MURHA.INFO

Jekku kirjoitti:

Kotipeikko kirjoitti:^Ja osan ei ois pitäny laskeutua ollenkaan.

Pitää kato muistaa se, että kaikki ei välttämättä ole eläneet täydellisessä perheidyllissä.


Edit. Ja vielä se, että jokainen meistä varmasti HALUAISI pelastaa myös sen lapsen. Minäkin. Mutta tässä asiassa se oman läheisen etu ajaa edelle.

Jekku hyvä, ehdit väliin, ennen omaa viestiäni. Se oli toki tarkoitettu kukkuulle.

Jekku kirjoitti:

kukkuu kirjoitti:

Jekku kirjoitti:
bla, bla.. kaikki ei välttämättä ole eläneet täydellisessä perheidyllissä.

Sinä, koira ja kaksi kissaa.

Älä nyt, tähän perheidylliin kuuluu mieskin (ja tulevaisuudessa lapset) joka on myös ihan samaa mieltä tästä asiasta

Kuten tuolla joku muukin on sanonut, että ei vaihtaisi juoppoa isäänsä koiraansa jne. Sen saa valita ketä rakastaa, eikä se tee kenestäkään sen huonompaa ihmistä.

Kyllä se vaan mielestäni tekee.

Järjestys:

1. ihminen
2. eläin

Se on pelottavaa, että jotkut voivat kyseenalaistaa tuon järjestyksen ja se että sellainen ihminen voisi joskus päästä tilanteeseen, jossa hän pelastaisi koiransa, ennemmin kuin lapseni.

esmes- kirjoitti:mun vanhemmat surisi mun kuolemaa tai sisarusteni, mut eipä ne ekan ja viimesen koiran jälkeen ole toista ottaneet. sanoivat etteivät kestä sitä menettämisen tunnetta, eläimenkään kohdalla. ja niin mut ja mun sisaruksetkin on kasvatettu. se koira oli perheenjäsen, yksi sisaruksista, ei mikään korvattavissa oleva elukka, kuten ei sisaruksetkaan ole korvattavissa olevia kakaroita.
se opetti mulle aikoinaan empatiaa, luottamusta ja vastuunkantamista toisesta olennosta enemmän ku ehkä kaikki tapaamani ihmiset yhteensä. se mitä ihmisiltä oon oppinu on lähinnä että heikot saa polkea jalkoihin, saa pettää, saa riistää, saa jättää ja jos toinen on jostakin erimieltä ni sen saa hyvällä omallatunnolla polttaa vaikka krematoriossa.

Näin jokaiselle lapselle täytyisikin opettaa, maailma säästyisi paljolta pahalta jos penskat opetettaisiin välittämään ylipäätään elollisista olennoista.

Ja oon ah niin syvällinen ja lisään tähän ehkä fiksuimman lauseen mitä yksikään ihminen on suustaan suoltanut.

"The greatness of a nation and its moral progress can be judged by the way its animals are treated." - Mahatma Gandhi

se mikä pistää mut puolustamaan näitä koira/eläin-ihmisiä (vaikka itse vastasin että lapsen pelastaisin) on se että lapsen pelastajat perustelevat valintaansa sillä että "ihminen on arvokkaampi, älykkäämpi, osaa puhua ( ), jne." kun eläin taas heidän mielestään on "korvattavissa oleva kirppukasa joka ei kuitenkaan kauaa eläisi, kuoli sitten tulipalossa tai jotenkin muuten". näillä perusteluilla vaikuttaa et asiaa ei olla ihan tosissaan edes pohdittu. luulen et jokainen eläimen pelastaja pelastaisi sen lapsenkin jos mahdollisuus olisi, mut osa lapsen pelastajista jättäis eläimen liekkeihin suurempia pistoja sydämessään tuntematta vaikka tilaisuus olisi auttaa molempia. nostakaa käsi rohkeesti pystyyn jos olen väärässä!

minua kauhistuttaa ja pelottaa eniten se miten jotkut pitävät ihmistä jonakin puolijumalana ja kaikki muut on niiden edessä uhrattava (tulipalossa, lautaselle, takiksi niskaan). rajalliset on sellasen ihmisen empatian kyvyt jotka kykenee kiintymään ja puolustamaan ainoastaan oman lajinsa edustajaa, saatikka jos se kiintymys voi kohdistua ainoastaan omaan geneettiseen perilliseen.

