”Tämä ei ole reilua”
Villinä kesäyönä maineikas finanssioikeuden professori Kari S. Tikka kutsui kaksi nuorta miestä baarista jatkoille hienoon kotiinsa. Se oli peruuttamaton virhe. Televisiostakin tutun miehen viimeiset sanat kaikuivat naapuriin asti aamuvarhaisella. Poliisi arvasi pian, mitä oli tapahtunut.
Illan vaihtuessa aamuyöksi sinä helatorstaina veroprofessori Kari S. Tikka vietti villiä iltaa Helsingin yöelämässä.
61-vuotias Tikka oli tuon ajan Suomessa verotuksen kiistaton auktoriteetti: professorien professori, jonka näkemyksiä kuunneltiin ministeriöissä ja eduskunnassa. Suuri yleisö tunsi hänet television ajankohtaisohjelmien ja uutislähetysten vakavailmeisenä verotuksen asiantuntijana, jonka yksityiselämä ei tavallista veronmaksajaa todennäköisesti edes kiinnostanut.
Tikka itse ei salannut homoseksuaalisuuttaan. Tämä tiedettiin myös Helsingin kulttuuri- ja lakimiespiireissä. Se ei kuitenkaan ollut asia, jota Tikka olisi tuonut julkisuudessa esille.
Helatorstaina toukokuussa 2006 Tikka juhli homobaarina tunnetussa DTM:ssä. Kirjainyhdistelmä sanoista ”Don’t Tell Mama” oli vitsi kaapissa pysyttelemisestä ja salaisesta yöelämästä ja paikasta, jota kaikki eivät hyväksyneet.
Kun DTM suljettiin helatorstaina aamuneljältä, Tikan seurassa jatkoille hänen kotiinsa lähtivät venäläistaustainen ”Sasha”, 19, ja virolaistaustainen ”Miska”, 24. Professorin hulppea neljän huoneen asunto sijaitsi Punavuorenkadulla, arvoalueella kävelynmatkan päässä DTM-yökerhosta.
Seurue edusti yhteiskuntaluokkien ääripäitä: varakas professori vei edustavaan kotiinsa työttömän Sashan ja ravintoloissa satunnaisesti baarimikkona keikkailevan Miskan. Aamun sarastaessa seurue alkoi juoda Tikan tarjoamaa 12-vuotista viskiä ja pelata korttia.
Kun säntillisenä miehenä tunnettu Tikka ei saapunut kokoukseen työpaikalleen helatorstain jälkeisenä perjantaina, ystävät pyysivät huoltomiestä tarkistamaan tämän asunnon. Asunnon oven avatessaan huoltomies huomasi välioven olevan veressä ja soitti poliisille.
Poliisit löysivät Tikan sunnuntaiyönä 28. toukokuuta 2006 raa’asti päähän hakattuna ja kuristettuna.
Valvontakamera paljasti
Poliisin mennessä Tikan kotiin asunto oli kauttaaltaan pengottu. Keittiössä ja ruokailutilassa oli lukuisia auki revittyjä ja tyhjiä alkoholi- ja savukepakkauksia. Lattioilla oli myös runsaasti Polaroid-kuvia alastomista miehistä eri asennoissa. Partio ilmoitti löydöstään Helsingin väkivaltarikosyksikköön.
Poliisi piti täysin varmana, että Tikka oli tapettu. Rikoksesta epäillyt ”Sasha” ja ”Miska” otettiin kiinni sunnuntaina 28.05.2006 illalla puoli kymmeneltä Sashan asuinkiinteistön pihalta. Matkalla Tikan asunnolle miehet olivat tallentuneet Helsingin Ison Roobertinkadun Alepan kohdalla olevan valvontakameran nauhalle.
– Karin asunnolla pelasimme aluksi korttia ja joimme hänen tarjoamia juomia. Pelasimme pokeria ja paskahousua, missä häviäjän piti riisua yksi vaate pois, mutta minä en ainakaan kiinnittänyt siihen huomiota. Miskakaan ei näihin ehdotuksiin suostunut, Sasha kertoi poliisikuulusteluissa.
”Alkoi ärsyttää”
Sasha kertoi kuulusteluissa hänen ja Miskan tehneen lähtöä Tikan asunnolta sovinnollisessa ja leppoisassa hengessä aamuseitsemältä. Tikka pyysi vieraita poistumaan, koska hänellä oli muuta menoa aamupäivällä. Sasha kertoi hänen ja Miskan myös sopineen Tikan kanssa treffit lauantaiksi.
– Miska kysyi Kari Tikalta, että mitä hän tekisi viikonloppuna. Kari Tikka sanoi, että hän on vapaa. Sitten Kari Tikka antoi käyntikorttinsa ja sovimme, että mahdollisesti soitamme hänelle viikonloppuna, Sasha kertoi kuulustelijalle.
