MURHA.INFO

Oikeudessa eivät paina mielikuvitustarinat, joita on runsaasti uhrin pojan kuulusteluissa. Sieltä pitää nostaa esiin se minkä oikeus katsoo vaikuttavan tuomioon. Siis nyt kun poika kieltäytyy todistamasta.

Jos hän olisi todistanut oikeudessa asianosaisena olisivat kuulustelut jäänee syrjään. Pojan todistaessa olisi Manner ehkä osannut esittää jonkin paljastavan kysymyksen. Luultavasti Manner olisi kuitenkin sortunut taas näihin helppoihin kohtiin. Kuulustelut oli väärin tehtyjä ja väärin litteroituja, ei niistä ollut tuomioin pohjaksi. Jos vaan salissa annettu todistus oli käytettävissä

Minulta meni kokonaan ohi Amandan haastattelu viikonlopun IL:n plus liitteessä, voisiko joku sen lukenut tiivistää mitä haastattelussa oli?

Syyttäjä on suhtautunut epäilemättä hyvin valikoivasti pojan kertomukseen surmayöstä sekä vuoden 2009 että vuoden 2011 osalta. Vedotaan varmasti vain teon "kaksivaiheisuuteen” sekä ”pitkäkestoisuuteen”, samoin kuin vastavalituksessa hovioikeudelle:

(Pojan) ja Amandan kertomuksista käy ilmi tapahtumien
kaksivaiheisuus ja tapahtumien pitkähkö kesto. (Vastine hoville, s. 7.)

Myös kahden tekovälineen, joista vain toinen on löytynyt, käyttäminen viittaa kaksivaiheiseen tekoon. (Vastine hoville s. 8.)

(Pojan) kertomukset tukevat syytteessä tarkoitettua kaksivaiheista tapahtumaa (ks. otsikon Aikatekijästä 2. viimeinen kappale). Toisaalta (pojan) kertomukset eivät tue Anneli Auerin kertomusta asuntoon tunkeutuneesta ulkopuolisesta tekijästä. (Vastine hoville s. 12.)

Videotallenne Alexander Auerin kertomuksesta 16.9.2009 ja sen litterointi (etptk liite 33, s. 631 -645, DVD-tallenne 33), salassa pidettävä
Teema: Alexander Auer on kertonut tapahtumien pitkästä kestosta ja
kaksivaiheisuudesta.(Vastine hoville, s. 17.)

Nämä seikat tukivat myös laamanni Martti Juntikan sekä tuomari Annette Santamaan käräjätuomion mukaan Auerin syyllisyyttä.

Tosiasiassa pojan kertomus ei tue miltään osin syytteessä esitettyä ”kaksivaiheisuuta” - mitä sillä sitten tarkoitetaankaan.

Ilmeisesti sitä, että ensin murhattiin ja äänitettiin, ja sitten murha soitettiin tallenteelta, jolloin esimerkiksi ikkunan rikkoutuminen kuului ”kahdessa vaiheessa”:

A: Ja sit rupes kuuluun semmonen ääni ku jotain nauhaa kelattais, semmonen "uuu" ku se pyörii siinä. Sit taas kuulus "naks, naks, naks" ja sitten kuulosti ihan silt ku se koko, niinku se koko juttu alkais alusta et kuuluis se ensimmäine parkasu ja, mut sit se kuulosti hiljasemmalt ja se tuli hiljasempana mutta ihan sama ääni ja sit vähän sem, semmoselt ku se tulis radiosta, semmoselt vähän surisevammalta.

Muuta “kaksivaiheisuutta“ pojan myöhemmässä kertomuksessa 2011 ei voi tavoittaa. Tämän version ”kaksivaiheisuudesta” voi hyvällä tahdolla erottaa myös pojan kuulemisessa 2009:

M: Yy Kuulks sää jonkun tappelun äänen?
A: PUDISTAA PÄÄTÄ Mutta se oli outoa kun koko ajan ku iskä huusi niin silti kuulus se lasiääni
M: Sano vielä kerran ett mikä oli se lasiääni outo sun mielestä?
A: Ko silti vaik se kuulu silti se lasiääni vaikka äiti oli puhelimes ja ko iskä huus silti kuulus vaan se rikkinäinen lasiääni vaik se on on ekaks se loppu ihan vähäks aikaa tais jatkuu lasi se rikkinäise rikkinäise lasin ääni.

