MURHA.INFO

Wincentius kirjoitti:

Derrick kirjoitti:Viime vuosina Ruotsissa näyttää nousseen esille keskustelua siitä, että eräiden silminnäkijöiden mukaan ....

Silminnäkijöistä puheen ollen, oheisen linkin takaa löytyy hyvä yleiskuva siitä, missä kukin (tai lähimmät) silminnäkijä oli.

1. Anders Björkman

2. Järfälla Taxi: Anders Delsborn, Charlotte Liljedahl, Ingrid Sjödin, Ann-Charlott Holmgren

3. Bil: Leif Ljungqvist, Jan Andersson

4. Bil: Inge Morelius, Susanne Larsson, Sven-Erik Rolfart

5. Bil: Jan-Åke Svensson

6. Helena Lähde

7. Carina Pettersson, Sirpa Lindgren

8. Christina Vallin, Per Vallin

9. Bil: Jan Nilsson

10. Rytterstål, Karlsson

11. Enoksson, Blomqvist

12. Bil: Åke Larsson, Anna Haage, Karin Johansson, Elisabeth Johansson, Cecilia Andersson

13. Bil: Palm

(14.) Bil: Johansson + passagerare (ej fastställd position)

(15.) Engström/Skandiamannen (ej fastställd position)

16. L.J.

Lähde

Mä katselin nyt niin kun alkuun tosta linkistä ne iltavalaistus rekonstruktiokuvat tapahtumapaikasta ja sen välittömästä läheisyydestä ja olen lähes sata varma että luotettavaan henkilötunistukseen ei noissa oloissa voi olla mahdollisuutta. Sitten vielä. Jos takana oli (kuten uusimmat huhut antaa kertoa) poliisien salaliitto, miksi he,tai heidän käskyläisensä olisivat palkanneet tekijäkseen jonkun rupukuntoisen narkomaanin. Tämä on kylläkin vain aihetodiste, mutta kuitenkin mielenkiintoinen sellainen CP.n syyttömyyden puolesta.

^Odotinkin, että joku kävisi katsomassa tuolla olevia paikan päältä otettuja kuvia, suurin piirtein samoissa olosuhteissa kuin itse murhan aikaan. On sitä paitsi otettava huomioon se, että yleisesti nykyinen valaistus on parempaa kuin vuonna 1986 ja erityisesti Tunnelgatan'in osalta se, että siellä oli yksi katuvalo tilapäisesti sammutettu. Korkeat (kolmessa kerroksessa olleet) parakit sitten estivät sen vähänkin valon näkymistä.

Toki kuvien tummuus tai laatu ylipäänsä riippuu kovasti käytetystä kuvauslaitteistosta, eli sinällään pelkät kuvat eivät ehkä kerro koko totuutta siitä, kuinka pimeää surmahetkellä oli.

Mutta on kuitenkin syytä epäillä, että tuskinpa kukaan paristakymmenestä silminnäkijästä, ennen tai jälkeen murhan, voisi 100%:n varmuudella tunnistaa ampujan; paitsi tietysti lähimpänä ollut Lisbeth Palme.

Eipä kukaan ole myöskään pystynyt 100%:n varmuudella tunnistamaan, että kuka siellä elokuvateatteri Grand'in ikkunoiden takana oli vahdissa; paitsi tietysti paikalla ollut Roger Östlund.

Jos ampumisen rekonstruktiosta esitetyt filmit pitävät yhtään paikkaansa todellisuuden kanssa, kyseessä oli tapahtuma, joka kesti kokonaisuudessaan luokkaa viisi (5) sekuntia, ampumisesta pakoon, hämärässä katuvalaistuksessa. Tuskinpa sitä tavallinen tallaaja ehtii edes reagoimaan, että mitäs oikein tapahtuikaan, ennen kuin tilanne on jo ohi. Katsele siinä sitten kenenkään kasvoja siten, että pystyisit valalla vannomaan, että kyseessä oli N.N.

Itse suhtaudun suurella skeptisyydellä ajatukseen, että jokin epävirallinen tai -määräinen viranomaistaho tai salaliittolaiset olisi "palkannut" tai pakottanut CP:n ampumaan Palmen. Myös CP:n lavastus ampujaksi tuntuu erittäin kaukaiselta. Jos siihen olisi ryhdytty, kaipa olisi pitänyt huolehtia vähintään siitä, että CP saa kiistämättömän tuomion, l. miksi jättää hommaa puolitiehen.

Jos taas CP olisi "vahingossa" onnistunut keplottelemaan syytteistä vapaaksi huolimatta lavastuksesta, niin eiköhän sitä olisi niin halutessa kyetty tekaisemaan jälkikäteen sellaiset todisteet, että CP olisi viettänyt lopun ikänsä vankilassa.

Vielä todennäköisempää olisi ollut se, että tällöin olisi pitänyt myös huolehtia siitä, että CP ei koskaan paljastaisi kuviota, eli mies hengiltä; eipä sitä muuten salaisuuksia säilytetä.

Nykyinen tilanne on kaikkien osapuolien kannalta huonoin mahdollinen, myös mahdollisten salaliittolaisten. Jos CP olisi tuomittu (pysyvästi), ei kenenkään tarvitsisi nyt miettiä salaliittoteoriota tai haarukoida muita tekijöitä/kaksoisolentoja. Eikä vedetä JFK:ta tähän nyt mukaan.

Toisaalta, salaliittoteoreetikkojen mieliaihe onkin ensimmäisen tutkintajohtajan Hans Holmér'in vetämä sumutusoperaatio (kurditerroristit PKK), jolla peitettiin varsinaiset tekijät (pieni äärioikeistolaisten poliisien muodostama tiivis isänmaallinen ryhmä).

Holmér'han perusti 1980-luvun alussa pahamaineisen ja kovakouraisen ns. pesäpalloliigan, jossa lähinnä Norrmalm'in poliisipiirin poliisit ottivat lain omiin käsiin ja pitivät kuria yllä Tukholman kadulla hieman kyseenalaisilla menetelmillä. Kyseinen ryhmä jouduttiinkin sitten vajaan vuoden sisällä lopettamaan. Palmen murhan tutkinnassa, ja ensimmäisinä paikalle tulleissa partioissa oli tietysti mukana näitä äärioikeistolaisia poliiseja ja entisiä pesäpalloliigan jäseniä.

Lisbet Palmesta on väännetty jo pitkään ja paljon. Mitä enemmän olen asiaa vuosien varrella miettinyt, sitä enemmän olen kallistunut sille kannalle, ettei murhaaja jättänyt häntä henkiin tarkoituksella. Pikemminkin Lisbetillä oli äärimmäinen onni puolellaan, sillä luoti meni vaatteiden ja ihon välistä. Mielestäni tämä kertoo siitä, että ampuja ampui myös Lisbetiä kohti, mutta tämä ehti juuri kääntää ylävartaloaan miehensä puoleen. Hengenlähtö oli sekunnin tuhannesosan päässä. Ampuja näki luodinreiän Lisbetin takissa tämän ollessa kyyristyneenä miehensä ylle. Uskon, että ampuja luuli osuneensa Lisbetiä selkään. Kaiken kaikkiaan koko tilanne oli ohi todella nopeasti, muutamassa sekunnissa. Ampuja ei ehtinyt jäädä paikalle tunnustelemaan uhrien pulssia tai ammuskelemaan varmistuslaukauksia. Tuossa ajassa sattumalla on iso osuus.

Myös murhaajan vaappuva juoksu- tai pikemminkin hölkkätyyli on nostettu esille. Kömpelö vaikutelma saattoi johtua aivan hyvin siitä, että katu oli jäinen, eli murhaajan piti varoa askeliaan.

Tästä on pitänyt jo aikaisemminkin kirjoittaa, koska asiasta on kovasti spekuloitu ja tullaan ilmeisesti iäti spekuloimaan. SOU 1999:88 (Brottsutredningen efter mordet
på statsminister Olof Palme) on omassa läpikäynnissään päätynyt seuraavaan.

SOU on siis ottanut kantaa

• - oliko ampuja ammattilainen
  - oliko toinen luoti tarkoitettu Lisbet Palmeelle

Skottet mot Olof Palme var enligt vad som uttalats av rättsmedicinsk
expertis närmast optimalt om syftet var att döda. Ett skott som skjuts
genom kroppen med denna riktning är säkert dödande. Det rör sig om
en tio centimeter bred och 20 centimeter hög träffyta i skulderbladstrakten.
Angivna fakta har använts för spekulationer om huruvida gärningsmannens
bestämda mål varit att döda och om gärningsmannen varit
”professionell” eller inte.

