Viking Sallyn murha-aseen kohtalo saattoi vihdoin selvitä – Uutuuskirja paljastaa myös useita mahdollisia tappajia, joista poliisi on tähän saakka vaiennut
Kaikkea ei ole vielä kerrottu Viking Sallyn murhatapauksesta, sanoo vanhaan mysteeriin sukeltanut toimittaja
Tuomas Rimpiläinen. Hänen kirjoittamansa kirja tarjoaa uutta tietoa yli 35 vuotta sitten tapahtuneen surman lukuisista epäillyistä – ja jopa meren pohjaan kadonneeksi luullusta murha-aseesta.
Silmitön hyökkäys nukkuvaa pariskuntaa kohtaan julkisella paikalla, keskellä yössä kuohuvaa Itämerta. Satojen järkyttyneiden matkustajien herääminen laivassa, jonka kyydissä tappajan uskotaan mahdollisesti edelleen olevan. Epäiltyjen joukossa oudosti käyttäytynyt englantilainen maankiertäjä, pariskunnan läheinen ystävä, ranskalaismies, tanskalainen partiolainen, algerialainen muusikko, laivan kokki…
Matkustaja-alus Viking Sallylla heinäkuussa 1987 tapahtunut surmatapaus muistuttaa alusta alkaen perinteisen rikosromaanin juonta. Saksalaiset interrail-matkaajat
Klaus Schelkle, 20, ja
Bettina Taxis, 22, nukkuivat makuupusseissaan ulkona laivan helikopterikannella, kun joku kävi heidän kimppuunsa. Hyökkäyksessä molemmat saivat vakavia päävammoja, joihin Schelkle menehtyi seuraavana päivänä.
Surmaajaa ei löydetty – epäiltyjä oli kymmeniä
Surmatutkinnasta tuli yksi Suomen historian laajimmista. Poliisi puhutti yli tuhatta ihmistä, mutta tekijää ei koskaan löydetty. Tapaus avattiin uudelleen vuonna 2014. Silloin päädyttiin nostamaan syytteet laivalla matkustanutta tanskalaista partiolaista
Thomas Nielseniä vastaan. Tekohetkellä 18-vuotias Nielsen kertoi alun perin löytäneensä uhrit ja yrittäneensä auttaa heitä. Paljon julkisuutta saaneessa oikeudenkäynnissä mies kuitenkin todettiin syyttömäksi.
Kaikkea ei silti ole vielä kerrottu Viking Sallyn mysteeristä. Näin sanoo toimittaja ja rikoskirjailija Tuomas Rimpiläinen, jonka vasta julkaistu kirja
Viking Sallyn veriteko (Tammi) käy tarkasti läpi paitsi itse rikoksen myös avainhenkilöiden vaiheet ennen hyökkäystä ja sen jälkeen. Myös epäonnistumisesta parjattujen poliisin tutkijoiden näkökulma tapahtumiin nostetaan uudella tavalla esiin.
Lisäksi kirja tuo päivänvaloon useita epäiltyjä, joista poliisi oli kiinnostunut tutkinnan aikana, mutta joita ei ole aiemmin käsitelty julkisuudessa.
– Poliisin esitutkintapöytäkirjan ulkopuolisista asiakirjoista nousi esiin uusia tutkintalinjoja ja paljon sellaisia hahmoja, jotka voisivat olla rikoksen tekijöitä. Itselleni ainakin aukeni, että tämä partiopoika ei ole ainoa mahdollinen tekijä, Rimpiläinen sanoo.
Poliisi oli kiinnostunut esimerkiksi laivassa surmayönä liikkuneesta kangasalalaisesta ”Jannesta”. Hänen tiedettiin syyllistyneen impulsiivisiin väkivaltarikoksiin, ja hänen vaatteistaan löydettiin verijäämiä. Tuoreeltaan poliisi pyysi havaintoja myös ”myssymiehestä”, jonka käytöstä laivan tarjoilija oli kuvaillut pelottavaksi. Epäiltynä olivat myös laivan kokki, jonka uskottiin katsoneen samana iltana Hohto-kauhuelokuvaa, sekä laivan kasinon ruletinpyörittäjä. Epäiltyjä oli kaikkiaan kymmeniä.
