MURHA.INFO

Valhalla kirjoitti:No onhan tuo aika luonteva palkinto. Poliisi lähti vetämään vain yhtä tutkintalinjaa tutkimatta edes rikospaikkaa kunnolla, haalimaan paikallisia epäiltyjä aina putkaan asti, dna:t puolelta Ulvilaa ja päästi vielä toimitun siivoamaan rikospaikkaa. Riittää siinä myötähäpeää jota ei halua kollegoille levitellä. Näiden muiden asiallisten syiden kuten lapset - lisäksi.

Kihlakunnansyyttäjä Jarmo Valkama on Ilta-Sanomien mukaan vaatinut syytettä keskeisesti tukevan hätäpuhelun salaamista. Syyttäjä vaatii syytetylle elinkautista rangaistusta murhasta.

Puolustus haluaa kuulla todistajana surman entistä tutkinnanjohtajaa Juha Joutsenlahtea, joka tiettävästi ei usko syytetyn syyllisyyteen. Puolustuksen mukaan esitutkintamateriaalista on jätetty pois paljon epäillyn syyttömyyttä tukevaa aineistoa.

Myöskään syytettä ei aluksi suostuttu antamaan toimittajille, vaikka se tuli lain mukaan tullut julkiseksi tänä aamuna. Johtava kihlakunnansyyttäjä Kalle Kyhä ilmoitti MTV:n uutisille, että syytettä ei voitu julkistaa, koska sekin voi sisältää salassa pidettävää tietoa.
....
Syyttäjä Jarmo Valkama toimitti haastehakemuksen viestimille lopulta kolmen tunnin jahkailun jälkeen. Se ei sisällä mitään aineistoa, jota normaalisti edes harkitaan salattavaksi.

http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/ ... salailulla

turumurre kirjoitti: Ja keskeinen salailija on ollut syyttäjä jolle osa 'palkinnosta' luovutettakoon.
Ainoa joka ei tunnu olevan salailulinjalla, on puolustus:

MTV3 Julkaistu 25.03.2010 15:59 (päivitetty 17:11)
Murhasta syytetty 45-vuotias nainen vaati esitutkintamateriaalin johdannon salaamista, mikä olisi ollut täysin poikkeuksellista. Normaalisti esitutkintamateriaali tulee kokonaan julkiseksi, kun oikeuskäsittely alkaa.

Valhalla kirjoitti:Tässä nimenomaisessa Sepon tapauksessa kiinnostaisi tietää, miksi noin pitkä työrupeama ei saanut mitään raportoitavaa aikaiseksi. Jotenkin hieman naurettavakin yritys poliisilta. Toiminta on ollut ilmeisen taitamatonta tai saatu informaatio vain jotakin henkilökohtaista jolla tuomioistuin ei mitään tehnyt. Silti ymmärsin tai ainakin pitäisi olla, että oikeus itse määrittelee onko tiedoilla käyttöä niin halutessaan.

Vähän tuosta poliisin jälkimmäisestä tutkintavastuusta jäi se kuva, että julkisuuspaineissa ja jo rikospaikan todisteet hukattuaan poliisilla oli kiivas tarve saada tulosta ( seppo ja kovat kuulustelumetodit ). Hieman kuin paikkaamiseksi meni.

Voikos asiasta näin hoviin valittaa, koska valitus koskee käräjän tuomiota jossa kyseistä asiaa ei ollut. Ja hovi käsittelee asiaa vain valitetuilta osin.

Hovimestari kirjoitti:Viimeksi kun tarkistin niin tilanne oli jäänyt siihen että 1) Poliisi myönsi, että peitetoimintaa oli ollut mutta sitä ei peitetoimintaa suojelevien lakien nojalla sen enempää käräjäoikeudessa avattu, 2) Auer epäili että Seppo oli poliisin mies ja 3) Ilta-Skeida veti yhtäläisyysmerkit näiden välille.

Toripolliisi kirjoitti:Kyllä Annelilla oli tutka päällä kun Seppo kyseli mm sorkkarautaa lainaksi, yhtäläisyysmerkeille voi olla perusteita. Mutta miksiköhän tuo oli Annelille arka paikka..

