Näinhän se on, että ihan Neuvostoliiton oppien mukaan siellä vedetään ja "edetään".
IS:
"
Kommentti: Neuvostoliiton oppien ymmärtäminen paljastaa syyt Venäjän raakaan sodankäyntitapaan – ja ovelat keinot saada vastustaja toimimaan juuri niin kuin Kreml haluaa
Venäjän taitavin vaikuttamisoperaatio kesti vuosia ja veti hyväuskoiset länsimaat syvään kuiluun, kirjoittaa erikoistoimittaja Jouko Juonala.
VENÄJÄN tapa tuhota siviilikohteita ja sitten kiistää iskujen tahallisuus on toistuva piirre maan brutaalissa hyökkäyssodassa Ukrainassa.
Se on Venäjän sodankäyntitapa, jolle on vaikea löytää mielekkyyttä, saati sitten oikeutusta. Tätä julmaa tapaa voidaan kuitenkin selittää niin sanotun refleksiivisen kontrollin teorian avulla.
Teorian tausta ulottuu pitkälle Neuvostoliiton aikakauteen. Neuvostoliitossa ymmärrettiin jo sata vuotta sitten, että sota on pohjimmiltaan vaikuttamista vihollisen mieleen ja kykyyn tehdä päätöksiä. Refleksiivisen kontrollin malli syntyi kybernetiikan eli systeemien toiminnan tutkimuksen pohjalta 1960-luvulla.
Paitsi taistelukentän tapahtumia, voi refleksiivisen kontrollin teoria auttaa ymmärtämään Venäjän toimintaa ja valtapeliä yleisestikin.
Tätä kokonaisuutta pohtiessa voi miltei tuntea, kuinka niskaan kaatuu saavillinen jäävettä. Silloin nimittäin huomaa, kuinka pahasti Venäjä, Kremlin strategit ja viime kädessä itse Vladimir Putin ovat vetäneet länsiyhteisöä nenästä.
REFLEKSIIVISEN kontrollin tavoitteena on saada vastapuoli tekemään päätöksiä, joiden tämä kuvittelee olevan oman parhaan etunsa mukaisia. Todellisuudessa päätökset perustuvat tietoon, joka on tarkoituksellisesti syötetty vastapuolelle. Näin vastustaja saadaan toimimaan halutulla tavalla.
Jos operaatio onnistuu hyvin, vastapuoli ei edes tajua astuneensa ansaan.
Tutkimuslaitos Institute for the Study of War analysoi raportissaan, että Venäjä käytti refleksiivisen kontrollin mallia menestyksellisesti vuonna 2014. Tuolloin Venäjä anasti Krimin niemimaan, liitti sen laittomasti itseensä ja ryhtyi sodan osapuoleksi Itä-Ukrainassa.
Syöttämällä harhauttavaa tietoa, esittämällä tietämätöntä Krimin operaatiosta ja pullistelemalla samaan aikaan sotilaallisia muskeleitaan sai Venäjä lännen toimimaan juuri haluamallaan tavalla. Yhdysvallat ja Nato jäivät avuttomiksi sivustakatsojiksi, kun Venäjä siirteli voimatoimin Euroopan rajoja.
Refleksiivisen kontrollin teoriasta kertoo valaisevasti myös muun muassa sotilasprofessori, yleisesikuntaeverstiluutnantti Janne Mäkitalo tuoreessa Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisussa Sodan usvaa – sodankäynti muutoksessa (toim. Marko Palokangas, Mpkk. 2022).
Tarkempi suomalaisanalyysi ja selvitys mallin teoreettisesta taustasta ilmestyi vuonna 2019 julkaistussa Antti Vasaran yleisesikuntaupseerikurssin diplomityössä Refleksiivisen kontrollin mallit ja vastustajan päätöksentekoon vaikuttaminen Venäjän sotaharjoituksissa 2010-luvulla.
Vasaran tutkielma osoitti, että vanha neuvostoliittolainen ajattelu sodankäynnistä on elävää todellisuutta nyky-Venäjän strategiassa ja että mallia käytettiin suurissa Zapad-sotaharjoituksissa 2013 ja 2017. Tutkielma on herättänyt jo kansainvälistä huomiota.
SODASSA refleksiivisen kontrollin malli huomioi kaikki vaikutusmenetelmät kokonaisvaltaisesti.
”Teoria sisältää kahdentyyppisten menetelmien käytön. Konstruktiiviset eli luovat menetelmät liittyvät informaatioulottuvuuteen ja kognitioon. Vastustajalle lähetetään valikoitua informaatiota tarkoin suunniteltuja reittejä. Kyse on informaatio-psykologisesta kamppailusta”, Mäkitalo kirjoittaa artikkelissaan Sodan usvaa -kirjassa.
”Tuhoavilla menetelmillä pyritään häiritsemään päätöksentekoa sekä ei-kineettisillä että kineettisillä keinoilla. Menetelminä voivat olla esimerkiksi kyberiskut, elektroninen vaikuttaminen, sähkön tuotanto- ja jakelujärjestelmään vaikuttaminen, internetin toiminnan häiritseminen ja äärimmillään johtamispaikkojen tuhoaminen ja johtajien kaappaaminen tai eliminoiminen.”
Ukrainan hyökkäyssodassa Venäjä ei kuitenkaan ole onnistunut lamauttamaan vastustajan yhteiskuntaa. Hybridivaikuttaminen ja ei-kineettiset iskut ovat jääneet torsoiksi. Informaatiosodassa Ukraina on jopa selvästi niskan päällä. Taitava propaganda pitää yllä ukrainalaisten taistelutahtoa ja länsimaiden halua tukea hyökkäyksen kohteeksi joutunutta maata.
KINEETTISET eli perinteisin ilma-, ohjus- ja tykistöasein tehtävät iskut sen sijaan iskevät Ukrainaan kipeästi. Mäkitalon mukaan refleksiivisen kontrollin malli selittää osaltaan syitä, miksi Venäjän armeija on iskenyt Ukrainassa ei-sotilaallisilta vaikuttaviin kohteisiin.
Kuvioon kuuluu, että vastuu siviilien tappamisesta kiistetään. Se on osa sumutusta. Se pitää kotimaassa yllä kuvaa ”oikeutetusta sodasta”.
Neuvostoliittolais-venäläisessä ajattelussa kaikki vastustajan yhteiskunnan toimintaa ja päätöksentekoa hankaloittavat ja lamauttavat iskut ovat oikeutettuja. Nykyaikaisessa sodassa kuvamateriaali näistä iskuista leviää salamannopeasti sekä sosiaalisessa että perinteisessä mediassa.
Mäkitalon mukaan iskuilla pyritään osoittamaan, että vastustajan asevoimat, sotilasjohto ja poliittinen johto ovat kyvyttömiä suojelemaan kansalaisiaan.
”Tietoisuus siitä, että omaiset kärsivät ’kotirintamalla’, ei välttämättä ole asevoimien sotilaiden taistelumoraalia kohottava tekijä, kuten on aiemmin ajateltu. Se voi johtaa ajattelemaan, että ’minua tarvitaan kotona enemmän kuin täällä’, Mäkitalo pohtii..."
Koko juttu ->
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009015227.html