MURHA.INFO

Molarin nimi ja syntymäaika natsaa Lecterin postaamaan lappuun.

geisterfahrer kirjoitti: Pe Tammi 05, 2024 7:03 pm Mun on pitänyt tehdä Caritasta juttu, mutta olen aina siirtänyt sitä eteenpäin ja eteenpäin. Itse teostahan on kaikki oleellinen jo kirjoitettu, ja sillä "mässäily" on täysin tarpeetonta. Kirjoitin kuitenkin FB:ssä pienen jutun viime kesänä, kun kävin Ahveniston hautausmaalla ja nappasin kuvan Caritan hautakivestä.

372986731_10160676825197752_1205947428244893438_n.jpg

FB-viestini kirvoittikin paikallisilta, myös Caritan tunteneilta, joitakin kommentteja. Samoin moni muisteli tapahtumapaikkaa eli Aulangontie 53 (talot A, B ja C joita myös ihmisvarastoiksi kutsuttiin). Eräs tuttu taksikuski kertoi, että hän oli se, joka ajoi kyseisen kolmikon silloin surmailtana keskustasta Caritan kämpille em. osoitteeseen.

Sellainen off-topic, että tuolla Aulangontien hirsitaloissa tapahtui vuotta aikaisemmin eräässä juoppoporukassa tappo, kun kolmikon yksi jäsen rusikoitiin hengiltä viinapullon takia. Hyvin nopeasti talot saivat maineen laitapuolen kulkijoiden tukikohtana.

374637441_10160678314357752_4647068997047010640_n.jpg
371930658_10160678300527752_6762130339918519166_n.jpg

Viimeisinkin näistä hirsirakenteisista "ihmisvarastoista" paloi (ja annettiin palaa) syksyllä 2010.
https://yle.fi/a/3-5633787

Saamistani kommenteista päätellen Carita ei ollut puhdas pulmunen. Hän saattoi valita jonkun ikäisensä tytön silmätikuksi ja "riepotella" tätä mielensä mukaan. Milloin revittiin paita päältä, milloin raavittiin kasvoja jne. Caritan kiusaamisen kohteeksi joutunut ei ainakaan osannut mitään selvää syytä sanoa, miksi hänelle vieras ihminen kävi tämän kimppuun aina kun kartsalla näki. Joku heiveröisempi poikakin saattoi saada tukkapöllyä Caritan käsittelyssä. Osasi siis varmasti olla ilkeä ja inhottava joillekin, toisille läheinen ja ns. hyvä tyyppi. Carita saattoi viettää pidemmänkin ajan kavereiden nurkissa. Tarinat myös kertovat, että Carita istui tovi ennen menehtymistään porukkansa kanssa Hällässä, salin puolella ensimmäisessä pöydässä.

Täälläkin on hieman sanailtu Caritan kotioloista. Ketään syyttämättä tai syyllistämättä totean vain, että Caritan kavereiden mukaan hän joko lähti tai lähetettiin pois kotoa. Moni arveli, ettei hän tullut kovinkaan hyvin toimeen vanhempiensa/vanhempansa kanssa. Joku muisteli, ettei häntä kotona ns. odoteltu. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Caritaa olisi rakastettu tai hänestä välitetty. Carita varmaan osakseen omalla toiminnallaan edesauttoi tuota kotiolojen haastavaa tilannetta.

Eräs Kari-niminen henkilö sitten omaisten kanssa löysivät Caritan Aulangontien kämpiltä, noin 1,5 viikkoa kuoleman jälkeen. Ei siis ollut tavatonta, että Carita oli pitkiäkin aikoja vailla yhteydenpitoa kotiin tai joihinkin kavereihin. Kannattaa muistaa, ettei 1987 ollut kännyköitä, ei internetiä eikä välttämättä lankapuhelintakaan. Varsinkaan köyhällä nuorella opiskelijalla.

Kuten täälläkin on monesti todettu, Carita, hänen perhe ja tämän läheiset eivät todellakaan ansainneet tällaista kohtaloa. Itse ajattelen niin, että ihmiset ovat läsnä niin kauan kuin heidät muistetaan. Caritan muistan aina, kun käväisen Ahveniston hautausmaalla Hämeenlinnassa tai kirjoitan rikoshistoriasta.

Tämä oli erittäin mielenkiintoinen kirjoitus, toivoisin kirjoittajalta lisää näkemyksiä ja muisteluita. Löytyykö tietoa, missä näistä Aulangontien puukerrostaloista rikos tarkalleen tapahtui? On sitä paitsi harmillista, että taloista löytyy niin vähän (ei käytännössä yhtään) tietoa netin syövereistä, vaikka ne ovatkin tunnettu ja merkittävä osa Hämeenlinnan kaupunkihistoriaa - nykynäkökulmasta katsoen samalla tapaa kuin Toivontien kerrostalot Myllymäessä tai Katuman lähiö (joka on muuten siistiytynyt merkittävästi viime vuosina paljolti esim. ukrainalaisten maahanmuuttajien ansiosta).