Puolustus: Peitetoiminta auki

Sekä uhrin omaisten että tuomitun asianajajat eivät voi ymmärtää, miksi oikeus nieli poliisien selitykset peitetoiminnasta sellaisenaan.

Osana Vaasan hovioikeudelle jätettyä valitusta on vaatimus poliisin esitutkinnassaan käyttämän peitetoiminnan avaamista.

Poliisi ujutti surmatutkinnan aikana oman miehensä kahdeksaksi kuukaudeksi Anneli Auerin lähelle. ”Sepon” roolia ei oikeudessa sen kummemmin avattu, vaan siitä todettiin vain, ettei mitään olennaista selvinnyt.

Puolustuksen mielestä poliisi toimii mielivaltaisesti.
-Tätä harkintaa ei voi eikä saa jättää yksin poliisin ratkaistavaksi, asianajaja Juha Manner toteaa laatimassaan valituksessa.
Mannerin mukaan myös syyttömyyttä puoltava aineisto pitää tuoda esiin.

Valituksessa todetaan, että poliisi on koko tapauksen aikana yrittänyt pimittää muutakin puolustuksen kannalta tärkeää esitutkintamateriaalia.

Myös omaisten asianajaja Seppo Kauppila on vaatinut peitetoiminnan avaamista.
-Ei voi olla niin, että poliisi päättää, mikä tieto vaikuttaa ihmisen syyttömyyteen tai syyllisyyteen, ja se ikään kuin hyväksytään totuutena, Kauppila kommentoi Iltalehdelle viikko sitten.

15.12.2010 Iltalehti/Jaakko Isoniemi

Valituksessa todetaan, että poliisi on koko tapauksen aikana yrittänyt pimittää muutakin puolustuksen kannalta tärkeää esitutkintamateriaalia.

Valhalla kirjoitti:Ja turre lankeaa tähän julkisuuspeliin. Ei poliisi mitään voi pimittää. Kaikki on luetteloitu ja kirjattu. Puolustus voi anoa mitä vain käsittelyyn ja oikeus päättää avataanko tutkimuksia tai lausuntoja.

Valituksessa todetaan, että poliisi on koko tapauksen aikana yrittänyt pimittää muutakin puolustuksen kannalta tärkeää esitutkintamateriaalia.

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2008/20080174 kirjoitti:Annettu Helsingissä 25 päivänä maaliskuuta 2008

Sisäasiainministeriön asetus

poliisin tiedonhankinnan järjestämisestä ja valvonnasta

Sisäasiainministeriön päätöksen mukaisesti säädetään 7 päivänä huhtikuuta 1995 annetun poliisilain (493/1995) sekä poliisin hallinnosta 14 päivänä helmikuuta 1992 annetun lain (110/1992) 16 §:n 2 momentin nojalla, sellaisena kuin mainittu lainkohta on laissa 69/2005:

Yleiset säännökset
1 §
Määritelmä
Poliisin tiedonhankinnalla tarkoitetaan tässä asetuksessa poliisilain 28 §:ssä (493/1995) tarkoitettua tarkkailua, teknistä tarkkailua, peitetoimintaa, valeostoa, televalvontaa, telekuuntelua ja tietolähdetoimintaa.

Tekninen tarkkailu, televalvonta ja telekuuntelu
2 §
Teknistä tarkkailua, televalvontaa ja telekuuntelua koskevat pöytäkirjat
Toimenpidettä esittäneen päällystöön kuuluvan poliisimiehen tai tutkinnanjohtajan on laadittava toiminnan päättymisen jälkeen ilman aiheetonta viivytystä pöytäkirja teknisestä tarkkailusta, televalvonnasta ja telekuuntelusta.

