Tässä pieni kopsaus:
Ihmismielen arkeologi
Ylilääkäri Hannu Lauerma työskentelee Psykiatrisessa vankisairaalassa, joka sijaitsee Turun vankilan muurien sisäpuolella. Sairaalassa hoidetaan psyykkisesti sairaita vankeja ja tehdään oikeuslaitosten tilaamia mielentilatutkimuksia.
Mielentilatutkimusta tehdessä kootaan kaikki mahdollinen tutkittavan elämänkaaresta kertova materiaali - esimerkiksi viranomaisilta ja henkilöiltä, jotka tuntevat tutkittavan.
- Syntymäkertomuksesta selviää tultiinko tähän pahaan maailmaan ehkä napanuora kaulan ympärillä ja kasvot sinisinä. Neuvolakortti paljastaa oliko lapsuuden kehitys normaalia.
Ihminen tutkitaan päästä varpaisiin. Katsotaan elämän jättämät jäljet: tatuoinnit, arvet, leikkausten jäljet. Yksittäiset poikkeavuudet saattavat nostaa epäilyn vaikkapa kromosomihäiriöstä, joka on saattanut vaikuttaa mielentilaan.
Esimerkiksi seksuaalirikolliselta saattaa löytyä poikkeava ruumiinrakenne. Luustossa voi olla tiettyjä poikkeavuuksia, luuston rakenne feminiininen, pienet kivekset, heikko kuulo ja niin edelleen.
- Kaikkia tällaisia piirteitä pidetään silmällä. Jos jotain poikkeavaa ilmenee, se saattaa johtaa sellaisten häiriöiden jäljille, joilla on oma vaikutuksensa mielentilaan. Yleensä nämä eivät kuitenkaan ole ratkaisevassa asemassa.
Eilen syyntakeinen, tänään pakkohoidossa
Mielentilatutkimuksen suurin ongelma on se, että se on takautuva. Rikoksesta on pahimmassa tapauksessa saattanut kulua vuosi. Tuona aikana on saattanut tapahtua olennainen muutos tutkittavan mielentilassa.
Henkilö voi olla rikosta tehdessään syyntakeinen, mutta sairastuu reaktiona esimerkiksi vankilaan joutumiselle. Tällöin hän saa tuomionsa syyntakeisena, mutta häntä voidaan joutua hoitamaan vankeusaikana tahdosta riippumatta.
Teeskentely ei kannata
Mielentilatutkimuksessa on erittäin vaikea huijata. Mielisairauden oireiden teeskentely ympäri vuorokauden – sopivan tasoisena ei ole helppoa.
- Jos hän vaikuttaa sangen hilpeältä pelatessaan biljardia, mutta ottaa murheellisen ilmeen nähdessään lääkärin, niin voimme tehdä joitain johtopäätöksiä.
Voiko ihminen tulla hulluksi niin, että teeskentelee onnistuneesti mielentilatutkimuksessa mielisairasta? Lauerman mukaan näin ei voi käydä. On olemassa mielisairaita henkilöitä, jotka eivät ymmärrä olevansa mielisairaita. He eivät ymmärrä esimerkiksi, että heidän kokemansa vainoharhaluulot ovat sairauden oire, vaan he pitävät itseään todella vainottuina.
- He tapaavat kertoa muille mielentilatutkittaville tarinaa, että he vain teeskentelivät. Heidän sairautensa saattaa joissakin tapauksissa olla kehittynyt päällenäkyväksi. Tällaisessa tilanteessa tämän kaltainen kertomus tuntuu varsin järkyttävältä ja todelta.
Sairauden oireiden peittely onkin yleisempää kuin se, että yritettäisiin teeskennellä sairasta. Syyntakeettomaksi todettu joutuu pakkohoitoon, jonka kesto on ennalta määräämätön. Psykiatrisesta vankisairaalasta ei pääse lomallekaan.
Alentuneesti syyntakeinen voi saada lievennystä tuomioonsa, mutta tämän kategorian monet oikeuspsykiatrit haluaisivat poistaa.
- Se on paradoksaalinen menettely että ihmisen tuomio lyhenee, mutta mitään hoitovelvoitetta ei synny.
Jo 12 vuotta vankimielisairaalassa
Psykiatrinen vankisairaala kuulostaa työpaikkana ahdistavalta. Asiassa on vähintäänkin kaksi puolta.
- Minusta kaikki työnteko tässä maailmassa on sellaista, että pyritään tekemään maailmasta jollain tavoin parempi. Palkitsevaa tämä työ on, kun tulokset ovat niin näkyviä. Itsemurhakuolleisuus on suomalaisissa vankiloissa puolittunut kymmenessä vuodessa, itsensä vahingoittaminen vähentynyt kahdella kolmasosalla.
Lisää aiheesta:
http://www.niuva.fi/toiminta/tutkimus.htm
http://www.vvs.fi
Tarina nähtiin Poliisi-tv:ssä 25.9.2008
Lähde:
http://yle.fi/poliisitv/henktar.php