Ilpo Larha: Jollaksen palkkamurha -92 ja Lahden piiritys -94

[finnbar87]

Koitin vähän etsiä Fredin kirjoittamaa artikkelissa mainittua kirjaa: Tohtori Hygelstain. Ei löytynyt netistä. Eikä kirjoittajan nimelläkään. Ei sitten varmaan ollut ihan mikään huipputeos kun ei ilmeisesti kiinnostanut kustantajia. Harmi siinä mielessä että olisihan sen voinut kevyempänä muiden kirjojen välissä lukaistakin.

Fredihän kyseli juttua tutkineen poliisin mukaan isäänsä kustantamaan näitä hänen kirjoittamiaan "seksuaalissävyitteisiä" novelleja. Isänsä kieltäytyi ja siitäkös Fredi sydämistyi. (Rikostarinoita Suomesta-jakso)

Kiitti papereista, matlockb! Otankin iltalukemiseksi.

[Joosua]

Koitin vähän etsiä Fredin kirjoittamaa artikkelissa mainittua kirjaa: Tohtori Hygelstain. Ei löytynyt netistä. Eikä kirjoittajan nimelläkään. Ei sitten varmaan ollut ihan mikään huipputeos kun ei ilmeisesti kiinnostanut kustantajia. Harmi siinä mielessä että olisihan sen voinut kevyempänä muiden kirjojen välissä lukaistakin.

Fredihän kyseli juttua tutkineen poliisin mukaan isäänsä kustantamaan näitä hänen kirjoittamiaan "seksuaalissävyitteisiä" novelleja. Isänsä kieltäytyi ja siitäkös Fredi sydämistyi. (Rikostarinoita Suomesta-jakso)

Kiitti papereista, matlockb! Otankin iltalukemiseksi.

Enpä tiennytkään. Mutta tietenkin Fred oli taas isän kimpussa rahaa vaatimassa. Ei sitten tainnut vanha isäntä vakuuttua pojan kirjallisista taidoista.

En ole mikään kirjallisuusasiantuntija, mutta seksi on ollut jo tuolloin varsin paljon käsitelty aihe kirjallisuudessa. Ns kioskikirjallisuudessakin taitaa olla aika paljon tämän alan lukemistoa. Eli kilpailua on varsin paljon. Joten ei ehkä tällä aiheella ole helppo tulla esille ja saada näkyvyyttä.
Ja kirjailijana toimiminen vaatii kyllä jonkun verran pururataa ainakin jos hyvää pitää saada aikaan. Jos ei oikein missään ole onnistunut niin jokin helpompi homma kuin kirjoittaminen sopisi varmaan paremmin. Se taksikuskin homma olisi varmaan ollut enemmän kykyjä vastaavaa.

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 1995

Vankikarkurien piiritys Lahdessa
Rikoskomisario Aimo Ojanen

Ns. kovan luokan tilanteet ovat lisääntyneet suuren maailman tyyliin Suomessakin. Vajaan 100000 asukkaan Lahtikin on joutunut moneen kertaan huomiota herättäneiden tapahtumien polttopisteeksi muutoinkin kuin urheilukisojen järjestäjänä. Vuoden 1993 keväällä häiriintynyt henkilö kaappasi bussin ja ajatutti sen Lahden torille kaiken kansan ja tiedottajien töllisteltäväksi. Tapaus selvisi onnellisesti muutamassa tunnissa. Vuoden 1994 keväällä sattui vielä kovempi juttu, kun häikäilemättömät vankikarkurit jäivät loukkuun lahtelaislähiössä kerrostaloasuntoon. Piiritys kesti kolmatta päivää ja tapahtumasarjaan sisältyi monta dramaattista käännettä.

Mitään sankaruutta eivät piiritetyt kuitenkaan saavuttaneet. Toinen vankikarkureista antautui poliisille hypättyään kahden muun henkilön kanssa piiritysasunnon parvekkeelta. Toinen vankikarkuri - varsinainen ammuskelija - päätyi lopulta itsetuhoon ja tapaus painuu vähitellen unholaan. Tapahtumana se kuitenkin oli erikoinen.

Tapahtumien taustaa
Helsinkiläinen taksinkuljettaja Ilpo Larha nousi otsikoihin vuonna 1992 Jollaksessa tapahtuneen vanhuksen murhan yhteydessä. Liikuntakyvytön 77- vuotias liikemies oli ammuttu kylmäverisesti sänkyyn.
Teon raakuudesta päätellen esiintyi arveluja, että tekijä on saattanut tulla idästä päin.
Pitkällisten tutkimusten jälkeen tekijäksi osoittautui Larha, joka palkkiota vastaan suoritti surmatyön, jonka sitten myöhemmin myös yllättäen tunnusti. Murhan tilaajana oli surmatun poika, joka halusi päästä isänsä perintöön käsiksi. Palkkiorahat jäivät saamatta.
Huhtikuussa 1992 tapahtuneesta murhasta luettiin tuomiot Helsingin raastuvanoikeudessa huhtikuun 29. päivänä 1993. Oikeuden puheenjohtaja luonnehti tapausta yhdeksi rikoshistorian raukkamaisimmista teoista. Niin Larha kuin avustajana toiminut helsinkiläinen liikemies ja murhan tilaajakin saivat elinkautiset tuomiot.
Larha ei Helsingin lääninvankilassa viihtynyt. Hän sai jotenkin hankittua vankilaan itselleen aseen, jolla uhaten pääsi pakenemaan vankilasta helmikuun 25. päivänä 1994 yhdessä Kullervo Haikaksen kanssa. Vankilan portilla he sieppasivat naisvartijan panttivangikseen ja pakenivat sivulliselta naiselta ryöstämällään autolla. Naisvartijan he vapauttivat vähän myöhemmin.
Larhaa ja Haikasta etsittiin kovin, koska varsinkin ensin mainitun vaarallisuus oli herättänyt hämmennystä ja pelkoa eri puolilla maata. Voi vai arvailla, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Karkurit nähtiinkin Itä-Helsingissä, mutta heitä ei saatu kiinni.
Kului muutama päivä. SYP:n Pitäjänmäen konttoriin astui maaliskuun 1. päivänä 1994 mies, joka kädessään olleella pistoolilla ampui ”jakauksen” pankkivirkailijan tukkaan, vaikkei siihen ollut mitään tarvetta. Hän sai pienehkön summan rahaa ja pakeni paikalta. Ryöstäjä tunnistettiin Larhaksi.