Vai tarkoitetaanko ”kaksivaiheisuudella” siitä, että Lahti yritettiin murhata veitsellä aikaisemmin yöllä, mutta tämä virkosi, minkä johdosta Auer astaloi Lahden kuoliaaksi hätäpuhelun aikana?

Tätä versiota "kaksivaiheisuudesta" kumpikaan pojan kertomuksista ei tue, koska molemmissa kertomuksissa (2009 sekä 2011) “lasiääni” ja hätäpuhelu seuraavat välittömästi toisiaan tai ovat jopa päällekkäisiä. Näin ollen pojan kertomus ei myöskään tue teon ns. “pitkäkestoisuutta”.

Sen paremmin tytön kertomus ei tue pitkäkestoisuutta. Esim. Turunmurren postaus:

Puolustukselle nämä tytön ensimmäiset kuulemiset (2006/2007alku) ovat tärkeitä, määrittelihän tyttö niissä 1/2007 kuulemisissa mm. sen, että surman kesto oli suht lyhytkestoinen, maksimissaan 7min.

http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php? ... 15#p640373

Ja sitä paitsi ”kaksivaiheisuus ” ei mitenkään todista siitä, että Auer teki surman, koska ulkopuolinenkin teki sen yhtä lailla kaksivaiheisesti – ensin veitsellä, sitten astalolla.

Mutta syyttäjä katsoo pojan todistuksen (joka ei pidä muutenkaan yhtä tosiasioiden ja todistusaineiston kanssa), puhuvan syyllisyyden puolesta, kun todistuksen tulkitaan tukevan ”pitkäkestoisuutta” ja ”kaksivaiheisuutta” – joita todistuksesta itse asiassa ei löydy. ..

Sisotalolle:

Tuomiossa voidaan unohtaa ne spekulatiot joiden avulla syyttäjä sai langettavan tuomion käräjäoikeudessa - Amandan kuulustelujen litterointeihin turvautumalla.

http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php? ... 15#p640382

On huomattava, että Amandaa kuulusteltiin pitkään (oliko puolitoista tuntia?) myös ovien takana. Tällöin on varmasti otettu esille tytön käynnit takkahuoneen sunnassa sekä se, miksi tyttö ei nähnyt tuolloin surmaajaa. Ei kannata langeta toiveajatteluun - tuskin syyttäjä edelleenkään päästää puolustusta tässä asiassa helpolla...

Raportoijat järjestään väittävät, että Amanda vastasi kaikkeen muuhun kuin murhaajan poistumiseen: "En muista". Kaikki aikaisemmat kuulustelut jätettiin katsomatta. Voiko selvemmin osoittaa, että vain Amandan todistuksella on merkitys.

Suljetuin ovin keskusteltiin pojan 2011 tarinoiden merkitystä, siksi ne olivat suljettujen ovien takana.

Mutta ei tämä ole anoa kerta kun jään yksi asian kanssa joka siten osoittautuu todeksi. Muistan hyvin minkä ryöpyn sain niskaani kun aloitin 2012 kertomalla, että tässä jutussa ovat vastakkain Amandan ja pojan todistukset.

Ulvilan surma pitää nähdä prosessina, yksityiskohdista on mielenkiintoista vääntää kättä, mutta kokonaisuus ratkaisee Annelin kohtalon. Oikeudenkäynti on nyt täysin vapauttavan tuomion linjalla. Ongelmana on vain mitä tehdään jo lain voiman saaneille häpeälliselle tuomiolle.

sisotalo kirjoitti:Ongelmana on vain mitä tehdään jo lain voiman saaneille häpeälliselle tuomiolle.

