Maanantai 5.9. #Aamukatsaus #Ukraina
Rintama
Ukrainan hyökkäys Khersonin rintamalla on edennyt, useassa kohdassa, mutta hitaasti – itse asiassa tälle sodan vaiheelle on nyt tyypillistä, että tarkkaa ja luotettavaa tietoa kummaltakaan puolelta rintamaa tulee paljon vähemmän kuin missään sodan aikaisemmassa vaiheessa ja sen vuoksi sotamenestyksestä on vaikea sen ensimmäisinä viikkoina sanoa mitään kovin paljon varmaa. Monen tyyppiset tiedot viittaavat siihen, että Venäjällä on noin 20 000 linnottautumaan ehtinyttä sotilasta etelärintamalla, mutta näiden varuste-, elintarvike-, ase- ja ammushuolto pelkillä ponttoonisilloilla ja veneillä leveän Dneprin yli on vaikeaa, erityisesti kun Ukrainalla on kyky ampua tarkasti kauas joelle. Ukrainan lisäetu on mahdollisuus tiedustella maalit Dneprillä paikallisen väestön avulla tarvitsematta turvautua pelkkiin satelliitti- tai droonitietoihin.
Samaan aikaan kun huomio on eteläisellä rintamalla, Donbasiin ei juurikaan kuulu uutta. Lähiviikkoina tulee myös olemaan vaikea arvioida, kertovatko rintamatapahtumat – todelliset, propaganda tai huhut – idästä jostakin merkittävistä muutoksista vai vastapuolen joukkojen sitomiseksi tehdyistä tunnusteluista ja hämäyksistä. Kaikki vaihtoehdot ovat yhtä mahdollisia – ehkä on turvallista arvella, että sodan ensi päivistä tuttu sumu laskeutunee nyt Donbasiinkin joksikin aikaa.
On myös syytä uskoa, että venäläisten joukkojen rekrytointi ei ole edennyt ollenkaan suunnitelmien ja alueille esitettyjen suoranaisten käskyjen mukaisesti ja niissäkin luvuissa, joita rekrytoijat ilmoittavat, on todellisuudessa ilmaa kuten venäläisten ilmoittamissa asevoimien määrässä melkein aina. Monet asetyypit, erityisesti ohjustyypit, on käytetty jos ei suorastaan loppuun, mutta ainakin niin, että jäljellä olevat määrät ovat sen verran puolen vuoden takaista pienempiä, että jonkinlaista harkintaa joudutaan käyttämään. Perusasioiden kuten kuorma-autojen tuottaminen kärsii komponenttipulasta, joka koskee koko autoteollisuutta, vaikka viimeksi kertomani nimitys Venäjän hallinnon huipulla onkin tarkoitettu panemaan sotateollisuuteen vauhtia. Sotateollisuuteen käytetyt panostukset ovat luonnollisesti myös pois Venäjän muusta taloudesta.
Ukrainasta on monesti sanottu, että korruption riivaama maa pani keskinäiset erimielisyytensä syrjään sodan alettua. Ihan putipuhtaasti ei kaikki kuitenkaan taikaiskusta mene: uusi korruptioon keskittyvä erikoissyyttäjänvirasto on julkistanut, että kahdeksaa henkilöä epäillään yhteensä 370 miljoonan dollarien epäselvyyksistä valtiollisessa Ukrnafta-energiayhtiössä. Tapauksen tutkinta oli saatu valmiiksi jo vuonna 2019, mutta vasta viraston johdon vaihdos heinäkuussa on nyt johtamassa toimenpiteisiin.
Ukraina menetti Krimin myötä lähes puolet 150 000 ha viininviljelyksistään ja sota on tänä vuonna supistanut satoa entisestään. Monet viljelmät ovat sotatoimialueella tai sen välittömässä läheisyydessä ja viinivarastoja on pommitettu. Hersonin alueen rypäleet muodostivat myös tärkeän raaka-ainelähteen maan keski- ja pohjoisosien viininvalmistajille. Gostomelin lasitehtaan tuhoutuminen sodassa on myös aiheuttanut pullopulaa. Kansainvälisesti tunnettujen Cabernet Sauvignonin, Sauvignon Blancin, Chardonnayn, Merlot’n and Rieslingin lisäksi georgialainen Rkatsiteli sekä kotoperäiset valkoinen Telti-Kuruk sekä punainen Odessan Musta ovat olleet suosituimpia rypäleitä. Ukrainalaisten viininviljelijöiden mukaan sato on laadullisesti normaali lukuun ottamatta kenties miedosti ruudinsavuista jälkimakua. Tämän vuoden kysynnän näkymiä tasoittaa kuitenkin lännessä herännyt halu tukea Ukrainaa kasvattamalla viinin tuontia sekä kotimaisen juomisen lisääntynyt isänmaallisuus. Myös ukrainalaiselle votkalle on syntynyt uusi markkinarako Euroopassa venäläisen votkan viennin romahdettua – ainakin kasakkapäällikköjen mukaan nimetyn Hetman-votkan maahantuojia on enemmän kuin aiemmin.