Uutta tietoa mahdollisesta surmavälineestä
Kirja sisältää täysin uutta tietoa myös tekovälineenä pidetystä kuonavasarasta, jonka tekijän on yleisesti uskottu heittäneen mereen surmatyön jälkeen. Kirjassa jutun parissa aikoinaan työskennelleet poliisit väittävät, että vuonna 1988 laivan henkilökunta löysin epäiltyä tekovälinettä muistuttavan työkalun piilotettuna laivan savupiipun rakenteisiin. Poliisit eivät kuitenkaan vielä tässä vaiheessa osanneet yhdistää työkalua surmaan, ja sen arvellaan päätyneen hävitettäväksi.
Rimpiläinen todistaa kirjassaan, että näinkin merkittävästä yksityiskohdasta on edelleen löydettävissä seikkoja, jotka haastavat kolme vuosikymmentä vallalla olleita näkemyksiä – ja ihmisiä kertomaan näistä asioista. Uudet tiedot perustuvat kymmeniin haastatteluihin sekä poliisilta tietopyynnöillä saatuihin, aiemmin julkaisemattomiin tutkintamateriaaleihin.
Vuonna 1980 syntynyt Rimpiläinen on lähtöisin Turun saaristossa sijaitsevalta Kuusiston saarelta. Lapsuudessa Ruotsiin suuntaavat laivat olivat hänelle tuttu näky – myös myöhemmin kirotuksi kutsuttu Viking Sally.
– Todennäköisesti olen ollut laivan kyydissäkin, vaikka en ole pystynyt sitä varmistamaan.
Lapsuudestaan Rimpiläinen muistaa myös toisen Viking Sallylla tapahtuneen henkirikoksen, jossa 44-vuotias tamperelaisliikemies surmattiin laivan hyttiin. Tämä tapahtui vuotta ennen hyökkäystä helikopterikannella. Tuolloin poliisia kiiteltiin hyvästä työstä, kun haastavan mutta onnistuneen tutkinnan jälkeen teosta tuomittiin tunnettu rikollinen
Reijo Hammar.
Vuonna 2019 saksalaisnuorten tapaus oli kuitenkin edelleen pimeänä. Toimittajana työskennellyt Rimpiläinen kiinnostui rikoksesta ja alkoi kerätä aineistoa kirjaansa varten. Samaan aikaan hän siirtyi töihin Ylelle, ja pääsi tekemään aiheeseen liittyviä juttuja.
Poikkeus Suomen rikoshistoriassa
Suomen rikoshistoriassa tapaus on monella tapaa poikkeuksellinen, mikä tekee siitä myös kiehtovan. Surman tekopaikka oli julkinen, avoin tila, ja samaan aikaan rikos tapahtui suljetussa tilassa laivalla. Poikkeuksellista on myös oletus, ettei tekijä tuntenut uhrejaan etukäteen – ja esimerkiksi se, että hyökkäyksen kohteeksi joutuneita uhreja oli kaksi.
– Myöhemmin tapauksesta teki poikkeuksellisen myös se, että syyte nostettiin niin pitkän ajan kuluttua rikoksesta. Ja että pääepäillyksi tuli tapauksen päätodistaja.
Raa’an rikoksen tekijän epäiltiin olleen tuon ajan termein jollakin tavalla häiriintynyt. Nykyisin häikäilemättömän teon voitaisiin tulkita viittaavan persoonallisuushäiriöiseen tekijään. Ryöstömurha taas on rikoksena erittäin harvinainen, ja olisi ollut sitä jo 1980-luvulla.
Aluksi poliisi oli sitä mieltä, ettei saksalaisiin kohdistunut hyökkäys ollut ryöstö tai sellaisen yritys. Näin ainakin julkisuuteen kerrottiin. Rimpiläisen mukaan taustalla poliisit pitivät vaihtoehtoa koko ajan mahdollisena ja he selvittivät hyvin tarkasti, oliko uhreilta hävinnyt jotain omaisuutta.
Apu-lehti kirjoitti Viking Sallyn murhatapauksesta elokuussa 1987. Lehden toimittaja haastatteli juttuun tuolloin vielä todistajana pidettyä tanskalaista partiolaista Thomas Nielseniä sekä hyökkäyksen kohteeksi joutuneiden saksalaisten ystävää Thomas Schmidiä.