Poliisi jahtasi vankikarkureita sitkeästi
Helsingin ympäristöä vedettiin ”tiuhalla kammalla” ja jäljille päästiin. Ne johtivat lahtelaisen lähiön kerrostaloasuntoon. Kokenut poliisimiesryhmä lähti paikalle.
Pidättäjät saivat raivoisaa tulitusta vastaansa. Yksi poliiseista vahingoittui jalkaan.
Karkurit linnoittautuivat asuntoon, jossa oli asunnonhaltija, lahtelainen nuori nainen poikaystävänsä kanssa. Huhun mukaan asunnossa olisi myös pieni lapsi. Karkurit uhkasivat räjäyttää talon, ellei poliisi järjestä pakoautoa.
Myöhemmin Larha kertoi karanneensa kostaakseen. Ainakin vankeinhoitolaitokselle hän oli katkera. Selitykset olivat sekavia. Hänen tiedettiin liikkuvan aina raskaasti aseistettuna.

Tilanne päällä!
Vankikarkurien Ilpo Larhan ja Kullervo Haikaksen sekä kahden muun henkilön piiritys Lahdessa Metsäpellontiellä 15.–17. päivinä maaliskuuta 1994 oli suuren luokan poliisioperaatio.
Siitä tuli myös suuri mediatapahtuma, ehkä liiankin suuri.
Tätä en tosin aavistanut, kun tiistaina maaliskuun 15. päivänä vähän ennen kello 13 marssin poliisilaitoksen pääovesta sisään ja päivystäjä kehotti heti lähtemään Metsäpellontielle, jossa ammuskellaan. Kuulin vielä ohimennen, että vankikarkuri Haikas on nähty kaupungissa ja että yksi poliisi on vahingoittunut ammuskelussa.
Sain myös tietää, että useita poliiseja, myös päällystöön kuuluvia oli jo mennyt paikalle. Sieppasin huoneestani revolverin ja A4-kokoisen lehtiön, josta sittemmin tuli päiväkirja. Kiirehdin poliisilaitoksen pihalle ja hyppäsin siellä odottavaan maija-autoon. Kymmenen minuutin kuluttua saavuimme ”kauhun lähiöön”.
Sekä järjestyspoliisit että muutamat siviilipukuiset olivat jo piirittäneet Metsäpellontie 55:ssä olevan kerrostalon, jonka A-rapun toiseen kerrokseen läpi talon ulottuvaan kaksioon oli linnoittautunut saamani tiedon mukaan neljä henkilöä. Koska huoneisto ei ollut päädyssä, sinne jäi paikka johtaa poliisitoimia. Kuulen Taifun-baarin takana eräältä poliisimieheltä alkutilanteesta. Poliisiryhmä konstaapeli Simo Aalto etunenässä kilven kanssa oli mennyt Päivi Hornin asuntoon, jossa epäiltiin Haikaksen olevan. Vastaansa he kuitenkin olivat saaneet silmitöntä tulitusta ja perääntyneet hyvässä järjestyksessä. Luoti oli osunut kilpeen, josta oli lentänyt siru Aallon jalkaan. Totean, että kilpi oli vähintäänkin hintansa väärtti. Aalto oli viety myöhemmin sairaalaan tutkittavaksi.
Hiippailen laajan lenkin, että pääsen turvallisesti talon päätyyn, jonne on muodostumassa piirityksen johtopaikka. Otan johtovastuun kello 13.40 ja poliisimestari Pekka Oja ilmoittaa poliisilaitokselta ottavansa yleisjohdon. Johto ”loksahtaa” paikoilleen ja paikallinen rikoskomisario määrätään pääneuvottelijaksi tapahtumapaikalla.
Piirityshuoneistosta rappuun johtava ovi on suljettu ja rappu varmistusta vahvistetaan kaiken aikaa. Päivystäjä poliisilaitoksella on jo hoitanut monia tärkeitä käytännön asioita. Taifun-baarissa tulilinjalla ollut huutokauppa on keskeytetty.
Pelastuslaitokselta tilataan ambulanssien lisäksi myös tikasauto, puolustusvoimilta Pasi-panssariauto ja helikopteri varataan Vesijärven jäälle. Talojen asukkaat selvitellään poliisilaitoksella ja asuntoihin soittelu alkaa.
Kestää jonkin aikaa, ennen kuin tulemme vakuuttuneiksi, että Kullervo Haikaksen seurassa on todella toinen vankikarkuri Ilpo Larha, joka tunnetaan häikäilemättömänä pyssymiehenä.
Haikaksen ja Larhan lisäksi asunnossa on asunnonhaltija Päivi Horn ja tämän poikaystävä Petri Kivinen. Isokokoisella käsiaseella ammutaan kohta useita laukauksia Ilmarisentien suuntaan. Luodit läpäisevät tyhjän poliisiauton ja pölähtävät kaukana lumipenkkaan. Pian posahtaa pienempikaliiperinen ase muutaman kerran. Tilanne rauhallisessa lähiössä on epätodellinen ja vaarallinen.

