekä Batman että Robin, naureskelee Pihlainen.

– Vakavasti puhuen olen iloinen siitä, ettei Hämeenlinnassa tapahtunut mitään dramaattista. Järkyttävä tapaus panee yhä ajattelemaan uhrien omaisia.

Muun muassa siitä syystä Vaakuna ei ole paljastanut missä Christensen yöpyi.

– Emme halunneet siitä mitään pyhiinvaelluspaikkaa.
...

Pietarinkadulla huoneistohotellissa Christensen oli tarkalleen osoitteessa Pietarinkatu 11 A 6. Hämeenlinnassa Hotelli Vaakunassa hän oli huoneessa numero 401.

Lurkki0202 kirjoitti: Ti Syys 03, 2024 5:20 pm
Ei kai tarvitse olla mikään poliisifani surrakseen kahta perheellistä murhauhria? Mikä siinä steenissä niin kiihottaa teitä oman elämänsä gangstereita?

Varmaankin se, että wnb-gangsterista ei ole sen enempää rosvoksi kuin poliisiksikaan. Tai ylipäätään mihinkään muuhun touhuun kun huutelemaan muista ihmisistä solvauksia. Kaipa sillä pönkitetään omaa heikkoa itsetuntoa ja edes hetkeksi saa unohtaa sen että kengännumero on isompi kuin ÄO.

finnbar87 kirjoitti: Su Maalis 16, 2025 1:13 pm

Lurkki0202 kirjoitti: Ti Syys 03, 2024 5:20 pm
Ei kai tarvitse olla mikään poliisifani surrakseen kahta perheellistä murhauhria? Mikä siinä steenissä niin kiihottaa teitä oman elämänsä gangstereita?

Varmaankin se, että wnb-gangsterista ei ole sen enempää rosvoksi kuin poliisiksikaan. Tai ylipäätään mihinkään muuhun touhuun kun huutelemaan muista ihmisistä solvauksia. Kaipa sillä pönkitetään omaa heikkoa itsetuntoa ja edes hetkeksi saa unohtaa sen että kengännumero on isompi kuin ÄO.

Ainakin itseä kaikkien eniten ihmetyttää tällaisten raakojen sekopäätappajien saama suosio naisilta. Jätkähän sai säkkikaupalla ihailijapostia ja rakkauskirjeitä naisilta vankilaan jossa häntä säilytettiin. (Sanottakoon tähän väliin että edellä kerrottu on totta, ei mitään kuvittelua)

Olen joskus lukenut jonkun asiantuntijan kerrontaa tästä. Motiiveja on useampia joka ajaa naisia tämmöiseen käyttäytymiseen. En tiedä onko mitään tutkimustietoa siitä kuinka yleistä tämmöinen ihailu on. En kuitenkaan usko että se olisi mitenkään erityisen harvinaista. Itsekin olen joskus törmännyt tämmöiseen vankeja ihailevaan ja heitä säännöllisesti tapailevaan naiseen. Ehkä hänkin näin löysi elämänsä miehen.
Luulisi kyllä että parempiakin poikaystäviä löytyisi. Ja helpommin muualta kuin vankilasta.

En tiedä onko miehet samalla tavoin kiinnostuneita naisrikollisista. Ei ehkä samassa mitassa? Itseä ei ainakaan kiinnosta mikään tappajien seura, eikä muidenkaan roistojen. On onneksi aina ollut parempaa tekemistä. Eikä suht laajassa tuttavapiirissäkään ole ketään tämmöistä.

Joosua kirjoitti: Ma Maalis 17, 2025 9:46 am

finnbar87 kirjoitti: Su Maalis 16, 2025 1:13 pm

Lurkki0202 kirjoitti: Ti Syys 03, 2024 5:20 pm
Ei kai tarvitse olla mikään poliisifani surrakseen kahta perheellistä murhauhria? Mikä siinä steenissä niin kiihottaa teitä oman elämänsä gangstereita?

Varmaankin se, että wnb-gangsterista ei ole sen enempää rosvoksi kuin poliisiksikaan. Tai ylipäätään mihinkään muuhun touhuun kun huutelemaan muista ihmisistä solvauksia. Kaipa sillä pönkitetään omaa heikkoa itsetuntoa ja edes hetkeksi saa unohtaa sen että kengännumero on isompi kuin ÄO.

Ainakin itseä kaikkien eniten ihmetyttää tällaisten raakojen sekopäätappajien saama suosio naisilta. Jätkähän sai säkkikaupalla ihailijapostia ja rakkauskirjeitä naisilta vankilaan jossa häntä säilytettiin. (Sanottakoon tähän väliin että edellä kerrottu on totta, ei mitään kuvittelua)

Olen joskus lukenut jonkun asiantuntijan kerrontaa tästä. Motiiveja on useampia joka ajaa naisia tämmöiseen käyttäytymiseen. En tiedä onko mitään tutkimustietoa siitä kuinka yleistä tämmöinen ihailu on. En kuitenkaan usko että se olisi mitenkään erityisen harvinaista. Itsekin olen joskus törmännyt tämmöiseen vankeja ihailevaan ja heitä säännöllisesti tapailevaan naiseen. Ehkä hänkin näin löysi elämänsä miehen.
Luulisi kyllä että parempiakin poikaystäviä löytyisi. Ja helpommin muualta kuin vankilasta.

En tiedä onko miehet samalla tavoin kiinnostuneita naisrikollisista. Ei ehkä samassa mitassa? Itseä ei ainakaan kiinnosta mikään tappajien seura, eikä muidenkaan roistojen. On onneksi aina ollut parempaa tekemistä. Eikä suht laajassa tuttavapiirissäkään ole ketään tämmöistä.

Kai ne akatkin on hiukan seköpäitä kun tuollaisiin ukkoihin haksahtavat.

Sattumoisin osui silmään vanha videoklippi vuodelta 1997, jossa keskeisessä roolissa seurataan myös monille tutuksi tulleen hahmon, Kenneth "Kentsu" Eriksson'in toimintaa poliisin käynnistäessä tutkimustoimintaansa tuolloisten poliisimurhien selvittämiseksi, mikä sitten lopulta johtikin varsin nopealla aikataululla suoritettuun tekijän kiinnisaamiseen.

https://youtu.be/bDOMt21NuMQ?si=bXVwsIpzPhdkG8o6

Jotensakin Kentsun olemus tuo mieleen takavuosien suositun tv - sarjan, "Hill street bluesin" erään vakiohahmon.

Noelie kirjoitti: Ma Loka 22, 2007 6:03 pm Käsittääkseni ampui poliisit siksi että se vanhempi heistä ei ollut totellut sitä maahan menoa, oli siis polvillaan niinkuin tekstissä lukikin. kyllä kannattais totella ku aseella uhataan, ja voin vaa kuvitella jos se on hidastellu ja jotain muuta. en tiedä en ole varma mut on omituinen käsitys tai joku et Christensen olis halunnu et ne ois menny sen auton alle ni ois saanu etumatkaa... etc.

Kumpikin konstaapeleista oli jo maassa, kun Christensen ampui. Melkein kosketuslaukaus päähän molemmille.

Toi Christensen oli rottien rotta. Raiskasi pankkiryöstön aikaan naisen. Ampui kaksi tehtäväänsä suorittava poliisia. Voiko ihminen enempää enää rotta olla. Ei voi.

Koskahan mahtavat laskea vapaalle jalalle. Tanskassa ollaan ankarampia kuin Suomessa, mutta silti yllättävän pitkään istunut.