esmes- kirjoitti:se mikä pistää mut puolustamaan näitä koira/eläin-ihmisiä (vaikka itse vastasin että lapsen pelastaisin) on se että lapsen pelastajat perustelevat valintaansa sillä että "ihminen on arvokkaampi, älykkäämpi, osaa puhua ( ), jne." kun eläin taas heidän mielestään on "korvattavissa oleva kirppukasa joka ei kuitenkaan kauaa eläisi, kuoli sitten tulipalossa tai jotenkin muuten". näillä perusteluilla vaikuttaa et asiaa ei olla ihan tosissaan edes pohdittu. luulen et jokainen eläimen pelastaja pelastaisi sen lapsenkin jos mahdollisuus olisi, mut osa lapsen pelastajista jättäis eläimen liekkeihin suurempia pistoja sydämessään tuntematta vaikka tilaisuus olisi auttaa molempia. nostakaa käsi rohkeesti pystyyn jos olen väärässä!

minua kauhistuttaa ja pelottaa eniten se miten jotkut pitävät ihmistä jonakin puolijumalana ja kaikki muut on niiden edessä uhrattava (tulipalossa, lautaselle, takiksi niskaan). rajalliset on sellasen ihmisen empatian kyvyt jotka kykenee kiintymään ja puolustamaan ainoastaan oman lajinsa edustajaa, saatikka jos se kiintymys voi kohdistua ainoastaan omaan geneettiseen perilliseen.

Minä pelastaisin molemmat, mutta koska se vaihtoehto torpattiin jo tuolla jossain sivulla nro 1. Valitsin sen oman rakkaan lemmikin

Jokainen ihmisistä myös puhuu uutisten aikana, että on kamalaa, kun siellä myrskyn runtelemilla alueilla on niin paljon kuolleita lapsia, mutta suurin osa samalla miettii päässään, että onneksi se ei ollut minun lapseni tai vaihtoehtoisesti: Mitä väliä, se ei kosketa mua. Eikä sen kummemmin enää mieti näitä asioita.
Matkustakaapa seuraavaksi johonkin köyhään sodan runtelemaan maahan sen Floridan sijasta, jossa on miinan silpomia katulapsia, jos pystytte nukkumaan seuraavan yönne rauhassa niin onneksi olkoon. Kokeilkaapa huviksenne vapaaehtoistyötä, siitä saa itselleen yhdeksi päiväksi hyvän mielen, loppu elämäksi moraalisen krapulan omasta hyvinvoinnista.

Pointti tässä oli se, että on helppo kauhistella muitten ihmisten valintoja tämmöisessä tilanteessa, kun itse joka tapauksessa kääntää selkänsä täydellisesti kaikelle muulle pahalle tässä maailmassa.

esmes- kirjoitti:

rajalliset on sellasen ihmisen empatian kyvyt jotka kykenee kiintymään ja puolustamaan ainoastaan oman lajinsa edustajaa, saatikka jos se kiintymys voi kohdistua ainoastaan omaan geneettiseen perilliseen

.
Aivan, ja sitäpaitsi itseäni pelottaa sellaiset ihmiset, joilta puuttuu kyky sellaiseen rakkauteen, jossa ei lasketa kylmästi vain sitä, mikä ihmislajin selviytymiselle on kannattavinta, vaan kuunnellaan sydäntä. Kyllä itse haluaisin uskoa, että jos joskus lapsen saan, niin rakastan häntä aidosti, enkä vain samankaltaisen geeniperimän vuoksi.

Kotipeikko kirjoitti:Rimma, mitä ihmettä tällä tarkoitat:

Voisin myös veikata että naisilla on tässä tilanteessa hieman erilainen suhtautuminen koska lasta ensinnäkin kantaa vatsassaan niin kauan että jonkinlainen tunneside ehtii muodostua.

Eli nainen rakastaa lastaan täysin, vain jos lapsen on myös kantanut? Uskon, että adoptoitua lasta voi rakastaa aivan yhtä paljon ja tunneside muodostuu aivan samalla tapaa..
...Itse toivon, että jos isäni olisi joutunut valitsemaan minut tai perheen koiran, että hän olisi valinnut minut, vaikka ei minua kantanutkaan mahassaan.
Kuten aiemmin sanoin, en varmasti kykenisi jättämään naapurin lasta liekkeihin, mutta en koskaan voisi tuomita sellaisia, joille se oma lemmikki ainakin periaatteessa on tärkein. Minullekin koirani on aina tärkeämpi, kuin suurin osa ihmisistä.