Uusi tutkinta ja hämärä tunnustus
Uuden tutkinnan käynnisti vuonna 2014 uutta rikostutkijoiden sukupolvea ja toimintatapoja edustanut poliisi, jonka mielestä lähes 30 vuotta pimeänä olleen tapauksen voisi selvittää. Tutkijat matkustivat Saksaan haastatellakseen hyökkäyksestä selvinnyttä Bettina Taxisia, jota ei alkuperäisessä tutkinnassa ollut päästy kuulustelemaan. Edelleen tapahtuneesta järkyttynyt Taxis ei kuitenkaan suostunut puhumaan suomalaisille.
Tutkinta näytti jumiutuneen jälleen, kunnes kohtalo vaikutti puuttuvan peliin. Tammikuussa 2016 poliisi sai Tanskan viranomaisilta tiedon, jonka mukaan Herman Himle -niminen taparikollinen oli uhkaillut entistä puolisoaan tekstiviesteillä, joissa hän väitti tappaneensa saksalaisen ja vammauttaneensa toista laivalla.
”Minullahan on se, mikä poliisilta puuttuu, ja he saavat sen ehkä jonain päivänä”, Himle kirjoitti yhdessä Tanskan poliisille päätyneessä viestissään.
Pian selvisi, että Thomas Nielseninä aikoinaan tunnettu mies oli vaihtanut nimensä Herman Himleksi ja istunut vuosia vankilassa kotimaassaan eri rikoksista. Tanskassa tehdyissä haastatteluissa Himle vaikutti olevan halukas keventämään sydäntään ja antoi kierrellen ymmärtää olevansa poliisin vuosia etsimä Viking Sallyn tappaja.
Poliisissa rikosta pidettiin jo selvitettynä. Uudessa tutkinnassa myös pääepäillyn motiiveja yritettiin kartoittaa. Suomalaispoliisien mukaan kurjista oloista lähtöisin oleva Himle olisi puhutteluissa kertonut aikoneensa ryöstää nukkuneet saksalaiset.
– Osittain hänen itsensä kertomana ja osittain poliisin omien päätelmien kautta nousi esiin teoria, että hän olisi tullut rikospaikalle ja nähnyt Klausilla hienot uudet korvalappustereot. Tästä hänelle olisi tullut eräänlainen kateusraivo, Rimpiläinen sanoo.
Tämä jäi kuitenkin pelkäksi teoriaksi, koska vuonna 2021 pidetyssä oikeudenkäynnissä Varsinais-Suomen käräjäoikeus vapautti Himlen syytteistä. Himlen kuulusteluja ei lopulta saatu käyttää oikeudessa, sillä niissä ei ollut läsnä oikeusavustajaa. Väitetyn tunnustuksensa Himle taas teki yksittäiselle poliisille ilman todistajien läsnäoloa.
Tutkinnassa tehtiin lukuisia virheitä
Rimpiläinen kertoo miettineensä paljon virheitä, joita Viking Sallyn tapauksen tutkinnassa tehtiin. Mikä merkitys näillä virheillä on ollut? Nykyhetkestä katsottuna asiat alkoivat mennä pieleen alusta lähtien.
– Heti alussa rikospaikalla ravasi todella paljon ihmisiä. Rikospaikka oli tallattu pahasti jo ennen kuin poliisi pääsi paikalle, eikä tästä voi syyttää poliisia.
Paikalla kävi aamun aikana suuri määrä laivan henkilökuntaa ja sivullisia, minkä lisäksi uhrit sairaalaan vienyt ja poliisin tutkijat paikalle tuonut helikopteri laskeutui muutaman metrin päähän rikospaikasta. Kansi oli täynnä verisiä kengänjälkiä, ja sormenjälkiä oli joka puolella.
– Poliisi teki valtavan työ selvittäessään, kenelle mikäkin jälki kuului. Siinä päästiin pitkälle, mutta yhden kämmenenjäljen ja muutaman sormenjäljen alkuperä jäivät mysteeriksi.
Surman jälkeisenä aamuna poliisi käynnisti Turun satamassa operaation, jossa koko laiva saarrettiin ja kaikki matkustajat pyrittiin puhuttamaan ja kuvaamaan videokameralla. Suunnitelman toteutus osoittautui kuitenkin odotettua vaikeammaksi.