• Oikeuslääketieteellisten asiantuntijoiden lausuntojen mukaan Palmea kohti ammuttu laukaus oli lähes täydellinen, jos laukauksen tarkoituksena oli ollut tappaa. Kehon läpi laukauksen suunnassa ammuttu luoti on varmasti tappava. Osuma-alueen koko lapaluiden välissä on 10 cm leveä ja 20 cm korkea. Todennettuja tietoja käytetään jatkossa pohjana spekuloinneille sille, oliko tekijän tietoisena tarkoituksena ampua tappaakseen, ja oliko tekijä ammattilainen vai ei.

Om det för gärningsmannen varit avgörande att döda Olof Palme
eller om det i och för sig varit tillräckligt om denne skadats allvarligt är
av betydelse vid en diskussion kring tänkbara motiv. Fakta i denna del
ger emellertid inget underlag för något ställningstagande till om
gärningsmannen varit bestämd i sitt syfte att döda eller mer obestämd
och då skjutit ”mitt på kroppen”, vilket han kan sägas ha gjort.

Enligt vår bedömning ger fakta i denna del inte heller något entydigt underlag
för bedömande av om gärningsmannen varit ”professionell”, dvs.
särskilt skickad för att döda, eller inte; att han valde att skjuta som han
gjorde kan ha berott på kunskap och beräkning men också på slump.

• Sillä, oliko tekijälle ratkaisevaa se, että kuolisiko Palme vai ainoastaan loukkaantuisi vakavasti, on puolestaan suuri merkitys tekijän motiivin kannalta. Saatavilla olevat tiedot eivät kuitenkaan ole riittäviä, jotta voitaisiin ottaa kantaa siihen, oliko tekijän tietoisena tarkoituksena tappaa, vai ainostaan ampua epämääräisesti uhria kohti, ja toivoa parasta, kuten eräät silminnäkijät ovat ampumista kuvanneet.
  
  Mielestämme myöskään mikään tosiasia ei anna yksikäsitteistä vastausta kysymykseen, oliko tekijä ammattilainen, ts. hänet olisi määrätty tappamaan Palme, vai ei. Ampuminen (osumakohta) on voinut tapahtua tietoisesti valiten, mutta myös sattumanvaraisesti.

Den andra kulan träffade Lisbeth Palme i samma kroppsregion som
den första träffade Olof Palme. Om skottet riktats två centimeter längre
till vänster skulle det med all sannolikhet ha varit dödande; kulan hade
då krossat ryggraden på ungefär samma sätt som den första kulan
krossade Olof Palmes ryggrad. Om man utgår från att skytten avsåg att
döda innebär det att revolvermynningen var riktad ca 5 millimeter fel i
förhållande till kolven.

• 
  Toinen luoti osui Lisbeth Palmeen samalle kehon alueelle, kuin ensimmäinen osui Olof Palmeen. Jos laukaus olisi suunnattu kaksi senttimetriä enemmän vasemmalle, olisi se todennäköisesti ollut kuolettava; luoti olisi tällöin murskannut selkärangan suurin piirtein samalla tavalla, kuin ensimmäinen luoti murskasi Olof Palmen selkärangan. Jos pidetään lähtökohtana sitä, että ampujan tarkoituksena oli tappaa (myös Lisbeth Palme), tarkoittaa se sitä, että piipun suu oli suunnattu viisi millimetriä vinoon suhteessa rullaan.

Det har spekulerats om huruvida det andra skottet var avsett för
Olof eller Lisbeth Palme liksom om huruvida var skickligt eller
oskickligt. En rekonstruktion som gjorts av PU 1995, med användande
av makarna Palmes kläder och kända fakta, kunde inte med säkerhet
visa mördarens avsikt med det andra skottet, men fakta talade för att
det var avsett för Lisbeth Palme.

• On paljon spekuloitu sillä, oliko toinen laukaus tarkoitettu Olof vai Lisbeth Palmeelle, ja olivatko laukaukset taitavasti ammuttu vai ei. Palmeutredning (PU, ensimmäinen Palmen murhaan tutkintaan perustettu komissio) teki vuonna 1995 rekonstruktion, jossa mm. käytettiin apuna Palmen pariskunnan käyttämiä vaatteita ja muita tunnettuja tietoja. Rekonstruktio ei kuitenkaan varmuudella vastannut kysymykseen, mikä oli toisen laukauksen tarkoitus, mutta tosiasiat puoltavat käsitystä siitä, että luoti oli tarkoitettu Lisbeth Palmeelle.

Enligt åtalspåståendet i målet åklagaren ./. Christer P var det andra skottet riktat mot Lisbeth Palme i avsikt att döda (påståendet prövades aldrig av Svea hovrätt, eftersom åtalet ogillades redan på den grunden att det inte bevisats att det var
den åtalade som skjutit).

• Syyttäjän CP:tä vastaan nostamassa syytelausunnossa väitettiin, että toinen laukaus oli suunnattu Lisbeth Palmea kohti tarkoituksena tappaa hänet (väitettä ei kuitenkaan koskaan tutkittu/todistettu, sillä Svean hovioikeus hylkäsi syytteet jo sen perusteella, että ei ole ylipäänsä todistettu, että ampuja olisi ollut syytetty).

Om skottet var avsett för Olof Palme rör det sig om en grov miss
som utvisar att skottet var oskickligt. Om skottet var avsett för Lisbeth
Palme är det inte möjligt att avgöra i vad mån det var oskickligt.

Om det hade varit avsett att döda var det visserligen en miss, men om det
träffat något längre till vänster och varit dödande skulle slutsatsen
antagligen ha blivit att skytten varit skicklig.

• Jos laukaus oli tarkoitettu Olof Palmeelle, olisi se näin ollut karkea virhelaukaus ja taitamattomasti (= ei-ammattimaisesti) ammuttu. Jos laukaus oli suunnattu Lisbeth Palmea kohti, ei ole mahdollista arvioida sitä, kuinka taitamattomasti se oli ammuttu.
  
  Jos laukauksen tarkoituksena oli tappaa, oli kyseessä tietenkin virhelaukaus, mutta jos laukaus olisi osunut hiemankin vasemmalle, olisi se ollut tappava, ja tällöin laukaus olisi ollut ammattimaisesti ammuttu.

Eftersom missen därvidlag, givet omständigheterna i övrigt, får anses ligga inom
slumpens marginaler är det i praktiken inte möjligt att av det andra
skottet dra någon slutsats om skyttens kompetens.

Sammantaget föreligger osäkerhet om vilka slutsatser som skall dras av det andra skottet; det ger inget entydigt underlag för bedömande av skyttens
skicklighet eller ”professionalism”.

• Koska laukaus ei osunut, ja muutkin olosuhteet huomioonottaen, ei käytännössä voida tehdä johtopäätöksiä toisen laukauksen perusteella ampujan taidoista.
  
  Yhteenvetona on siis olemassa epävarmuus siitä, millaisia johtopäätöksia toisesta laukauksesta voidaan ylipäänsä tehdä; ei ole selkeää perustetta, jonka mukaan voitaisiin arvioida, oliko ampuja taitava tai ammattilainen.

Kertauksena vielä, että Ruotsin rikostutkintalaboratorio (SKL) on siis tutkimuksissaan todennut, että Palmen surmannnut laukaus ammuttiin 10 - 30 cm:n etäisyydeltä, ja toinen laukaus (kohti Lisbeth Palmea) puolestaan 70 - 100 cm:n etäisyydeltä. Kannattaa myös huomioida, että Palmet kulkivat käsi kädessä (käsikoukussa), joten kaatuva Olof Palme veti mukanaan Lisbeth Palmea kohti katua ennen kuin LP päästi otteen irti. Silminnäkijät/-kuulijat ovat arvioineen laukauksien välisen ajan 1 - 3 sekunniksi.

Lisää spekulointia toisesta laukauksesta löytyy täältä.

jarmo.janis kirjoitti:Sanottiin sen yhden tunnelin oleen kiinni, mutta oliko se todella suljettu niin kiinni, etteikö siitä määrätietoinen ja päättäväinen ihminen menisi läpi.

Niin, kävelytunneli on ja oli auki joka päivä 06.00 - 22.00. Suljetaan juurikin yöksi, ettei epäsosiaalinen aines yöpyisi siellä.



