Mielialalääkkeet
No Mirtazapin eli Remeron, ja aiemmin mainittu yhteisvaikutus alkoholin kanssa tekee kyllä todellisen zombieksi. Vaihdoin ko. lääkkeen ajat sitten toiseen, mutta säästin Mirtazapinit ihan sen takia, että unettomuuteen pieni murunen kielen alle ja lasillinen punaviiniä väsyttää todella tehokkaasti ja unta voisi vedellä pokkana niin kauan kun kehtaa. En suosittele, mutta kuten apollo mainitsi, hätätilassa harkintaan. Väsyttäähän se ilman alkoholiakin, sitä en kiellä. Sivuvaikutuksilta onnistuu vähän välttymään, kun on ottanut ihan pikku anoksen vaan. Ja sillon on kyllä melkoisen zombie. Silloin kun söin sitä säännöllisesti, väsytti kyllä jatkuvasti ihan järjettömästi. Päivätkin meni ihan nuutuneena ja mikään ei oikein huvittanut, vaikkei toisaalta vituttanutkaan. Oli vaan ihan sama. Se ei ollut oikein tarkoitus että mikään ei tunnu miltään. Siitä varmaan monella se zombie-sanonta, joka kaiketi pitää monen kohdalla paikkansa. Yksilöllisiä juttuja kuitenkin, ja varmasti on niitä, joille butt angelin kirjoittamalla listalla jokin mainituista lääkkeistä sopii
Nerot hallitsevat kaaoksen
Sorry, En halua mitenkään pilkata näitä, enkä muitakaan lääkkeitä käyttäviä. Joillekkin ym. lääkkeet varmaan sopiikin pidempään käytettynä. Laitoin vaan omasta kokemuksesta, minullekkin on määrätty lääkärin toimesta Remeronia 45 mg, lisäksi mm. Miratsapiinia 30 mg ja tiedän muutenkin mm. Doxalin. Itse lopetin hoidon heti, en tainnut syödä kuin pari pilleriä. Ne vaan väsyttää mua niin perkeleesti aamuisin, duunissakin oli ihan mahdotonta. Katolle ois pitänyt kiivetä, niin hyvä että pysyi tasamaalla pystyssärimma kirjoitti:Joitakin noista tullut käytettyä säännöllisesti. En kuitenkaan kokenut olevani zombi missään vaiheessa niin kun apollo mainitsi. Oli ilmeisesti sitten niin pientä annostusta. Tai en tiedä yleensäkkään että mikä noissa on normiannostus. Se vaihtelee henkilöiden välillä.
Remeron tosin ainakin nukutti ensimmäisen viikon niin että harvoin jakso edes olla valveilla. Siksipä myöhemmin siirrettiin pelkästään iltaan koska väsytti hulluna. Olinko siis zombi? En tiedä.
En vieläkään suosittele kenenkään aloittavan niiden syömistä, oman kokemukseni mukaan. En suosittele kenellekkään myöskään näitä miedompia ns prozac-tyyppisiä mielialalääkkeitä. Itse suosin bentsoja, jos alkaa ahdistaa, pitää saada uni, krapula yms. Tämä siksi, että ne otetaan tarvittaeissa (ei putkilääkitystä). Tokihan niistä tulee muutenkin ihan hyvä olo...
Miksi ihmeessä esim. Doxal 50 mg -napissa ei ole kolmiota, kuten ei kai näissä muissakaan? 50 mg doxalia jos heittää huiviin ja lähtee ajamaan autolla, niin en suosittelisi kovin pitkää matkaa. Muuten kolisee varmasti.
En myöskään tahdo osoitella, enkä alleviivata näitä lääkkeiden käyttäjiä,
mutta mikä vittu tässä nykyisessä curling-elämässä mättää niin, että pitää mielialalääkkeitä syödä?
Täytyykö oikeesti olla kivaa 24/7 ?
Mä ymmärtäisin tämän asian niin, että kokeakseen suurta onnea, pitää ensin kokea suurta arkea.
Tarkennan vielä, etten suinkaan väheksy lääkehoitoa, jos on oikeat indikaatiot asialle. Jotenkin vaan näyttää, että kaikkiin (normaalin)elämän pettymyksiinkin haetaan mömmöjä turruttamaan. En ymmärrä.
mutta mikä vittu tässä nykyisessä curling-elämässä mättää niin, että pitää mielialalääkkeitä syödä?
Täytyykö oikeesti olla kivaa 24/7 ?
Mä ymmärtäisin tämän asian niin, että kokeakseen suurta onnea, pitää ensin kokea suurta arkea.