Ukrainan puolustusministeriön tämänpäiväisen ilmoituksen mukaan 2500 km pitkästä rintamasta vain puolella, 1300 km osalla, on aktiivisia vihollisuuksia. Tätä voinee varmaan pitää hyvänä uutisena kuitenkin.
Kv yhteisö
Kansainvälisen atomienergiajärjestö IAEA:n vierailu Zaporizzhjan ydinvoimalassa sujui loppujen lopuksi ongelmitta. Järjestön pääjohtaja oli itse vierailun alkuvaiheessa paikalla, mikä lisäsi varmasti sekä turvallisuutta että arvovaltaa. Tarkastuksen seurauksena näyttää siltä, että voimala-alueen rakennusten sodasta kärsimät vauriot ovat vähäisiä ja jäljellä olevan ukrainalaishenkilökunnan kyky pitää voimala turvallisesti toiminnassa riittävä – toistaiseksi. Laitoksen kytköksissä olo Ukrainan sähköverkkoon on vaihdellut jo viime päivinäkin; tarkastajista osa jäi vielä tämän viikon alkupäiviksikin paikalle. Se, että tarkastuksista päästiin sopuun ja että ne sujuivat niin rauhallisesti, on tietenkin positiivinen merkki sinänsä, vaikka ei tae pitkän ajan turvallisuudesta.
EU:n ulkoministerit päättivät yhteisestä politiikkasuosituksesta, jolla uusien viisumien määrää venäläisille vähennetään merkittävästi ja turistiviisumien prioriteetti laskee muihin viisumiperusteisiin verrattuna. Suomi alkoi noudattaa tätä periaatetta syyskuun alusta lukien.
Ukrainan diplomatia on edelleen erittäin aktiivista: pääministeri Denys Shmygal on vierailulla Saksassa, jossa samaan on ollut mielenosoituksia sekä Venäjän että Ukrainan puolesta. Saksassa on ollut ennestään noin 3,5 miljoonan suuruinen venäläisvähemmistö ja nyt maahan on saapunut myös 0,9 miljoonaa ukrainalaispakolaista; häirintä ei katso taustaa tai mielipidettä sodassa, vaan etnisperäinen häirintä ja uhkailu on ollut selvässä nousussa - Saksan keskusrikospoliisi laskee yhteensä 1700 rikosta tähän kategoriaan, vakavimpana ehkä Berliinin saksalais-venäläisen koulun tuhopolttoyritys.
Venäjä
Venäjällä moskovalainen tuomioistuin on peruuttanut Novaja Gazeta -sanomalehden painatusluvan, mikä sinänsä ei ole ihme tai vaikuta lehden käytännön toimintaan toimituksen emigroiduttua ja siirryttyä verkkojulkaisemiseen jo aiemmin. Sensuuriviranomaisella on käynnissä myös toinen oikeusjuttu lehden aikakausiversion ja venäläisen verkkosivuston lakkauttamiseksi. Omanlaisensa historiallisen hetken tästä kuitenkin tekee se, että Neuvostoliiton viimeinen presidentti, viime viikolla kuollut Mihail Gorbatshov, oli yksi lehden perustajista. Nobel-palkittu päätoimittaja Dmitri Muratov oli yksi näkyvimmistä viimeisen tervehdyksen jättäjistä Moskovassa Gorban arkun äärellä. Myös nuorten määrä kiinnittää huomiota. Ulkomaisista valtionpäämiehistä vain Unkarin pääministeri Viktor Orban oli paikalla. Yhdysvaltojen suurlähettiläs John Sullivan oli myös paikalla, minkä jälkeen hänen virkakautensa päättyykin – Suomen edustusto ei ole ainakaan ilmoittanut, että sieltä olisi ollut ketään. Vaikka Kremlin nykyhallinto ei järjestänyt hautajaisia valtiollisina, mataloitti niiden profiilia ja televisiointikin oli epäedullisiin kuvakulmiin rajoitettu, näitä viimeisiä tervehdyksiä jonotettiin paljon ja siitä tuli osaltaan myös hiljainen protesti sodalle – jota Gorbatshov ei tiettävästi hyväksynyt, vaikka Krimin liittämiselle 2014 antoikin siunauksensa. Sekä Venäjällä että muualla maailmassa Gorbatshovin elämäntyötä on arvioitu ristiriitaisesti, lännessä kuitenkin selkeän tunnustuksen kylmän sodan kauden päättämisestä myöntäen.