Pöytäkirjaan on merkittävä:

1) tiedonhankintamääräyksen tai -päätöksen antaja ja antopäivä;

2) tiedonhankinnan kohteen yksilöintitiedot;

3) rikos, jonka estämiseksi tai paljastamiseksi tiedonhankintaa on suoritettu tai poliisilain 31 §:n 4 momentissa säädettyä teknistä tarkkailua, 31 c §:ssä säädettyä televalvontaa tai 31 d §:ssä säädettyä telekuuntelua koskeva tilanne;

4) tiedonhankinnan alkamis- ja päättymisajankohta;

5) poliisilain 33 §:n 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen tekeminen tai syy sen tekemättä jättämiseen;

6) poliisilain 34 §:n 1 momentissa tai pakkokeinolain (450/1987) 5 a luvun 12 §:ssä tarkoitetun tarkastuksen suorittaminen ja suorittaja sekä poliisilain 34 §:n 2 momentissa ja henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain (761/2003) 11 §:n 1 momentissa tarkoitettu aineiston käsittely;

7) arvio toiminnan merkityksellisyydestä rikosten ennalta estämisessä, paljastamisessa ja selvittämisessä sekä rikoshyödyn haltuun saamisessa.

Peitetoiminta
3 §
Peitetoiminnan järjestäminen
Peitetoiminnan toteuttaa keskusrikospoliisi tai suojelupoliisi.

Keskusrikospoliisin ja suojelupoliisin päällikkö määräävät yksiköissään peitetoiminnan toteuttamisesta vastaavan päällystöön kuuluvan poliisimiehen.

Peitetoimintaa suorittamaan voidaan määrätä vain sisäasiainministeriön hyväksymän koulutuksen suorittanut poliisimies, joka on tehtävään vapaaehtoinen, henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sopiva ja jolla on tehtävän edellyttämä poliisitoiminnan tuntemus.

4 §
Peitetoiminnasta päättäminen
Peitetoiminnasta päättää keskusrikospoliisin päällikkö. Poliisilaitos tekee keskusrikospoliisin päällikölle esityksen peitetoiminnasta sen käsiteltäväksi kuuluvassa asiassa.

Suojelupoliisin päällikkö tekee 1 momentissa tarkoitetun päätöksen sen käsiteltäväksi kuuluvassa asiassa.

5 §
Peitetoimintaa koskeva esitys ja suunnitelma
Peitetoimintaa koskevassa esityksessä on mainittava:

1) toimenpiteen esittäjä;

2) tiedonhankinnan kohteena oleva henkilö tai henkilöryhmä riittävästi yksilöitynä;

3) estettävä, paljastettava tai selvitettävä rikos riittävästi yksilöitynä;

4) peitetoiminnan tavoite;

5) peitetoiminnan tarpeellisuus;

6) muut peitetoiminnan edellytysten arviointia varten tarvittavat tiedot.

Peitetoiminnan toteuttamisesta on laadittava kirjallinen suunnitelma, jonka tulee sisältää peitetoimintaa koskevan päätöksenteon ja peitetoiminnan toteuttamisen kannalta oleelliset ja riittävän yksityiskohtaiset tiedot.

Esitystä ja suunnitelmaa on olosuhteiden muuttuessa tarvittaessa tarkistettava.

6 §
Peitetoimintaa koskeva päätös ja pöytäkirja
Päätös peitetoiminnasta on tehtävä kirjallisesti. Päätöksessä on mainittava:

1) toimenpiteen esittäjä;

2) peitetoiminnan toteuttava poliisiyksikkö ja peitetoiminnan toteuttamisesta vastaava poliisimies;

3) tunnistetiedot peitetoiminnan suorittavista poliisimiehistä;

4) tiedonhankinnan kohteena oleva henkilö tai henkilöryhmä riittävästi yksilöitynä;

5) estettävä, paljastettava tai selvitettävä rikos riittävästi yksilöitynä;

6) peitetoiminnan tavoite;

7) peitetoiminnan rajoitukset ja ehdot.

Jos toimenpide ei siedä viivytystä, 1 momentissa tarkoitettu päätös voidaan tehdä muullakin tavalla. Päätös on kuitenkin laadittava kirjallisesti ilman aiheetonta viivytystä.

Päätöstä on olosuhteiden muuttuessa tarvittaessa tarkistettava. Peitetoiminnan lopettamisesta on tehtävä kirjallinen päätös.