Tarkennan vielä, etten suinkaan väheksy lääkehoitoa, jos on oikeat indikaatiot asialle. Jotenkin vaan näyttää, että kaikkiin (normaalin)elämän pettymyksiinkin haetaan mömmöjä turruttamaan. En ymmärrä.
^Tää on taas se loputon vääntö siitä, että mistä näissä mielialalääkkeissä on kysymys. Ei lääkkeiden syöjät halua olla onnellisia kukkahattuhörhöjä 24/7, vaan masennus on sairaus, johon tarvitaan lääkitys jotta pystyy toimimaan normaalisti. Kuten verenpaine- astma- tai diabeteslääkitys. Jos sairastuu masennukseen, ei pysty toimimaan normaalisti. Siksi on lääkitys. Se ei ole sitä, että "vähän vituttaa, otanpa pillerin!". Sitä varten on eri napit
Sen ymmärtää sitten, jos itse on kokenut tai joku läheinen on käynyt läpi masennuksen jossa tarvitaan lääkitystä. Ei siinä sen isommasta asiasta ole kysymys kuin sairauden hoidosta.
Vituttaa suunnattomasti kun masennuslääkkeiden syöjiä rinnastetaan siihen että luonne on niin heikko ettei voi vaan ottaa niskasta kiinni itseään ja jättää napit rauhaan. Se ei mene masennukseen sairastuneella niin. Vituttaa myös suunnattomasti se, että kaikki mielialalääkkeitä syövät ovat viihdekäyttäjiä, eli katukielellä pilleristejä joilla joka vaivaan on nappula! Ehei..
Ihan väärässä ootte. Jotkut syö huvikseen pillereitä, mutta uskallan väittää, että näitä mielialalääkkeitä ei kukaan syö huvin vuoksi. Ne ei tee onneliseksi, ne ei poista ongelmia elämästä eikä niillä ole mitään viihdekäyttöarvoa. Ainoastaan auttavat ihmistä nousemaan sängystä ylös, maksamaan laskut, menemään suihkuun ja painumaan töihin. Toimimaan normaalisti. Ilman näitä lääkkeitä moni jäisi niin pohjalle ettei näe itään intoa edes yrittää. Ei vaan huvita.
Noi Bentsot on asia erikseen, ja niistä ja niiden käytöstä vastaan että kananda Enkä kommentoi sen enempää.
Mielialalääkkeet on kehitetty hoitamaan sairautta. Rauhottavat ja ahdistukseen käytettävät täsmälääkkeet ovat ihan eri ryhmä. Ne eivät paranna masennusta, tai hoida sitä. Ne auttavat täsmälääkkeen tavoin kestämään läpi yhden hetken.. oli se sitten jännitystila, paniikkikohtaus tai paha krapulamorkkis. Ne ei ole mielialalääkkeitä. Ne on rauhottavia. Ja joka kerta vituttaa yhtä paljon kun huomaa sen että joku ei tajua mistä siinä oikeasti on kysymys.
Aimo Alkoholisti on juonut vaimonsa, työpaikkansa, lastensa tapaamisoikeutensa, auton ja kämpän. Noh, jokaisen maalaisjärki sanoo että lopeta se juominen. Miksi sitten Aimo Alkoholisti ei sitä pysty tekemään? -Siksi,koska se on sairaus johon tarvitaan lääkitys. Sen takia, kun joku kertoo sairastavansa masennusta, niin näen punaista kun joku tietää kertoa että ota niskasta kiinni ja ryhdistäydy! Kun siihen ei pysty, se ei onnistu. Siksi siihen on kehitetty lääkityksiä.
Tarkoitus ei ole olla happyhappyjoyjoy koko aikaa, vaan elää normaalia elämää iloineen ja suruineen. Siihen ei vain masentunut ihminen pysty omin avuin. Joihinkin sairauksiin vaan tarvitaan lääkitys. Ja mielialalääkitys on täysin eri asia kuin rauhottavat mömmöt, - joista voisi puhua paljonkin lisää mielipiteitä mutta ehkä ensi kerralla..
Sen ymmärtää sitten, jos itse on kokenut tai joku läheinen on käynyt läpi masennuksen jossa tarvitaan lääkitystä. Ei siinä sen isommasta asiasta ole kysymys kuin sairauden hoidosta.
Vituttaa suunnattomasti kun masennuslääkkeiden syöjiä rinnastetaan siihen että luonne on niin heikko ettei voi vaan ottaa niskasta kiinni itseään ja jättää napit rauhaan. Se ei mene masennukseen sairastuneella niin. Vituttaa myös suunnattomasti se, että kaikki mielialalääkkeitä syövät ovat viihdekäyttäjiä, eli katukielellä pilleristejä joilla joka vaivaan on nappula! Ehei..