Ennuste
Pitkästä aikaa pitemmän tähtäimen ennuste. Venäjä laskee nyt paljon sen varaan, että länsi ei lisää massiivisesti tukeaan Ukrainalle, ja todennäköisesti kuitenkin juuri tämä päätös on lännen tehtävä. Sinänsä ensi marras-joulukuussa olisi siihen sopiva ajankohta: kerrankin vaalit ovat ohi sekä Saksassa, Ranskassa että Yhdysvalloissa – niiden edellä kun kaikki päätökset mihinkään suuntaan ovat riskaabeleja – että Britanniassa on uusi hallitus (ensi viikosta lähtien siis ja mahdollisesti sisäpoliittinen kriisi sitä myötä myös ohi). Tämä melkein edellyttäisi sitä, että sähkön hintamekanismi pantaisiin EU:ssa uusiksi ennen marraskuuta, jotta voitaisiin olla varmoja, että jyrkät hintaheilahtelut eivät aiheuta kotimaisia politiikkamyrskyjä Unionin alueella – mikä tietenkin on Putinin tarkoituskin hänen viimeksi sulkiessaan NordStream 1 -kaasuputken viime perjantaina. Putin pelaa nyt kansainvälisellä kaupalla peliä, jossa tulee reippaasti myös omia tappioita. Jokainen siirto, jolla Venäjä itse vähentää energian vientitulojaan, vaikuttaa myös Moskovan ja Pietarin keskiluokan elämään. Kuten ennenkin, sekä lyhyellä että pitemmällä tähtäimellä, mutta eri tavoin lyhyellä ja eri tavoin pitemmällä. Venäjän talous on joka tapauksessa huomattavasti huterommalla pohjalla alun alkaenkin ja erityisesti pandemian tähden kuin Pohjois-Amerikan, EU:n tai Britannian. Mutta mitä enemmän puntit kallistuvat Ukrainan hyväksi rintamalla ilman että kuitenkaan mitään nopeaa ja isoa voittoa on saavutettavissa nykyisella sotilas- ja asearsenaalilla, sitä enemmän kasvavat paineet lännelle siirtyä laadullisesti uudelle tasolle: ensin ilmatukeen ja Ukrainan ilmatilan sulkemiseen venäläiskoneilta ja ohjuksilta ja sen jälkeen myös lisääntyvään sotilaalliseen läsnäoloon. Toistaiseksi koulutusmäärät ovat pieniä ja ukrainalaisia koulutetaan Ukrainan ulkopuolella, mutta tämän toiminnan kasvattaminen ja siirtäminen Ukrainan rajojen sisäpuolelle tehostaa sitä huomattavasti – ja on myös (ilman sen kummempaa porttiteoriaa) väylä läntisten joukkojen siirtymiseen rintaman tueksi ja rintamalle. Ensimmäinen ja toinen maailmansota sekä Jugoslavian hajoamissodat ovat toteuttaneet samaa kaavaa: jokunen vuosi mennään ilman suoraa sotilaallista interventiota, mutta sitten todetaan, että hinta sodan jatkumisesta pitkään on vielä suurempi kuin joukko sinkkiarkkuja – ja mukaan menemisellä on saatu sotiminen loppumaan. Jos toisessa vaakakupissa on sodan jatkuminen kolmesta viiteentoista vuotta ja Ukrainan tappioiden kasvaminen nykyisestä arviolta 20 000 – 35 000 miehestä aina sataan ja kahteen sataan tuhanteen asti (vaikka Venäjän tappiot nousisivatkin tuossa ajassa kaksin-kolminkertaisiksi) ja erityisesti jälleenrakennuksen kustannusten nousevan tämänhetkisestä 700 miljardista 7 000 miljardiin, niin päätöksentekotilanne alkaa olla eri tavalla 50/60 kuin vielä tällä hetkellä, jossa sen enempää poliittista valmiutta kuin taloudellista panos-tuotos-suhdetta interventioon ei ole. Energiakriisin hallinta ja hintalappu vaikuttaa sekin siihen, mitä kaikkea halutaan ratkaista kuinkakin nopeasti. Vaikka siis arvelenkin, että ensi talven mittaan tilanne on tässä suhteessa merkittävästi toinen kuin nyt, niin tuen laadullisen kasvattamisen puolesta puhuvien äänenpainojen lisääntyminen ei tarkoita, että nekään päätökset syntyisivät nopeasti – koska USA on siinäkin avainasemassa, todennäköisemmin ennen helmikuussa 2024 käynnistyvää sikäläistä presidentinvaalikarusellia kuin sen jälkeen. Paineet sille, että Ukrainan tuesta päättäminen (sen säilyttäminen, kasvattaminen tai jopa radikaali vähentäminen) ei jäisi mahdollisesti valtaan palaavan Trumpin päätettäväksi, kasvavat vuoden 2023 mittaan huikeasti nykyisestä joka tapauksessa.