Peitetoiminnan toteuttamisesta vastanneen päällystöön kuuluvan poliisimiehen on laadittava peitetoiminnan toteuttamisesta pöytäkirja peitetoiminnan lopettamisen jälkeen ilman aiheetonta viivytystä. Pöytäkirjassa on mainittava:

1) peitetoimintapäätöksen tekijä ja päätöksen antopäivä;

2) tunnistetiedot peitetoiminnan suorittajista;

3) toiminnan alkamis- ja päättymisajankohta;

4) toiminnan keskeiset vaiheet;

5) asunnossa tapahtunut peitetoiminta;

6) tehtyjen ja käytettyjen harhauttavien tai peiteltyjen rekisterimerkintöjen sekä valmistettujen ja käytettyjen väärien asiakirjojen laji;

7) toimenpiteen esittäjän tai hänen määräämänsä päällystöön kuuluvan poliisimiehen arvio toiminnan merkityksellisyydestä.

22 §
Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2008.

Tällä asetuksella kumotaan peitetoiminnan ja valeoston järjestämisestä sekä valvonnasta 7 päivänä kesäkuuta 2001 annettu sisäasiainministeriön asetus (499/2001).

Helsingissä 25 päivänä maaliskuuta 2008

Sisäasiainministeri
Anne Holmlund

Ylitarkastaja
Keijo Suuripää

https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/19361/Henna_Honkakari.pdf?sequence=1 kirjoitti: 3 JULKISUUS ESITUTKINNASSA
Julkisuusperiaate on yksi demokraattisen valtiojärjestyksen kulmakivistä (Helminen ym. 2005, 414). Julkisuudesta viranomaisissa säätää julkisuuslaki eli laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta (21.5.1999/621), joka painottuu asiakirjajulkisuuteen. Oikeudenkäynnin julkisuudesta säätää laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa (30.3.2007/370). Vaikka jälkimmäinen laki ei koskekaan esitutkintaa vaan yleisiä tuomioistuimia, se antaa kehykset pakkokeinoistunnon julkisuudesta ja liittyy siten aiheeseen hyvin läheisesti. Molemmat lait myös painottavat julkisuuperiaatteen toteutumista.
Julkisuuslain mukaan jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, jos se on julkinen (JulkL 3:9.1 §). Näin ollen myös niiden, joita viranomaisen käsiteltävänä oleva asia ei välittömästi koske, on saatava tietoja asioista voidakseen harjoittaa viranomaistoiminnan kansanvaltaista kontrollia (Helminen ym. 2005, 414). Mikäli asiakirja on osittain salainen, sen julkisista osista tulee kuitenkin tieto antaa (JulkL 3:10 §). Asianosaisen puolestaan on saatava tiedot kaikista seikoista, jotka vaikuttavat tai ovat vaikuttaneet hänen asiansa käsittelyyn ja ratkaisuun (JulkL 3:11.1 §). Lisäksi myös jokaisella on oikeus saada tieto itseään koskevasta asiakirjasta (JulkL 3:12 §). Esitutkinnan julkisuutta on kuitenkin rajoitettu siten, että tiedot tulevat julkiseksi sinä hetkenä, jolloin siitä ei enää ole haittaa tutkinnalle eikä asian käsittely ole siten julkista yleisölle. Asiakirjajulkisuus esitutkinnassa on tärkeää, sillä se antaa asianosaisille mahdollisuuden puolustaa oikeuksiaan esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä. Esitutkinnasta tiedottaminen on ongelmallinen tilanne, jossa keskeiset oikeusperiaatteet joutuvat helposti kilpailutilanteeseen. (Helminen, ym. 2005, 414.)
Oikeudenkäynnin julkisuuteen esitutkinta liittyy siten, että esitutkintavaiheessa julkisuuden rajoittamiselle on yleensä vahvat perusteet, jotka liittyvät esitutkinnan onnistumiseen. Julkisuus esitutkinnan ollessa kesken saattaisi pahimmillaan vaikuttaa asiasta saatavaan näyttöön. Esimerkiksi todistajankertomukset saattaisivat värittyä sen mukaan, mitä lehdissä niistä jo etukäteen olisi kirjoitettu. Julkisuus voi myös edesauttaa rikoksentekijän suorittamaa todisteiden hävittämistä tai oikeudenkäynnin pakoilua. (Tapanila, 2009, 183.)