Yllättäen Sashan laittaessa kenkiä jalkaansa Miska kuitenkin löi Tikkaa viskipullolla päähän. Tikka ehti kamppailla surmaajiaan vastaan pitkään. Todistajana kuultu naapuri kertoi vielä kahdeksan jälkeenkin aamulla kuulleensa Tikan asunnosta avunhuutoja, Erityisesti naapurin mieleen oli jäänyt Tikan huuto ”Tämä ei ole reilua!”.
Miska löi Tikkaa viskipullolla päähän toisenkin kerran ja Sasha viimeisteli surman kuristamalla Tikkaa. Sitten tuli hiljaista.
– Kysyttäessä, mitä sellaista asunnolla tapahtui, että tilanne riistäytyi tällaiseksi, vastaan, että professori alkoi jollain tavalla ärsyttää. Minulle tuli sellainen itsesuojeluvaisto. Tarkoitukseni ei ollut missään nimessä tappaa häntä, Miska puolustautui kuulusteluissa.
Vanhoja tuttuja
Esitutkintapöytäkirjojen merkinnöistä osa on ruksattu yli merkinnällä ”salassa pidettävä”. Vaikka valtamedian uutisraporteissa on korostettu ryöstömotiivia tapahtumien taustalla, useiden lähteiden mukaan Sasha ja Miska olivat jo matkalla Tikan asunnolle päättäneet, etteivät suostuisi seksiin, mutta antaneet Tikan ymmärtää toisin.
Kumpikin kuitenkin myönsi kuuluisteluissa, että jatkojen perimmäinen tarkoitus oli juottaa Tikka humalaan ja varastaa hänen omaisuuttaan.
Leppoisan eronhetken kääntymistä henkirikokseksi Sasha selitti sillä, että ehkä Miska vain halusi rahaa. Kuulustelija halusi tietää, miksi Sasha itse sitten kuristi Tikan hengiltä, kun tämä oli jo tajuton ja kyvytön puolustamaan itseään.
– Hän olisi ehkä kyennyt huutamaan apua tai poistumaan asunnosta, Sasha perusteli.
Kuulusteluissa Sasha kertoi tavanneensa Tikan vuotta aiemminkin ja olleen tuolloin myös hänen asunnollaan. Tiettävästi Miska ei ollut tavannut Tikkaa aiemmin.
Oikeus tuomitsi Sashan ja Miskan Kari S. Tikan taposta ja törkeästä ryöstöstä 11 vuodeksi vankilaan. Tuomio pysyi hovioikeudessa ennallaan, vaikka väkivalta oli julmaa ja pitkäkestoista. Syyttäjä alun perin ajoikin syytettä murhasta.
Järkytti eliittiä ja homoyhteisöä
Suomen eliittiä Tikan kohtalo järkytti, sillä heihin kuuluvat olivat joutuneet Suomessa henkirikoksen uhreiksi hyvin harvoin. Homoyhteisön pelkoa sen sijaan lievensi tieto siitä, ettei tragediassa ollut kysymys viharikoksesta.
Jos olikin surmattu Tikka laajalti sivistynyt mies, hänen surmaajansa olivat kaikkea muuta. Ryöstösaaliiksi kelpasivat kyllä viinat, valuutat ja tupakat, mutta ei seinillä roikkuva arvotaide: jopa miljoonaluokan teokset. Rauhaan saivat jäädä niin Picasso kuin Matissekin.
Vaikka valtamedia ymmärsi, miksi DTM-yökerho ja Tikan homoseksuaalisuus olivat tragedian kannalta olennaisia taustatietoja, 2000-luvulla toimittajat vielä välttivät pitkälti tekemästä niistä selitystä itse surmalle. Lööpeissä ei otsikoitu homomurhasta, eikä seksuaalisuus muutenkaan korostunut uutisoinnissa.
DTM-ravintolaan, josta Tikka kuolinyönä lähti viimeistä kertaa kotiinsa kuuluisille jatkoille, avattiin Kari S. Tikkaa muistava surukirja. Tikka oli Helsingin homoravintoloissa pitkään liikkuneille ihmisille tuttu kasvo, ja monia heistä veriteko ahdisti. Pelkoja lievensi tieto siitä, siitä, ettei kyse ollut viharikoksesta jai homofobian ajamasta teosta. Sen sijaan homoyhteisö pelkäsi, että Tikan surma vahvistaisi jakoa vakiintuneisiin homoihin ja sinkkuhomoihin.
Helsingin Sanomien haastattelema Suomen Akatemian tutkijatohtori Lasse Kekki epäili, että veriteko voi lisätä homoyhteisön sisäistä suvaitsemattomuutta.
– Konservatiivinen homokulttuuri, joka painottaa turvallisen parisuhteen merkitystä, korostuu entisestään. Puhutaan, ettei ikäkuilujen ja luokkaerojen yli tule hyppiä, Kekki pohti Helsingin Sanomissa 4.6.2006.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/62c3 ... 3f784de2bc
Professori Kari S. Tikka surmattiin kotiinsa - Hki 25.5.2006