Ihan väärässä ootte. Jotkut syö huvikseen pillereitä, mutta uskallan väittää, että näitä mielialalääkkeitä ei kukaan syö huvin vuoksi. Ne ei tee onneliseksi, ne ei poista ongelmia elämästä eikä niillä ole mitään viihdekäyttöarvoa. Ainoastaan auttavat ihmistä nousemaan sängystä ylös, maksamaan laskut, menemään suihkuun ja painumaan töihin. Toimimaan normaalisti. Ilman näitä lääkkeitä moni jäisi niin pohjalle ettei näe itään intoa edes yrittää. Ei vaan huvita.Noi Bentsot on asia erikseen, ja niistä ja niiden käytöstä vastaan että kananda
Enkä kommentoi sen enempää.Mielialalääkkeet on kehitetty hoitamaan sairautta. Rauhottavat ja ahdistukseen käytettävät täsmälääkkeet ovat ihan eri ryhmä. Ne eivät paranna masennusta, tai hoida sitä. Ne auttavat täsmälääkkeen tavoin kestämään läpi yhden hetken.. oli se sitten jännitystila, paniikkikohtaus tai paha krapulamorkkis. Ne ei ole mielialalääkkeitä. Ne on rauhottavia. Ja joka kerta vituttaa yhtä paljon kun huomaa sen että joku ei tajua mistä siinä oikeasti on kysymys.
Aimo Alkoholisti on juonut vaimonsa, työpaikkansa, lastensa tapaamisoikeutensa, auton ja kämpän. Noh, jokaisen maalaisjärki sanoo että lopeta se juominen. Miksi sitten Aimo Alkoholisti ei sitä pysty tekemään? -Siksi,koska se on sairaus johon tarvitaan lääkitys. Sen takia, kun joku kertoo sairastavansa masennusta, niin näen punaista kun joku tietää kertoa että ota niskasta kiinni ja ryhdistäydy! Kun siihen ei pysty, se ei onnistu. Siksi siihen on kehitetty lääkityksiä.
Tarkoitus ei ole olla happyhappyjoyjoy koko aikaa, vaan elää normaalia elämää iloineen ja suruineen. Siihen ei vain masentunut ihminen pysty omin avuin. Joihinkin sairauksiin vaan tarvitaan lääkitys. Ja mielialalääkitys on täysin eri asia kuin rauhottavat mömmöt, - joista voisi puhua paljonkin lisää mielipiteitä mutta ehkä ensi kerralla..
Nerot hallitsevat kaaoksen
Lisään vielä, että näin ajattelee terve ihminen. Se, että vähän masentaa, ei ole sairaus.Harva hakee mielialalääkettä siksi että veronpalautuksia ei tullutkaan niin meheviä summia mitä piti ja nyt masentaa niin saatanasti. Se ei ole sitä. Tuo on sitä mainitsemaasi suurta arkea. Masennus taas on sairaus, ja siihen vaaditaan lääkitys jotta voi toimia ylipäätänsä millään tavalla. Hoitamattomana tappava sairaus. Vaikea itselle ja lähimmäisille. Ei väheksytä sitä jooko?pekkaeric kirjoitti:Mä ymmärtäisin tämän asian niin, että kokeakseen suurta onnea, pitää ensin kokea suurta arkea.
Tarkennan vielä, etten suinkaan väheksy lääkehoitoa, jos on oikeat indikaatiot asialle. Jotenkin vaan näyttää, että kaikkiin (normaalin)elämän pettymyksiinkin haetaan mömmöjä turruttamaan. En ymmärrä.
Se, että "masentaa" tai "vituttaa" ei ole sama asia kuin masennus. Se, että on kova ottamaan viinaa ei ole sama kuin alkoholismi. Sairaus on sellainen mikä voi syntyä kelle vaan jos puitteet tarpeeksi pitkään pistävät pökköä pesään, perinnöllisistä geeneistä puhumattakaan. Ja sairauteen usein tarvitaan lääkitys. Luonteen heikkoutta on se, jos ei viitsi tehdä omien asioidensa eteen mitään vaan menee mielummin purkille. (tai se voi myös olla viihteilyä tai elämäntapaa
) mutta masennuksessa EI OLE kyse luonteen heikkoudesta, sillä silloin ihminen on sairastunut ja tarvitsee lääkityksen. Se ei omin voimin pääse ylös. Ei siis sekoiteta sitä luonteen heikkouteen! Kaksi täysin eri asiaa. Kiitos ja anteeksi. Jatkakaa! Nerot hallitsevat kaaoksen
Mariella, juuri niin. Sanoit jo kaiken mitä itse meinasin.