Seksijutun asiakirjat pitäisi luovuttaa tavalla taikka toisella sellaisille tahoille, jotka voivat ne julkaista. Mieluummin Snowden-tyyliin kuin Wikileaks-tyyliin. Olennaisimpia ovat lasten kuulustelupöytäkirjat & litteroinnit ja lääketieteelliset todisteet. Jos ne osoittautuvat sellaisiksi kuin Niskasaari, Lehto ja Alibi kertovat, niin niitä on helppo riepotella julkisuudessa pitkän aikaa. Voidaan laatia erinäisiä valituksia eri tahoille, käsitellä asiaa televisiossa, joku kansanedustaja voi tehdä kirjallisen kysymyksen oikeusministerille jne...
Lisäksi poika saattaa muuttaa mielensä ja myöntää valehdelleensa.

Panu kirjoitti:..Jos ne osoittautuvat sellaisiksi kuin Niskasaari, Lehto ja Alibi kertovat, niin niitä on helppo riepotella julkisuudessa pitkän aikaa.....

Miten niin jos? Mitä intressiä Niskasaarella olisi valehdella? Hän on käynyt koko 3000-sivuisen seri-aineiston läpi, ja sen yhteenveto on luettavissa hänen blogissaan:

http://www.mikkoniskasaari.fi/node/162

Minä en uskonut lasten syytöksiin alusta asti, eli siitä kun poliisi Annelin vapauttamisen jälkeen tuli ja nouti hänet kotoaan epäiltynä niistä. En uskonut vaikka poliisi valehteli että oli löytynyt jotain raskauttavia kuvia ja videoita. Näiden olemassaolonhan myöhemmin joutui kieltämään kolme poliisipäällikköä, mukaanlukien Paatero. Koko ajan on vain ollut käynnissä törkeä mustamaalaamiskamppanja, johon ikävä kyllä moni on uskonut.

padlock kirjoitti:Miten niin jos? Mitä intressiä Niskasaarella olisi valehdella? Hän on käynyt koko 3000-sivuisen seri-aineiston läpi, ja sen yhteenveto on luettavissa hänen blogissaan:

http://www.mikkoniskasaari.fi/node/162

Toivoa sopii, että Niskasaaren jutut saavat enemmän julkisuutta kuhan aueri todetaan syyttömäksi murhaan.

Panu kirjoitti:

sisotalo kirjoitti:Ongelmana on vain mitä tehdään jo lain voiman saaneille häpeälliselle tuomiolle.

Seksijutun asiakirjat pitäisi luovuttaa tavalla taikka toisella sellaisille tahoille, jotka voivat ne julkaista.

Just joo, mitäs lasten oikeusturvasta, kaikki vaan nettiin kuvineen päivineen. Mitä muuta noiden asiakirjojen julkaisu palvelee kuin sairaiden ihmisten tirkistelynhalua? Ymmärrän sen, että oikeusteitse valitetaan, mutta tämä ei kyllä käy järkeen.

Kuurankukka kirjoitti: Just joo, mitäs lasten oikeusturvasta, kaikki vaan nettiin kuvineen päivineen. Mitä muuta noiden asiakirjojen julkaisu palvelee kuin sairaiden ihmisten tirkistelynhalua? Ymmärrän sen, että oikeusteitse valitetaan, mutta tämä ei kyllä käy järkeen.

Eihän siellä ole mitään muuta kuin muutama kuva UV-valolla otetuista papukaijan kynsien jäljistä lasten olkapäillä, ja loputtomia sepustuksia miten Anneli ja Jens juoksivat alastomina asutuskeskuksen keskellä dildot otsallaan sarvina ja metsästivät dildoilla pikkulintuja eläintenuhrauksiin. Ja ehkä niiden kolmen ulkopuolisen lapsen todistukset, etteivät he ole joutuneet hyväksikäytetyiksi päinvastoin kuin Auerin nuorimmat väittävät.

Ja mitäkö tämä palvelisi? Sitä että kansa viimeinkin tajuaisi miten heitä on vedetty höplästä, ja miten vaarallista on tuomita ihmisiä vuosikausiksi vankeuteen ilman mitään näyttöjä. Myös sitä että että viranomaisiin ei voi aina luottaa.

