Täytyy tuoda tähän väliin myös äidin puolelta "näkemystä" esille. Kun JOKAKERTA jos lapsi kuolee äidiltä aletaan järkyttyä ja äitiä syyllistämään. Ketään tunnun kiinnostavan ne realiteetit ja näkemykset myös äidin osalta niin että saataisiin todellisempi kuva ja käsitys tapahtuneista.
Äidillä ei tule olemaan helppoa oikeudessa, ei vankilassa eikä elämässään sen jälkeen kun vapautuu. Hän tulee saamaan todellisen elinkautisen tästä joka tarkoittaa koko loppuelämäänsä hautaan saakka, ihmiset pitävät siitä kyllä eri tavoin huolen. Tätä on siis turha harmitella, kyllä meillä tämä elinkautinen hyvin toimii.
Kaikki varmasti tietää ne mahdollisuudet mitä tässäkin tapauksessa, yleensä näissä äidin tekemissä lapsen tapoissa voi olla.
Meillä ei kaikilla ole samanlaiset lähtökohdat, eikä sitä voi täysin auttaa nyky-yhteiskunnassa.
En tiedä tämän äidin tapauksesta riittävästi, ei niitä kaikkia julkisuuteen vuodeta ja se mitä vuodetaan on osa aina sitä tekaistuakin. Mutta silti ei tuota vaivaa päätellä elämää nähneenä näiden äitien tilanteesta jotain.
Jos tämä äiti olisi mennyt ja teettänyt abortin hän olisi välttynyt nyt kaikelta tältä
Millaista on joutua elämään pelossa ja pahassa olossa, synnyttämään lapset ilman apuja ja mahdollisesti osallistua niiden tappamiseen, suru tapahtuneista?
Jääkö äidille traumoja...eiku...eihän näin saa sanoa SYYTETYSTÄ!
Vaikka meillä Suomessakin on sosiaalituet yms yms niin silti kaikilla ei ole varaa julkiseen terveydenhuoltoon, tarkoitan tässä tuota aborttia. Jokaisen elämä on tapauskohtaista ja kaikki ollaan yksilöitä. Toista pienempituloista auttaa lisäksi läheiset, kaikilla ei ole sellaista tukiverkostoa.
Eikö tämä nimenomainen äiti elänyt juuri vähän "sekalaisissa" oloissa?
Oliko joku ylivoimainen este päästä lääkäriin?
Raskaus sotkee toisilla päätä todella paljon, hormonitoiminta sekoaa. Silloin tällöin tapahtuu näitä, että äiti on mennyt ja tappanut lapsensa vaikka siihen asti päällisin puolin kaikki ollut kotona, neuvolassa jne. ok. Voiko tämä kaikessa kamaluudessaan olla biologiaa?
Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista meillä kaikilla, joskus se joillakin voi olla jopa äärimmäisen julmaa. Aina et ole oman elämäsi herra ja voi siihen vaikuttaa, täällä on muitakin jotka ovat myötävaikuttamassa elämääsi. Osa saa terveyttäkin rahalla ja taas kaikkea sairautta ei rahallakaan ole autettavissa.
Kohtuuttomalla syyllistämisellä ei päästä koskaan asian ytimeen ja saada oikeita motiiveja esille. Parannustakaan ei näin ole luvassa.
Lapsensa tappaminen on kauhea teko, mutta kohtuus kaikessa ilkeydessäkin. Miksi alentua syyllistäjäksi ja näin olla itsekin kauheaan tekoon osallinen. Miksi ihmisiä kiinnostaa tällaisen kohtaloparan tuomarointi? MIKSEI SILLOIN ALUSSA KETÄÄN KIINNOSTA AUTTAA??
Anteeksi että huudan, mutta kun en ihan ymmärrä tätä.
En halua puolustaa näitä tappoja tai murhia vaan tuoda totuutta esille MYÖS SYYTETYN näkökulmasta.
Uskooko ihmiset tosiaan siihen puppuun että kaikki tappaa ilkeydestä ja pahansuopaisuudesta ja ovat läpeensä mörköjä?
Tää postaus ei ollu herne kenenkään nokkaan, eikä tietenkään koske kaikkia kirjoittelijoita. Ne keille tän tarkoitin tunnistavat kyllä varmaan itsensä; osa uutisoinnista ja kommenteista eri palstoilla on mauttomia.
"Avaa silmäsi, elämää on enempi kuin sitä ikkunasta näkyy"