Tilannearviointia ja toimenpiteitä
Piiritysasunnossa ei ole puhelinta. Poliisi toimittaa asuntoon matkapuhelimen. Muut puhelimet eivät kelpaa. Luonnollisesti Larha voi soittaa nyt mihin tahansa, myös jopa suoraan tiedotusvälineille, jonka hän tekeekin useaan kertaan. Tiedotusvälineiden tekemistä haastatteluista käydään myöhemmin tiukkaa keskustelua.
Neuvotteluyhteys on joka tapauksessa välttämätön.
Poliisille tulee kohta soitto, että Larhalla on asunnossa Magnum 44, varsikäsikranaatti ja 50 kg räjähdysainetta. Asuntoon vaaditaan ruokaa ja limsaa sekä varattavaksi pakoauto.
Auton varaamiseen ryhdytään kaiken varalta. Pakoautoksi varattu pikku-Honda vaihdetaan vähän myöhemmin Nissan Primeraan. Pääneuvottelija soittaa pian asuntoon ja nyt sieltä kerrotaan, että räjähdysainetta onkin 15 kg.
Larha ja kumppanit laskevat korin ikkunasta ja sillä toimitetaan ruokaa asuntoon (myös puhelimet ja akut myöhemminkin). Satanen leijailee ikkunasta ruuan maksuksi. Larha sanoo ”mittarin olevan täys” ja ellei pakoautoa tule, talo lentää ilmaan.
Pohdittavaa riittää. Onko räjähteitä ja mikä määrä? Saadut tiedot ovat kovin ristiriitaisia.
Lisää poliiseja tulee paikalle - myös Helsingistä - ja erilaisia varusteita runsain määrin. Erikoisosasto saapuu kello 17.30.
Paikalle on tulossa myös poliisikoulutuksen psykologeja sekä kaksi muuta psykologia.
Tiedotusvälineet tunkevat paikalle ja suuntaavat isot putkensa tapahtumien keskipisteeseen. Olemme todella suurennuslasin alla.
Siihen on totuttava, että kaikki sanomisemme ja tekemisemme menee lehtiin ja muihin tiedotusvälineisiin. Nyt on mietittävä tapauksen hoitamista, eikä hajautettava ajatuksia sivuraiteille. Jokainen tapaus on erilainen ja linjavetoja tehdään sitten myöhemmin.
Paikalle viitaa väkeä satamäärin ja kadunvarren pikkukioski kokee myynnilliset tähtihetkensä. Joku on perustamassa kahvin- ja pullanmyyntipistettä kadunvarteen. Paikalle osunut byrokraatti torjuu tällaisen yritteliäisyyden. Pikkuleipomon omistaja on innoissaan kysynnästä, mutta ei nosta hintoja.
Yleisön joukosta satelee neuvoja poliisille. Niitä alkaa tulla myös päivystyspuhelimiin. Joidenkin mielestä asioita hoidetaan Amerikassa ja muualla ”paljon ripeämmin”.
Siinä joukossa onkin monen alan asiantuntijaa ja niiksi joka tilanteessa julistautuneita.
Todellinen ”sarjafilmi” on pyörähtänyt käyntiin. Filmin lopun yleensä arvaa. Tässä tapauksessa se on hämärän peitossa.
Tiedotusvälineisiin on levinnyt huhu, että piiritysasunnossa on myös pieni lapsi. Tämä torjutaan, kun on saatu varmuus siitä, ettei Hornin asunnossa ole mitään lasta.
Tärkeää on saada tilanne täysin hallintaan ja sivulliset pois alueelta. Myös oma turvallisuus on muistettava. Hiekkasäkkejä saadaan melko pian paikalle. Larhaa hermostuttavat ajoneuvojen äänet. Hän rauhoittuu jutellessa kuitenkin pian. Paniikkitilannetta asunnossa pyritään välttämään.
Alun perin neljää piiritysasunnossa olijaa pidetään vapaaehtoisesti sinne asettautuneina, mutta myöhemmin näyttää kyseessä olevan panttivankitilanne.
Johtoajatuksena on kuitenkin saada kaikki neljä vahingoittumattomina ulos.
Vahvistamme vielä rappua turvallisuutemme vuoksi. Mahdolliseksi ulostuloreitiksi jää parveke, joka sekin on noin 4,5 metrin korkeudella maasta. Tuskin kukaan hyppää ikkunasta toiselta puolen taloa, sillä se on vielä korkeammalla. Tarkistelemme myös turva-alueita. Joitakin piiritysrenkaaseen livahtaneita lehtimiehiä hätistellään pois.
Kello 18.30 asunnosta ammutaan jälleen Ilmarisentien suuntaan ja Larha uhkaa vahingoittavansa muita asunnossa olijoita. Hän vaatii tiukasti pakoautoa.