Tästä tapauksesta sivuhaaroineen tulee vielä malliesimerkki siitä, miten hirvittävällä tavalla kaikki voi mennä pieleen.

zem kirjoitti: Tosiasiassa pojan kertomus ei tue miltään osin syytteessä esitettyä ”kaksivaiheisuuta” - mitä sillä sitten tarkoitetaankaan.

Ilmeisesti sitä, että ensin murhattiin ja äänitettiin, ja sitten murha soitettiin tallenteelta, jolloin esimerkiksi ikkunan rikkoutuminen kuului ”kahdessa vaiheessa”:

Minä olen käsittänyt, että syyttäjä tarkoittaa teon kaksivaiheisuudella sitä, että ikkunaa rikottiin kaksi kertaa. Siis että välissä oli tauko. Ja tällä pyritään osoittamaan vääräksi Auerin kertomus nopeasti sisään tulleesta huppumiehestä.

Molempien lasten kertomus tukee tätä (myös alkuperäiset): poika kertoo, että lasiääni taukosi vähäksi aikaa, ja tyttö kertoi heränneensä räiskintään ja menneensä katsomaan, jolloin räiskintää ei enää kuulunut. Rikkomisessa siis oli tauko. Lasten kertomukset ovat tältä osin täysin yhtenevät.

Tämän kaksivaiheisuuden olen selittänyt sillä, että huppumies löi ensin reiän ikkunaan lukon viereen ja yritti saada siitä kädellä lukon auki. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, koska lukko ei ole kaikkein helpoin. Tästä johtuen hän vetäytyi nopeasti, ehkä jopa terassin ulkopuolelle ja piti pienen (30sek-1min?) mietintätauon, että mitäs pirua nyt tehdään. Hän oletti luonnollisesti, että talonväki ryntää terassille taivastelemaan.

Jukka oli kuitenkin hidas jalkansa vuoksi ja lisäksi valokatkaisija oli pitkällä vuoteesta, terasinoven pielessä. Tyttö ehti olohuoneeseen/eteiseen samaan aikaan kun Jukka terassinoven viereen. Jukkahan ei tuolloin vielä edes tajunnut mitä oli tapahtunut (huppis oli lyönyt jäljistä päätellen kolme nopeaa keihästävää iskua ( kesto ehkä yhteensä 3sek), ja ikkunan takana ollut verho oli yhä paikallaan). Oli herätty räiskähdyksiin, joista ei voinut tietää, mistä ne edes tulivat, vai oliko kaikki unta. Sen jälkeen oli hiljaista.

Jukka olisi laittanut valot sisään ja terassille ja todennäköisesti avannut ovenkin, mutta tytön tulo veti hänen huomion tähän, ja hän joutui nopeasti käännyttämään tytön takaisin huoneeseensa. Hän ei tiennyt mitä oli tapahtunut, mutta ei todellakan halunnut lasta pelästyttää tai päästää lähemmäksi, kun havaitsi, että lattialla oli lasia ja ikkuna siis rikki.

Tässä tuhraantui sen verran aikaa, että ulkona ollut huppumies äkkäsi tuolin ja päätti rikkoa ikkunan kokonaan ja mennä sisään. Ja sitten vasta alkoi tämä jatkuva räiskintä, jota Auer kuvasi. Jukka oli jo valmiiksi pystyssä sängyn edessä huppiksen tullessa sisään. Auer ei todennäköisesti kunnolla herännyt ensimmäisiin ääniin tai sitten hetket ovat shokin vuoksi pyyhkiytyneet mielestä. Hän on kuitenkin muistellut jossain vaiheessa sitä, että olisi jotain "ihmetellyt" Jukan kanssa tai että Jukka olisi käynyt jossain vaiheessa olohuoneenkin puolella. Tyttöä hän taas ei musita nähneensä, eikä kyllä uskottavaa olisikaan, että tyttö olisi edennyt niin pitkälle, että olisi nähnyt annelin, mikäli lattialla oli lasia ja isä ovensuussa tai sängyn päädyssä seisomassa. Terassin oven vierestä on suora linja eteiseen, josta tytön on pakko tulla koko olohuoneen halki. Hän ei voi siis vain yhtäkkiä putkahtaa paikalle.