Vaikea arvioida sitä, että miten nuo ulkoiset kalteriportit oli suljettu ampumisyönä, mutta koska kyseinen kävelytunneli on ollut käytössä jo vuodesta 1886 lähtien, ja alkuvuosina se oli jopa maksullinen, on vahvat syyt epäillä, että alueen hyvin tunteva myös oli/on tietoinen, että ampumisen aikaan (klo. 23.21) tunneli olisi ollut suljettu, joten sinne ei kannattaisi edes yrittää.



Pari hyvää ja isoa kuvaa tunnelin sisäänkäynnistä ja portaista.

Wincentius kirjoitti:Holmér'han perusti 1980-luvun alussa pahamaineisen ja kovakouraisen ns. pesäpalloliigan, jossa lähinnä Norrmalm'in poliisipiirin poliisit ottivat lain omiin käsiin ja pitivät kuria yllä Tukholman kadulla hieman kyseenalaisilla menetelmillä. Kyseinen ryhmä jouduttiinkin sitten vajaan vuoden sisällä lopettamaan.

Tämän päivän Aftonbladet-lehdessä yksi näistä pesäpalloliigan entisistä jäsenistä, Michael Lundh, kertoilee, miten noina vuosina toimittiin. Artikkeli on otsikoitu:

”Det fanns en grupp ledande poliser som hatade Palme”

• Poliisin johdossa oli ryhmä poliiseja, jotka vihasivat Palmea.

De kallades kungens pojkar.

En krets poliser som gick på högerextrema möten med ­militärer och såg Olof Palme som en landsförrädare.

Deras brutala metoder var fruktade.

– Vi misshandlade, snodde pengar vid husrannsakningar och planterade bevis. Om vi ­hade blivit dömda för allt hade det blivit ett par livstidsstraff, säger Michael Lundh som tillhörde piketstyrkan på Norrmalms polisstation på 80-talet.

• Heitä kutsuttiin kuninkaan pojiksi
  Ryhmä poliiseja kävi äärioikeistolaisissa kokouksissa yhdessä sotilaiden kanssa, ja heidän mielestä Palme oli maanpetturi.
  
  Heidän käyttämänsä raakalaismaiset toimintatavat oli pelättyjä.
  
  - Me pahoinpitelimme, varastimme rahoja kotietsintöjen yhteydessä ja tekaisimme todisteita. Jos meidät olisi tuomittu, olisi siitä kertynyt yhteensä pari elinkautista, sanoo Michael Lundh, joka kuului 80-luvulla Norrmalmin poliisiaseman partiopoliisiin.

– Det fanns en grupp ledande poliser som fullständigt hatade Olof Palme. Jag upplever inte att det har kommit fram hur starkt ­hatet verkligen var.

Statsministern pekades ut som sovjetisk spion och hatet kulminerade när regeringen lade en proposition om att polisen i händelse av krig skulle få civil status.

• - Oli olemassa ryhmä johtavia poliiseja, jotka vihasivat suunnattomasti Olof Palmea. Mielestäni ei ole tullut riittävän selvästi ilmi se, että kuinka syvä tuo viha todella oli.
  
  Pääministeriä epäiltiin neuvostoliitolaiseksi vakoojaksi, ja viha saavutti lakipisteen, kun hallitus laati ehdotelman, jonka mukaan sodan syttyessä poliiseilla ei olisi mitään toimintaoikeuksia tai edes virkavaltaa sodan aikana, päinvastoin poliisit alennettaisiin tavallisiksi kansalaisiksi.

Karaktären ”Batong Berg” i tv-serien ”En pilgrims död” är inspirerad av Norrmalmspolisen.

– Sådana figurer existerade. Men de stod inte i uniform bakom utredaren och gjorde Hitler­hälsningen. Så gick det inte till. Allt handlade om man var pro­fessionell i sitt sätt att göra saker. Det fanns ju kameror i hissarna. Vi spöade buset brutalt men då drog vi in dem på spolplattan, vi ­gjorde det inte framför kameran.

• "En pilgrims död" TV-sarjassa esiintyvälle pamppu-Bergille on olemassa esikuva Norrmalmin poliisin joukossa.
  
  - Sellaisia hahmoja oli ihan oikeasti olemassa. Mutta eivät he seisseet rikostutkijan takana pukeutuneena uniformuun tehden Hitler-tervehdyksiä. Ei se niin mennyt. Kaikki tehtiin ammattimaisesti. Hisseissähän oli valvontakameroita, joten vedimme lurjuksia kunnolla turpaan autojen pesupaikalle, emme tehneet sitä kameroiden edessä.

Mellan 1982 och 1984 samlades högerextrema militärer, poliser och ibland högt uppsatta jurister på en restaurang i Gamla stan. Där hölls föreläsningar om vapen och terrorism, men man hyllade ­också Hitler genom hälsningar och kampsånger. Michael Lundh minns mycket väl första gången han blev inbjuden.

– I min värld var det jättestort. Man bastade på Norrmalm och gick sedan ner till ­Gamla stan. På vägen ner så sa de ”vinka åt SÄK (säkerhetspolisen) de fotar dig nu”.

Säpo spanade på del­tagarna bakom en gardin i en lägenhet och fotograferade alla som deltog. Olof Palme informerades om tillställningarna, men Säpo ­satte ­aldrig stopp för dem.

• Vuosien 19982 ja 1984 aikana kokoontuivat äärioikeistolaiset poliisit, sotilaat ja toisinaan myös arvostettuja asianajajia vanhankaupungin ravintolassa. Siellä esitelmöitiin mm. aseista ja terrosrismista, mutta siellä myös ylistettiin Hitleriä tervehdysten ja taistelulaulujen muodossa. Michael Lundh muistaa erittäin hyvin, kun hänet kutsuttiin mukaan ensimmäisen kerran.
  
  - Se oli minulle tosi iso juttu. Ensin lopetti hommat Norrmalmilla ja sitten kohti vanhaa kaupunkia. Matkalla meille sanottiin, että heiluttakaa (kättä) turvallisuuspoliisille, sille he kuvaavat meitä.
  
  SÄPO tosiaan seurasi poliisien toimintaa erään asunnon verhojen takaa, ja kuvasivat kaikki, jotka kokouksiin osallistuivat. Palmelle kerrottiin poliisien kokouksista, mutta SÄPO ei koskaan niihin puuttunut.

Banden mellan polisen och ­militären var starka. De arbetade tillsammans vid exempelvis ubåtsjakter och ­många poliser var reserv­officer som träffade sina ­militära vänner på skyttebanan.

– Man pratade om en organisation som hette ­Arla gryning.

• Poliisin ja sotilaiden suhde oli vahva. He tekivät yhteistyötä esim. sukellusvenejahtien aikana, ja monet poliiseista oli reservin upseereita, jotka tapasivat sotilasystäviään ampumaradalla.
  
  - Puhuttiin organisaatiosta nimeltä "Arla gryning".

Vad tror du om polisspåret?

– Jag känner många av dem som pekats ut och jag kan säga att de inte har något med mordet att ­göra. Det är ett villospår. Snarare tror jag att det är en grupp poliser och militärer på väldigt hög nivå som ligger bakom. Säkerhetspolisen måste ha något slags finger med i spelet. Och de inblandade har inget intresse för pengar utan har drivits till det här av politiska orsaker.

• Mitä mieltä olet poliisitutkintalinjasta?
  
  - Tunnen monia niistä, joita syytetään (ampumisesta) ja voin sanoa, että heillä ei ole mitään tekemistä murhan kanssa. Se on vain harhautusta. Pikemminkin uskon, että ryhmä poliiseja ja sotilaita erittäin korkealla tasolla, jotka ovat surman takana. Myös turvallisuuspoliisinkin täytyy olla jollain lailla sekaantunut asiaan. Asiaan sekaantuneilla ei ole mitään taloudellista motiivia, ainoastaan polliittiset syyt ovat ampumisen takana.

Michael Lundh käänsi myöhemmin ns. kelkkansa, ja lopetti työnsä partiossa jo vuonna 1988. Kritisoidessaan näitä 80-luvun tapahtumia Expressen-lehden artikkelissa joulukuussa 2000, hänet suljettiin työyhteisössään ulkopuolelle ja esimiehet kielsivät häneltä mielipiteiden julkisen ilmaisun, ja Lundh erosikin lopullisesti poliisista 7.2.2005.