Lähiasukkaat evakuoidaan
Eristäminen ja varsinkin evakuointi on työlästä, vaikka asukkaat suhtautuvat siihen rauhallisesti. Yksi asukas otetaan ”Larhan talon” II kerroksen päätyasunnosta alumiinitikkailla. Kun nosturiauto saadaan ajetuksi talon päätyyn, otetaan puhelimella uudelleen yhteys ainoaan A-rapun yläkerran loukkuun jääneeseen asuntoon, jossa 70-vuotias mummo katsoo amerikkalaista sarjafilmiä ”Kauniit ja rohkeat.” Hän sanoo viihtyvänsä hyvin tv:n ääressä. Hänelle annetaan tarkat ohjeet. Poliisi rikkoo ylimmän kerroksen päätyikkunan nosturin avulla, erikoisosaston miehet kiipeävät sisään ja tuovat mummon alas. Hän toteaa hymyssä suin:
- Tällaista en olisi ikinä uskonut tapahtuvan, että poliisit hakevat oikein kotoa.
Hänet kiidätetään autolla sukulaisten luo.
B-rapun asukkaat pelastetaan nopeasti talon seinustaa juosten toiseen päätyyn ja metsään. Myös molemmin puolin piiritystaloa olevat kerrostalot tyhjennetään ja Metsäpellontien vastakkaiselta puolelta ne asunnot, joihin Hornin asunnosta voisi ampua.
Evakuoituja ohjataan myös hotelliin. Jotkut kantavat huolta asuntoihin jääneistä lemmikkieläimistä, kissoista ja koirista sekä kanista, jolle kuitenkin on jäänyt riittävästi ruokaa.
Muutama ulkomaanpassi ja asiakirja käydään vielä pelastamassa välttämättömään tarpeeseen. Jotkut tarjoavat tiedottajille asuntojaan (pientä korvausta vastaan!). Eräs vanhus sanoo:
- Näät hyväkkäät meinaa viedä mut pois, mutteivat vie rosvoja.
Hänelle kerrotaan, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Hän hyväksyy poliisin selityksen ja lähtee mukaan.
Larha paheksuu mummon pelastamista, josta hänelle ei kerrottu. Larhalle vakuutetaan, ettei asuntoon hyökätä, mutta hän on hyvin epäluuloinen.
Iltamyöhällä saadaan kaikki asukkaat lähitaloista evakuoiduiksi. Ainakin päättelemme niin. Myöhemmin löytyy vielä muutama vanhus, joka on jäänyt piileskelemään asuntoonsa.
Poliisi katkaisee sähköt piiritysasunnosta. Larha hieman hermostuu tästä, mutta rauhoittuu. Valon heittäjiä ym. välineistöä sijoitetaan paikoilleen.
Pääneuvottelija juttelee asunnossa olijoiden kanssa puhelimella. Saadaan tietoja kolmesta käsiaseesta ja patruunoista, joita on ilmeisen paljon. Kevyenlaista ”pommikassia” näytetään ikkunasta. Paikalle saa puneet psykologit ottavat yhteyttä Larhaan. Neuvotteluja jatketaan, ratkaisua pohditaan ja käytännön järjestelyjä tehdään.
Neuvottelut kiristyvät illan pimetessä. Poliisi vaatii Larhaa päästämään toiset pois asunnosta. Larha sanoo, ettei päästä edes kissaa. Asuntoon luvataan sähköt, jos Larha päästää edes tytön ulos.
Ei suostu.
Piiritetyille toimitetaan ruokaa, uusi puhelin toimitetaan ja neuvotteluyhteyttä pidetään noin puolen tunnin välein. Larhan sanotaan käyttävän ”piriä” (amfetamiinia), mutta hän itse kieltää sen. Saamiemme tietojen mukaan hän puuhailee räjähteiden kanssa!

Sitkeitä neuvotteluja
Puhelinkeskustelut piiritettyjen kanssa keskiviikon puolella jatkuvat heti aamuyöstä.
Asunnossa käydään nyt kuumana ja vaaditaan pakoautoa. Psykologit osallistuvat keskusteluihin. Kenttäjohto pitää tiuhaan palavereita.
Asuntoon käytyjen keskustelujen perusteella päätellään, että mikäli räjähdysainetta on, niin sitä ei kuitenkaan ole kovin paljon, eikä talo lennä ilmaan. Asunnon ovessa sisäpuolella on kuulemma pommi. Sitkeät neuvottelut saavat Larhan rauhoittumaan ja tilanne näyttää vakiintuvan.
Julkisuudessa esiintyy taas monenlaista asiantuntijaa, jotka antavat neuvoja isojen otsikoiden alla. Lehtimiehet kyselevät, miksei Hornia ja Kivistä päästetä ulos!
Haikas ja Larha soittavat asianajajilleen, jotka tulevat Helsingistä paikalle. Myös he saavat keskustella päämiestensä kanssa. Larha haluaa tietää, joutuuko hän pyttyyn eli eristysselliin vankilassa. Hän on myös kiinnostunut konstaapeli Simo Aallon vammoista. Hetken kuluttua hän heittää panoksia pihalle.
Larha ilmoittaa myöhään keskiviikkoiltana, ettei ulkovalaistusta saa sytyttää, koska hän aloittaa heti ammuskelun. Pidättäydytään.
Poliisin pimentämällä kadulla tehdään monia valmisteluja ja suunnitelmia. Larha ilmoittaa, että toiset asunnossa olijat ovat nyt hänen panttivankejaan.