3.1.1 Asianosaisjulkisuus
Hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee, on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. (JulkL 3:11 §) Esitutkintalain mukaan asianosaisella on oikeus saada tietoonsa, mitä esitutkinnassa on käynyt ilmi, niin pian kuin siitä ei voi aiheutua haittaa rikoksen selviämiselle (ETL 11 §). Kansainvälisesti hyväksytty periaate on, että varsinkin rikoksesta epäillyn on saatava nämä tiedot niin ajoissa, että hän voi kunnolla valmistautua oikeudenkäyntiin. Tiedon antamisesta voidaan kuitenkin pidättyä tutkinnan ollessa kesken, jos tiedon antaminen vaarantaisi rikoksen selviämisen. (HE 14/1985 vp, 20.)
Poikkeus asianosaisjulkisuuden lähtökohtaan löytyy myös julkisuuslaista, jonka mukaan asianosaisella, hänen edustajallaan ja avustajallaan ei ole asianosaisen oikeutta tiedonsaantiin esitutkinnassa ja poliisitutkinnassa esitettyyn tai laadittuun asiakirjaan ennen tutkinnan lopettamista, jos tiedon antamisesta aiheutuisi haittaa asian selvittämiselle (JulkL 3:11.2 § 2 k.). Tällä tavoin on otettu huomioon esitutkinnan haavoittuvuus myös asianosaisjulkisuutta koskevissa säännöksissä, koska esitutkinta ei ole oikeudenkäyntiä, vaan siinä vasta kootaan aineistoa mahdollista oikeudenkäyntiä varten. Tämän vuoksi asianosaisjulkisuus voidaan evätä ennen esitutkinnan päättymistä. (Helminen ym. 2005, 418, 421.)

Käytännössä riippuu kuitenkin tutkittavasta rikoksesta, annetaanko epäillylle tai hänen avustajalleen mitään muuta tietoa, kuin vain epäillyn omista kertomuksista. Poliisin laatima tutkintailmoitus on kuitenkin sellainen asiakirja, joka on asianosaisjulkinen alusta saakka. Siinä on selostettuna epäillyn rikoksen nimike, tekoaika sekä lyhyt selostus siitä, mistä henkilöä epäillään. Tutkintailmoituksen sisältö on alusta asti asianosaisjulkinen, koska epäillyn vähimmäisoikeus on saada tietää näistä seikoista. Kuulusteluissa tieto muiden antamista lausumista perustuu yksinomaan siihen, mitä kuulusteleva viranomainen niistä kertoo. Mikäli kuulusteluissa käsitellään jotain asiakirjoja, niitä saatetaan myös näyttää kuulusteltavalle, mutta pääsääntöisesti niitä ei saa mukaansa. Tällaisia asiakirjoja voivat olla esimerkiksi mahdollisten rikoskumppaneiden tai todistajien lausuntoja asiasta. Epäillyn oman kuulustelukertomuksen saamisessa mukaan on myös vaihtelevaa käytäntöä. Tämän voidaan ajatella riippuvan tutkittavan rikoksen laadusta, koska esimerkiksi huumausainerikoksissa niitä ei anneta useinkaan epäillyn tai avustajan matkaan. Pöhön mukaan esitutkintamateriaalia tulisi antaa epäillylle, jos siitä ei ole riskiä esitutkinnan onnistumiselle. Esitutkintapöytäkirjat ovat salassa pidettävää aineistoa ja niistä ei saa antaa tietoja kenellekään. (Pöhö 17.6.2010, haastattelu.) Kouvan (9.8.2010, haastattelu) mukaan poliisi ei anna kenenkään muun lausumaa tutkittavasta rikoksesta sen vuoksi, että objektiivinen kuva asiasta säilyisi. Kouva myöntää kuitenkin, että niitä saatetaan näyttää epäillylle tarpeen mukaan.