Erilainen disinformaatio elää myös ajassa sen mukaan, mitä tarpeita kummallakin puolella on vaikuttaa niin omiin kansalaisiinsa, meikäläisiin lännessä sekä enemmän tai vähemmän puolueettomana pysyttelevien maiden väestöön globaalissa etelässä. Kannattaa suhtautua edelleen varoen myös emotionaalisesti innostavaan materiaaliin: otan esimerkkinä oheisen kuvan, jonka jakamiseen olen itse törmännyt sosiaalisessa mediassa. Sen sanotaan esittävän kahta lasta, jotka saivat surmansa perheen paetessa Hersonista. Saman nimisistä lapsista löytyy aivan sodan alkupäiviltä uutinen, jonka ainoa lähde on Ukrainan puolustusvoimat. Kyseistä kuvaa ”Ivanista” ja ”Sofiasta” ei kuitenkaan Googlen kuvahaulla ole ollut löydettävissä verkossa kuin muutaman viimeisen päivän aikana, jolloin Herson on ollut uutisotsikoissa esillä, synnyttäen uutta fokusta Ukrainan tarvitsemalle materiaaliselle ja henkiselle sympatialle. On mahdotonta tietää, onko kuva aito – tai tarinakaan – mutta ihmetystä herättää se, että tapaus pomppaa täysin tyhjästä esiin puoli vuotta sen jälkeen, kun itse traaginen tarina on jo kerrottu ja vaipunut kertaalleen muiden vastaavien joukkoon. Mikäli puoletkaan niistä 160 kansainvälisestä viestintätoimistosta, jotka sodan alussa ilmoittautuivat Ukrainan tueksi, on täydessä työn touhussa, juuri tämän tyyppiset koskettavat, lapset nimeltä mainitsevat yksittäistapaukset, ovat klassisista klassisinta propaganda-aineistoa. EDIT: Syy kuvan nousuun juuri nyt selvisi - se on osa materiaalia puheesta, jonka Ukrainan presidentin puoliso Olena Zelenska piti USA:n kongressissa vastikään, nostaen tämän perheen tarinan esiin. Toistan, että kuva voi olla tosi tai olla olematta, mutta syyt sen ilmaantumiselle verkkoon ovat joka tapauksessa mitä suurimmassa määrin propagandistiset.
Muuta
Tapahtumien kehitys on hidastunut aiemmasta ja myös muun työtilanteeni vuoksi aamukatsaukset siirtyvät tästä eteenpäin toistaiseksi kaksiviikkoiseen rytmiin eli seuraava on vuorossa maanantaina 19.9. Vaikka olenkin saanut paljon palautetta – kaikesta kiitollisena! - että nämä ovat muodostaneet monille säännöllisen odotuksen kohteen, olen vakuuttunut, että mitään olennaista ilman ei kukaan kuitenkaan jää. Turtumus vältetään parhaiten siten, että ei toistella itsestäänselvyyksiä toistamisen itsensä vuoksi, vaan pidetään katse tarkennettuna siihen, mikä muuttuu ja sen ymmärtämiseen, miksi. Se on ainakin oma tavoitteeni. Mikäli aihetta on, niin ilmestymisväliä tietenkin taas tiivistetään tai kirjoitan ylimääräisiä katsauksia. Paras tapa pysyä niistä kärryillä on painaa ”Seuraa/Follow” -painiketta jossakin sivun ylälaidassa.
Olen puhumassa Sodan ja rauhan kronikasta Radio Helsingissä perjantaina 9.9. klo 9.40, lähetys lienee kuultavissa myös verkossa.