Kaipa masennuskin on asia, joka pitäisi "kokea" tai nähdä läheisellä, että osaisi ymmärtää mistä siinäkin on kyse. En minä halua olla onnellinen 24/7, koska olen lääketyksellä, en. Minä haluan selvitä normaalisti päivästä ja yrittää parhaani, enkä todellakin olla se joka ei jaksa edes yrittää.
Mielialalääkkeillä hoidetaan sairautta. Aivan sama kuin kysyisit, miksi syöpää sairastavat saavat hoitoa, eikö heidän pitäisi olla ilman kun elämä nyt on vain sattunut olemaan vähän kurja ja antanut sellaisen sairauden.
Ja kuten Mariella sanoi,
Voin omasta puolestani ainakin sanoa, että en halua olla masentunut ja jos lääkkeet auttavat minua selviämään elämästä, ilman että jotain kamalaa tapahtuu itseni toimesta, niin aion hoitaa tätä. Minä haluan hymyillä elämässäni niin, että tunnen oikeasti olevani onnellinen edes hetken ja pystyn nauttimaan jostain. Ehkä se on joillekin arkipäivää, mutta ei minulle.
Kaipa masennuskin on asia, joka pitäisi "kokea" tai nähdä läheisellä, että osaisi ymmärtää mistä siinäkin on kyse. En minä halua olla onnellinen 24/7, koska olen lääketyksellä, en. Minä haluan selvitä normaalisti päivästä ja yrittää parhaani, enkä todellakin olla se joka ei jaksa edes yrittää.
Mielialalääkkeillä hoidetaan sairautta. Aivan sama kuin kysyisit, miksi syöpää sairastavat saavat hoitoa, eikö heidän pitäisi olla ilman kun elämä nyt on vain sattunut olemaan vähän kurja ja antanut sellaisen sairauden.
Ja kuten Mariella sanoi,
Joten en ainakaan väheksyisi tai pitäisi niitä heikompina, jotka syövät lääkkeitä sairauteen, joka harvoin on kenenkään itse aiheuttama. Tuskin kovinkaan moni masentunut haluaa olla masentunut, vain haluaa selvitä sairaudesta ja siksi hakee avuksi lääkkeitä tai muuta hoitoa.Masennus taas on sairaus, ja siihen vaaditaan lääkitys jotta voi toimia ylipäätänsä millään tavalla. Hoitamattomana tappava sairaus.
Voin omasta puolestani ainakin sanoa, että en halua olla masentunut ja jos lääkkeet auttavat minua selviämään elämästä, ilman että jotain kamalaa tapahtuu itseni toimesta, niin aion hoitaa tätä. Minä haluan hymyillä elämässäni niin, että tunnen oikeasti olevani onnellinen edes hetken ja pystyn nauttimaan jostain. Ehkä se on joillekin arkipäivää, mutta ei minulle.
En voi ymmärtää sitä että joku luulee että masentunut tai lääkkeitä käyttävä nauttisi siitä jotenkin. Että "voi harmi en voittanu tällä viikolla vieläkään lotossa joten otampa pari nappia". Viittaan siis lähinnä tuohon pekkaericin tekstiin. Valitettavasti se vaan on niin että ihmisen joka ei ole kokenut masennusta ja sitä miten paskaksi siinä itsensä tuntee on lähes turha tulla moralisoimaan lääkkeiden käytöstä huvikseen. Minä en taas ymmärrä näitä jotka tulee tänne huutelemaan. Mutta niin se vaan on että terve ei voi ymmärtää sairaksia. Esim. minä en voi käsittää miten vaikeaa pyörätuolissa olevalla on mutta voin vaan käyttää järkeä ja kuvitella millaista se on.Mariella kirjoitti:Lisään vielä, että näin ajattelee terve ihminen. Se, että vähän masentaa, ei ole sairaus.Harva hakee mielialalääkettä siksi että veronpalautuksia ei tullutkaan niin meheviä summia mitä piti ja nyt masentaa niin saatanasti. Se ei ole sitä. Tuo on sitä mainitsemaasi suurta arkea. Masennus taas on sairaus, ja siihen vaaditaan lääkitys jotta voi toimia ylipäätänsä millään tavalla. Hoitamattomana tappava sairaus. Vaikea itselle ja lähimmäisille. Ei väheksytä sitä jooko?pekkaeric kirjoitti:Mä ymmärtäisin tämän asian niin, että kokeakseen suurta onnea, pitää ensin kokea suurta arkea.