Kuolemannaakka:

Minä olen käsittänyt, että syyttäjä tarkoittaa teon kaksivaiheisuudella sitä, että ikkunaa rikottiin kaksi kertaa. Siis että välissä oli tauko. Ja tällä pyritään osoittamaan vääräksi Auerin kertomus nopeasti sisään tulleesta huppumiehestä.

Molempien lasten kertomus tukee tätä (myös alkuperäiset): poika kertoo, että lasiääni taukosi vähäksi aikaa, ja tyttö kertoi heränneensä räiskintään ja menneensä katsomaan, jolloin räiskintää ei enää kuulunut. Rikkomisessa siis oli tauko. Lasten kertomukset ovat tältä osin täysin yhtenevät.

Kyllä, pojan ja tytön kertomukset ovat vuodelta 2009 yhtenevät "kaksivaiheisuuden" osalta.
Ja tukevat Auerin kertomusta.

Mutta entä "pitkäkestoisuus"?

Tyttö sanoo palanneensa "kohta" ja "pian" ensimmäisen käynnin jälkeen ja nähneensä isänsä lattialla. Asiaan palattaessa arvioi aikaa käyntien välillä olleen "kahdesta seitsemään" minuuttia.

Tänä aikana ikkuna on rikottu lopullisesti, äiti juossut hätäpuhelimeen (osapuolet näkevät toisensa aulassa), ja isä ei ole vuoteen päädyssä vaan takan edessä lattialla. Ei kovin
pitkäkestoista. (Ei ainakaan Auerin kannalta, jonka olisi pitänyt siis listiä tytön näkemä
hyvinvoiva puolisonsa sekä lavastaa ja pesteytyä yms yms. Ajassa "kahdesta seitsemään minuuttia".)

Poika on kuullut 2009 vain "lasiäänen", kuin lautasia olisi rikottu, sekä isän huudon ja äidin
näppäilevän häkepuhelun ja puhuvan (ei kuullut mitä puhui). Tässä ei ole pitkäkestoisuutta.

Vai perustuuko väite "pitkäkestoisuudesta" siihen, että vanhempien riita – minkä yhteydessä mm. ikkuna rikkoutui – käytiin aikaisemmin illalla, ennen kuin poika oli nukahtanut?
Juontaako väite ”pojan kertomus tukee kaksivaiheisuutta ja pitkäkestoisuutta” tähän?

A: Oikeastaan tota mä en ekaks tota mä en ekaks nukkunut tota sit tuli vast se et se lasiääni sit ku se oli loppunut sit mää vähän rupesin jonka jälkeen mää nukahdin
S: Joo Ja mihin sä sen jälkeen heräsit?
A: Mä en muista enää mihin mä heräsin sitte
S: Ymmärsik mä nyt oikein sä sanoit et sää et ollu vielä nukahtanu ku se lasin ääni kuulu?
A: Yy
S: Sää et ollu vielä ollenkaan nukahtanu?
A: En Mä en yleensä nukahda niin helposti.
– –
- -
A: – – ja sitte ko mää olin ollu aika kauan sillä ja ... en mä saanut unta nii sitte vast alko huusi ja lasiäääniä ja sitte iskä alko huutaa ja sit nii edellee (Pojan kertomus 2009, alleviiv. Zem.)

Eli mikäli "lasiääni" ja isän huuto olisivat tapahtuneet aikaisemmin yöllä, ennen pojan nukahtamista, poika olisi ehtinyt nukahtaa ennen poliisin tuloa?

M: Muistak sää kuinka kauan sää olit hereillä siellä sun sängyssä?
A: En mä muista, ainakin mä ehtisin nukahtaa vielä kerran ennen kun poliisit tuli
M: Tulik ne sitte ja joku herätti? Vai heräsik sää uudemman kerran?
A: Mää en muista heräsik mää ite vai herättiks joku muu
M:Yyy
S: Tota sä oot nukahtanu jossakin vaiheessa uudelleen?
A:NYÖKKÅÄ

Mutta miten tämä kävisi yksiin esimerkiksi sen kanssa, että poika kuuli puhelimen
näppäinäänet sekä äitinsä puhelimessa?

