huippumies kirjoitti:Asiantuntijat ovat lausuneet, että lasten puheet eivät ole keksittyjä. Niitä asiantuntijalausuntoja on satoja sivuja.
Miten siis Naakka, Silotalo, Tupla ja muut voivat väittää kirkkain silmin, että lapset valehtelevat, vaikka eivät ole nähneet yhtään videota, eivät ole lukeneet yhtään kuulemiskertomusta, eivät ole lukeneet yhtään asiantuntijalausuntoa? Naakka, olen pettynyt, sillä olen pitänyt sinua fiksuna, joka käsittelee Ulvilan surmaa sotkematta siihen pedofiilia puolustelevia lausuntoja. Mitä siitä, jos on eri mieltä, kuka tappoi, jos osaa keskustella siitä asiallisesti. Kirjoitin ylläpidollekin, että bannisi peruttaisiin; toiste en sitä tee. Lue artikkeli ajatuksella.
Niin. Artikkellissa kerrotaan, että pedofiilit kieltävät tekonsa ja sanovat oikeudessa, että lapset valehtelevat. Tämä ei liene mullistava oivallus sinänsä?
Kirjoitat, että se, että kertoo lasten valehtelevan, on pedofiileille ominainen seikka. Minä uskon lasten traumatisoituneen niin, että he keksivät tarinoita, etteivät joutuisi jo unohtamansa ja surmaajaksi luulemansa äidin hoteisiin. Olenko siis mielestäsi jollain lailla pedofiili?
Jos en pidä Aueria pedofiilina, niin en puolustele silloin pedofiilia. Etkö ymmärrä tässä pointtia? Jos todella olisi jotain kouriintuntuvaa, joku kuva, joku video, joka satavarma todiste (joita piti olla, ja silloinkin, kun niin ilmoitettiin, olin hyvin epäileväinen), niin uskoisin, enkä puolustelisi. Mutta kun pointti on se, etten usko tällaisia lasten kertomia tapahtumia tapahtuneen. Kun yhtäkkiä kolme nuorinta lasta alkaa kertoilla ties mitä saatanapalvontajuttuja, mutta vanhin tytär ei edelleenkään tunnusta mitään pedofilioita, ja kun samat pienet lapset väittävät, että heidän äitinsä yhdessä 9v siskon kanssa yhdessä murhasivat isän ja äänittivät tämän kuolinhuutoja nauhalle ja uhkailivat muita lapsia, niin en usko. Ei millään elämänkokemuksella tällainen tunnu uskottavalta, ja nauhan suhteen se on mielestäni täysin mahdotonta ja voidaan osoittaa tarinaksi.
Auer sai tuomion äänin 2-1, ja asian käsittely on kesken. Olen veikannut, että syytteet kaatuvat. Onko Auer senkin jälkeen mielestäsi pedofiili?
Eikö näitä asioita voi käsitellä niin, että asiat tappelevat, eivätkä kirjoittajat? Mitä ihmeen hyötyä on siitä, että täällä 80% kirjoittajista julistaa täysin itselleen tuntemattoman ihmisen pahuutta tietämättä todellisuudessa mitään siitä, mitä on tapahtunut? Miksi on niin, että vaikka tässä vuosien varrella Auerin "syntilista" on paisunut jo aivan (alkuasetelmasta katsoen) uskomattomiin ja naurettaviin mittoihin, suuri osa ihmisistä nielee kaiken noin vain, eikä edes yhtään ihmettele? Olen jo varmaan toista vuotta sitten kirjoittanut, että jos Aueria syytettäisiin al Qaida -yhteyksistä, valtaosa täällä nyökyttelisi, että sitä me on aina epäiltykin, ja alkaisi kaivaa lomakuvista jotain satunnaisia arabeja, joilta AA on saanut terroristikoulutusta. Te hyväksytte minkä tahansa syytöksen, kunhan Auer on vain syyllinen. Projisoitte Aueriin kaiken tuntemanne vihan ja kostonhimon, ja se on mielestäni melkein pelottavaa. Ettekö tosiaan näe sitä, kuinka helposti teidän kantanne ja mielipiteenne toisista ihmisistä on manipuloitavissa, ja kuinka alhaisen kostonhimoiselta monet kirjoitukset näyttävät?
Rikoksia tapahtuu, pahoja asioita on maailma täynnä, mutta onko ihminen, joka menee hurraten katsomaan rikollisen teloitusta yhtään sitä rikollista moraalisempi henkilö? Tai ihminen, joka saadaan yllyttämällä ketä tahansa vastaan. Vain siksi että hän HALUAA että joku kärsii. Hän haluaa luvan kanssa rankaista jotakuta. Hän ei välitä, mitä tapahtui, hän haluaa, että jonkun pitää kärsiä ja pitää löytää syyllinen. Hän ei välitä siitä, että tarinassa on aukkoja, kunhan jotakuta rankaistaan ja hän saa tähän oletettuun syylliseen purkaa omaa pimeää puoltaan. Erityisen vastenmielinen piirre tämä on ns. uskovaisiksi itseään nimittävissä ihmisissä. Jos jumala on, niin tällaisten "uskovaisten" on ihan turha yrittää taivaiden porteista sisään.
Tämmöinen mua joskus ahdistaa, ja sitten kirjoitan hieman kärkevästi. Ei ole mitään henkilökohtaista ketään vastaan, kun en ketään tunne.