Kuopion vankilan vangit Tapsa ja Teijo: ”Lukeminen on parasta pakoa todellisuudesta”
Nyt miehet ovat noin kuusikymppisiä, ja tällä hetkellä molempien asuinpaikkana on Kuopion vankila. Vankilajaksoja on ollut monta, Teijon sanoin ”liikaakin”.
– Meille nyt on tullut tämä osa elämästä, minä ainakin olen viettänyt aika paljon aikaa muurien sisäpuolella. Lukemisen avulla on päässyt sinne ulkopuolellekin, miettii Teijo.
Tapsa on lukenut monia kirjoja kahteenkin kertaan.
– Tärkeimpiä ovat olleet Henry Millerin kirjat. Kravun kääntöpiirin luin ensimmäisen kerran 1980-luvulla. Vonneguteja en löytänyt täältä yhtään, Tapsa miettii katsellen ympärilleen Kuopion vankilan kirjastossa.
Teijo on ollut Kuopion vankilassa nyt vuoden verran, Tapsa sanoo tulleensa maaliskuussa.
– Kirjastosta alkaa loppua lukeminen. Onneksi kohta pääsen vaihtamaan taloa, Teijo hymähtää.
Molempien miesten mukaan asiat olivat ennen paremmin. Kirjastossa oli vanki työntekijänä, ja hän otti vastaan myös toiveita uusista kirjoista.
– Vieläkin voi toivoa, mutta toinen juttu on, miten nopeasti toive toteutuu, Teijo kertoo.
Eksoottiset vankila- tai muukalaislegioonakuvaukset kiinnostavat myös Tapsaa ja Teijoa.
– Muualla on aika erilaiset vankilat. Tämähän on siihen verrattuna hotelli, tuumaa Tapsa.
Elämäkerrat ja muistelmat kiinnostavat heitä enemmän kuin vankiloihin sijoittuvat fiktiiviset teokset, joissa epäaitous välillä puskee läpi.
– Arjen kuvaaminen, se ei aina onnistu. Välillä lukiessa tulee sellainen olo, että tuo tyyppi ei ole ihan ollut paikan päällä. Kyllähän se ärsyttää, Teijo kritisoi.
Vankila on yksi harvoista paikoista, joissa eletään internetin ja somen vaikutuspiirin ulkopuolella. Nettiä saa käyttää pakollisten asioiden hoitamiseen, mutta viihteestä vastaavat televisio, sanomalehti ja kirjasto.
Ainakin Teijolle painettu sana on ylivoimaisen tärkeä viihteen muoto.
– En paljon nettiä käytä siviilissäkään – inhoan älypuhelimia sun muita. Tykkään matkustella, ja yleensä on junassakin ollut kirja kädessä.
Erityisen tärkeää lukeminen on kuitenkin ollut vankilaympäristössä.
– Kirjat ovat parasta pakoa todellisuudesta, tiivistää Teijo.
Miehet ovat huomanneet, että lukutaitokuilu nuorten ja vanhempien välillä on suuri vankiloissakin. Nuorilla ei keskittymiskyky välttämättä riitä kirjojen lukemiseen.
– Kyllä, nuoret ovat erilaisia, hymähtää Teijo. – Sen on putsarina huomannut.
Teijo lukee mieluiten sotakirjoja. Tällä hetkellä hänellä on meneillään Ville Kaarnakarin Hakaristin leimaama.
– Ei mullakaan kovin paljon ollut, kun kasvoin, mutta kirjoista on tullut se ymmärrys, että muillakin on ollut rankkaa. Sieltä olen oppinut sen ajattelutavan, että aina on joku, jolla on vielä huonommin. Olemaan kiitollinen siitä pienestäkin.
Ovatko Teijo ja Tapsa ikinä harkinneet, että he panisivat omia elämänvaiheitaan paperille?
Kumpikin naurahtaa. Onhan se käynyt mielessä.
Teijo kertoo, että monikin tuttu on ehdottanut hänelle elämäkerran kirjoittamista.
– Siihen riittäisi varmasti kerrottavaa. Mutta on myös niin paljon sellaista, mitä ei edes halua muistaa. Olen ajatellut, että mitä niitä vanhoja muistelemaan.
- Tapsa.jpg (196.32 KiB) Katsottu 6958 kertaa
Kuopion vankilan kirjastopalveluista vastaava apulaisjohtaja Jukka Häkkilä kertoo, että vankilaan saapuu runsaasti lahjoituskirjoja.
– Esimerkiksi dekkareita meillä on kohta liikaakin. Jos johonkin tarvitsisi ammattilaisten apua, niin ehkä kirjojen poistamiseen.
Kaikki kirjat kuitenkin mahtuvat hyllyihin. Niitä on äkkiä laskettuna useita kymmeniä metrejä, muttei ihan sataa. Hyllyissä on paljon kaikkea: Einari Vidgrenin tuoreesta elämäkerrasta Kolmeen muskettisoturiin. Sarjakuvia, dvd-levyjä ja toivelaulukirjojakin on.
Uusia kirjoja ostetaan vankien toiveiden mukaan. Häkkilän mukaan toivomuksissa näkyvät samat trendit kuin muuallakin lukevien ihmisten keskuudessa.
– Suunnilleen puolet toiveista on kaunokirjallisuutta, puolet tietokirjallisuutta. Aika tavalliset ja arkiset kirjat kiinnostavat: elämäkerrat, terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät kirjat, jopa filosofia ja psykologia.
– Sotakirjoja luettiin välillä aika vähän, mutta Ukrainan sodan aikana sotakirjallisuus on alkanut taas kiinnostaa.
Viime vuosina suosittua true crime -lajityyppiä ei kirjastossa ole, koska Häkkilän sanoin ”elämä täällä on yhtä true crimea”.
https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/6921436
