ketsku kirjoitti:Miksei markja ole kommentoinut? Ilmaissut säälivänsä tätä miespoloa ja olevansa samaa mieltä? Hmm...
Mun lähinnä ensimmäinen ajatus oli, että mikä tahdoton tahvo siellä nyt kirjoittelee? Oikee neropatti...
En suinkaan kirjoittanut tänne saadakseni sääliä osakseni. Tämä ketsku haluaa nyt jostain syystä ymmärtää väärin. Tarkoitus ei ollut niputtaa kaikkia naisia samaan kastiin, mutta en suinkaan ole ajatuksieni kanssa yksin, joten kokemukseni ei ole millään tavoin ainutlaatuinen.
Tarina oli kertomus siitä miten kauan mies jaksaa sietää ja tuon sietämisen takana on rakkaus - ehkä se on sellainen tunne, jota ketsku tai muut naisasialiikkeen puolustajat eivät ole koskaan tunteneet, siksi he eivät voi käsittää miksi joku sietää toista ihmistä. Heille rakkaus on vastakkaisen sukupuolen alistamista ja toisen rahoilla elämistä sekä miehen mielipiteiden väheksymistä.
Rakkauden lasissakin on reunat ja kun ärtymys valuu toistuvasti yli äyräiden niin silloin on parempi lopettaa tuo suhde kun jäädä siihen tahdottomana marionettina heilumaan.
Parisuhde perustuu tasa-arvoon, ei siihen mihin ketsku ja kaltaisensa sen haluavat ja kuvittelevat perustuvan, eli miehen alistamiseen ja tämän lompakolla käymiseen. Minä osaan pestä pyykkiä, silittää kauluspaidat, laittaa ruokaa, tiskata, ommella napin, mutta ämmä saatana ei osannut rakentaa laituria eikä vaihtaa talvirenkaita, eikä laturin hihnaa puhumattakaan että olisi osannut edes imuroida autonsa.
Pillua osasi antaa ja toisinaan persettäkin. Mutta kun se ei yksin riitä. Ei se yksin riitä, että on kaunis ja osaa höpöttää puhelimessa taukoamatta kaksi tuntia.
Kaupassa asioidessa huomaa miten helvetin hyvä on asua yksin. Siinä ne äijät lykkivät ostoskärryjä ämmän kulkiessa edellä sanoen mitä tarvitaan. Siinä sitä äijä odottelee kun ämmä valitsee puoli tuntia että millaiset kukat ostamme kun menemme kylään tai milloin mitäkin verhokangasta mitataan ja pohditaan sopiiko se nyt siihen huoneeseen tai jos menemmekin siihen toiseen kauppaan ja sieltä sinne kolmanteen kun siellä on niin ihania kippoja ja kuppeja.
Tuon ajan eläneenä ristin kiittimet yhteen, ettei enää tarvitse olla "tasa-arvoisessa" parisuhteessa. Pillua saa puhelinsoitolla. Ei siihen tarvita parisuhdetta, jossa pitää koko ajan tehdä jotain remonttia kotona, mökillä, käydä kylässä tervehtimässä sukulaisia joita ei haluaisi koskaan nähdä. Pyytää mökille joitain typeryksiä vierailulle, jotka eivät osaa muuta kuin kauhistella kuinka pitkä matka tänne oli. Olisiko niille pitänyt bensarahaa vielä antaa?
Tai kun myydään autoa kriteerillä "naisen käytöstä": kytkin loppu, jokainen kulma ja ovenpielet kolhittu parkkihallien pylväisiin tai muihin autoihin, vanteet kolhittu rotvallin reunoihin, ajettu sata kilometriä öljyvalo vilkkuen ja kaikkee muuta.
Siivousohjelma jota tässä seurasin oli taas yleistämässä poikamiehen asuntoa. Se ämmä siinä sanoi, että tyypillisen poikamiehen asunto on tälläinen. Yleisti vaikka tiesi hyvin, että ne eivät ole sellaisia. Mutta kun mentiin lapsiperheen taloon, jossa äiti vastaisi huushollista niin eipäs sanonut, että tyypillinen lapsiperheen huusholli.
Mikä kumman luulo naisissa elää, että vain nainen osaa pitää huushollinsa järjestyksessä, että yksin asuva mies hukkuu paskaan, ei imuroi, ei pyyhi pintoja ei vaihda lakanoita. Ja voivoi kun sinä nyt tarvitsen tänne naisen käden jälkeä. Jos tarvitsen naisen käden jälkeä menen "hierontaan", niin siinä se naisen käden jälki näkyy paremmin. Oman asuntoni siivoan ihan itse ja siistiä olla pitää ja on!