annaanna kirjoitti:luxetveritas kirjoitti:
...
Voitko todistaa kaikki väittämäsi vai olisiko mahdollista, että tulkitsisit irrallisia tietoja asenteellisesti tietystä ennakko-oletuksesta käsin tai olet kritiikittömästi omaksunut joltain muulta tällaisen selitysmallin tapahtumien kululle?
Minä sinulle ala etsimään linkkivinkkejä, alaviitteitä ja lähdeteoksia
.
Olisiko mahdollista, että itse eläisit niinkuin opetat
. ^ ihan noissa omissa viesteissäsi olettelet ja väittelet monenlaista. Pidetäänpä mielessä ja peräänkuulutetaan sinua todistamaan minun määräämälläni tavalla väitteesi. Minä pidätän aina itselleni oikeuden valita mistä keskustelen. Niin teet näköjään sinäkin, kun et ollenkaan ota kantaa esittämääni asiaan. Tässä on saumaa tarkastella sinun rahkeitasi.
Minun väitteeni - sinun tietosi.
Käsittääkseni Hovioikeus vapautti Auerin vankilasta, onko sinulla muuta tietoa. Vanhempansa ovat olleet puolustuksen todistajina, onko sinulla muuta tietoa. Mistä asiasta sinulla tarkalleen ottaen on muuta tietoa? Tiedätkö aineistoa kiikutetun sosiaalitoimeen tai terveydenhoidon piiriin ja sitä kautta sitten poliisiviranomaisille ja tutkinnan jälkeen sitten syyttäjille Turkuun.
On siis olemassa oikeusistunnoissa valalla annettuja todistuksia. Esimerkiksi siitä miten me (herra ja rouva Auer) olimme veneilemässä kesäkuussa ja aloimme videoimaan. Miten me olimme ensin evakuoituneet sinne ja tänne turvaan. Miten me toimitimme videot Poriin, miten me otimme yhteyttä syyttäjä Valkamaan. Miten lapsenlapsemme eivät haluneet olla tekemisissä, miten lapsia ei tuotu tapaamisiin, miten lapset olivat vieraantuneet.
Syyttäjä Valkama kertoili hovin vapauttavan päätöksen jälkeen julkisuuteen lomailevansa ja miettivänsä mahdollista valitusta korkeimpaan elokuun alussa. Löytyy lehdistä. Elokuussa eno teki siirtonsa. Onko nämä väitteitä vai todettuja tapahtumia? Onko sinulla joku muu tulkinta sille, että nimenomaan Valkamalle, joka siis oli harkitsemassa valituksen tekoa korkeimmalle oikeudelle, nuo videot toimitettiin. Olenko siis aivan päin persettä päätellyt, kun oletan tuon valitusmahdollisuuden esittäneen tärkeää roolia tässä videoiden toimittamisosoitteen valinnassa. Kyllä minä olen aivan oikeassa tässä päätelmässäni.
Voi tietysti olla, että olen suhtautunut esimerkiksi herra ja rouva Auerin kertomuksiin kritiikittömästi ja olettanut, ettei heillä ollut tietoa raiskauksista ja eläintenuhraamisista ENNEN tuota merimatkailua, onhan heillä VOINUT OLLA, mutta eivät ole siihen mitenkään reagoineet. Vastuulliset sijaisvanhemmat. Ai niin, eihän mulla ole lähtökohtaisesti luottoa sijaisvanhempiin, ihan tapauskohtaisesti suhtaudun kun OLETTELEN lonkalta olevan heterogeeninen ryhmä ihmisiä.
Ihan on ennakko-oletusta sekin, ettei Turun saaristossa ole sossutätiveneitä päivystämässä, joten oltaisiin erityksissä kun veneellä Turun saaristossa liikutaan.
Take it easy! Eikö näitä lasten sijaisvanhempia tulisi kohdella syyttöminä varsinkin kun heitä ei tietääkseni edes epäillä, saati syytetä mistään rikoksesta? Ainakin heidän motiivinsa ja moraalinsa on nyt surutta julkisesti kyseenalaistettu. Mites se syyttömyysolettama?
Paljonko tiedämme heistä? - Emme juurikaan. Eikös se, mitä tiedämme, perustu lähinnä median ja somen välittämään kuvaan, jonka muodostumiseen Auerin puolustuksella taas on ollut osansa? - Nähdäkseni pitkälti kyllä. Entä ovatko asianomaiset voineet itse puolustautua tai selittää asioita omasta näkökulmastaan? - Eivät. Tasapuolista? - Mielestäni ei.