M: Ku hän oli puhelimessa niin miten sää niinkun tiesit et hän oli puhelimes ko sää olit siellä omassa sängys mist sää päättelet nii?
A: No ku puhelimen nappeja painelee siit kuuluu semmonen ääni

Sekä samanaikaisesti äidin puhelimessa olon kanssa isän huudot ja "lasiäänet"?

A: Ko silti vaiko se kuulu silti se lasiääni vaik äiti oli puhelimes ja ko iskä huus silti kuulu se rikkinäinen lasiääni vaik se on ekaks se loppu ihan vähäk aikaa tais jatkuu lasi se rikkinäi se rikkinäisen lasin ääni.

Olisko poika siis nukahtanut välillä, ja sitten kuullut äidin hätäpuhelun ja taustalla
nauhoituksen surmasta?

Jos verrataan pojan kertomukseen 2011, nukahtamista ei ole (eikä siten "pitkäkestoisuutta"):

A: Sit kuulus taas se, ikkuna rätisi ja, sitte se aukes ja sitte se, joku tulis sisälle, ja sitte Jukka alko huutaan kahta kauheammin, niin se niinku alko alusta ja sitten siinä jossain vaiheessa ku se oli alkanu alusta, niin vähän aikaa sen jälkeen ku se oli alkanu alusta, niin sitte kuulu ku Anneli lähti soittaan sitä hätäpuhelua.

Ota siitä selvää.

Syyttäjä nähdäkseni käyttää surman "kaksivaiheisuutta" ja "pitkäkestoisuutta" jonkinlaisina
iskusanoina, joille ei löydy täsmällistä sisältöä. Ei ainakaan sellaista, joka tukisi Auerin syyllisyyttä. Tämä ei tietenkään estänyt Juntikkaa ja Santamaata käyttämästä näitä
langettavan elinkautistuomion perusteena.

Kuolemannaakka:

Tämän kaksivaiheisuuden olen selittänyt sillä, että huppumies löi ensin reiän ikkunaan lukon viereen ja yritti saada siitä kädellä lukon auki. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, koska lukko ei ole kaikkein helpoin. Tästä johtuen hän vetäytyi nopeasti, ehkä jopa terassin ulkopuolelle ja piti pienen (30sek-1min?) mietintätauon, että mitäs pirua nyt tehdään.

Katson myös, että mahdollinen valon sytyttäminen takkahuoneeseen (joka tapahtui
Auerin mukaan Jukan noustua sängyltä - valo jo päällä, koska tyttö näki sirpaleet)
on voinut panna, yhdessä ikkunan yllättävien rikkomisvaikeuksien kanssa, tekijän/t tuumaustauolle.

Panu kirjoitti: Seksijutun asiakirjat pitäisi luovuttaa tavalla taikka toisella sellaisille tahoille, jotka voivat ne julkaista. Mieluummin Snowden-tyyliin kuin Wikileaks-tyyliin. Olennaisimpia ovat lasten kuulustelupöytäkirjat & litteroinnit ja lääketieteelliset todisteet. Jos ne osoittautuvat sellaisiksi kuin Niskasaari, Lehto ja Alibi kertovat, niin niitä on helppo riepotella julkisuudessa pitkän aikaa.

"Sellaisen tahon" pitäisi osata nostaa esiin lasten todistuksista ne kohdat jotka täsmäävät MJE:n havaintojen kanssa. Näin on syntynyt se todistelu joka puri Turussa. Niskasaari ja Lehto toimivat kuin sensaatiota hakevat journalistit. He etsivät lasten todistuksista niitä mahdottomia kohtia, jotka tuomarit jättävät päätöksen teon ulkopuolelle. Heidän mielestään ne ovat vain lasten mielikuvituksen tuotetta sen todellisen todistamisen päälle, josta emme koskaan saa tietää mitään niin kauan kun Lehto ja Niskasaari valitsevat salaisesta aineistosta sen minkä he julkistavat.