Tarkennan vielä, etten suinkaan väheksy lääkehoitoa, jos on oikeat indikaatiot asialle. Jotenkin vaan näyttää, että kaikkiin (normaalin)elämän pettymyksiinkin haetaan mömmöjä turruttamaan. En ymmärrä.
Se, että "masentaa" tai "vituttaa" ei ole sama asia kuin masennus. Se, että on kova ottamaan viinaa ei ole sama kuin alkoholismi. Sairaus on sellainen mikä voi syntyä kelle vaan jos puitteet tarpeeksi pitkään pistävät pökköä pesään, perinnöllisistä geeneistä puhumattakaan. Ja sairauteen usein tarvitaan lääkitys. Luonteen heikkoutta on se, jos ei viitsi tehdä omien asioidensa eteen mitään vaan menee mielummin purkille. (tai se voi myös olla viihteilyä tai elämäntapaa
Komppaan täysin Mariellan tekstiä. Kyllähän sen huomaa jo täällä palstallakin että ne joilla on kokemusta itse asiasta ymmärtää sen. Niin ja mitä tulee tuohon arkeen. Ensinnäkin vaikeasti masentuneella ei välttämättä edes ole nimitystä arki vaan lähinnä taas yksi vittumainen päivä jolla ei ole mitään tarjottavaa eikä oikeastaan väliäkään. Ei voi puhua normaalista arjesta jossa tehdään ruokaa, ulkoillaan, seurustellaan tai peseydytään niin kun terve ihminen. Kaikki tuo tuntuu raastavalle ja peiliin katsominenkin tekee niin pahaa että tekee mieli hypätä parvekkeelta alas. Jos taas pääsee jo ulko-ovelle asti, luultavasti kääntyy takaisin ja tuntee itsensä paskaksi kun ei voinutkaan lähteä ulos kun tuli paniikkikohtaus. Pitää itseään liian rumana ja muutenkin turhana ihmisenä. Ei kuulu joukkoon. Tuntee epäonnituneensa menneisyydessä ja tietää myös epäonnistuvansa kaikessa muussa mitä ikinä yrittääkin.
Kyllä se vaan niin on että normaali arkea pyörittävä ihminen ei tuota ymmärrä. Tulee helposti olo että "no eläs nyt liiottele ja kokeileppa nyt edes vaikka mennä vähän haukkamaan raitista ilmaa että piristyt". Semmosta se vaan on.
Tulevaisuudessa yhä useampi ihminen uskaltaa puhua masennuskesta ääneen ja joku jota ärsyttää tämä sairaus ja pitää sitä mielenheikkoutena ei tule olemaan helppoa. Masennus on ja pysyy, valitettavasti. En nyt siis kenellekkään henk. koht. saarnaa vaan tuli nyt vaan pieleen tuosta pe:n tekstistä.
Kumpi on pahempi: totuus joka saa itkemään vai valhe joka saa hymyilemään?
век живи, век учись.
век живи, век учись.
Näistä jutuista saisi jo niin ison aiheen pystyyn itsessäänkin, että miten tiedostamattomia, kammoksuttavia ja ennakkoluuloille alttiita mörköjä ovat "M-I-E-L-I-S-A-I-R-A-U-D-E-T". Ne on väistämättä sellaisia, että vähintään vaahtoa valuu suusta ja kirves on olalla ja hullun kiilto silmissä kytätään seuraavaa lammasta jonka voisi uhrata omalle jumalalleen kallion öisellä kävelykadulla...
