pahis kirjoitti:Mun mielestä yhteisöllisyys pelastaa koulukiusatun, siis se että hänellä on joko kotona tai harrastuksen piirissä vahva porukka jossa hän saa hyväksyntää ja tukea ja saa kokea olevansa rakastettu ja tärkeä jne... silloin ei koulukiusaaminen tunnu niin pahalta. Mutta jos sellanen perheen ja yhteisön tuki puuttuu niin sillon voi koulukiusaamisen kokea erityisen raskaana.
Oletko kokeillut sitä, että miltä se tuntuu? Yhteisön tuen puuttuminen, saada edes joku puolelleen? Minä olen. Minä tiedän, että kun olet yksin, olet yksin. Ei siinä voi ketään hakea tueksi ja turvaksi kun koko kaupungin edes lähelle samaa ikäluokkaa olevat on leimanneet sinut, eikä kukaan tule lähellekään siinä vaiheessa ihan vain sen takia, ettei heitäkin leimattaisi. Olisihan se tosi vaaleanpunaisetlasitkivaa jos kaikki menisi kuin elokuvissa ja sen yhteisön tuen saisi jollain tosi erikoisella nörtistä kasvaa sankari-kuviolla, mutta kun ei se vain onnistu tässä elämässä. Omalla kohdallani auttoi vain purra hammasta ja muuttaa pois heti kun oli mahdollista.
pahis kirjoitti:Nyt pitää kuitenkin tajuta että tällaiset massamurhat on merkki jostain syvemmästä asiasta, sairaalloisesta kieroutuneesta mielestä. Siitä että puuttuu täysin empatiakyky. Jokainen koulusurmaaja edustaa tosi paskaa ja inhottavaa ihmistyyppiä. Ihan turha heistä on tehdä mitään uhreja ja antaa sääliä.
Oletko nyt varmasti perehtynyt aiheeseen muuten kuin iltalehtien antaman kuvan perusteella ja sen perusteella, mitä ystävillesi kävi? Lukenut ehkä päällimmäiset faktat ja tehnyt niiden perusteella omat johtopäätöksesi? Kannattaa tutustua ihan oikeasti aiheeseen paremmin, ei ehkä näihin kuuluisimpiin tapauksiin, mutta vähemmän kuuluisiin. Niiden avulla oppii ymmärtämään. Ei niidenkään ymmärrysten jälkeen tarvitse ruveta uhriksi tekemään tai muuta, mutta antaa hieman perspektiiviä. Siellä on paljon ihmisiä, jotka on selkeästi tosi empaattisia ihmisiä, eikä empatiakyvyttömiä hirviöitä. Jonkinlaisesta empatiakyvystä kai kertoo sekin, että nämä ihmiset ovat usein tunteneet sääliä ja ymmärrystä muita tekijöitä kohtaan. Ei kai se ihan tunteettomalta onnistu?
pahis kirjoitti:Ihmisillä on ollut aina vaikeaa, ja kotiolot on ollut myös raskaat. Silti nää ääliöittei suorittamat massamurhat on ihan uusi juttu, ja niihin on syyllistyneet kaikis maailman tapauksis erityisen nuoret henkilöt. Aikaisemmin näitä ei tapahtunut ja se on merkki siitä että syy ei oo koulukiusaamises. Kiusaamiseen puututaan nykyisin paljine paremmin kuin esim 30 vuotta sitten. Silloin ei myöskään psykiatrista apua ollut juuri lainkaan saatavilla ja tarjolla. Ei ollu koulupsykologeja jne..