Luitko koko viestin vaiko juuri sen osan mitä halusit lukea?
En sanonut missän vaiheessa että esim. miehelle ei vosi kehittyä tunnesidettä lapseen tai adoptoidun lapsen vanhemmilla. Puhuin lähinnä nyt tuosta että synnyttänyt nainen (kuten jokunen tässä ketjussa kiihkoisasti vastannut) saattaa tuntea erilailla kun joku joka ei ole lasta saanut tai hänellä ei ole lasta ollut. Pointti oli että erilaisissa tilanteissa olevat ihmiset voivat tuntea asiat erilailla.
Jos on ollut elämässään vain huonoja ihmissuhteita ja taas vastavasti paljon eläinystäviä tilanne on eri.
Jollekkin oma lapsi taas on se maailman tärkein.
Saitko pontin? Isälläsikin olisi tässä tilanteessa siis sinuun erilainen tunneside kun vaikka naapurin Hannulla.

Ja edelleenkään en nyt tuomitse ketään gallupin perusteella, koska ikinä ei voi sanoa varmaksi miten oikeasti tuossa tilanteessa toimisi. Voi tietty uhota että "minä pelastaisin ihan satavarmasti sen koiran", muttei silti tosipaikan tullen kykene siihenkään.

^Kyllä, luin koko vastauksesi ihan kokonaan ja pariin otteeseekin. Silti kirjoittamasi lause jotenkin häiritsee. Ymmärän tuon lauseen niin, ettei mies, vaikka hän olisi isä, luultavasti tunne lasta kohtaan, kuten nainen, vaikka tällä naisellaei olisi lasta, ihan vaan sukupuolen perusteella. Loppuosan ymmärsin ilman ongelmia. Jos olen ymmärtänyt tuon lauseen aivan väärin, niin pahoittelen, ihan vilpittömästi! Itselläni on vain sellainen ristiretki päällä sitä vastaan, etteikö mieskin rakastaisi lapsiaan aivan yhtä paljon, kuin äiti. Ja joissain tapauksissa jopa enemmän

kukkuu kirjoitti: Järjestys:

1. ihminen
2. eläin

Se on pelottavaa, että jotkut voivat kyseenalaistaa tuon järjestyksen ja se että sellainen ihminen voisi joskus päästä tilanteeseen, jossa hän pelastaisi koiransa, ennemmin kuin lapseni.

Minä ainakin kyseenalaistan tuon järjestyksen. Ehkä voisit ystävällisesti perustella, miksi ja miten ihminen on mielestäsi muita älykkäitä eläinlajeja arvokkaampi?

Tää on hämmentävää, että minäkin jaksan tästä aiheesta tapella. Se vaan tuntuu niin kauhealta ajatukselta, että joku toinen ihminen voisi asettaa eläimensä jonkun mun läheisen edelle. Ei mene jakeluun ja tekee pahaa. Eläimet voi olla rakkaita, mutta ei se rakkaus eläimeen ole sama kuin toiseen ihmiseen. Sitä voi miettiä, millaisen tuskan tuolla täysin itsekkäällä valinnallaan toiselle ihmiselle aiheuttaisi. Valitsemalla ELÄIMEN ihmisen edelle. Ehkä meidän ihmisten kuuluukin kuolla sukupuuttoon, jos degeneraatio on mennyt näin pitkälle ja ihminen on kykenemätön ymmärtämään sitä, että eläintä ei voi eikä kuulu rakastaa kuten toista ihmistä. On sairasta, jos korvaa normaalit ihmissuhteet eläimellä.

Ja kyllä minä eläimistä tykkään ja on hyviä ystäviä, joilla on ollut eläimiä ja ovat itkeneet eläintensä kuolemaa. Silti siitä on menty nopeasti yli...