Ihan kuten muissakin aihepiireissä, se, mistä ei tiedetä, mikä ei ole niin yleistä, niin sitä pidetään äärimmilleen venytettynä stereotypiana ja oikkuna, vaikka silmät aukaistaessa se on osa arkipäivää. Enkä tarkoita tosiaankaan tällä sitä, että kaikki masennuslääkkeitä syövät olisivat mielisairaita ihmisiä! Vaan tarkoitan sitä, että fyysiset sairaudet ovat aina olleet selitettäviä ja ymmärrettäviä, ja mielen / henkisen terveyden oikut on lähestulkoon aina rinnastettu hulluuteen tai heikkouteen. Sitä ei sallita itsellensä, että voisi tunnustaa sen, että ok, jos treenaan liikaa niin lihakset prakaa. No, jos liikaa paskaa kaatuu niskaan, niin tosiasia on se että henkinen tila käy hataraksi. Ihmisen kunto koostuu henkisestä ja fyysisestä tilasta. Molempia voidaan ruokkia: liikunnalla, ruokavaliolla / opiskelulla, tasapainoisella elämällä..., mutta molemmat voivat romahtaa: kasvaimella tai perinnöllisellä reumatismilla, aivoverenpurkaumalla tai vaikka syövällä, ja niin ikään esim. monen läheisen kuolemalla, vuosia kestäneen epävarmuuden tunteen ja vastoinkäymisen tunteella... Pieniä asioita päivä päivältä lisää, niin ihmismielen raja tulee vastaan ja ei enää pystykään käsittelemään niitä normaaleja asioita, joita silloin terveenä on pystynyt käsittelemään. Liika rasitus on aina liikaa, ja siksi vähän vituttaa että aina kun on mieleen tai henkiseen tilaan kohdistuvasta sairaudesta kysymys, sitä ei ymmärretä vaan sitä väheksytään, ja ennemmin ajatellaan niin että "no perkele joo jos reenaa liikaa ni paikat repee". Eikö fyysisen kestävyyden lisäks ole olemassa henkistä kestävyyttä, joka joskus saattaa notkahtaa ja silloin siitä ei päästä ylös ilman hoitoa? Ihan niinkuin ei huippu-urheilija raajojen rasituksensa vuoksi pääse venähdyksistään takaisin kisaviivalle ilman siteitä, kylmägeeliä ja buranaa. Ihan sama juttu. On vaan niin kammottava, tiedostamaton ja tuomittu homma tämä henkinen pahoinvointi. Sehän on siis täysin sama kuin "mielisairashullu" tai "selkärangatonjasaamatonitkupilli" tai "täysin psykopaattimielisairassekopää"
Ehkä tämäkin aihe on joku päivä tullut tutummaksi, että näitä "pitääkö-koko-ajan-olla-happy-happy-joy-joy" -kommentteja olisi vähemmän ja ymmärrettäisiin se, että ihmisen kunto voi pettää niin fyysisellä kuin henkiselläkin puolella ja hoitoa tarvitaan molemmissa tapauksissa.
Ihan kuten muissakin aihepiireissä, se, mistä ei tiedetä, mikä ei ole niin yleistä, niin sitä pidetään äärimmilleen venytettynä stereotypiana ja oikkuna, vaikka silmät aukaistaessa se on osa arkipäivää. Enkä tarkoita tosiaankaan tällä sitä, että kaikki masennuslääkkeitä syövät olisivat mielisairaita ihmisiä! Vaan tarkoitan sitä, että fyysiset sairaudet ovat aina olleet selitettäviä ja ymmärrettäviä, ja mielen / henkisen terveyden oikut on lähestulkoon aina rinnastettu hulluuteen tai heikkouteen. Sitä ei sallita itsellensä, että voisi tunnustaa sen, että ok, jos treenaan liikaa niin lihakset prakaa. No, jos liikaa paskaa kaatuu niskaan, niin tosiasia on se että henkinen tila käy hataraksi. Ihmisen kunto koostuu henkisestä ja fyysisestä tilasta. Molempia voidaan ruokkia: liikunnalla, ruokavaliolla / opiskelulla, tasapainoisella elämällä..., mutta molemmat voivat romahtaa: kasvaimella tai perinnöllisellä reumatismilla, aivoverenpurkaumalla tai vaikka syövällä, ja niin ikään esim. monen läheisen kuolemalla, vuosia kestäneen epävarmuuden tunteen ja vastoinkäymisen tunteella... Pieniä asioita päivä päivältä lisää, niin ihmismielen raja tulee vastaan ja ei enää pystykään käsittelemään niitä normaaleja asioita, joita silloin terveenä on pystynyt käsittelemään. Liika rasitus on aina liikaa, ja siksi vähän vituttaa että aina kun on mieleen tai henkiseen tilaan kohdistuvasta sairaudesta kysymys, sitä ei ymmärretä vaan sitä väheksytään, ja ennemmin ajatellaan niin että "no perkele joo jos reenaa liikaa ni paikat repee". Eikö fyysisen kestävyyden lisäks ole olemassa henkistä kestävyyttä, joka joskus saattaa notkahtaa ja silloin siitä ei päästä ylös ilman hoitoa? Ihan niinkuin ei huippu-urheilija raajojen rasituksensa vuoksi pääse venähdyksistään takaisin kisaviivalle ilman siteitä, kylmägeeliä ja buranaa. Ihan sama juttu. On vaan niin kammottava, tiedostamaton ja tuomittu homma tämä henkinen pahoinvointi. Sehän on siis täysin sama kuin "mielisairashullu" tai "selkärangatonjasaamatonitkupilli" tai "täysin psykopaattimielisairassekopää"
Ehkä tämäkin aihe on joku päivä tullut tutummaksi, että näitä "pitääkö-koko-ajan-olla-happy-happy-joy-joy" -kommentteja olisi vähemmän ja ymmärrettäisiin se, että ihmisen kunto voi pettää niin fyysisellä kuin henkiselläkin puolella ja hoitoa tarvitaan molemmissa tapauksissa.