Journalisteille todistelun kohde immenkalvot, joita he väittävät uudelleen kasvaneiksi. Tällä perusteella ei Amerikassa tuomita tai vapauteta raiskauksesta, kun immenkalvo on niin epämääräinen asia. Tämän idean toi JME Suomeen 2010. Siitälähtien on tuomiot annettu MJE itsetekoisen menetelmän mukaan. Jotenkin katsotaan arpia UV valolla. Kuinka, siitä ei ole mitään julkaistu. LSH-jutun todistajan oli myös norjalaisprofessori Arne Myhre, jota olisi mahdolista haastatella jos saataisiin van se salainen aineisto käyttöön.

Pojan kannalta on ymmärrettävää, että hän kieltäytyy todistamasta.

Kun pojan kauhukertomukset tulivat pintaan vuonna 2011, hän oli ilmeisesti 12-vuotias. Poika ei voinut kuvittellakaan, että hänet pyydettäisiin oikeuteen asti kertomaan tarinoita esimerkiksi 9-vuotiaasta tytöstä lyömässä isäänsä vasaralla päähän.

Kun käräjäoikeus viime vuonna ei uskonut mitään osia pojan uusista kertomuksista, jokainen ymmärtää miksi poika ei halua nyt todistaa. Hän melko varmasti tajuaa nyt 15-vuotiaana kuinka epärealistisia hänen kuvailemansa tapahtumat ovat. Ja oikeudessa täytyisi pysyä totuudessa - myös asianomistajan.

Pekka Lehto sanoi radiohaastattelussa, että jos Vaasan hovista tulee murhajutussa vapauttava tuomio, pitäisi myös lsh-tapaus ottaa uudelleen käsittelyyn, sillä asianomistajina ja tarinoiden kertojina tapauksissa ovat samat lapset. Olen samaa mieltä, mutta sillä erotuksella, että vaikka Auer tuomittaisiin murhasta mutta tuomion perusteluissa hovioikeuskin hylkäisi lasten kertomukset, pitäisi lasten kertomuksiin pohjautuva lsh-case ottaa uudelleenkäsittelyyn. Ylimääräistä muutoksenhakua (tuomionpurku) siis korkeimpaan oikeuteen.

Kyllä syyttäjän tarkoituksena oli antaa pojan todistaa vaikka sillä oli isot riskit. Puolustus olisi voinut vielä lisää huonontaa hänen mielikuvituksellisia kertomuksiaan. Syyttäjä pettyi kun Amanda todisti esimerkillisen järkevästi ja sekavat videot jätettiin katsomatta.

Syyttäjä pelaa todella upporikasta, olisikohan syynä, että on uusi syyttäjä parketilla. Paula pääsi huseeraamaan lsh-jutussa vapaasti suljettujen ovin takana. Puolustus turvautui pitkälti yleisen tason todistuksiin, ilma omaa lääkäritodistajaa

Tässä ote eräästä elokuvan arvostelusta liittyen Ulvila-dokumenttiin, jossa käsitellään lasten kertomuksia.

Juttuun tuodut saatananpalvontasekoilut perustuvat lähinnä traumatisoituneiden lasten kertomuksiin ja on selvää, että lapsen muistin luotettavuus on joka tapauksessa äärimmäisen kyseenalainen. On vaikea välttyä myöskään ajattelemassa, että lapsen sijaisvanhemmilla on oma agenda ajettavanaan. Dokumenttikin vihjaa hienovaraisesti siihen suuntaan. Absurdiutta lisää se, että Auerkin on jossain vaiheessa jutun kulkua jo melkein tunnustanut rikoksen, koska ei omien sanojensa mukaan muista tapahtumien kulkua järin tarkkaan. Vanhimman tyttären tarinaa poliisi suoraan kyseenalaistaa ja lapsi kysyy itkien ja turhautuneena: ”miks mä sit näin väärin?” Samalla otetaan todesta vielä paljon pienempien lapsien vielä villimpiä tarinoita, joiden todisteeksi ei edes löydetä mitään järin uskottavaa. Ristiriita on räikeä. Lähde

Elokuva on muuten saanut 4 tähteä oikeastaan kaikilta kriitikoilta.