– Siinä paineet kasautuivat hieman liikaa ja suunnitelmasta jouduttiin tinkimään.
Jo tutkinnan alkuvaiheessa keskeisessä asemassa oli 18-vuotias tanskalainen Thomas Nielsen. Poliisin kuvaamalla videolla näkyy, kuinka jopa tuolloin avaintodistajana pidetyn Nielsenin haastattelu tehtiin hätiköiden. Videolla yhteistä kieltä poliisille ja kuulusteltavalle ei meinaa löytyä, ja suurimman osan ajasta kysymyksiin vastaa mukana oleva partio-ohjaaja, ei Nielsen itse.
Erikoista oli myös Nielsenin käsitteleminen sekä tutkinnassa että tapauksesta kiinnostuneissa tiedotusvälineissä ”poikana”, vaikka tämä oli tuolloin uhrien kanssa lähes samanikäinen, täysi-ikäinen mies. Vasta myöhemmin poliisi keksi mahdollisuuden, että verisissä vaatteissa rikospaikan lähellä tavattu Nielsen voisikin olla tekijä.
– On vaikea sanoa, miksi näin on toimittu. Maailma on silloin ollut hyvin erilainen, ja Nielsen on vaikuttanut kunnolliselta ja esiintynyt vakuuttavasti ja rauhallisesti. Joka tapauksessa häntä olisi siinä alussa pitänyt tutkia tarkemmin.
Ällistyttävän tarkkoja yksityiskohtia uhrien vammoista
Uudessa tutkinnassa poliisit kiinnittivät huomionsa pian rikoksen jälkeen julkaistuun Seura-lehden artikkeliin, jossa tuolloin vielä todistajana pidetty partiolainen kertoi ällistyttävän tarkkoja yksityiskohtia uhrien vammoista ja mahdollisesta tekovälineestä. Myös Avun surmakesänä tekemässä haastattelussa Nielsen arvioi, että uhrien vammat oli ehkä aiheutettu ”raskaalla esineellä”.
– Hän oli todella terävä, tai sitten tieto oli sellaista, jota voi olla vain rikoksen tekijällä. On erikoista, että poliisi ei koskaan kiinnostunut näistä yksityiskohdista.
Rimpiläisen mielestä Nielsenin lehdille antamat kommentit olisivat voineet kääntää koko tutkinnan suunnan, jos poliisi olisi huomioinut ne tuoreeltaan. Siloposkisen ja uskovaisen partiopojan sijaan poliisi kuitenkin kiinnostui paremmin sen ajan rikollisen muottiin sopivista hahmoista. Selliin päätyi esimerkiksi nuorten suomalaisten punkkareiden porukka sekä hampuusiksi nimitetty englantilainen maankiertäjä.
– Tuon ajan yhteiskunnassa punkkarinuori on ollut kävelevä huutomerkki, jota on paheksuttu pelkän pukeutumisen ja hiustyylin vuoksi. Tämä on varmasti vaikuttanut myös tutkintaan.
Kirjaa tehdessä Rimpiläiselle paljastui uusia, järkyttäviä asioita Nielsenin lapsuudesta ja nuoruudesta. Hän kutsuu Nielseniä erittäin kaltoinkohdelluksi lapseksi, josta lähes kukaan aikuinen ei ollut koskaan huolehtinut, kuten olisi pitänyt.
– Kun tutustuin hänen taustaansa, palaset alkoivat ikään kuin loksahtaa paikalleen. Sitä taustaa vasten ei ole lainkaan yllättävää, että hänestä on tullut rikollinen, joka on syyllistynyt useisiin ryöstöihin ja paennut vankilasta.
Olisiko Viking Sallyn mysteeri vielä mahdollista selvittää? Nykyaikaisella rikostutkinnalla DNA-tekniikoineen poliisi olisi voinut päästä paljon lähemmäs rikoksen tekijää. Monet todisteet, kuten uhrien veriset vaatteet, on kuitenkin ehditty jo hävittää.
– Pidän mahdollisena, että rikos selviää vielä, mutta nyt se on enää pelkästä tuurista kiinni. En usko, että mikään poliisin oivallus tai tutkintatoimenpide enää tätä ratkaisee.
https://www.apu.fi/artikkelit/viking-sa ... n-vaiennut