Nuoret ovat aina tehtailleet ihan järkyttäviä määriä rikoksia. Ennen ne rikokset olivat ihan sitä samaa kuin tänäkin päivänä; ryöstöistä aina tappoihin ja murhiin asti. Joukkomurhiakin siellä on esiintynyt, ensimmäisenä nousee mieleen omista tutkimistani aiheista esimerkiksi tämä joukkomyrkyttäjä Graham Young, joka nerokkaasti suunnitteli usenkin ihmisen kuoleman - onnistuen joissakin, jopa. Useimmiten nuorien rikoksentekijöiden ongelma tosin taisi olla Jumalanpelko, vankilatuomion pelko (ennen ne vankilatkin kun taisi olla aika paljon rankempia paikkoja), aseiden saamisen hankaluus ja yksinkertaisesti rahanpuute. Korjataanko siis tilanne istuttamalla Jumalanpelko uudestaan, tekemällä vankiloista rottia kuhisevia, kylmiä ja kolkkoja ja lisäämällä kuolemantuomio takaisin listoille? Jonkinlaista noitavainoahan tässä ollaankin nähty jo viime aikoina taas, joten en ihmettelisi, vaikka "sivistyneessä" kansassa tälläinen muutos tapahtuisikin.
pahis kirjoitti:Mä olen aika varma että jokaista koulusurmaajaa on yhdistänyt yksi asia.
Heidän persoonallisuus on kehittynyt voimakkaasti internetin ja erilaisten pelien maailmassa, kaikki vapaa-aika on koko murrosiän kulunut kotona koneen ääressä. Se on niin turruttavaa hommaa, että siinä ei vuorovaikutustaidot kehity, ja jos kaikki aika kuluu pelien ja netin maailmassa niin ei oo ihme että tunne-elämä kehittyy kylmäks.
Tähän Rorschach vastasi mielestäni todella mainiosti. Mitä teet siinä tilanteessa, kun sinut on pakotettu pysymään kotona? Ehkä jossain isommassa paikassa, Helsingissä ja Oulussa ja muissa, on mahdollista liikkua ilman, että törmää koulututtuihin tai kiusaajiisi. Mutta ei pikkukaupungeissa. Huomaatko? Lähes jokainen kouluammuskelija on pienestä kaupungista kotoisin, juuri sellaisesta missä et voi paeta muualle. Netissä saat hyväksyntää ja ystäviä. Taustallasi on harvoin mitään väliä yhtään missään. Eikö se ole siis ymmärrettävää, että nuoret ajautuvat solmimaan liittoja tälläisissä paikoissa? Ihan täysillä en silti lähtisi nettiä syyttämään, koska jotkut onnistuvat sen kautta. Tietenkään eivät kaikki, mutta kyllä sieltä oikeasti voi kunnollisia suhteita hankkia.
Saaren taustoistahan on tässä vaiheessa vaikea sanoa, mutta Pekka ainakin selkeästi yritti luoda kontaktia netin kautta useaankin ihmiseen. Hän kävi keskusteluja ja jutteli ylipäätään ihmisten kanssa. Joissakin keskusteluissa hän ehkä tunsi ylemmyydentuntoa, mutta eiköhän jokainen jossain vaiheessa? Pelkästään jo se tapa, millä vastapuoli kirjoittaa, voi laukaista tunteita suuntaan tai toiseen. Pienet kirjaimet, iso määrä typoja... Selkeästi joko teini tai jälkeenjäänyt. Vaikka näin ei olisikaan, on todella helppo laukaista tuollainen ajattelumalli.
Mutta palatakseni tähän nettiasiaan, se riippuu niin paljon ihmisestäkin, että mitä siellä netissä tekee. Keskusteleeko muiden kanssa, hakeeko tietoa, pelaako, lukeeko lehdet, etsiikö töitä... Niin paljon mahdollisuuksia. Nykyisin nettiä käyttää kuitenkin jo niin paljon ihmisiä päivittäin (kun vertaa vaikka 10 vuoden takaiseen), että ihan turha lähteä oikeastaan enää syyllistämään sitä. Eiköhän se suurin osa jää ns. pimahtamatta, ja tietenkin jos on joku tälläinen valtatrendi kuten netti nyt on, sitä on varmasti monetkin murhamiehet ja ryöstäjät käyttäneet. Netin syyllistäminen kuulostaa lähinnä aikansa eläneeltä, sama kuin alkaisi puhumaan siitä kuinka valokuvauskoje vie sielun mennessään, että räps vain.