Forssan Lehdessä oli sama juttu
Vanhemmat järkyttyivät tavallisen poikansa pääroolista jättihuumevyyhdissä – "En vaan vieläkään tajua, mikä siihen poikaan meni"
Vuosi sitten vanhemmat olivat menossa poikansa luokse kylään, kun poliisit olivat yllättäen vastassa. Miikka oli vanhempien mukaan tavallinen poika, hänellä ei ole rikostaustaa. Miikka ei ole vuoteen suostunut puhumaan vanhemmilleen sanaakaan. Torstaina vanhemmat saivat kuulla, että poikaa epäillään historian suurimmaksi luonnehditun huumevyyhdin yhdeksi päätekijäksi ja syyttäjä hakee hänelle 13 vuotta vankeutta. – Minulla ei ole enää poikaa, isä sanoo Lännen Median erikoishaastelussa.
Suomen historian suurimman huumejutun käsittely alkoi Helsingin käräjäoikeudessa. Istuntoa seuranneet Pekka ja Teija (nimet muutettu) saivat tietää torstaina ensimmäistä kertaa, että heidän poikaansa epäillään yhdeksi jutun päätekijäksi.
Miikan silmäkulmassa oli iso vekki. Isälleen poika kertoi, että oli kompastunut letkuun autoliikkeessä.
– Sanoin, että älä viitsi isääsi kusettaa, oot saanut turpaasi. Poika pomppasi pystyyn ja meinasi hyökätä kraiveleihin kiinni, Pekka kertoo Lännen Medialle.
– Poikaa ei välttämättä enää tavoittanut puhelimella. Jalka vispasi hermostuneesti. Puna kohosi kasvoille pikkujutuista.
Nämä olivat ensimmäisiä merkkejä, joista yhdestä Suomen historian suurimmasta huumejutusta syytetyn Miikan vanhemmat huomasivat, että jokin on pielessä.
Jutussa esiintyvien henkilöiden nimet on muutettu vanhempien yksityisyyden suojelemiseksi. Vanhemmat eivät ole epäiltyinä nyt oikeudessa käsiteltävässä huumerikosvyyhdissä.
– Hän oli aivan tavallinen poika. Ei mitään isompia ongelmia koskaan, kuvailee Miikan äitipuoli Teija.
Vanhemmilla oli läheiset välit pojan kanssa. Miikka oli isänsä kanssa samassa yrityksessä töissä.
– Hän oli tosi taitava, idearikas ja täynnä halua tehdä. Asiakkaat sanoivat, että jumalattoman hyvä myyntimies, Pekka sanoo.
Isä ei ole nähnyt poikaansa vuoteen
Torstaiaamu tammikuun lopussa valkenee sateisena ja harmaana. Mediaväki päivystää Helsingin käräjätalon aulassa kameroiden kanssa, alkamassa on historian suurimmaksi luonnehditun huumevyyhdin eli niin kutsutun “Katiska”-jutun käsittely.
Pekka ja Teija ovat odottaneet tätä päivää yli vuoden. Viimeinkin he saavat tietää, mihin Miikka on sotkeutunut.
Käsittely järjestetään turvasalissa muun muassa jutun jengikytkösten takia. Toinen huumeliigaa pyörittäneistä pääepäillyistä on rikollisjärjestö Cannonballin ex-pomo Janne “Nacci” Tranberg. Syytettyjen joukossa ovat myös muun muassa Helvetin Enkeleiden johtaja ja Cannonballin ex-presidentti.
Pekka ja Teija yrittävät päästä turvasaliin yleisöksi, mutta heille ilmoitetaan, ettei se onnistu. Syytettyjä on yhteensä 54, ja sali on täynnä.
– Olisin halunnut nähdä hänet, se olisi ollut ensimmäinen kerta vuoteen, Pekka sanoo.
Vanhemmat ahtautuvat mediaväen ja muun yleisön sekaan toiseen saliin, jonne käräjäoikeus on järjestänyt videoyhteyden oikeudenkäyntiin. Kamerat on suunnattu tuomareihin ja syyttäjiin, joten Pekan ja Teijan toive ei täyty.
Vanhemmat eivät näe Miikasta vilaustakaan.
Syyttäjä vaatii 13 vuoden tuomiota
Syyttäjä lukee Miikan nimen kerta toisensa perään, rikokset ovat toinen toistaan törkeämpiä.
Syyttäjä uskoo, että huumeliiga toi Suomeen yhteensä yli 200 kiloa amfetamiinia, 15 kiloa kokaiinia, 30 kiloa MDMA:ta eli ekstaasia, kaksi kiloa metamfetamiinia, 100 000 ekstaasitablettia, kymmeniä kiloja kannabista, kaksi miljoonaa lääketablettia ja valtavat määrät dopingaineita.
Syyttäjä vaatii huumeliigaa pyörittäneelle Tranbergille ja liikemies Niko Ranta-aholle maksimirangaistusta eli 13 vuotta vankeutta. Samaa rangaistusta syyttäjä vaatii kaksikon lisäksi muille jutun päätekijöinä pitämilleen henkilöille, jotka ovat osallistuneet muun muassa huumeiden kuljettamiseen ja myyntiin Suomessa.
Pekka pudistelee epäuskoisena päätään. Jokaisen syytteenluvun jälkeen hänen ryhtinsä lysähtää hiukan lisää.
– Vanha isäni on hokenut, että usko vaan, poika on yksi päätekijöistä, Pekka sanoo tauolla.
– Jotenkin aavistin, että kyllä tämä iso juttu on. Mutta että näin valtava.
