MURHA.INFO

mulla fluoksetiinilääkityksen alussa tuntu et ois ollu jossain pireissä koko ajan, ei just nukuttanu ja virtaa riitti. ekan kahden viikon jälkeen se meni ohi. muistaakseni zoloftissakin on sama vaikuttava aine.

esmes- kirjoitti:mulla fluoksetiinilääkityksen alussa tuntu et ois ollu jossain pireissä koko ajan, ei just nukuttanu ja virtaa riitti. ekan kahden viikon jälkeen se meni ohi. muistaakseni zoloftissakin on sama vaikuttava aine.

Sertraliini joo. Just sellanen fiilis oli, höpöhöpö ja puuhastelu- ja ei väsyttänyt -fiilis eikä saanut oikein nukuttuakaan, mutta lisänä näihin yhteisiin piirteisiin lisäisin sen että mulla ei ruoka maistunut ollenkaan aluksi, ja suuta kuivasi ihan törkeesti ja kamalia kuumia aaltoja ja hikoilutti. Noh, se siitä sittemmin tasaantui kyllä, mutta oli alussa melkoinen vire.

maija turjukka kirjoitti:

esmes- kirjoitti:Toinen esimerkki vanhan psyykenlääkkeen käytöstä uusiin indikaatioihin on Triptyl , suuremmat annostukset masennukseen ja pienemmät milligrammat erilaisiin kiputiloihin esim. fibromyalgiasta kärsiville:

"Amitriptyliini kuuluu ns. trisyklisiin mielialalääkkeisiin. Se kohottaa masentuneen mielialaa, mutta ei vaikuta normaaliin mielialaan. Sillä on myös keskittymis- ja aloitekykyä parantava vaikutus. Lisäksi jo pienet amitriptyliini-annokset lievittävät erilaisia pitkään kestäneitä kiputiloja.

Triptyl-tabletteja käytetään eri syistä johtuvien masennustilojen, unettomuuden ja pitkään kestäneiden kiputilojen hoitoon. Lääkäri voi määrätä Triptyl-tabletteja myös muun sairauden hoitoon."

http://www.laakeinfo.fi/%5CMedicine.asp ... MA_TRIPTYL

Summa summarum: Tietysti ne pakkaussetelit kannattaa lukea, mutta ei liian tarkkaan, koska eri vaivoihin käytetyt annostukset voivat vaihdella suurestikin (esim. tuossa Triptyl-issä 10 milligrammasta jopa 100 milligrammaan per päivä)

Mulle määrättiin tuota Triptylia kipulääkkeiden lisäks, nostamaan kipukynnystä kun reisiluu murtu joku aika sitten.
Tuli niitä kiskottua pari - kolme viikkoa, mutta ne täyty lopettaa kun mulle tuli ihan älyttömiä painajaisia ja lisäks suu oli aamuisin ihan kuiva...
Ne painajaiset oli oikeesti ihan hirveitä ja kun heräs niin tuntu et nuppi sekoo justiinsa ja oli pitkän aikaa pihalla ku lintulauta.
No ne ei vissiin oikein sopinu mulle...

Mulle määrättiin reisiluun katkeamisen jälkeisiin kipuihin ja samalla masennuksen hoitoon Lyrica. Aikasemmin siitä kirjoitinkin jo tuolla.
Kun lopetin tämän lääkkeen niin seuraavat parisen viikkoa kyllä oli yhtä hereillä olevaa painajaista. Meinaan kipu oli niin valtava tuossa jalassa.
Asiasta toiseen. Huomasin että se minulle pitkään kehitelty "koktaili" lääkkeitä yhteisvaikutukseltaan ei enää toimi kun yksi lääke poissa ja melko sekavaa on tämä oleminen. Nyt vielä kun toinen lääke on poissa ja vain yksi tilalla niin olo alkaa pikkuhiljaa huonontua. Sen huomaa kun unentarve kasvaa ja on välillä sellanen turha ja tyhjä olo. Että se siitä sitten pärjäämisestä. Pitää varata aika lääkärille ja alkaa taas vetämään suuria annoksia lääkkeitä joiden seurauksena ei itketä eikä naurata enää.
Näin siinä käy.

Täytynee lopettaa kokonaan noi kemikaalit ja siirtyä takaisin luonnontuotteisiin
Alkaa nuo kivutkin olla jo melkolailla hanskassa...

Eddiez kirjoitti:Täytynee lopettaa kokonaan noi kemikaalit ja siirtyä takaisin luonnontuotteisiin
Alkaa nuo kivutkin olla jo melkolailla hanskassa...