Mitä tulee veneilyyn, on asia esitetty ikään kuin he olisivat suorittaneet lapsikaappauksen ja eristäteet heidät viikkokausiksi muusta yhteiskunnasta toteuttaakseen salakavalaa juonta, jolla lasten syytön äiti passitetaan telkien taakse, jotta itse voidaan porskutella yhteiskunnan varoilla. Rohkenen esittää epäilykseni tähän stooriin.
Kun lasten sijaisperhe kerran on hankkinut kalliin veneen virkistystarkoituksiin, eikö ole perusteltua, että sitä myös käytetään mahdollisimman paljon eikä seisoteta jossain laiturissa? Synkkinä ja sateisina syysiltoinako sillä kannattaa lasten kanssa käydä heittämässä joku pikkupyrähdys vai reissata kauniissa saaristossa (toivon mukaan) lämpinä ja aurinkoisina kesälomakuukausina? Vai olisiko sijaisvanhempien pitänyt jättää lapset rannalle tai sosiaalitäteille ja pariskunnan lähteä keskenään tai jossain muussa porukassa kruisailemaan?
Jos vene oli uusi, kuten ymmärtääkseni oli (ja mahdollisesti perheellä vieläpä ensimmäistä kesää) eikö veneilykausi saattannut sanella perheen lomasuunnitelmia, kenties jopa enemmän kuin tuomioistuinten aikataulut ja syyttäjän kesäloma?
En tiedä, missä vaiheessa lapset ovat alkaneet kertomaan asioista, jotka ymmärrettävästi ovat herättäneet sijaisvanhempien huomiota. Vai sijaisvanhemmatko nämä kertomukset keksivätkin, lasten suuhun laittoivat ja käskivät heitä sitten ne sanomaan videokameralle?
Eikö asia voisi olla niin, että he ovat näitä asioita lasten suusta kuulleet ja miettineet sitten, miten menetellä? Tuo kysymys tuskin on ollut heille niitä elämän helpoimpia. Pitäisikö lasten jutut jättää omaan arvoonsa? Pitäisikö vaieta? Entäpä jos asiat jossain vaiheessa tulevat ilmi, eikä niihin reagoitu silloin kun oli se aika? Tietääkseni ainakin sijaisperheen äiti olisi ollut vaarassa syyllistyä rikoksentekijän suojelemiseen, josta enimmäisrangaistus on vuosi häkkiä.
Kynnys lähteä kertomaan viranomaisille omista epäilyistä pelkästään sen pohjalta, mitä on kuullut lasten juttelevan, voi olla aika paljon isompi kuin, jos tällaisten epäilyjen pohjaksi on esittää jotain konkreettista, kuten lasten videokuulemiset tässä tapauksessa. Myös väärä ilmianto on rangaistava rikos, enintään kolme vuotta.
Ketä lähestyä, kun meneillään on murhaoikeudenkäynti, jossa valitusoikeus
viimeiseen oikeusasteeseen on umpeutumassa? Sosiaalitäteillekö? Mielestäni poliisi olisi ollut se taho, jolle murhan selvittämistä koskevista tiedoista olisi tullut ensin ilmoittaa, eikä syyttäjä. Mutta hiekka tiimalasista oli loppumassa. Tilanteen huomioon ottaen, ymmärrän, jos ensimmäiseksi käännyttiinkin syyttäjän puoleen.
Sitä paitsi syyttäjä tietääkseni sai nämä tiedot eteenpäin kuitenkin vasta valitusoikeuden jo päätyttyä. Käsittääkseni Korkein oikeus siitäkin huolimatta hyväksyi valituksen ja otti aineiston vastaan mutta poikkeuksellisesti oikeudenkäyntikaaren sallimasta erityisen painavasta syystä, johon syyttäjä vetosi.
Nähdäkseni seri-epäilyt olivat taas toinen asia, joka lasten kertomusten myötä tosin myös nousi esiin. Käsittääkseni näitä selviteltiinkin sittemmin sosiaaliviranomaisten ja poliisin toimesta ennen kuin ne johtivat oikeusprosesseihin ja langettaviin tuomioihin.
Voisiko tapahtumasarjaa arviotaessa pohtia asioita myös tällaisesta näkökulmasta?