MURHA.INFO

^Kivampihan se kai on ajatella että niitten tulojen vähyyden takia en kelpaa näille perkeleen suomalaisille ämmille...

Jaa, enpä ole ikinä hoksannu mieheltä tiliotetta pyytää tutustuessa...

Maailman rasittavinta: huonoissa parisuhteissa kituvat ihmiset,jotka valittavat alinomaan,joiden tekemisiä saa peitellä kun eivät uskalla syystä tai toisesta kertoa puolisoilleen asioitaan-menemisiä ja tulemisia. Ja vielä kun tiedät, että nämä idiootit eivät eroa koskaan,ellei juuri se toinen osapuoli lähde kävelemään, joilloin taas alkaa jätetyn jatkuva parkuna siitä,kuinka hän heitti elämänsä hukkaan...

Varmasti moni on tehnyt sen virheen, että on ollut huonossa suhteessa liian pitkään. Huolestuttavinta lienee, jos ihmiset eivät opi virheistään.

Miten muuten joskus tuntuu,että tietyt ihmiset tosiaan keräävät kaikki rentut, tai jotenkin rassukat ukot/akat itselleen?? Hoivavietti,luulen..

Itse ainakin sain (onneksi) hoivavietistä tarpeekseni ja vaihdoin. Nyt tosin se myönsi kerran puhelimessa että hän on miettinyt millaista meillä oli ja sanoi että mun kanssa oli niin turvallista. Totesin vain että eikös äitimuorin sylissä ole aina turvallista
Nimim. tein kaiken ja enemmän, huolehdin vaatteista alkaen.

En tunnista mainitunkaltaista hoivaviettiä itsessäni, vaikka joskus on suhteessa ollut muuten huono olla. Teinivuosina oli yksi heila, joka oli renttu jo silloin, mutta ei sitä jaksanut edes nuoruuden innolla hoivata!

Kun molemmat "hoivaavat" toisiaan riittävästi ja oikein, säilyy hyvä olo ja läheisyys Puhuimme muuten juuri eilen mieheni kanssa pieleen menneistä aiemmista suhteista, omalla kohdallani on yksi suhde jota en oikein käsitä.. kai se alkoi kun olin haavoittuvainen ja yksinäinen

Nimenomaan tarkoitin sellaisia,jotka tuntuvat AINA löytävän jonkun siipirikon...alkoholistin,entisen alkoholistin,rötöstelijän, juopon, hakkaajan...Joka kerta löytyy joku BIG ISSUE, jonka takia jokainen viikko on yhtä helvettiä...

Itselläni on muuten käynyt sellainen ihmeellinen säkä, että olen kolme kertaa saanut kumppanikseni tyypin,jolla on jonkinlaisia äitikomplekseja...eli napanuora ei ole katkaistu, ja sen on kyllä huomannut...!
Joko anoppi pyöri nurkissa kokoajan,tai anopin pillin mukaan tanssittiin vaikka lambadaa, tai sitten anoppi oli raivokkaan mustasukkainen pojastaan,ja minulle siksi v-mäinen.

Kun tajusin tämän ihmeellisen kuvion (tai paremminkin,kun vihdoin uskoin, että kyseessä on muutakin kuin säkää) olen aina kysynyt varteenotettavilta tapauksilta, asuuko hänen äitinsä lähellä
Vähintään 100km väliä tarttee olla...Lisäksi utelen vaivihkaa,että soittelettekos te useinkin...

aamu kirjoitti:Nimenomaan tarkoitin sellaisia,jotka tuntuvat AINA löytävän jonkun siipirikon...alkoholistin,entisen alkoholistin,rötöstelijän, juopon, hakkaajan...Joka kerta löytyy joku BIG ISSUE, jonka takia jokainen viikko on yhtä helvettiä...

Juu, tunnistan typin ja olen kyllä ihmetellyt kuinka ne jaksaa.. kaipa se vietti sitten on niin voimakas?

Näissä omissa tutuissani huomaan kummasti hoivaajia olevan joko alle 30- vuotiaissa, tai sitten yli 50- vuotiaissa. En tiedä miksi, ja onko tämä yleinen ilmiö vaiko vain tosiaan omissa tutuissa.. heissä hoivaajilla joko ei ole lapsia ollenkaan, tai lapset ovat jo aikuistuneet ja muuttaneet kotoa. Pitääkö se vietti sitten suunnata renttuun tai avuttomaan, kun ei muita hoivattavia ole?

Ehkä sitä nuorena ajattelee,että kyllä se toinen muuttuu,ja ellei muutu,niin ainakin on aikaa etsiä seuraava..Mutta vuodet kuluu hirveän nopeasti, itse olen huomannut parin viimeisen vuoden menneen kuin siivillä...alle 20veenä aika vaan kului hitaammin

Ja,ehkä yli 50veet ovat epätoivoisempia,tai kynnys eroamiseen on suurempi,niin jaksetaan katsoa sitä kultaista p***sta....

Sitä ei jaksa enää kouluttaa itselleen kaveria joten tyytyy olemaan yksin paskan olonsa kanssa. Tai no onhan mulla poika tässä. Mutta siis yksin aikuisena, masentaa ihan sikana. Ja tuo ihminen joka käy kerran viikossa vaan sen takia että on ehkä sukua lapselle, se on niin inhottava että hyi.

epäilys kirjoitti:Sitä ei jaksa enää kouluttaa itselleen kaveria joten tyytyy olemaan yksin paskan olonsa kanssa. Tai no onhan mulla poika tässä. Mutta siis yksin aikuisena, masentaa ihan sikana. Ja tuo ihminen joka käy kerran viikossa vaan sen takia että on ehkä sukua lapselle, se on niin inhottava että hyi.

Kaksin toisen aikuisen kanssa on mukavampaa kuin yksin. Jos pääsee siihen tilanteeseen, että yleensä kohtaa sellaisen potentiaalisen kumppanin ja sopivan mukavan ihmisen, niin siitä vaan eteenpäin. Ihmissuhteet kun ovat "opiskeluakin". Jos sen toisen koulutuksen ottaisit siltä kantilta, että olet itsekin valmis samaan kouluun, niin yhteensopiminen on helpompaa.

Aina joutuu joustamaan ja tekemään myös myönnytyksiä. Sinulla on lapsi, joten hänet pitää luonnollisesti huomioida, häntä ei saa unohtaa. Mutta kaiken ei pidä ihan lapsen ehdoilla mennä, tiedän tuon uusperhekokemuksestani. Paketin kokoon saaminen ja koossa pitäminen ei ole helppoa, mutta mahdollista kyllä