Ratkaisuja
Kellon osoittimet ovat jo siirtymässä torstain puolelle, joka on maaliskuun 17. päivä. Pääneuvottelija ilmoittaa puolen yön tietämissä asuntoon, että asian ajajat tekevät lähtöä paikalta. Samalla kehotetaan Larhaa antautumaan. Hän vaatii toimittajia paikalle.
Nosturiauto hermostuttaa asunnossa olijoita. Se heijastuu piiritettyihin vastapäisen talon ikkunasta. Vakuutetaan, ettei mitään ole tapahtumassa. Larha sanoo, että pakoauton on oltava valmiina kello 06.00. Tilanne käy kuumana. Larha heittää, että eikö saa edes Ladaa? Vastaamme, ettei sitäkään.
Rauhoitamme taas tilannetta ja neuvottelemme yleisjohdon kanssa. Pimeässä pakkasyössä seisoessa tuhannet ajatukset risteilevät päässä. Kohta sarastaa jo toinen aamu.
Joissakin poliiseissa näkyy väsymyksen merkkejä. Vaihtoja tehdään ja välineitä huolletaan.
Viivytystaktiikkaa jatketaan edelleen ja tiukkoja puhelinneuvotteluja käydään. Aamutunteina yritetään laukaista tilannetta, kun ilmenee, että Larha on nukahtanut. Kello on 05.30.
Kolmikon pelastamisen on nyt tapahduttava nopeasti. Tikkaiden ja nosturiauton käyttö ei tule kuuloonkaan. Aikaa on vähän, eikä keinojakaan ole paljon!
Tuumaushetken jälkeen kehotetaan kolmikkoa ”roiskaisemaan” itsensä parvekkeelta alas. Koska mitään pelastuspurjetta ei ole, kiikutetaan lepopatjoja parvekkeen alle. Suojajoukkoja siirretään sopiviin kohtiin. Saadaan tietää, että myös Horn ja Kivinen nukkuvat.
Puhelu katkeaa. Soittoja ja kehotuksia. Hetken kuluttua saamme asunnosta tiedon, että jotain on pielessä. Pääneuvottelija soittaa Raikakselle: ”Hypätkää. Tämä on ainoa tilaisuutenne. Pelasta Päivi ja Petri!” Kaikki on komennettu täysvalmiuteen. Koemme ehkä elämämme pisimmät kymmenminuuttiset. Tuijotamme tyhjälle parvekkeelle. Mitään ei tapahdu. Mikä meni pieleen? Heräsikö Larha? Hiljaisuus on täydellinen. Kellon viisarit matelevat eteenpäin. Pilvenriekaleet roikkuvat matalalla vaalealla aamutaivaalla.
Kello on jo melkein 07.00. Yhtäkkiä tyttö ilmestyy parvekkeelle. Hän ei uskalla hypätä. Kuluu kymmeniä sekunteja. Hirvittävä aika! Hän istuu parvekkeen kaiteella ja katselee pelokkaana alaspäin. Toivon, että joku tönäisisi häntä. Toive toteutuukin, kun poikaystävä antaa selästä kevyesti vauhtia tytölle. Hän tulee alas patjalle, lyö hieman päätään lumihankeen ja menee parvekkeiden alle. Hän tulee ohjeiden mukaan seinänvierustaa.
Joku heittää kissan alas. Se ei pehmusteita kaipaisi, tulee jaloilleen ja luikkii nurkan taakse.
Haikas ja Kivinen pudottautuvat parvekkeelta miltei yhtaikaa. He tulevat ohjeiden mukaan seinän- viertä. Haikas mutisee jotain petturuudesta. ”Vastaanottokomitea” ottaa heidät hoiviinsa ja vie vastapäisen talon kellaritilaan.

Lopullinen ratkaisu
Larha on herännyt ja huomaa muiden hävinneen asunnosta. Hän ampuu hermostuneena muutaman laukauksen ikkunasta ulos. Sitten hän onnittelee puhelimitse poliisia pelastusoperaatiosta.
Kolmikko kuljetetaan Lahden poliisilaitokselle ja heidän kuulustelunsa alkavat.
Larha on itsetuhotuulella. Neuvottelijat ”pitävät häntä hengissä”. Myös asianajajat puhuvat. Välillä näyttää siltä, että Larha tulee ulos, mutta peruu sitten puheensa. Kasvojen menetys linnassa olisi liian kova pala. Rikoskomisario Koskinen hoitaa ”loppukähinöitä”.
Itse olen siirtynyt johtokeskukseen kahden tunnin lepotauon jälkeen. Joihinkin Larhan vaatimuksiin tutkinnan suhteen pyritään suostumaan, jos tämä tulee ulos.
Kello 18-paikkeilla torstai-iltana Larha sanoo, että hän tulee ulos kello 19.25 tai sitten ampuu itsensä. Kyseiseen aikaan kuuluu asunnosta laukaus ja tömäys. Larha on valinnut itsemurhan. Hän ei kestänyt kasvojen menetystä.
Erikoisryhmä ampuu noin tunnin kuluttua kaasut sisään. Paikallisradio selostaa kiivaasti ”laukausten- vaihtoa” kuuntelijoille. Mitä ajattelevat moisesta dramatisoinnista poliisien perheenjäsenet ja muut läheiset. Heilläkin on melkoisia paineita. Kuuntelen paikallisradiota ja poliisin radioliikennettä. Yritän pysyä ajan tasalla.
Koskinen selostaa tilannetta ja osa piirittäjistä alkaa kerätä kamppeita. Eristystä pidetään vielä pitkään.
On tutkinnan aika. Väsyneitä miehiä kerääntyy poliisilaitokselle. Tiedottajat ryntäävät odotushalliin. Reuterista soitetaan poliisimestarille. Tunteet ovat vähintäänkin sekavat. Pitkä 55 tunnin painajainen on saanut loppuratkaisunsa.
Olen itse nukkunut koko aikana noin neljä tuntia, niin kuin moni muukin. Olimme varautuneet suhteellisen lyhyeen ”atakkiin”, josta tuli pitkä viivytys taistelu. Sen aikana menimme ”ylivireeseen” ja uupumus iski vasta tilanteen lauettua. Neuvottelijat olivat olleet hurjassa prässissä. Nyt oli kuitenkin tullut aika keskusrikospoliisin tutkinnanjohtajan, rikos- komisario Timo Haapasen astua näyttämölle. Räjähteitä ei ollut, vain ”kuoria”.

