pahis kirjoitti:Aika jännästi ymmärrät ja oikeutat nuo paskahousujen kouluammuskelut? Liekö itselläsi saman tyylisiä mietteitä vai minkä takia hurmioo asiasta koet?
Osoita ihmeessä viestistäni kohta, jossa ilmaisen, että on okei ottaa hengiltä ihmisiä. Ei, en hyväksy tekoa, mutta pyrin ymmärtämään sen. Tämänkaltaisia tekoja pitää edes pyrkiä ymmärtämään. Ethän sinä paranna syöpääkään, jos et ymmärrä, miten ko. tauti toimii, ethän? Et voi läiskiä miten sattuu jotain laastareita iholle ja toivoa, että se paranee.
On ensisijaisen tärkeää edes yrittää ymmärtää taustoja ilmiöstä, joka on ilmeisesti laajentumassa ja pahenemassa. Selvennetäänpä esimerkillä - henkilö x ampuu puolisonsa, koska tämä petti häntä. YMMÄRRÄN miksi hän tarttui aseeseen, mutta en HYVÄKSY sitä.
Mistä keksit nuo hurmiojutut?
pahis kirjoitti:Mun mielestä nää molemmat koulusurmaajat on vaan päässy elämässään liian helpolla...silloin ihmisestä tulee sellainen ettei kestä ihan normaaleja vastoinkäymisiä. Jos olis ollu elämäs ihan oikeesti vaikeaa niin silloin oppis nöyryyttä, pystyis hyväksyä tilanteet, ne hetket kun joku ottaa lelut pois leikistä, kun kaikki ei menekkään niinkuin itse haluaa.
Kyllä kotikasvatus on kussut molempien herrojen kohdalla...jos vanhemmat ei aseta kakaroilleen rajoja ja tuota pettymyksiä, niin sillon ihminen ei akuistuessaan kestä aikuisten maailmaa, jossa niitä pettymyksiä kuitenkin tulee, ja paljon.
Kaikki kiusaaminen on vaan ihan normaalia elämää, sitä vaan ikävä kyllä tapahtuu. Samoin kuin sitä että itse haluaisi olla jonkun rakas ja toinen ei sitä haluakkaan...sehän on vaan laiffii.
Etkä sinä voi tietää, missä toisen sietokyvyn raja menee. Sinä voit sietää kiusaamisen ja parisuhteen päättymisen, kaikki eivät. Sitä paitsi viestistäsi käy ilmi, että et tiedä Auvisen taustoista kovin paljon. Kyseessähän ei ollut mikään "peruskiusaaminen", ts. revitään keinu alta esikoulussa ja piilotetaan kengät kolmannella luokalla, vaan päivittäistä jatkuvaa kiusaamista. Kenen psyyke kestää sitä muuttumatta? Osalla ihmisistä tässä vaiheessa syntyy hillitsemätön itseinho, osa kääntää vihansa ympäröivään maailmaan.
Nyt kun pääsin tästä kiusaamisesta vauhtiin, muistin aiemmasta viestistäni puuttumaan jääneen pointin. Näissä kahdessa topicissa tuli aiemmin ilmi, että hyvin monen käsitys oli se, että Auvisen mielipiteet johtivat koulukiusaamiseen. Mitä todennäköisimmin asia on juuri päinvastoin. Auvisen vanhemmat toivat haastattelussa ilmi, että poikaa oli ihan pikkulapsesta saakka kiusattu. Kuinka moni vakavissaan väittää, että seitsemänvuotias poika vaahtoaisi luonnonvalinnasta ja vahvimpien selviämisestä?
Kiusatun syyttäminen kiusaamisesta on minusta absurdia. Lapset löytävät mitä erikoisimpia syitä kiusata - esimerkkeinä mainittakoon omasta menneisyydestäni oma sukupuoleni, äitini lyhyet hiukset, se, että isälläni oli Lada ja se, että veljelläni on diabetes. Jos joku on introvertimpi kuin muut, hiljaisempi kuin muut eikä niin kärkäs puolustamaan itseään, hän on oiva kohde kiusaamiselle. Täytyisikö tätä lasta käskeä sitten muuttamaan persoonaansa?
Päivän muihin aiheisiin.
Pertti Luukkonen kirjoitti:- - Kouluun tullessaan Auvinen ampui niitä lukiolaisia, joita hän kohtasi. - -
Auvinen ei ampunut jokaista kohtaamaansa henkilöä. Hän jätti osan tapaamistaan henkiin. Miksi? Sitä en tiedä. Kenties he olivat hänen mukaansa "sopivia lisääntymään"?
VoDKa kirjoitti:Kyllä siellä kuoli semmoisiakin, joiden oli ehkä parempikin kuolla. Jonkin sortin synkkä viimeinen palvelus? Jaa-a.
"Te annoitte kiusaamisen tapahtua, te siis ansaitsette tämän"? En tiedä, mutta tällaisen mielikuvan olen muista vastaavista tapauksista saanut. Ampuja ei siis lähde jahtaamaan kiusaajia pelkästään vaan myös niitä, jotka antoivat sen tapahtua. Niitä, jotka katsoivat vierestä kun hänet laitettiin kärsimään.
Edit: Lisätäänpä nyt vielä se, että tämä pätisi kunnolla, jos Auvisen motiivina olisi ollut kiusaamisen kostaminen.