Minä ainakin kyseenalaistan tuon järjestyksen. Ehkä voisit ystävällisesti perustella, miksi ja miten ihminen on mielestäsi muita älykkäitä eläinlajeja arvokkaampi?[/quote]

Kotipeikko kirjoitti:^Kyllä, luin koko vastauksesi ihan kokonaan ja pariin otteeseekin. Silti kirjoittamasi lause jotenkin häiritsee. Ymmärän tuon lauseen niin, ettei mies, vaikka hän olisi isä, luultavasti tunne lasta kohtaan, kuten nainen, vaikka tällä naisellaei olisi lasta, ihan vaan sukupuolen perusteella. Loppuosan ymmärsin ilman ongelmia. Jos olen ymmärtänyt tuon lauseen aivan väärin, niin pahoittelen, ihan vilpittömästi! Itselläni on vain sellainen ristiretki päällä sitä vastaan, etteikö mieskin rakastaisi lapsiaan aivan yhtä paljon, kuin äiti. Ja joissain tapauksissa jopa enemmän

Olet ymmärtänyt väärin ja yritin selittää sitä jo kerran, muttei mennyt vieläkään perille En siis aio toistella itseäni enää sen enempää kun että ihmisen sukupuoli ei vaikuta siihen voiko rakastaa lastaan vaiko ei. Eikä se onko lapsen itse synnyttänyt vaiko adoptoinut. Niin kun äsken jo kirjotin. Puhuin lähinnä siitä että täällä ja tässä gallupissa(!) se saattaa vaikuttaa vastaukseen onko itsellään lapsia vai ei. Menee jo vähän OT:ksi osittain.

Ei puhuta siis yleisesti kuka rakastaa ja ketä enemmän kun joku muu vaan siitä että oma tilanne vaikuttaa siihen minkä tuntee oikeaksi valinnaksi tuossa alkuperäisessä kysymyksessä.

Scarlett kirjoitti:ihmettelen, eikö teillä koiranpelastajilla ole läheisiä ihmisiä?

Olen kissojenpelastaja mutta vastaan nyt kuitenkin. Eipä ole läheisiä ihmisiä muita kun vanhemmat ja sisarukset. Kaikki ystävät jotka olin tuntenut pienestä asti kaikkosivat kun sairastuin ja jouduin pyörätuoliin. Sen jälkeen sain kissani ja he ovat olleet rakkaampia kuin kukaan ystävistäni oli ja he eivät hyljeksi minua pyörätuolini takia.

Voisin myös veikata että naisilla on tässä tilanteessa hieman erilainen suhtautuminen koska lasta ensinnäkin kantaa vatsassaan niin kauan että jonkinlainen tunneside ehtii muodostua.

Ok, varmasti laitoin liikaa painoa tälle yksittäiselle lauseelle ja kävin sitä liikaa analysoimaan. Olen nimittäin aivan samaa mieltä kanssasi noissa kirjoituksissasi muuten. Peace!

WhoIam, Kuten sanoin jo aiemmassa viestissäni, sanon uudestaan: jokaisella on oikeus rakastaa ketä eniten tahtoo rakastaa. Jos kissasi ovat sinulle jokapäiväisessä elämässä ne rakkaimmat otukset, ei kukaan voi vaatia sinua rakastamaan jotain naapurin tuntematonta lasta enemmän. Sydäntään kun ei voi käskeä.

ABC kirjoitti:

kukkuu kirjoitti: Järjestys:

1. ihminen
2. eläin

Se on pelottavaa, että jotkut voivat kyseenalaistaa tuon järjestyksen ja se että sellainen ihminen voisi joskus päästä tilanteeseen, jossa hän pelastaisi koiransa, ennemmin kuin lapseni.

Minä ainakin kyseenalaistan tuon järjestyksen. Ehkä voisit ystävällisesti perustella, miksi ja miten ihminen on mielestäsi muita älykkäitä eläinlajeja arvokkaampi?

Meillä on harkintaa, ajatutuksia, järkeä, omatunto ja uskomuksia, toisin kuin eläimillä. Lisäksi pääosin olemme pidättäytyneet olemaan käyttämättä absoluuttista valtaa maapallolla.

kukkuu kirjoitti: Lisäksi pääosin olemme pidättäytyneet olemaan käyttämättä absoluuttista valtaa maapallolla.

No nyt kyllä keksit semmoisen vitsin, että meni kahvit väärään kurkkuun Eiköhän se nyt ole todettu jo aika moneltakin kantilta näinä päivinä, että sehän tässä maapallon tilassa onkin vialla, kun ihminen on käyttänyt sitä valtaansa liikaa ja väärin.

Ja tosiaan päädyin poistamaan tästä myöhemmin lisäämäni, koska menee jo niin offtopic ja uskonnosta keskustellessa sitä tulee aina loukattua jotain ihmistä.