Ollessaan vielä poliisin palveluksessa, mutta työskennellessään nuorisorikollisuuden parissa, tapasi Lundh toimittaja (ja ­Mille­nnium-trilogian kirjoittajan) Stieg Larsson, joka saman aikaan keräsi aineistoa äärioikeistolaisista poliiseista. Lundh sai Larssonilta 50 poliisin nimilistan, jota Lundh säilytti työpaikkansa vaatekaapissa. Vaatekaappiin tehtiin myöhemmin murto ja ko. lista hävisi sieltä. Murron selvittäminen ei kiinnostanut ketään.

Sinänsä koko juttu on vanha, sillä jo vuonna 2005 Michael Lundh kertoi DN:ssä samat asiat.

Marrakuussa 2005, eli vajaa vuosi eronsa jälkeen, Michael Lundh sai kaksi tuomiota myymälävarkauksista. Lundh oli näpistänyt pullon giniä ja paketin kasvopyyhkeitä syksyllä 2003.

- Jag var totalt utfryst på jobbet, och gick igenom en skilsmässa. Det var extremt tungt. Jag var långtidssjukskriven, levde destruktivt och ville straffa mig själv, säger han.

• - Olin töissä täysin ulkopuolinen, ja olin myös eroamassa vaimostani samaan aikaan. Se oli todella raskasta. Olin pitkäaikaissairas, elin itsetuhoisesti ja halusin rangaista itseäni, kertoo Lundh.

Puheterapia ja lääkehoito auttoivat lopulta Lundhin taas jaloilleen.

Fick psykiatrisk hjälp
För runt två år sedan vände det. Samtalsterapi och mediciner hjälpte Michael Lundh på fötterna. - Jag hade otrolig tur att jag fick psykiatrisk hjälp, och som träffade min nuvarande fru. I dag kan jag se att allt har haft sin mening

Lähde ja lähde

Michael Lundhin oma sivusto.

Wincentius kirjoitti:Tästä on pitänyt jo aikaisemminkin kirjoittaa, koska asiasta on kovasti spekuloitu ja tullaan ilmeisesti iäti spekuloimaan. SOU 1999:88 (Brottsutredningen efter mordet
på statsminister Olof Palme) on omassa läpikäynnissään päätynyt seuraavaan.

SOU on siis ottanut kantaa


- oliko ampuja ammattilainen
- oliko toinen luoti tarkoitettu Lisbet Palmeelle

...

Lainasin osan Wincentiuksen pitkästä ja valaisevasta tekstistä.

Todellakin, tekotavan perusteella ei voida sanoa, oliko tekijä ammattitaitoinen tappaja vai oliko kaikki vain hullun tuuria. En kuitenkaan jaksa uskoa sattumiin. Joku Pettersson esimerkiksi oli täysin kokematon ampuja, kun taas Palmen murhaajalla täytyi olla vakaat kädet ja kokemusta aseiden käsittelemisestä. Hän hallitsi tilanteen, tiesi koko ajan, mitä tekee. SKL:n tutkimuksissa todettiin, että Lisbetiä hipaissut luoti ammuttiin ehkä jopa metrin etäisyydeltä. No menihän se ohi, mutta se ei ole mikään ihme. Se ei todellakaan tarkoita sitä, että ampuja oli taitamaton. Kuten Wincentius kirjoitti, Olof Palme veti lyyhistyessään vaimonsa mukanaan. Tässä vaiheessa murhaaja painoi toisen kerran liipaisinta, jolloin luoti meni täpärästi ohi. Asiaan vaikuttivat monet muuttujat. Tilanne on ollut nopea, eivätkä osapuolet ole millään kyenneet siinä hötäkässä analysoimaan tilannetta.

Aftonbladet-lehti jatkaa Palmen ampumisen vuosipäivän jälleen lähestyessä uusilla Palme-artikkeleilla. Vuorossa tälläkin kertaa entinen pesisliigan äärioikeistolainen poliisi "Göran" tai Palmetutkinnassa koodilla poliisi B, oikealta nimeltään kuitenkin Stellan Åkerbring. Tänään 65-vuotias eläkeläinen, joka enempi vähempi inhoaa toimittajia ja kieltäytyy kaikista haastatteluista, mutta teki tällä kertaa poikkeuksen.

Sägs vara nazist

I en pärm märkt ”Projekt Adolf” hos säkerhetspolisen finns en personförteckning över ­personer som ansågs vara högerextrema. Där uppges polisman B vara ”nazist och klart uttalad motståndare till det rådande demokratiska statsskicket”. Han uppges ha stort inflytande inom polisen och anordna sammankomster av 16 handplockade namngivna ­personer, inte bara poliser utan även en journalist, en domare och en advokat. ”Herrklubben” uppgavs ha ”dragning åt det höger­extrema hållet”, och noterades mellan 1982 och februari 1984 ha haft åtminstone elva sammankomster i Van der Lindeska valven vid Västerlånggatan i Gamla stan i Stockholm. ”Nazisthälsning förekommer”, finns noterat.

• Epäillään olleen natsi
  Turvalisuuspoliisilla on kansio "Projekt Adolf", johon on kerätty henkilötietoja ihmisistä, joiden epäillään olevan äärioikeistolaisia. Kansiossa määritellään poliisin B:n olevan "natsi, joka on selkeästi ilmaissut olevan nykyisen demokraattisen valtiojärjestyksen vastustaja". Hänellä uskotaan olevan suuri vaikutusvalta poliisien keskuudessa, ja hän järjestää kokoontumisia 16:lle erikseen valituille ja nimetyille henkilöille, jotka eivät pelkästään ole poliiseja vaan mukana on myös yksi toimittaja, tuomari ja asianajaja. "Herrakerhon" todettiin olevan kallellaan äärioikeistolaiseen suuntaan, ja vuosien 1982 ja 1984 aikana kokoontumisia merkittiin olleen ainakin 11 kertaa vanhankaupungin Västerlånggatan'illa (68) sijaitsevassa Von der Lindeska valvet- ravintolassa. "Natsitervehdyksiä esiintyy", lukee kansiossa.
  

Fanns det en högerextrem grupp inom Norrmalmspolisen?

– Nej, det gjorde det inte. Det tillsattes ju en Norrmalmsutredning och där fick vissa möjlighet att sätta kniven i ryggen på sådana som inte kunde försvara sig. Uppgifterna om mig kom bland annat från en socialdemokratisk ledamot i polisnämnden. Han hade fått för sig att jag var högerextrem.

• Oliko Norrmalmpoliisin keskuudessa äärioikeistolainen ryhmä?
  
  - Ei, ei ollut. Asiaahan tutkimaan perustettiin Norrmalmsutredning ja silloin jotkut saivat mahdollisuuden iskeä puukolla selkään sellaisia, jotka eivät kyenneet puolustautumaan. Esimerkiksi minua koskevat tiedot tulevat mm. sosiallidemokraattiselta poliisilautakunnan jäseneltä. Hän oli jostain saanut päähänsä, että olisin äärioikeistolainen.

Vad fick han det ifrån, tror du?

– Ingen aning. Han var polisfientlig.

• Miksi luulet hänen ajatelleen niin?
  
  - Ei aavistustakaan. Hän suhtautui poliisiin vihamielisesti.

Du ordnade herrmiddagar.

– Ja, det gjorde jag. Det var inte bara folk från polisen som när­varade. Ska man inte inom en ­demokrati få äta, dricka gott och lyssna på föredrag? Föredragen var allt från ”skola förr och nu”, ubåtar och annat. Säpo hade span, men de fick ju ingenting. Det var ingenting olagligt.

Säpo noterade att nazi-­hälsningar förekom.

– Det har jag aldrig sett. Det kan ha förekommit som skämt. Men jag tycker inte att det är roligt.

• Järjestelit herraillallisia
  - Kyllä, niin tein. Ei siellä ollut pelkästään poliiseja läsnä. Eikö demokratiassa saa syödä, juoda hyvin ja kuunnella esitelmiä? Esitelmät käsittelivät kaikkea mahdollista, esim. koulua ennen ja nyt, sukellusveneitä ja muita aiheita. SÄPÖ valvoi meitä, mutta ei saanut mitään (todistusaineistoa meitä vastaan). Emme tehneet mitään laitonta.
  
  SÄPÖn mukaan kokouksissa tehtiin natsitervehdyksiä
  
  - Sellaista en koskaan ole nähnyt. Se on voinut tapahtua pilan päiten. Mutta mielestäni se ei ole hauskaa.

Stellan Åkerbring soitti murhan jälkeen keskellä yötä päällikölleen Bo Asplund'ille, joka herää vihaisena kesken unien. Kuultuaan tuoreet uutiset Palmen surmasta, Asplund kuitenkin leppyy ja ilostuu, eikä tahdo millään usko hyviä uutisia.