Pekka sanoo, ettei ole saanut poliisilta mitään tietoa jutusta tai pojastaan. Miikka ei ole suostunut tapaamaan tai puhumaan Pekan ja Teijan kanssa kiinnijäämisensä jälkeen. Isän tiedot pojan tekemisistä koostuvat lähinnä tuttavilta kuulluista repaleisista tiedonpalasista ja siitä, mitä mediassa on jutusta kerrottu.
– Olen juossut poliisikuulusteluissa pojan tekemisten takia varmaan kymmeniä kertoja. Poliisit ovat kysyneet, että olinko mukana huumeainehommissa ja onko meillä huumerahoilla ostettua tavaraa, Pekka kertoo.
– En edes tiedä, mitä huumeainerikos tarkoittaa. Mä en ole ikinä nähnyt huumeaineita luonnossa.
Poika varasti henkilötiedot, isä joutui ulosottoon
Syytteen lukeminen kestää koko torstaipäivän. Syytekokonaisuuden läpikäymiseen oikeus on varannut kolme käsittelypäivää.
Miikalle vaaditaan maksimirangaistusta, 13 vuotta vankeutta. Hän on istunut tutkintavankeudessa vuoden. Miikalla ei ole vanhempien mukaan minkäänlaista rikoshistoriaa.
Miikka on Pekan ainoa poika. Äitipuoli Teija on ollut mukana Miikan elämässä lähes koko tämän elämän.
– Emme tienneet tästä yhtään mitään. Ensimmäiset tähän vihjaavat merkit huomasimme pari kuukautta ennen Miikan kiinnijäämistä, Teija sanoo.
Miikka oli tullut kylään tyttöystävänsä kanssa, kun tuli puhetta huumeista. Pekka päivitteli tietämättömyyttään, ja äitipuoli kiinnitti huomiota siihen, miten nuoripari katsoi toisiaan.
Hieman tämän jälkeen Pekka sai tietää, että Miikka oli varastanut hänen henkilötietonsa ja ostanut 20 000 eurolla huonekaluja. Hieman ennen vangitsemistaan Miikka otti luvatta käyttöönsä isänsä auton, joka oli seisontavakuutuksessa.
– Hän ajoi kameratolppaan. Tein rikosilmoituksen, mutta poliisi ei kertonut, että minun pitäisi vaatia rangaistusta, jotta juttu tutkittaisiin, Pekka sanoo.
– Tyhmänä jätin vaatimatta seuraamuksia, sanoin vaan, että eiköhän poika rangaistuksensa ole jo saanut. Rikosilmoitusta ei voinut tehdä enää uudestaan, sain maksettavakseni kaikki maksut ja jouduin ulosottoon.
Poliisit tulivat ovella vastaan
Pariskunta sanoo, ettei aio kantaa häpeää Miikan tekemisistä. Perhe oli tavallinen, poika oli aivan tavallinen, eivätkä he osaa selittää miksi asiat menivät näin.
Pekka on kertonut asiasta lähes kaikille kavereilleen, Teija vain äidilleen.
– Poika alkoi käydä salilla, kasvatti yhtäkkiä rumat lihakset ja vaihtoi uuteen tyttöystävään. Siitä kaikki lähti. Varmaan joku siinä tyhmässä porukassa sanoi, että aletaan hei tehdä rahaa, Pekka arvelee.
Vuosi sitten vanhemmat olivat menossa Miikan luokse kylään. Poliisit tulivat vastaan ovella.
– Jos joku olisi kertonut mulle silloin, mihin kaikkeen poika on sekaantunut, olisin varmaan ampunut itseni, Pekka sanoo.
Pekka sanoo pyytäneensä monta kertaa Miikalta, että tämä puhuu hänelle tai suostuu tapaamiseen. Poika on sulkenut isänsä täysin elämästään.
– Olen yrittänyt välittää hänelle viestiä, että elämässä tapahtuu kaikenlaista, että puhutaan ja selvitetään tämä, Pekka kuvailee.
– Poika häpeää, sitä tämä varmaan on, Teija sanoo.
– Ei tämä tunnu enää miltään, olen vuoden tätä nyt kuunnellut ja katellut. En mä enää välitä, mulla ei ole enää poikaa, Pekka sanoo.
“Katson häntä silmiin ja kysyn: miksi?”
Pekka on vihainen pojalleen, sen näkee kaikesta. Isän suuttumus ei johdu kuitenkaan Miikan huume- ja dopingainerikoksista.
Hän ymmärtää, että Miikka on ollut mukana paljossa ja tuomiosta tulee pitkä. Sitä isä ei tajua, että miksi poika työnsi hänet pois.
– Hän on ollut äitinsä kanssa tekemisissä. Minulle hän ei puhu, eikä suostu ottamaan vastaan. Hänen äitinsä ei kerro minulle mitään pojastamme, Pekka sanoo.
– En mene katsomaan poikaa vankilaan. En pysty antamaan hänelle ikinä anteeksi tätä.
Teija on toista mieltä. Aika parantaa haavoja. Hän ei usko miehensä jääräpäiseen ehdottomuuteen.
– Minä menen vankilaan, varmasti aion mennä. Ennen pitkää poika suostuu minut tapaamaan, Teija suunnittelee.
– Kun hän tulee paikalle, katson häntä silmiin ja kysyn: miksi?
Pekka nyökkää. Hän uskoo, että Miikka voisi jopa suostua vastaamaan äitipuolelleen.
– Se lohduttaa, että meillä on toisemme. Ja monet kaverini ovat sanoneet, ettemme me yksin ole, tätä tapahtuu muillekin ihan tavallisille perheille, Pekka sanoo.
– En vaan vieläkään tajua, mikä siihen poikaan meni.
Rebekka Härkönen