Lopputoteamuksia
Onnistutuinko tapauksen hoidossa kaikilta osin, jää toisten arvioitavaksi. Kuitenkin voi hyvällä omalla tunnolla sanoa, että kolmen ihmisen ulossaanti häikäilemättömän pyssymiehen seurasta oli kiistaton voitto. Olimme vakuuttuneita siitä, että ennen pitkää Larha käy myös johonkin näistä käsiksi.
Mitä kaikkea tutkinnassa tulee ilmi, on toinen juttu. Tässä selvitellään vain piiritystä pääpiirteissään. Neuvottelut Larhan kanssa olivat vaikeita, koska tämän mielialat heittelehtivät laidasta laitaan. Sukulaisten puhelutkaan eivät saaneet häntä antautumaan, eikä hän halunnut kasvojensa menetystä linnassa. Neuvottelutaktiikka tässä tilanteessa on jälkikäteenkin arvioiden oikea. Rynnäkössä olisi ollut vaara, että joku vähintään loukkaantuu. Tällöin vahingot saattaisivat olla paljon suuremmat kuin nyt lasketut kustannukset 1,2 miljoonaa markkaa ja vieläpä rahassa mittaamattomia.
Larhan aseista olimme tilanteessa aika hyvin selvillä. Heittipä hän lopulta 22 cal. aseen uloskin. Räjähteitä keskustelujen perusteella oli enintään Vähäinen määrä”.
Poliisin tulo pidättämisaikeissa keskiviikkona Hornin asuntoon oli ollut yllätys Larhalle itselleenkin, eikä hän varmastikaan ollut varautunut loukkuun jäämiseen. Panttivankitilanteeksi linnoittautuminen muuttui melko myöhäisessä vaiheessa, mutta oli odotettavissa milloin tahansa.
Johto toimi selkeästi sovittuja linjoja noudattaen. Päätökset tehtiin kenttäjohdossa perusteellisen harkinnan jälkeen. Psykologit olivat tiiviisti neuvotteluissa mukana.
Väsymyksestä johtuvaan huolimattomuuteen ei pitkässäkään piirityksessä ole varaa. Odottelutunnit pimeässä seisten ovat hyvin pitkiä. Sanotaan, että armeija marssii vatsallaan. Sama pätee poliisiin. Ruokahuolto pelasi kuitenkin kaiken aikaa hyvin niin poliisijoukoille kuin piiritysasuntoonkin. Täysi vatsa luo hyvät lähtökohdat neuvotteluille!
Erikoisosasto osoitti korkean ammattitaitonsa. Poliisin erinomaisena yhteistyötahona toimivat pelastuslaitos ja puolustusvoimat. Ulkoinen tiedotus poliisilaitokselta toimi hyvin, mutta tapahtumapaikalla se jäi vähemmälle. Tosin tiedotusvälineet pitivät meitä silmällä hyvin tarkkaan ja kansalaiset elivät tapahtumien mukana.
Ilpo Larha oli yksi Suomen rikoshistorian merkillisimpiä miehiä. Nuoresta iästään huolimatta hän oli tehnyt häikäilemättömiä rikoksia palkkamurhasta lähtien. Hänellä oli erityinen kiintymys aseisiin. Mikä oli tehnyt tavallisen perheen pojasta tällaisen, on jo vaikeampi kysymys.
Piiritystapahtuma meni lehteen aina Borneolla saakka. Larhan tarina on nyt loppu. Hänen näytöksensä on päättynyt ja esirippu laskeutunut. Sankaria hänestä ei tullut ja hän painunee unholaan.
Tapahtumasta tiedotettiin runsaasti. Oliko se hyvä vai huono asia, siinä riittää pohdittavaa. Kun eräässä kovan luokan ammuskelujutussa huhtikuussa 1994 poliisin tiedotus jäi vähemmälle, arvostelu oli aika kovaa.
Niin tai näin, aina väärinpäin!
Elämme vapaassa maassa ja kansalaisilla on luonnollisesti oikeus saada tietää mitä ympärillä tapahtuu. Kuitenkaan ei joka ”ripauksen” tarvitsisi mennä eetteriin, niin kuin tässä kävi.
Voidaan myös pohtia sitä väkivallan määrää, joka tulee olohuoneisiimme tv:n kautta päivittäin Sarajevosta ja muualta entisestä Jugoslaviasta. Mikä vaikutus sillä on katsojiin? Aiheellista olisi myös selvittää, miksi Suomen vankiloihin virtaa aseita.
Asian jälkimaininkeja selvitellään vielä pitkään. Erilaiset kriisiryhmät hoitavat kohteitaan ja jopa Hornin kissakin sai ansaitsemansa huomion. Parvekkeelta hyppäämisen jälkeen se nopeimpana livahti nurkan taakse ja pakosalle. ”Kadonneiden kissojen yhdistys” ja paikallisradio peräänkuuluttelivat sitä. Nyttemmin se on omistajansa huomassa ja viettänee kissanpäiviä vähiten tapauksesta järkyttyneenä.
Asioilla on monia tärkeysjärjestyksiä.