Men du uttryckte alltså ­tillfredsställelse över mordet?

– Jag sa "nu är han borta". Man har ju rätt att ringa runt och höra vad vänner tycker. Och jag var nöjd med att han var borta, att slippa se honom samtala med Sovjet och nicka åt kärnvapen riktade åt Mälardalen och samtala med DDR:s statschef Erich Honecker. Det tyckte jag inte om. Jag tyckte inte om Palme, och det måste man ju vara fri att tycka. Däremot är jag olycklig över att Sveriges statsminister mördats och jag är oerhört kritisk till utredningarna. Direkt när jag såg avspärrningarna blev jag bedrövad över hur illa det hela har skötts.

• Sinä siis ilmaisit tyytyväisyytesi murhan johdosta?
  
  - Sanoin "nyt hän on poissa". Ihmisellähän on oikeus soittaa ymprärilleen ja kuulla, mitä mieltä ystävät ovat. Olin tyytyväinen, että Palme oli poissa, että ei tarvitse nähdä Palmen neuvottelevan Neuvostoliiton kanssa ja nyökkäilevän hyväksyvästi sille, että ydinaseet suunnataan kohti Mälardalen'ia tai nähdä hänen neuvottelevan DDR:n johtajan Erich Honecker'in kanssa. En pitänyt sellaisesta. En pitänyt Palmesta, ja minulla pitää olla vapaus olla sitä mieltä. Sen sijaan olen pahoillani sen johdosta, että Ruotsin pääministeri murhataan ja suhtaudun erittäin kriittisesti siihen, miten murhatutkinnat suoritettiin. Kun näin miten rikospaikka eristettiin, tunsin välittömästi, miten huonosti asiat hoidettiin.

"Kulorna kan vara planterade"

– Och de där kulorna som man sa sig ha hittat i rännstenen, det tror jag inte är de kulorna. De tror jag kan vara planterade. Anledningen varför man gjort så vet jag inte. Jag är övertygad om att det är Christer Pettersson. Allt tyder ju på honom.

• Luodit saattoivat olla tekaistuja
  
  - Mitä tulee kadulta löytyneisiin luoteihin, en usko niiden olevan oikeat luodit. Epäilen niiden olevan sinne tahallaan viedyiksi. Syytä siihen en tiedä. Olen täysin vakuuttunut siitä, että ampuja oli Christer Pettersson. Kaikki merkit viittaavat häneen.

Hur ser du på det här i efterhand, att du har förekommit i de här sammanhangen?

– Jag har ju aldrig varit med i utredningen, aldrig tagits in på förhör eller så. Jag var hemma med min fru på kvällen för mordet. Skriverierna har varit jobbiga för min fru och mina barn

• Miten näin jälkeenpäin suhtaudut siihen, mitä sinusta kirjoitellaan?
  
  - Minähän en koskaan ole ollut mukana tutkinnassa, tutkittavana tai minua ei ole koskaan kuulusteltu. Olin murhan aikaan kotona vaimoni kanssa. Kirjoittelut ovat olleet raskaita vaimolleni ja lapsilleni.

Lähde

Palmen murhan jälkeisenä päivänä 1.3.1986 järjestettiin suuri poliisien juhlatilaisuus, jota ei pitkämatkalaisten takia voitu perua. Tilaisuuteen osallistui satoja poliiseja, ja vaikka Palme oli muutamaa tuntia aikaisemmin ammuttu, ei se juuri vaimentanut juhlatunnelmaa, pikemminkin päinvastoin. Poliisipäällikkö Bo Asplund kohottaa maljan sen kunniaksi, mitä oli tapahtunut, sanoilla:

Ni vet vad som hänt! Vi utbringar en skål för vår A-tur!"

• Te tiedätte, mitä on tapahtunut. Nostamme maljan A-vuorolaisten kunniaksi.

Stellan Åkerbring oli aiemmin vaikuttanut Demokratisk Allians-nimisessä äärioikeistolaisessa järjestössä, jonka toimintaa SÄPÖ oli seurannut vuosina 1973 - 1993. Järjestö oli aktiivinen 1960- ja 1970-luvuilla, mutta toiminta hiipui vähitellen.

Vuonna 2009 eräät Ruotsidemokraateista (SD) erotetut tai eronneet olivat uudelleen perustamassa järjestöä nimeltään Demokratisk Allians (DA). Toukokuussa 2010 se sulautui Nationaldemokraterna-järjestöön (ND). Maaliskuussa 2011 muutama entinen DA:n johtohenkilöä erosivat ND:stä ja jatkoivat DA:n merkeissä.

Hans Hederberg'in kirjoittamassa kirjassa Offret och gärningsmannen käsitellään varsin laajasti CP:n elämää. Hän on paitsi käynyt läpi kaiken julkisen materiaalin koskien CP:tä myös päässyt ensimmäisenä ulkopuolisena lukemaan CP:tä koskevia salaiseksi luokiteltuja mielentilatutkimuksia.

Kirjasta löytyy mm. selitys siihen, minkä takia CP ontuu tai "klenkkaa" kävellessään / juostessaan. Toinen yllättävä tieto oli se, että Lisbet Palme oli kuulusteluissa kuvannut tekijää sanoilla

... den hon såg var en borderline, en man på gränsen till psykos

• ... hänen näkemänsä tekijä oli borderline-tapaus, mies oli melkein psykoosissa.

Kuvaus oli kuitenkin poistettu kuulustelupöytäkirjasta, sillä sen ei katsottu olevan todennettavissa ole tieto, ainostaan LP:n oma tulkinta.

Muihin yllätyksiin kuuluu eittämättä esim. väite siitä, että CP olisi ollut biseksuaali, ja tämän ryhtyneen seksualliseen suhteeseen ns. pommimiehen l. Lars Tingström'in kanssa. Myös aikaisemmin 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa CP:llä oli erittäin läheinen, todennäköisesti seksuaalinen suhde vanhempaan näyttelijään ja Ruotsin kuuluisampaan vatsastapuhujaan, Tukholman Smala Gränd-kadulla asuneen Curt Ottosson'in (1907 - 1974) kanssa. Juuri Ottosson'in luo CP pakeni bajonettisurman jälkeen.

Ottosson oli lisäksi johdattanut Pettersson'in vaarallisempien huumeiden maailmaan keväällä 1966 saaden tämän kokeilemaan tällöin mm. preludinia (fenmetratsiini/fenmetraliini), joka alunperin oli ollut laihdutuslääke. Luokiteltu huumausaineeksi ja kielletty vuonna 1965. Jack Ruby muuten oli ottanut preludiinia ennen Lee Harvey Oswaldin ampumista.

Mielentilatutkimuksissa CP kertoi hyvin avoimesti, jopa kehuskellen elämästään, rikoksistaan ja seikkailuistaan (toilailuistaan), mutta yksi asia oli "pyhä"; kotioloistaan, vanhemmistaan ja lapsuudestaan CP ei suostunut missään vaiheessa itse kertomaan juuri mitään. Myöskään voimakkaan tunteellisista tapahtumista CP kieltäytyi johdonmukaisesti keskustelemasta.

CP itse kovasti vaali kuvaa siitä, että hänellä oli turvallinen lapsuus hyvässä kodissa huolehtivine vanhempineen, ja tätä kuvaa myös media ylläpiti, kun CP muuttui julkiseksi. Kun CP vuonna 1966 joutui ensimmäistä kertaa oikeuteen, oli myös koko perheen olosuhteita luonnollisesti tutkittu.

Psykiatri Roland Bejke'n lausunto (suppea mielentilatutkimus) oli seuraava:

Fadern är kamrer, duktig i arbetet, intelligent, men har haft en del spritproblem. Modern är rätt nervös, känslig, starkt fordrande, prudentlig, litet tjatig, vilket irriterar både maken och sonen. [Christer] har inte varit särskilt nervös som barn [...] Då det varit diverse spänningsmoment i hemmet har [Christer] nog blivit en del miljöskadad. [Han är] överuppfostrad och bortskämd.

• Isä on kamreeri, pätevä ammatissaan, älykäs, mutta hänellä on ollut jonkun verran ongelmia alkoholin kanssa. Äiti on kovin rauhaton, herkkä, erittäin vaativa, pikkutarkka, hieman nalkuttava, mikä ärsyttää sekä puolisoa että poikaa. Lapsena [Christer] ei ole ollut kovinkaan rauhaton [...] Koska kotona on kuitenkin esiintynyt joitain häiriötekijöitä, on ympäristö vaikuttanut [Christerin] luonteeseen. [Hänet on] paitsi kasvatettu tiukasti myös hemmoteltu pilalle.