Lueskelin netistä Sairion puutalorakentamisen historiikkia ja harmittelin, että siinäkään ei otettu kantaa Sairionrannan kerrostalojen taustoihin muuten kuin hyvin ohimennen. Sairio ja Sairionranta ovat eri kaavoitusalueita. Nykyisinhän Sairionrannassa, suurin piirtein samoilla main kuin hirsikerrostalot aikanaan, sijaitsevat uudet punatiiliset arvokiinteistökerrostalot. Itse muistan Caritaa joka kerta, kun ajan Sairionrannan ohi. En tuntenut häntä, mutta tapaus on jäänyt vahvasti mieleen.

Olisi arvokasta, jos joku voisi vielä kirjoittaa lisää Caritasta. Toivoisin, että muistettaisiin ihminen ja hänen erityispiirteitään, ajatuksiaan, ennemmin kuin rikoksen yksityiskohtia. Mitä mieltä Carita oli itse asuinpaikastaan pahamaineisessa "lutikkalinnassa"? Miten Caritalla opiskelu sujui, mitä hänestä olisi tullut? Millaisia kommentteja FB-postaukseen tuli, muitakin kuin tuo "ei ollut puhdas pulmunen"?

purrmiau kirjoitti: Pe Helmi 16, 2024 9:24 am Tämä oli erittäin mielenkiintoinen kirjoitus, toivoisin kirjoittajalta lisää näkemyksiä ja muisteluita. Löytyykö tietoa, missä näistä Aulangontien puukerrostaloista rikos tarkalleen tapahtui? On sitä paitsi harmillista, että taloista löytyy niin vähän (ei käytännössä yhtään) tietoa netin syövereistä, vaikka ne ovatkin tunnettu ja merkittävä osa Hämeenlinnan kaupunkihistoriaa - nykynäkökulmasta katsoen samalla tapaa kuin Toivontien kerrostalot Myllymäessä tai Katuman lähiö (joka on muuten siistiytynyt merkittävästi viime vuosina paljolti esim. ukrainalaisten maahanmuuttajien ansiosta).

Lueskelin netistä Sairion puutalorakentamisen historiikkia ja harmittelin, että siinäkään ei otettu kantaa Sairionrannan kerrostalojen taustoihin muuten kuin hyvin ohimennen. Sairio ja Sairionranta ovat eri kaavoitusalueita. Nykyisinhän Sairionrannassa, suurin piirtein samoilla main kuin hirsikerrostalot aikanaan, sijaitsevat uudet punatiiliset arvokiinteistökerrostalot. Itse muistan Caritaa joka kerta, kun ajan Sairionrannan ohi. En tuntenut häntä, mutta tapaus on jäänyt vahvasti mieleen.

Olisi arvokasta, jos joku voisi vielä kirjoittaa lisää Caritasta. Toivoisin, että muistettaisiin ihminen ja hänen erityispiirteitään, ajatuksiaan, ennemmin kuin rikoksen yksityiskohtia. Mitä mieltä Carita oli itse asuinpaikastaan pahamaineisessa "lutikkalinnassa"? Miten Caritalla opiskelu sujui, mitä hänestä olisi tullut? Millaisia kommentteja FB-postaukseen tuli, muitakin kuin tuo "ei ollut puhdas pulmunen"?

Kiitos. Jossain vaiheessa voin koittaa kirjoitella enemmänkin tuosta.
Rikospaikan osoite oli Aulangontie 53 F 1. En muista oliko taloissa 3 rappua kussakin, mutta jos oli niin silloin kyseessä olisi ollut keskimmäinen rakennus ja sen Aulangon puoleinen rappukäytävä.

Aulangontie 53-55 rakennettiin 1940-luvulla asuntopulaa helpottamaan. Teollisuuskaupunki vaneri-, verka-, nahka- ja autotehtaineen houkutteli väkeä maalta tehdastöiden perässä ja pieni maalaiskaupunki kasvoi nopeasti. Sama trendi jatkui 50- ja 60-luvuillakin. 60-luvun harmaat betonikuutiot tosin kalpenivat hirsirakenteisen Aulangontie 53:n rinnalla, ainakin ulkoisesti. Joskus 2009 tuosta viimeisestä hirsitalosta oli tehty purkupäätös ja lähes täsmälleen vuotta myöhemmin se syttyi palamaan. Talon hirret oli ajateltu säästää muuhun käyttöön. Talon tulipalosta löytyy runsaasti kuvia esim. täältä: https://anule.kuvat.fi/kuvat/Harrastust ... gontie+53/

Nyt kyseisellä paikalla on tosiaan Sairionrannan uudet kerrostalot, joissa mm. entinen HML:n kaupunginjohtaja Timo Kenakkala asui. Alue on siis kokenut melkoisen muutoksen. Ensin työläisperheiden hirsikerrostaloista vähitellen juoppojen ja syrjäytyneiden halpamajoitukseksi, sitten tuhoutumisen myötä uudisrakentamisen kohteeksi.

Varoitus herkille Sisältää heti seuraavana vainajasta kuvan. Kalmo oli löytöhetkellä jo mätänemistilassa: Em. jäljen saivat aikaan nämä pojat: Kuvien lähde: Alibi 6/88 ; Harry Sarpamo ja poliisin arkistot.