Tää kommentti ei tainnut tulla ihan selvin päin?

Rimma on mun mielestä puhunut asiaa...että joku edes JAKSAA, on hyvä! Se eppäily, etten tiedä, mistä masennuksessa on kyse, on kyllä tuulosista temmattu. Tiedän erittäin hyvin, jo -80 luvun alusta, siis viime vuosisadalta, miettikää sitä!:)

Mariella kirjoitti:

Eddiez kirjoitti:Täytynee lopettaa kokonaan noi kemikaalit ja siirtyä takaisin luonnontuotteisiin
Alkaa nuo kivutkin olla jo melkolailla hanskassa...

Tää kommentti ei tainnut tulla ihan selvin päin?

Kai se on tunnustettava ja kaljahan lasketaan luonnontuotteisiin, kai...
Edit: Nyt päätä särkee miksi join ensinkään...

Uniongelmaisille muuten aikoinaan oli yhdistys Unettomat ry. En tiedä toimiiko enää, mutta heiltä ainakin löytyi paljon tietoa asiasta.

löysin taas hyvän dokumentin: the drungging of our children. kertoo siitä kuinka paljon usassa määrätään lapsille mielialalääkkeitä ja mihin se joissakin tapauksissa johtaa. mm. ritalinia 5 vuotta syönyt 12-vuotias kuolee sydänvaivoihin, masennuslääkkeet aiheuttavat itsemurhariskiä (prozac 12 kertaisesti enemmän ku muut käytetyt lääkkeet! ), on kaikenlaista väkivaltaisuutta ja hallusinaatioita sivuvaikutuksina.. on siis amerikkalainen dokkari, että varmaan etsitty kaikkein äärimmäisimmät jutut tohon mutta kannattaa vilkasta jos kiinnostaa. suomessakin kuitenkin lääkärit määrää psyykelääkkeitä lapsillekin ja vanhemmat paremman tiedon puutteessa suostuu. mun mielestä ei mitään tollasia pään buustaajia lapsille, antais ensin aivojen ja oman persoonan kehittyä ennenku aletaan lääkitsemään.

VoDKa: kohdassa tunti ja 2 minsaa alkaa juttu eric harrisista. oli muutama kotivideopätkä joita en itse oo aiemmin nähny. myös eric söi mielialalääkkeitä ja oli syönyt sinäaamunakin kun lähti ammuskelemaan (mainittiin ruumiinavausraportissa).

http://quicksilverscreen.com/watch?video=43012

Suomessa on suosituksena, ettei lapsille ja nuorille pitäisi määrätä ssri-lääkkeitä (mielialalääke), juuri noiden tunnettujen sivuvaikutusten vuoksi. Ritalinia ja Concertaa käytetään ainakin vaikeasti hallittavan adhd-oireiston hoidossa.

Noissa pelottelu"dokkareissa" on se huono puoli, että joku jättää tarpeelliset lääkkeensä syömättä, vaikkapa sitten kauhistelevan sivullisen tai omaisen yllytyksestä. Itse uskon, että lääkkeitä määrätään ihan aiheesta eikä huvikseen, mutta kaikille lääke ei auta tai aiheuttaa sitten ei-toivottuja sivuvaikutuksia. Hirmutekojen taustalla voi siis olla tauti, ei tabletti.

siksi kiinnostaa tämä että itse olen joutunut 12-vuotiaasta saakka syömään ssri-lääkkeitä. ei niitä varmaan turhaan ole mulle määrätty, mut jotenkin olen katkera siitä että mun pään kehittymiseen on kemikaaleilla puututtu. minkälainen ihminen persoonaltani olisin voinut olla ilman jarruttavia ja tasoittavia? mielialanvaihtelut kuitenkin kuuluu murrosikään ja ne on tärkeä osa psyyken kehitystä. oon tästä vanhempien kanssa keskustellu, ne teki niinku lääkäri sanoi koska ei niillä itsellä ollut parempaa tietoa. halusivat vaan auttaa. tarkkaan ja moneen kertaan pitäisi kuitenkin harkita ennenku lapselle mielialalääkkeitä määrätään ja ottaa asiasta monelta kantilta selvää.

Seroxat nimisestä lääkeestä (en tiedä mikä on vaikuttava aine) oli joitakin vuosia sitten kohua, oli kuulemma aiheuttanut itsemurhia ja murhia... En tiedä sitten. Toisaalta vähän ärsytti kun olin juuri itse alkanut syömään (eri lääkettä kylläkin) ja yksi kaveri lähetteli koko ajan linkkejä kohujuttuihin seroxatista ja hysteerisiä viestejä etten SAA syödä sellaisia...