Isän alkoholiongelmat olivat tosin huomattavasti suurempia, kuin tuossa annettiin ymmärtää. Jo vuonna 1957, kun CP oli 10-vuotias, isä joutui alkoholiparantolaan, Albyhemmet, Tukholman eteläpuolella. Senkin jälkeen isä kävi jatkuvasti hoidossa Solnan alkoholiklinikalla, jossa Bejke tätä hoiti.

Bejke suositteli lausunnossaan, että CP määrätään käymään psykiatrin vastaanotolla. Oikeus päätyi samaan.

Herkullinen yksityiskohta paljastuu koskien perheen alkuvuosia; Christerin ollessa lapsi, asuivat hänen vanhempansa erillään. Isä (Roland) asui toisen naisen kanssa, mutta antoi elatusapua vaimolleen (Inga). Roland oli ns. naistenmies ja Inga puolestaan dominoiva "pirttihirmu". Vanhat ystävät kuvasivat pariskunnan sopivankin huonosti yhteen. Myöhemmin palattiin kuitenkin asumaan yhteen ja kursittiin se avioliittokin kasaan.

Vaikka isällä olikin ongelmia alkoholikäyttönsä kanssa (sai potkut töistä sen takia), uusia töitä löytyi ja kun tämä vielä vapaa-aikoinaan tarjosi kirjanpitopalveluita, pärjäsi perhe taloudellisesti hyvin. Kerrostaloasunnon lisäksi heillä oli kesäpaikkana Rolandin vanhemmilta peritty omakotitalo Tukholman pohjoispuolella Edsvikenissä muutaman kilometrin päässä kaupunkiasunnosta. CP:n vanhemmat pitivät itseään ns. upper set'tiin kuuluviksi.

Vaikka perheellä olikin kaksi muutakin lasta, vuosina 1953 ja 1960 syntyneet tyttäret, sai Christer ainoana oman huoneen, jonka piti koko sen ajan, minkä kotona asui. Muu perhe asutti
kolmion kahta muuta huonetta. CP oli äitinsä lemmikki, perheen prinssi. Osittain tämän seurauksena Christer alkoi pitää itseään muita parempana, jota säännöt tai lait eivät koskeneet; hän sai tehdä, mitä halusi. Äiti kuvasi poikaansa vilkkaaksi ja älykkääksi lapseksi. Jälkimmäinen ainakin oli totta, sillä CP:n mitattu ÄO oli 130.

Mutta Christer oli myös kovin rauhaton lapsi, joka oli koko ajan menossa ja jolle tapahtui jatkuvasti jotain. Jo varhain hänelle kehittyi pakkomielle ottaa/hankkia/varastaa tavaroita, rahaa ja lompakoita. Ei siksi, että hänellä olisi ollut niille varsinaisesti tarvetta tai vanhemmat eivät olisi pojalleen rahaa/tavaroita antaneet. Christer ei myöskään ollut kleptomaani. Psykiatri on myöhemmin selittänyt pojan käytöksen johtuneen siitä, että tämä yritti varkauksilla tyynnyttää tai liennyttää roihuvaa epävarmuutta ja paniikkia; ensin adrenaliinipiikki ja sitä seuraava rentoutunut olo.

Christer aloitti varastelun omien sanojensa mukaan jo 8-vuotiaana (1955), mutta
ensimmäisen kerran hän jäi kiinni varastamisesta ollessaan 9-vuotias (1956). Lastensuojelulautakunta ei tehnyt asialla varsinaisesti mitään, mutta CP määrättiin käymään psykiatrin puheilla pari kertaa kuukaudessa.

Eipä käynnit juuri auttaneet, sillä keväällä 1957 nyt 10-vuotias Christer jäi kiinni seuraavasta varastelusta. Poliisi haki pojan kuulusteluihin kesken koulun puukäsityötunnin. Samana vuonnahan myös isä-Pettersson vietiin alkoholiparantolaan.

Tässä vaiheessa äiti päätti, että poika pitää saada pois Solnasta, ja lähetti hänet kesäksi Skooneen maatilalle töihin. Tilalla noudatettin kovaa kuria ja moraalia, mutta yllättäen CP viihtyi tilalla hyvin ja viettikin siellä jokaisen kesänsä aina 17-vuotiaaksi asti. Myöhemminkin Christer muisteli lämmöllä Skoonen kesiä.

Koska ensimmäinen kesä Skoonessa vaikutti positiivisesti poikaan, ja Christer oli jo aikaisemminkin osoittanut selkeää lahjakkuutta näyttelemiseen, otti äiti yhteyttä kesän jälkeen 1957 Birkagården'in lastenteatteriin, jotta poika pääsisi sinne mukaan. Näin kävikin, ja Christer viihtyi siellä erinomaisesti.

14-vuotiaana Christer oli jo liian lahjakas jatkamaan lastenteatterissa, joten hänelle järjestettiin paikka Vår teater-teatteriin. Teatterijohtaja Maj Samzelius piti CP:tä erittäin lupaavana oppilaana ja vertasi tätä muutama vuosikymmen aikaisemmin kuuluisaksi tulleeseen näyttelijään, Edvin Adolphson'iin. Samzelius oli sitä mieltä, että Christer'istä voisi tulla uusi Edvin. Vuosikymmeniä myöhemmin CP:n kuullessa Samzeliuksen mielipiteestä, tämä ei tahdo uskoa kuulemaansa ja on selkeästi otettu. Kyseinen pätkä löytyy ketjun sivulta 11.

Teatterissa CP ei aiheuttanut mitään ongelmia, ei varastanut eikä ollut riidoissa opiskelutovereidensa kanssa. CP ei kuitenkaan ollut koulun ulkopuolella missään tekemissä näiden kanssa, sillä hänellä oli oma kaveripiirinsä, joiden kanssa Christer pyöri heti tuntien jälkeen.

Onpa kirjassa myös kuvattu tapahtuma, jonka seurauksena CP:n aivovamma syntyi.

Isänsä pitkään jatkunut alkoholikäyttö oli erittäin todennäköisesti vaikuttanut myös poikaan, joka piti sitä normaaliin elämään kuuluvana asiana. 15-vuotiaana CP joi pullon brenkkua parin kaverinsa kanssa, ja tuli kovaan humalaan. Kaverukset lähtivät ulos, mutta jäivät kotikatunsa (Ryttargatan) vieressä olevalle Östergatan'ille notkuilemaan. Heitä vastaan käveli joku jäbä, joka poltti tupakkaa. CP halusi kokeilla sitä (polttaa tupakan), mutta kaveri ei siihen suostunut.

CP jatkoi vaatimuksiaan, kunnes yht'äkkiä sai iskun oikean silmän kohdalle. Lyönti ei tehnyt kovin kipeää, CP ei siitä pyörtynyt, eikä siitä seurannut muuta kuin päänsärkyä, kuhmu ohimoon ja mustelma. Viikon kuluttua maatessaan aamulla sängyssä menetti CP tajuntansa, jolloin äiti hälytti ambulanssin. Sairaalassa CP heräsi koomasta vasta samana iltana, 24.11.1962. Diagnoosi oli aivotärahdys yhdistettynä epilepsiaan. Todennäköisesti lyönnistä seurannut verenvuoto laukaisi epileptisen kohtauksen. CP oli tutkittavana sairaalassa kaksi viikkoa, mutta mitään hälyttävää ei löytynyt paitsi, että EEG oli epänormaali. Tuolloin epäiltiin poikkeavan EEG:n johtuneen epileptisestä kohtauksesta, eikä lyönnin seurauksena tulleesta aivovammasta.

Keväällä 1963 otettu uusi EEG näytti tilanteen huonontuneen entisestään, mutta CP:n käyttämät lääkkeet pitivät tilanteen kuitenkin hallittavissa.

Tapauksella oli kuitenkin seurauksensa, vaikka aivan välittömästi CP:n käytös ei muuttunutkaan. CP menetti vähitellen kiinnostuksensa opiskeluun, joutui jatkuvasti riitoihin koulun opettajien kanssa eikä myöskään läpäissyt oppikoulun (Vasa real) loppututkintoa keväällä 1964.

______________________________________________________________________________________

Tarina jatkunee myöhemmin.

Kiitos Wincentiukselle jälleen kerran näkemästäsi vaivasta.