Nerot hallitsevat kaaoksen
-
loneliness
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3206
- Liittynyt: Ti Kesä 03, 2008 12:30 am
Tiivistettynä ja vähän pekkaericin inspiroimana: fyysiset vammat ja flunssat yms tulee, niille ei voi mitään, eikä niitä tarvitse hävetä. Masentuneet ovat masentuneita omasta syystään ja laiskoja ja hyödyttömiä lääkeriippuvaisia. Menikö yli?
Kyllä tavallisissa masennuslääkkeissä pitkän käytön jälkeen on riskinsä. Lopettamisen jälkeen voi tulla todella musta hetki elämässä. Siitä ei välttämättä selviä hengissä, mutta jos selviää, niin homma alkaa luistamaan (ehkä). Masennus yms. voivat myös tulla takaisin, joten masennus ja psyykeongelmat jättävät yleensä elinikäisen jäljen ja muiston ihmiseen. Sama kuin alkoholisti on koko loppuikänsä toipuva alkoholisti, niin masennuksen kärsinyt kantaa sitä taakkaansa ja sen uhkaa mukanaan jokainen päivä.
Jos kaikki masennuslääkkeet lopetettaisiin, olisi Suomen arki melkoista touhua. Hetken päästä olisivat nuo muutkin työntekijät saikulla, kun taakka kasvaa liian kovaksi. Kukaan ei enää tekisi töitä
Aika kaksiteräinen miekka tuo nappiasia eiksjeh 
Kyllä tavallisissa masennuslääkkeissä pitkän käytön jälkeen on riskinsä. Lopettamisen jälkeen voi tulla todella musta hetki elämässä. Siitä ei välttämättä selviä hengissä, mutta jos selviää, niin homma alkaa luistamaan (ehkä). Masennus yms. voivat myös tulla takaisin, joten masennus ja psyykeongelmat jättävät yleensä elinikäisen jäljen ja muiston ihmiseen. Sama kuin alkoholisti on koko loppuikänsä toipuva alkoholisti, niin masennuksen kärsinyt kantaa sitä taakkaansa ja sen uhkaa mukanaan jokainen päivä.
Jos kaikki masennuslääkkeet lopetettaisiin, olisi Suomen arki melkoista touhua. Hetken päästä olisivat nuo muutkin työntekijät saikulla, kun taakka kasvaa liian kovaksi. Kukaan ei enää tekisi töitä
Aika kaksiteräinen miekka tuo nappiasia eiksjeh Paavo Arhinmäki on äijä!
^Hyvä teksti se oli. Masennus ei ole mielisairaus, vaan puhtaasti aivojen välittäjäaineiden puutteesta johtuva mielenterveyteen(kin) vaikuttava häiriö. Yhä useammalle psyyken sairaustilalle löytyy fysiologinen selitys ja onneksi myös tehoava hoito.
Masentunut ihminen tarvitsee serotoniinia siinä missä diabeetikko insuliinia. Sivuvaikutuksia tulee valitettavasti molemmista, mutta useimmiten sivuoireet ovat sairauden oireita vähäisemmät.
Nämä julkkisten "minua masensi viime viikolla"-tilitykset voi huoletta jättää omaan arvoonsa.
Masentunut ihminen tarvitsee serotoniinia siinä missä diabeetikko insuliinia. Sivuvaikutuksia tulee valitettavasti molemmista, mutta useimmiten sivuoireet ovat sairauden oireita vähäisemmät.
Nämä julkkisten "minua masensi viime viikolla"-tilitykset voi huoletta jättää omaan arvoonsa.
kuukausi ilman seronilia nyt. huhhuh, olo on parempi mitä uskalsin ajatella. napit on laatikossa toki takaporttina jos romahdus iskee. en muista koska olisi ollut näin terävä olo, putkilääkitystä syönyt kuitenkin jo 12 vuotta. muutaman kerran oon lopettamista kokeillu mut mitään siitä ei oo muuta tullu ku sanomista. nyt vaikuttaa hyvältä. eihän tuo vaikuttava aine vielä täysin ole kehosta poistunut, enkä tiedä tarkalleen kauanko se elimistössä vielä lopettamisen jälkeen toimii. siis tuo fluoksetiini.