Joku aika sitten näin otsikon, että uuden tutkimuksen mukaan pitkällä aikavälillä niistä ei ole hyötyä. Mutta toisaalta päinvastaisia tuloksia on varman vähintään yhtä paljon. Itse hyödyin mielestäni ihan selvästi fluoksetiinista ja cipralexista (joka määrättiin ahdistusoireisiin). Mutta kaippa näissä kuten muissakin lääkkeissä on tietty osa ihmisistä joilla niistä ei ole minkäänlaista apua.

Itse käytin n. 5 vuotta mielialalääkettä... Alotin Seroxan nimisellä lääkkeellä ja jatkoin jossain vaiheessa korvaavalla, edullisemmalla lääkkeellä mutta en nyt muista sen nimeä...

Lääke oli masennukseen ja pakko-oireisiin... Masennukseen auttoi mutta ei omasta mielestäni noihin pakko-oireisiin... ellei ne nyt sitten hieman helpottaneet samalla kun masennus helpottui...

Ei ollut mitään sivuoireita mutta vieroitusoireita oli... Vieroitin itseni lääkärin ohjeiden mukaan niin että puolikas pilleri ekaksi joka toinen päivä ja kun oireet helpottivat otin puolikkaan joka kolmas päivä... Sitten lopetin kokonaan...

Vieroitusoireina oli huimaus, lievä huono olo ja lievä valon arkuus silmissä...

Valtava off-topic-ryöppy, sallittaneenko:

Olen ollut omasta mielestäni näin jälkeenpäin ajatellen masentunut jo ehkä viimeiset 8 vuotta, mutta elämäntilanteeni oli sellainen että "pakko jaksaa, pakko jaksaa" ja sittenpä pari vuotta sitten yhtäkkiä romahdinkin totaalisesti.

Olin juuri aloittanut korkeakouluopinnot mutta tuntui että tarvitsen vain unta ja unta. Itkeskelin, en syönyt juuri mitään, olin apaattinen. Kuukauden kattelin sellaista kunnes elämääni vasta ilmestynyt poikaystäväni pakotti minut lääkäriin. En halunnut mennä lääkäriin, joten otin yhteyttä opiskelijaterveydenhuollon psykologiin. Sinne sainkin ajan, mutta myös kehoituksen mennä käymään lääkärilläkin. Lääkärissä lykättiin käteen Citalopram-resepti seuraavaksi vuodeksi. Pari kuukautta ehdin niitä syödä ja kävin pari kertaa psykologilla, kunnes tein ehkäpä elämäni virheen.

Menin ns. hyvänä päivänä psykologille, kun oli ajanvaraus ja lääkkeet siinä vaiheessa vaikuttivat sen verran jo etten ollut aivan aallonpohjalla, joten psykologi oli sitä mieltä että terapiakertoja ei tarvitakaan enää!

Jos ihminen on juuri alkanut paranemaan vuosia jatkuneesta masennuksesta (ja vieläpä vasta lääkehoidolla, ei siis sisältä kumpuavasta paremmasta olosta johtuen), onko järkevää lopettaa keskusteluapu? EI!

Mielestäni resursointia pitäisi suunnata ehdottomasti terapiapuolelle eikä määrätä vain nappeja. Nappien pitäisi vain TUKEA terapiaa, siis esimerkiksi kun masennuksesta on kyse. On olemassa myös elimellisistä tai muista syistä johtuvaa masennusta sun muita mielenterveysongelmia, mutta YLEENSÄ masennuksen taustalla on jokin traaginen tapahtuma tai useampia tai sitten jonkinlaisia ongelmia eri elämänalueilla jotka sitten kasautuvat. Ei siinä tilanteessa mielestäni pelkillä napeilla pelata, eivät ne anna mitään suuntaa elämälle jos niillä vain sysätään paha olo syrjään. Pitäisi saada keskusteluapua voittaakseen ne asiat, joista ongelmat johtuvat.

Ja lisäksi myös mielenterveysongelmaisten aktiivinen kontrollointi olisi hyvä, ei syvästi masentunut, skitso, paranoidinen tai psykoottinen potilas hakeudu itse hoitoon tai kertomaan lääkärille että ei vaihteeksi mene ihan hirveän hyvin tai jätin lääkkeet ottamatta. Saattaa tapahtua paljon surullisempia asioita lääkärissäkäynnin sijaan.