Eikös Christer Pettersson ollut hyvissä väleissä erään toimittajan kanssa, olisiko ollut tämä Lennart Håård. Muistaakseni jopa asui jonkin aikaa hänen luonaan. Toimittaja oli perheineen sitä mieltä, että Pettersson oli Palmen murhaaja, mutta ei antanut sen häiritä. Pettersson oli heille hauska ja miellyttävä setä.

CP oli hyvää pataa kolmenkin eri toimittajan kanssa; Lennart Håård (Aftonbladet), Robert Aschberg (Aftonbladet, TV3, Radio 1) ja Gert Fylking (TV3, Radio 1). Tai ehkäpä kyse oli näiden toimittajien omasta halusta päästä lähelle CP:tä, jotta saisivat ensimmäisinä skuupin CP:n lopulta tunnustaessa ampuneensa Palmen.

Näistä ehkä kuitenkin Fylking oli se, joka eniten vietti aikaansa CP:n kanssa, etenkin viimeisten 10 vuoden aikana. Fylking vietti tosiaan yhden joulun yhdessä CP:n ja omien lapsiensa kanssa.

Fylking piti CP:tä erittäin lukeneena ihmisenä, jolla oli erinomainen muisti. Koska CP oli välillä asunnoton, antoi Fylking CP:n asua "mökissään" Värmdö'ssä. Fylking uskoi CP:n ampuneen Palmen, mutta ei kokenut moraalisesti vääräksi sitä, että hän kohteli CP:tä ystävänään. Ystävyys ei kuitenkaan syntynyt heti, luottamus piti ansaita. CP oli kertonut Fylking olleen hänen ainoa "siviili" ystävä, sillä muut, joiden kanssa hän oli tekemisissä, olivat joko toisia narkkareita/rikollisia tai viranomaisia.

Myös Fylking oli kokenut CP:n pimeän puolen; nähnyt tämän raivoamisen ja tavaroiden heittelyn. Olipa CP uhannut Fylking'iä ainakin kahdesti puukolla.

Fylking'in mukaan CP piti peloittelusta, ihmiset pelästyivät nähdessään hänen liikkuvan kadulla.

Du har firat jul med Christer Pettersson?

– Jag och Christer umgicks ganska flitigt under de sista tio åren av hans levnad. Och ja, han hade väl ingenstans att fira jul det året. Det var han och jag och mina barn.

Hur var han som människa?

– Otroligt beläst. Han hade läst allt, han kunde citera långa stycken och han hade ett otroligt minne. Sen var han givetvis skadad av alkohol och droger och sånt där. Jag hade förtroende för honom, vi hade trevligt tillsammans. Han var bostadslös och fick låna min kåk ute på Värmdö.

Både du och han hävdade att han skött Olof Palme, även om han friades. Är det moraliskt riktigt att vara vän med en mördare?

– Ja, man ska vara vän med en mördare. Däremot tycker jag att han ska få sitt straff, men vän med honom absolut. Även om jag inte tycker att han skulle gått fri.

Varför fick han förtroende för just dig?

– Han brukade säga att jag var hans enda civila vän. Resten av hans umgänge var antingen missbrukare eller myndigheter. Det är klart att det tog tid, vi hade gemensam bakgrund, hade träffats tidigare, bägge var intresserade av teater.

Vilket är ditt starkaste minne av honom?

– Ett av dem är i alla fall när vi åkte ut till Utö och det fanns bara ett rum ledigt på Utö Värdshus, bröllopssviten, som vi fick dela. Det var lite speciellt.

Blev ni någonsin oense om någonting?

– Christer var jävligt stor, bullrig och livsfarlig och drog kniv och skrek och slängde grejer.

Drog han kniv mot dig?

– Ja, det hände vid ett par tillfällen. Men, jag var inte rädd för honom. Jag sa: ”Du, Christer, lägg av”. Då la han av. Så mycket djur var han, Christer Pettersson, att han visste att man inte biter den hand som föder en. Han gillade att skrämmas, människor blev rädda bara de såg honom på gatan. Han gillade att spela skräckinjagande, men just att jag inte var rädd för honom ingav respekt hos honom.

Lähde

Robert Aschberg kirjoitti seuraavan kolumnin CP:stä, kun tämä vielä makasi koomassa kaatumisensa jälkeen.

• • • • • • • • • • [list][list][list][list][list]2004-09-25

[/list][/list][/list][/list][/list][/size][/i]
Var det Christer som sköt statsministern?

Det verkar som om före detta Palmemördaren Christer Pettersson har rökt sin sista pipa hasch.

När detta skrivs är han inte kommunicerbar, och om han överlever krävs det förmodligen ett underverk för att han ska bli sitt gamla jag igen och inleda dagens övningar med en halva Rosita.

Senast ringde han och ville ha tips om hur man håller tal på en begravning. Det var en bekant som dött i somras, men Pettersson berättade inga detaljer.

Han är skyldig mig tretusen spänn. En femhundring här, en femhundring där. "Det är ju jul och allting ...", sa han. Eller påsk, eller så var det midsommar eller någon annan begivenhet som föranledde att även de mest förtappade medborgarna ansåg sig ha en självklar rätt att duka bordet med helrör.

Svepskäl, förstås.

Fram till för en vecka sedan så har Pettersson ägnat större delen av sitt liv åt missbruk. Även när han suttit inne. Det går alltid att få in amfetamin, och i värsta fall kan man ställa en juice på jäsning.

Missbruket förstörde de enstaka försök han har gjort att leva ett normalt liv. Det har drivit honom från bostad till bostad, från flickvänner och vänner. Han har sovit i källare och på balkonger, skrämt folk på tunnelbanetåg och pendeltåg, fått stryk i fyllekvartar och gått brandvakt i vinterkylan.

Han har stulit och rånat och misshandlat kvinnor och gjort massor med saker polisen inte har en aning om och som han hade kunnat sitta inne för i många år till.

Föremålen för hans lojalitet har varit få: missbruket, några få vänner på kåken och så Bombmannen, en morddömd psykopat som blev en fadersgestalt för honom.

Att Pettersson överlevt så länge är märkligt. Det är som om fanskapet hade nio liv. Och han har haft ett minne som en datamaskin; årtal, datum, namn, han kunde citera långa stycken ur mordutredningen utantill.

När han låg på Danderyds sjukhus, efter att ha vaknat i en soffa med ena nyckelbenet spretande ut från axeln, gick han ned i kulverten och rökte sitt hasch.

Han hade fått enkelrum, eftersom personalen inte vill skrämma livet ur de andra patienterna. Hans ben och buk var kraftigt svullna, vilket enligt läkarna berodde på missbruket. Det skulle han kolla upp senare på ett annat sjukhus, sa han.

Jag misstänker att han aldrig kom iväg på den undersökningen. Den hade ju tagit tid från missbruket.

I några år nu har han påstått att han inte rör tjacket längre. Han har nöjt sig med sprit och hasch.

Det finns logiska skäl till Petterssons rädsla för amfetaminet. Inte bara det att det drev honom till sådan kronisk onani att han tidvis fick bära en liten flaska olja i fickan som smörjmedel.

Han hade tagit centralstimulantia när han förföljde en man långt in i en port, tryckte upp honom mot väggen och dödade honom med en bajonett, i vredesmod för att denne man stött till honom så att han tappat en julklapp på gatan.

Den ödesdigra natten då Olof Palme mördades på Sveavägen i Stockholm hade han också - 30 dagar i sträck - gått på stora doser amfetamin.

Var det Christer Pettersson som sköt statsministern? Den frågan har diskuterats miljoner gånger och gnagt den svenska själen i snart två decennier. Han har erkänt gärningen för flera personer vid olika tillfällen.

Konfronterad med detta faktum har han hänvisat till att han befunnit sig i "psykiatrins utmarker".

Det finns få eller inga andra logiska gärningsmän.

Poliser som efter den första katastrofala cirkusen ägnat åratal åt att utreda mordet anser inofficiellt att det är "polisiärt löst".

Efter det oförlåtliga sjabblet i början av mordutredningen och efter de märkliga domstolsprocedurerna som följde, bland annat med så kallade vittnespsykologer som experter, är det kanske rentav så att Palmegruppen drivits vidare huvudsakligen för syns skull, helt enkelt för att mordgåtans lösning inte gått att stadfästa juridiskt.Jag misstänker att han aldrig kom iväg på den undersökningen. Den hade ju tagit tid från missbruket.

• • • • • • • • • • [list]Robert Aschberg

[/list]

Robert Aschberg väittää mm. että CP olisi kuluttanut suuria annoksia amfetamiinia 30 päivää putkeen ennen Palmen ampumista.

