Huutaja Jaana kirjoitti: Ma Helmi 19, 2024 3:55 pm
Maijaliina kirjoitti: Ma Helmi 19, 2024 2:36 pm
Silti tällä alalla pitäisi tehdä paljon enemmän sen eteen että työssä jaksettaisiin ja olisi realistiset valmiudet hoitaa tilanteet niin ettei ne mene näin, noh, perseelleen.
Joo, ihan varmaan. Oot kaikkien sylkykuppina ja palkka alle 2K kuussa. Ainoa terapia mitä saa on hakata joku spurgu ja heittää se vikasta ratikasta ulos hankeen kuolemaan.
On yks kysymys kuka tällaiselle alalle hakeutuu, ja vielä parempi kuka siellä pysyy.
Itse hakeuduin aikanaan alalle kun olin työtön ystäväni ehdotuksesta. Mutta huom: Olin aulavartijana vakuutusyhtiössä eli vastaanotin vieraita, auoin ja suljin ovia. Mitään väkivaltaista ei tapahtunut. Ei ollut muuta erityistä syytä hakea kuin silloin nuorena kuin että sinne pääsi töihin peruskoulun jälkeen firman järjestämällä lyhyellä koulutuksella ( se oli silloin kaksi viikkoa ).
En viihtynyt alalla, koska se oli todella tylsää ja vuorot kymmenentuntisia ja työehdot surkeat. Annoin vartijakorttini vanhentua.
Menin muihin hommiin jossa järjestyksenvalvojat ovat sidosryhmää. Sitä kautta olen seurannut alaa läheltä.
Edelleen alalle hakeutuu ihmisiä siksi, että tarvitsevat jonkun työn esimerkiksi kun opiskelevat muuta alaa. Vaikka koulutus on nykyään pidempi kuin silloin 2000-luvun alussa kun kävin, se on silti lyhyt.
Väittäisin, että alalle päädytään monista syistä. Toki niitäkin on, jotka käyvät kolmen vuoden tutkinnon tai enemmänkin alalle ja haluavat nimenomaan olla siellä. Parhaiden motivaatio on halu auttaa, se, että saa kicksejä kun onnistuvat asiakaspalvelussa.
Mahdollisuus kehittää psykologisia taitoja voi motivoida. Saa kicksejä siitä että saa hyvin hoidettua vaikeitakin tilanteita puhumalla ja jopa niin, että alun perin vihainen asiakas rauhoittuu.
Kyseisiä töitä voi tehdä niin monissa eri ympäristöissä. Jos ajaa vaikka piiriä, ei ehkä näe ketään asiakkaita ( eli tarkistaa öisin kiinteistöjä ).
Ihan kaikista huonoimmat haluavat käyttää valtaa väärin. Koska alalla on paljon alle kolmekymppisiä miehiä, sen iän haasteet näkyvät työssä. Kokemukseni mukaan mikään ei ole niin kaikkitietävä ja egoistinen olento kuin noin 23-26-vuotias lapseton mies. Se näkyy negatiivisesti, kun ei haluta antaa periksi, provosoidutaan, halutaan näyttää kollegoille kuinka " kova jätkä " on. Sellaista lapsellista kukkoilua. Teini-ikä on ohi, mutta ollaan vielä tosi nuoria. Kuvitellaan jo olevansa aikuisia, koska ollaan niitä 18-22-vuotiaita vanhempia jopa. Kaikki otetaan liian tosissaan eikä osata vielä katsoa asiakkaan toimia hyvällä pelisilmällä. Sen opettaa vain kokemus.
Jotkut ovat alun perin hyvällä asenteella, mutta vuorotyö, haastavat tilanteet, väkivallan uhka, väkivaltakokemukset ( niitä voi tulla halusi tai ei ) saavat sitten mielenterveyden menemään jota ei ehkä tunnisteta ajoissa. Pinna kiristyy liikaa ja sitten napsahtaa.
On ehkä nuorena kuviteltu että kestää ja ala sopii, mutta sitten joutuu huomata että pää ei kestäkään. Jotkut ryyppää ja sekoilee muuten, jotkut pahoinpitelevät asiakkaan.
Toksinen maskuliininen kulttuuri aiheuttaa ongelmia kaikilla kontollialoilla. Jos olisi hyväksyttävämpää sanoa, että sori, en pystynyt enää pitelemään kiinni vaan annoin juosta karkuun, ettei satu näpistystä pahempaa, ehkä tilanne helpottaisi.
Nyt meni manneihin usko täysin, on se kumma että syljetään päin näköä pöllimiskeikan ohella. Siitä se pitäis elämä nostaa.
) Pikkusen menee manneilla nyt yli, jos ei omaa käytöstä katsota peilistä, ja jos mielenosoituskin kerta pidetään. Noh, saapahan kerranki manneja liikkeelle muuallekin kuin meidän työssä raatavien verovarojen hussaamiseen. Tarjoaakohan Kela edes rahallista apua mielenosoituskseen? Bensarahat (kaljarahat) yms. 
Kev.