[Oikeus ennen kaikkea]

Metsäpellontie 55. Nuoli osoittaa asuntoa, jossa piiritetyt olivat.jpg (169.24 KiB) Katsottu 2529 kertaa

Poliisiauto jäi tulilinjalle. Taifun-baarin takana pohdittiin tilannetta.jpg (138.59 KiB) Katsottu 2529 kertaa

Katu oli autio. Talojen asukkaat on evakuoitu. Taustalla sulutus, ambulanssit ja lehdistö.jpg (175.12 KiB) Katsottu 2529 kertaa

[Oikeus ennen kaikkea]

Portaikossa oli tiukat paikat.jpg (158.22 KiB) Katsottu 2529 kertaa

Piiritystapahtuma herätti laajaa huomiota ympäri maailmaa.jpg (509.39 KiB) Katsottu 2529 kertaa

[Joosua]

Kiitokset Oikeus ennen kaikkea:lle kiinnostavasta postauksesta.

Kuvassa portaikosta henkii vielä se aika kun poliisilla oli haulikoita käytössä. Nehän todettiin myöhemmin asiakkaalle vaarallisiksi ja poistettiin käytöstä.

Katselin googlemaps:ista paikkaa ja näyttää siltä että Taifun - baarin rakennuksessa toimii joku lukkoliike. Harmi, Lahdessa päin ajellessa olisi ollut mukava poiketa kahvilla ko paikassa samalla kun aluetta katselee.

Oli varmasti paras mahdollinen lopputulos kun Larhan panttivangiksi ottamat henkilöt pääsivät pakenemaan. Muuten olisi todennäköisesti tullut enemmän ruumiita.
Pankkiryöstön yhteydessä pankkivirkailijaa kohti ampuessa Larha osoitti ettei paljoa piittaa ihmishengestä edes viattoman sivullisen kohdalla. Hän olisi varmasti ollut valmis tappamaan yrittäessään paeta.
Larha olisi varmasti kuollut myöhemmin kuitenkin jossain kahakassa poliisin kanssa. Joku poliisi olisi ehkä turhaan kuollut tai loukkaantunut ja Larhan ampunut tai ampuneet joutuneet syytteeseen.
Vaikka ei tietenkään ole hyvä että kukaan, edes rosvo, kuolee niin näin mitä luultavimmin vältyttiin pahemmalta. Ja itsehän Larha päätti täältä lähteä. Ja muuten teki tämän kunnolla, päätti että ei jäädä puolitiehen ja veti stereona kuulat kalloon. Tuota ei taida moni ollakaan tehnyt. En ainakaan ole kuullut.

[Kosti]

Myös täältä kiitokset nimimerkille Oikeus ennen kaikkea tämän tapauksen loppunäytöksen postaamisesta. Samaa mieltä Joosuan kanssa, lopputulos lienee ollut paras mahdollinen kaikkien osapuolten, myös Larhan itsensä, kannalta. Näin vältyttiin mahdollisilta tulevilta murhenäytelmiltä ja Larha sai rauhan levottoman elämänsä päätteeksi.

Rikostarinoita Suomesta -sarjan tapausta käsittelevät kaksi jaksoa ovat mielenkiintoisia nekin. Niissä mm. tapausta selvittäneet poliisit kertovat asiasta oman näkemyksensä. Sarja on katsottavissa Ylen sivuilla, siinä tietysti on myös muita kuuluisia rikostapauksia, voin suositella. Vai kaikki lienevät ne jo katsoneetkin moneen kertaankin?

edit:

Ja itsehän Larha päätti täältä lähteä. Ja muuten teki tämän kunnolla, päätti että ei jäädä puolitiehen ja veti stereona kuulat kalloon. Tuota ei taida moni ollakaan tehnyt. En ainakaan ole kuullut.

Tämäkin on itseä mietityttänyt. Jos tuo itsemurha kahdella järeällä revolverilla yhtäaikaa pitää paikkansa, lienee harvinainen ihan koko maailmankin mittakaavassa. Jos oikein muistan, niin juuri mm. Rikostarinoita Suomesta piiritystä käsittelevässä osassa haastateltava poliisi mainitsee asian olleen noin, eli ihan pelkkä legenda ei taida olla. Jahka tässä ehtii, niin täytyykin katsoa nuo jaksot taas uudestaan.

[kakkosurpo]

Eikös Ilpo harjoitellut tuota kaksoislaukausta tyhjillä väleillä?
Taisi ihan puhelimessakin harjoitella ja kuuluuiko naksahdukset peräti poliisin korvaan?

[Kosti]

^Hyvä pointti, kakkosurpo. Kyllähän tollasta itsemurhaa kahdella aseella ainakin kannattaisi harjoitella mahdollisten epäonnistumisten (esim. vähän hutiin ja jää kitumaan) välttämiseksi.
Eikö neuvottelijana toiminut poliisi pyytänyt Larhalta, ettei tämä tekisi itsemurhaa puhelun(puhelujen) aikana? Näin muistelisin. Voisi johtua noista mainitsemastasi kuivaharjoittelun äänistäkin.

edit. Tosin täytyy muistaa, että Larhalla oli ilmeisen vankka tausta ampumaharrastuksesta ja varmasti osasi aseita käsitellä.

[Joosua]

^Hyvä pointti, kakkosurpo. Kyllähän tollasta itsemurhaa kahdella aseella ainakin kannattaisi harjoitella mahdollisten epäonnistumisten (esim. vähän hutiin ja jää kitumaan) välttämiseksi.
Eikö neuvottelijana toiminut poliisi pyytänyt Larhalta, ettei tämä tekisi itsemurhaa puhelun(puhelujen) aikana? Näin muistelisin. Voisi johtua noista mainitsemastasi kuivaharjoittelun äänistäkin.

edit. Tosin täytyy muistaa, että Larhalla oli ilmeisen vankka tausta ampumaharrastuksesta ja varmasti osasi aseita käsitellä.

Kyllä. Tuommoista yhtäaikaista laukaisua on hyvä vähän treenata. Ja auttaa Jos molemmissa aseissa on suunnilleen saman suuruinen laukaisuvastus. Tällöin yhtäaikaisuus on helpompi aikaansaada. Mutta jos homma onnistuu niin kyllä kahdella, esim .357 ja .44 kaliberin revolverilla saa ihan vaikuttavan näköistä jälkeä aikaan. Ei varmaan ala vähän innokkaammatkaan lanssimiehet kovin paljoa elvyttämään.

[Kosti]

Tänään 15.3. Lahden piirityksen alkamisen vuosipäivä.

Ylihuomenna Larhan kuoleman vuosipäivä. Sinänsä melko nopeasti meni ohi tilanne, vaikka varmasti tuntui pitkältä ja kävi osapuolten hermoille. Jännä yksityiskohta sekin, että Larha, joka mitä ilmeisemmin ei poliiseista hirveästi pitänyt, onnitteli puhelimen välityksellä poliiseja hyvin hoidetusta operaatiosta (panttivankien paettua asunnosta).

[Joosua]

Tänään 15.3. Lahden piirityksen alkamisen vuosipäivä.

Ylihuomenna Larhan kuoleman vuosipäivä. Sinänsä melko nopeasti meni ohi tilanne, vaikka varmasti tuntui pitkältä ja kävi osapuolten hermoille. Jännä yksityiskohta sekin, että Larha, joka mitä ilmeisemmin ei poliiseista hirveästi pitänyt, onnitteli puhelimen välityksellä poliiseja hyvin hoidetusta operaatiosta (panttivankien paettua asunnosta).

Kiitos tiedosta. Voisi ylihuomenna ostaa kaupasta hyvät paakelsit ja keittää kahvit päivän kunniaksi.

Epäilen Larhan onnittelujen olleen vähemmän aitoja. En usko että oikeasti oli tyytyväinen kun huomasi että ainoat valttikortit olivat käsistä hävinneet ja pakoon pääsy samalla muuttunut täysin mahdottomaksi. Poliisikin varmasti selitti hänelle että häntä ei voida enää päästää jatkamaan matkaa.

Muuten, yksi tuttunikin vuosia sitten ajoi taksia, mutta ei halunnut tyytyä niin vähään, kuten hän asian ilmaisi, vaan sekaantui kovan luokan ammattirikollisiin isomman rahan toivossa. Hänenkin kävi lopulta huonosti.

[Kosti]

Epäilen Larhan onnittelujen olleen vähemmän aitoja. En usko että oikeasti oli tyytyväinen kun huomasi että ainoat valttikortit olivat käsistä hävinneet ja pakoon pääsy samalla muuttunut täysin mahdottomaksi. Poliisikin varmasti selitti hänelle että häntä ei voida enää päästää jatkamaan matkaa.

Pitää muuten varmaan täysin paikkansa.

Sekin oli villi yksityiskohta, kun eilen kertasin Rikostarinoita Suomesta-sarjan Lahden piiritystä käsittelevää jaksoa, niin tämä Larhan tulituksessa lievästi haavoittunut poliisi itsekin toteaa suunnilleen, että mikäli hänen olisi käynyt pahemmin, Larha olisi voinut palata vankilaan kasvojaan menettämättä. Parempi kuitenkin näin.
Mutta yllättävän hyvässä valmiudessa oli Larhakin siinä asunnossa, tykit ihan ulottuvilla. Kun ei siinä ilmeisesti montakaan sekuntia kestänyt ennenkuin poliisit oli olohuoneen nurkilla siitä kun oven avasivat. Ja sittenhän Larha alkoikin jo tulittaa.

[finnbar87]

^ Aitoja eli ei... Vaikka Larha vihasikin poliiseja, niin onhan hän saattanut kuitenkin "arvostaa" hyvätasoista vastustajaa. En muista missä keississä se oli, mutta poliisi totesi haastattelussa, että "Pakko arvostaa osaavaa rosvoa sen takia, että siinä on meille hyvä haaste". Haasteet pitävät mielen virkeänä ja taidot terässä

[Joosua]

^ Aitoja eli ei... Vaikka Larha vihasikin poliiseja, niin onhan hän saattanut kuitenkin "arvostaa" hyvätasoista vastustajaa. En muista missä keississä se oli, mutta poliisi totesi haastattelussa, että "Pakko arvostaa osaavaa rosvoa sen takia, että siinä on meille hyvä haaste". Haasteet pitävät mielen virkeänä ja taidot terässä

Joo. Mutta poliisin ja rosvon tilanteessa on eronsa. Jos rosvo epäonnistuu, menettää hän helposti saaliin, eli tienestin ja vapauskin voi helposti mennä. Jopa pidemmäksikin aikaa.

Mutta jos poliisi epäonnistuu, ei hänelle yleensä aiheudu mitään vakavampia seurauksia, vaan voi virheestä oppineena yrittää uudelleen.

Jo nämä erot useimmiten, ei tietenkään aina, mutta usein tekevät sellaisen eron että rosvot eivät aina koe asetelmaa kovinkaan reiluna eivätkä osaa oikeasti kunnioittaa hyvää poliisia. Monen rosvon mielenterveyskin on keskimäärin usein huonommalla tolalla kuin poliisin.

Ja poliisinkin kunnioitus rosvoa kohtaan ei ole kovinkaan yleistä. Tämä johtuu siitä että rosvot usein tekevät sellaista, mikä ei todellakaan ole kovin kunnioitettavaa.