Lähde

Ensimmäinen viestini murha.infossa

Tämä ketju on mielenkiintoinen. Nimimerkki Wincentius on kerännyt tänne niin paljon materiaalia, että tämän ketjun lukemalla pääsee hyvin perille siitä, miten tapaus ja sen selvittely on edistynyt. Olen seurannut tapausta murha-yöstä lähtien suurella mielenkiinnolla ja Wincentiuksen tuoma info virkistää muistia mukavasti. Piti lukea koko ketju ja kiitän kovasti!

Poliisin toimintaa on arvosteltu kovasti. Haluaisin tosin puolustaa tässä vähän virkavaltaa. Ensinnäkin itse tapaus: laukaus Tukholman yössä, murhaaja katoaa pimeälle kujalle. Tämän selvittämiseen tarvitaan jo hyvää poliisia… Eikä ole auttanut, vaikka poliisi on saanut Ruotsissa periaatteessa rajattomat resurssit.

Ensimmäinen murhaa selvittävä johtaja oli Hans Holmér. Tapausta seuranneet muistavat varmasti, miten hän kehui tuhannen valon palavan murhaa edeltäneenä päivänä. Vihjeitä suorastaan tulvi poliisille. Kaikki väärin pysäköidyt autot Tukholman keskustassa tarkistettiin. 130 ihmistä on tunnustanut murhanneensa Olof Palmen. Epäilyjä, spekulointia, vääriä vihjeitä jne… Työmäärä on ollut valtava ja sitä riittää varmasti niin kauan kun joku jaksaa tarkastella vihjeitä materiaalia, sillä sitä riittää. Voin vain kuvitella, mitä joku uusi tutkija ajattelee kun hänet viedään arkistoon:



Poliisi piirsi murhaajasta kuvan, Olof Palmen vaimon, Lisbeth Palmen kuvauksen perusteella. Kuva muistutti hämmästyttävästi Christer Petterssonia.



Lisbeth Palme on varma asiastaan. Hän näki murhaajan, käräjäoikeus uskoi, mutta hovioikeus kaatoi tunnistustilaisuuden. Petterssonilla oli erilaiset kengät, muihin verrattuna. Lisäksi Pettersson erottui muutenkin joukosta tavalla, johon rouva Palme reagoi sanomalla: ”Näkee heti kuka joukosta on alkoholisti!” Hovioikeus uskoi, että rouva Palme katsoi joukosta erottuvaa alkoholistia, ei murha-yönä katsomaansa murhaajaa.



Mitä enemmän aika kului, sitä enemmän kansa spekuloi. Jokaisella on se oma ehdokkaansa. Minullakin!

Christer Pettersson ampui Olof Palmen. Kaksi asiaa painaa vaa´assa:
1. Rouva Palme on varma asiastaan. Hän on tunnistanut Christer Petterssonin.
2. Palkkio. 50 miljoonaa Ruotsin Kruunua ei ole saanut ketään kertomaan asiasta. Tämä tukee teoriaa siitä, että murhaaja toimi yksin. Pettersson on raaka mies, tottunut istumaan poliisikuulusteluissa ja hän on tappanut ennenkin.

Christer Pettersson vei todisteet mukanaan hautaan.

Leif G Persson on ruotsalainen Kriminologi, joka on ollut otsikoissa viime aikoina. Hän on kirjoittanut paljon Palme-murhasta ja esittelee oman teoriansa filmin muodossa Ruotsin Suojelupoliisista, joka olisi vastuussa pääminsterin murhasta.

Teoriahan ei ole mikään uusi, poliisi-raiteesta on puhuttu paljon.

Poliisi ei tietenkään ole niin ihastunut tähän ja nyt näyttää siltä, että ensimmäisiltä alkaa huumori loppua. Tutkimusryhmässä mukana oleva Ingemar Krusell kutsuu Perssonia säälittäväksi ja toivottomaksi. Krusellin mukaan Persson ei ole koskaan ollut rikospaikkatutkimuksissa mukana. Hän ei ole ollut koskaan poliisi, mutta siitä huolimatta hän antaa itsestään kuvan, että hän on asiantuntija. Lisäksi hän sanoo, että yhtään poliisia ei ole pystytty sitomaan murhapaikan läheisyyteen.

Persson itse vastaa, että on totta että hän ei ole ollut koskaan poliisi, mutta lausunnon kuultuaan hän on siitä iloinen...

Koko artikkeli Aftonbladetissa.

Jussi Käteinen Sr kirjoitti:Ensimmäinen viestini murha.infossa

Tervetuloa palstalle.

Jussi Käteinen Sr kirjoitti:Ensimmäinen murhaa selvittävä johtaja oli Hans Holmér. Tapausta seuranneet muistavat varmasti, miten hän kehui tuhannen valon palavan murhaa edeltäneenä päivänä. Vihjeitä suorastaan tulvi poliisille. Kaikki väärin pysäköidyt autot Tukholman keskustassa tarkistettiin. 130 ihmistä on tunnustanut murhanneensa Olof Palmen. Epäilyjä, spekulointia, vääriä vihjeitä jne… Työmäärä on ollut valtava ja sitä riittää varmasti niin kauan kun joku jaksaa tarkastella vihjeitä materiaalia, sillä sitä riittää. Voin vain kuvitella, mitä joku uusi tutkija ajattelee kun hänet viedään arkistoon.

Iso Palme-materiaalista on varmasti täysin turhaa tavaraa. Juuri näitä pysäköintisakkoja, raportteja kioskimurroista, jne. Tämä oli alkuperäisessä tutkinnassa ongelmana. Holmér kerätytti täysin turhaa materiaalia ja keskittyi epäolennaisuuksiin sen sijaan, että olisi hoitanut edes rikospaikkatutkinnan kunnialla. Jokuhan on arvioinut, että aineiston läpikäyminen veisi normaalilla lukunopeudella yhdeltä ihmiseltä 8-10 vuotta.

Jussi Käteinen Sr kirjoitti:Christer Pettersson ampui Olof Palmen. Kaksi asiaa painaa vaa´assa:
1. Rouva Palme on varma asiastaan. Hän on tunnistanut Christer Petterssonin.
2. Palkkio. 50 miljoonaa Ruotsin Kruunua ei ole saanut ketään kertomaan asiasta. Tämä tukee teoriaa siitä, että murhaaja toimi yksin. Pettersson on raaka mies, tottunut istumaan poliisikuulusteluissa ja hän on tappanut ennenkin.

Christer Pettersson vei todisteet mukanaan hautaan.

Lisbet Palme ei kyennyt antamaan kuulusteluissa ampujasta mitään muita tuntomerkkejä, kuin että tämä oli mies, jolla oli tummansininen takki. Siksi en anna Pettersson-tunnistukselle juurikaan painoarvoa. Tunnistamisen oikeellisuuden pohdiskeleminen on itsessään jo mahdotonta, kun syyttäjä meni saastuttamaan tämän jäljen.

Moni alamaailman tyyppi on kertonut tietävänsä Petterssonin syylliseksi. Palkkio puhuu mielestäni osittain väitä väitteitä vastaan. Jokaikinen oikeasti asiasta jotain tietävä henkilö olisi mennyt alta aikayksikön poliisin puheille palkkio silmissään. Röger Östlund ja Sigge Cedergren olivat esimerkiksi tyyppejä, joille raha merkitsi taatusti enemmän kuin lojaalius Petterssonia kohtaan.

Kiitos kiitos!

Mutta Lisbeth Palmehan on tunnistanut Christer Petterssonin ja pitää tästä kiinni tänä päivänäkin.

On selvää, että itse tunnistus ei mennyt oikein, mutta kuitenkin, rouva Palme tunnisti Petterssonin...

Joidenkin tutkimusten mukaan Rouva Palme näki Petterssonin n. 40 sekunnin ajan.
Väitetään, että hän jopa vaihtoi pari sanaa murhaajan kanssa.
Yksi todistaja kertoo nähneensä pariskunnan keskustelleen murhaajan kanssa ennen murhaa.
Aftonbladetin artikkeli tästä.
Henkilökohtaisesti uskon, että rouva Palme todellakin näki murhaajan kasvot.

Poliisin tutkimusmateriaali oli valtava. Kuka pystyi silloin sanomaan mitä materiaalia ei kannattanut käydä läpi? Poliisillahan oli rajattomar resurssit, eivätkä sivuraiteet vieneet energiaa niiltä tärkeimmiltä. Päinvastoin, ne täydensivät niitä kuumempia vihjeitä.