ihan niinkuin löytäisi itsestään uuden puolen, tutustuisi itseensä uudelleen. mietin että olenkohan kovakin dramaqueen nyt kun ei kemiat tasota mielialanvaihteluita. toivottavasti en, en oo koskaan arvostanu ylitunteellisia ihmisiä (tai sit se on johtunut siitä ettei itse ole pitkään aikaan kokenut suuria ylä -tai alamäkiä). ilman lääkitystä oli pelkkää alamäkeä, lääkityksen kanssa vain tasaista. olisi mukava jutella jonkun kanssa joka on itse lopettanut pitkän käytön jälkeen saman hoidon. nyt vaan itsekseen äimäilee omia uusia fiiliksiään.
ihan niinkuin löytäisi itsestään uuden puolen, tutustuisi itseensä uudelleen. mietin että olenkohan kovakin dramaqueen nyt kun ei kemiat tasota mielialanvaihteluita. toivottavasti en, en oo koskaan arvostanu ylitunteellisia ihmisiä (tai sit se on johtunut siitä ettei itse ole pitkään aikaan kokenut suuria ylä -tai alamäkiä). ilman lääkitystä oli pelkkää alamäkeä, lääkityksen kanssa vain tasaista. olisi mukava jutella jonkun kanssa joka on itse lopettanut pitkän käytön jälkeen saman hoidon. nyt vaan itsekseen äimäilee omia uusia fiiliksiään.
"Jos jokaisen päivän kadoksissa olleen teinin perään laitettaisiin etsintäpartio, niin sillä saataisiin kyllä koko Suomi harrastamaan ulkoiluliikuntaa ympäri vuorokautisesti". -Sergei
-
loneliness
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3206
- Liittynyt: Ti Kesä 03, 2008 12:30 am
Tsemppiä esmes! Uskoisin pahimpien hetkien olevan ohi, kun on jo kuukausi aikaa lopettamisesta. Alkaa taas tuntemaan ja näkemään maailmaa vähän eri tavalla kuin lääkkeissä vai? Ainakin olotila ja tunteet on aitoja.
Viimeksi muokannut loneliness, La Marras 08, 2008 2:07 am. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Pitänee tarkentaa.
Pointtini tuossa ylempänä ei suinkaan ollut väheksyä OIKEITA ongelmia mielenterveyden saralla,lähinnä yritin(siksi se näköjään jäi) kritisoida tuota joka kunnassa näköjään vallalla olevaa lääkkeillä turruttamista, sekä terapiakuluissa säästämistä.
Lääkkeillähän ne hommat hoidetaan??
Pointtini tuossa ylempänä ei suinkaan ollut väheksyä OIKEITA ongelmia mielenterveyden saralla,lähinnä yritin(siksi se näköjään jäi) kritisoida tuota joka kunnassa näköjään vallalla olevaa lääkkeillä turruttamista, sekä terapiakuluissa säästämistä.
Lääkkeillähän ne hommat hoidetaan??
Kyselet asiaa oikesti,ja oot mielestäni oikeessa tavallaan.......Nykyajan nuoret elävät tätä nykyaikaa,joka tuputtaa jos jonkinmoosdta pilleriä vaivaan ku vaivaan.....Tämä on siis nykypäivän "Trendi"Oikeesti nää nykypäivän nuoret ei tiedä mitää ihmisen kestokyvystä siinä mielessä miten paljon pitäisi kestää ilman esimm...mielialalääkkeitä. Milestäni ollaan nykypäivänä menty aivan naurettaviin mittasuhteisiin suhteessa siihin ,mitä nuori ihminen kestää oikeesti vaurioitumatta loppuelämäkseen.pekkaeric kirjoitti:En myöskään tahdo osoitella, enkä alleviivata näitä lääkkeiden käyttäjiä,
mutta mikä vittu tässä nykyisessä curling-elämässä mättää niin, että pitää mielialalääkkeitä syödä?
Täytyykö oikeesti olla kivaa 24/7 ?
Mä ymmärtäisin tämän asian niin, että kokeakseen suurta onnea, pitää ensin kokea suurta arkea.
Tarkennan vielä, etten suinkaan väheksy lääkehoitoa, jos on oikeat indikaatiot asialle. Jotenkin vaan näyttää, että kaikkiin (normaalin)elämän pettymyksiinkin haetaan mömmöjä turruttamaan. En ymmärrä.
Mielipiteeni on,että nuori ihminen kestää,että oppii toimimaan niillä opeilla,joita hänelle annetaan REHELLISESTI niin,ettei hän koe joutuvansa hyväksikäytetytksi,tahi alistetuksi normaalissa elämisen rajoissa....ja vaikka vähän kovimissakin..
Rajat,luottamus,Rakkaus.....Niitä nuori ihminen tarvitsee tulevaisuuden evääksi!!........Niin muuten koiranpentukin
teltta puukko ja viimeinen erhe.