Mika alias Leo
Herra teki myös oikeita töitä. Tosin uransarka autonkuljettajana ei kauaa kestänyt. Lyhyt oli myös pyrähdys - irvokkaalta tuntuen tapausta ajatellen - hautausmaan siivoojana. Näitä duuneja ennen amis automaalarilinjalla jäi kesken. Amiksessa ollessaan hän oli kuitenkin ehtinyt tutustua Kariin, jota kautta Karista tuli hänen ainoa ystävä.

13 -14v. iässä alkkoholi oli alkanut maittaa melkoisesti. Tätä ennen siunaantui koulupoissaoloa ja jo lapsuudenaikainen eristyneisyys lisääntyi, harrastukset ja kaverisuhteet loppuivat. Tätä aiemmin taas 6.lk ollessa alkoi kaupasta tavaroiden maksaminen "unohtua" silloin tällöin.

Keskaria Mika kulautti vatsan pohjaan pullotolkulla, monta kertaa viikossa. Määrä ei jäänyt alle viiteentoista pulloon per kerta, kun kittaamisen kerran aloitti.



Kari alias Kapa
Karilla kului kirkasta, ruskeat pullot hän jätti rauhaan. Joskus viikonlopun aikana hän saattoi kaataa kitaansa huimat viisi (luit oikein) kossunpuolikasta.
Aivan erityinen kiinnostuksenkohde oli saatananpalvonta. Hän eli uskossa, että saatanalla oli voimia, joita rituaalein/muilla keinoin saattoi saada käyttöönsä.

Vuodesta 1980 alkaen käytöksensä oli ollut epäsosiaalista: oli liimannuuskimista, kaupasta lähti mukaan tavaraa "ilmaisella" ja silloin tällöin saattoi karata kotoa.
Muut apukeinot eivät auttaneet ja hän saikin ticketin Lahteen oppilaskotiin. Tällä reissulla hän aloitti taido - harrastuksen (itämainen taistelulaji) ja sininen vyö tuli alle kolmessa vuodessa.

Ajoittain askel kuljetti Karin saapasparren jengien mukana Lahden torille tappelemaan.
Mutta koulunkäynti ei Kapalle maittanut viinan tavoin. Älykkyydestä tämä ei kuitenkaan ollut koulun mukaan kiinni. Koulussa hän kuitenkin kävi, ainakin sen verran että tuli päätyneeksi kerran koulun johtajan toimistoon. Tosin hän oli kutsunut sinne itse itsensä ja reissulla lähti johtajan omaisuutta vahingossa mukaan. Niinpä hän sai paluuticketin kotikonnuille vanhempiensa huomaan.

Noihin aikoihin hän rupesi Ingfrno yhtyeen rumpaliksi. Saatananpalvonta kiinnosti vietävästi, ja bändin biisien sanoma liittyi - kuinkas muutenkaan, saatananpalvontaan. Laululyriikat raapusti eräs toinen bändiin kuulunut jäsen.

Surmaa hän katui, mutta pelkästään siksi, että sillä oli tullut leipaistua itselleen kakkua vuosiksi!



Älyttömän surman hetkistä
Pojat olivat olleet vailla pillua Caritalta, mutta jääneet ilman. Myöhemmin kertoivat ettei tämä ollut veriteon syy. Syytä sille kun ei tuntunut olevan lainkaan, eikä Carita ollut Karin mielestä esimerkiksi provosoinut edeltävästi millään tavalla. Helmelä totesi pahoinpitelyn alkaneen ilman syytä. Kari kertoi, että ehdotus surmaamisesta tuli ensin Mikalta, mutta sen aloitus ja itse surmatyö tehtiin yksissä tuumin.


Pääkopat syynättiin
Pojat pääsivät tällaisen tempun jälkeen tietysti mielentilatutkimukseen. Esimerkiksi Karista todettiin tutkimuksen perusteella ettei tällä ollut mielisairautta. Empatiakyvyttömyyttä sen sijaan oli. Ongelmien ratkaisun avaimena toimi aina väkivalta. Pettymyksensietokyky oli aivan olematonta ja surman syyksi lääket. lis. H. Lauerma totesi sinne päin, että siihen olivat johtaneet torjutuksi tulo useisiin baareihin illan mittaan vankan humalatilan vuoksi, töistä eroaminen ei -toivotun palautteen jälkeen ja torjutuksi tulo Caritan taholta; sosiaalinen ja seksuaalinen pettymys.

Ja eipä yllätys, tutkimuksen perusteella kaksikon katsottiin olleen tekohetkellä täyttä ymmärrystä vailla. Ilman tutkimustakin teon varjolla selviö, että jotain nupeissa on täytynyt jumittaa ja pahasti.


Teksti omin sanoin, lähde Alibi 6/88.
Tuossa Alibin jutussa oli pitkästi tekstiä mm. poikien taustoista, joista osapoimintoja.

Edellä referoidun Alibin kannesta löytyy kuva Carita Sopenperästä:
Tässä hänen viimeinen leposijansa: