ulkosuomalainen kirjoitti:Voithan tietenkin olettaa, etta han ryomi lahemmas lasinlahdetta silta peiton alle suojautuakseen, mutta tama ei ole ihmiselle normaalia toimintaa. Pikemminkin vetaydytaan poispain.
Paitsi tietty Jukka, joka jää särkyvän ikkunan eteen seisoskelemaan eikä tietenkään peräänny mihinkään. Mutta hänhän ei ollutkaan normaali.
On tosi tylsää, että takerrutaan jälkeenpäin muisteltuihin lillukanvarsiin haluamatta edes ymmärtää, että jälkeenpäin on olemassa vain muistikuvia ja välähdyksiä. On pakko alkaa heittämään vitsiä lasisateelta peiton alle suojautuvasta Annelista, eikä mitenkään voi ajatella itseään ko. tilanteeseen, kun on säkkipimeää, ja sitten se ikkuna alkaa kilisemään ja siruja alkaa lennellä maahan. Ei niitä tarvitse naamalle tai sängylle lennellä, niin herkempi jo nostaa vähän peittoa suojaksi. Onko ihan mahdoton kuvitella ja luonnotonta käytöstä mielestäsi? Onko mahdotonta ajatella, että joku yksittäinen siru saattoi jopa sängylle lentää tai ainakin kimpoili sängyn päädystä? Onko mahdotonta ajatella, että pelkkä ääni saisi monen vaistonvaraisesti suojautumaan, kun ei edes pimeässä tiedä mitä tapahtuu? Onko mahdotonta ajatella, että kesken unien herääminen hirveään säikäydykseen käsittämättä mistä on kyse, voisi vähän sitä peittoa suojaksi vetääkin? Onko mahdotonta kuvitella, ettei jälkeenpäin muista joka sekuntia ja jokaista liikettään, jokaista ajatustaan, jokaista motiiviaan ja toimintaansa. Asiat on pakko kuitenkin jälkeenpäin, vuosienkin päästä yrittää selittää jollekulle. Onko mahdotonta uskoa, että "suojauduin peitolla kun lasia alkoi lentelemään" tarkoittaisikin oikeasti "suojauduin peitolla kun yhtäkkiä kuului hirveetä räiskettä, enkä tiennyt mitä tapahtui" tai "vedin vähän peittoa ylemmäs vaistonvaraisesti kun pelästyin" tai "puristin peitonkulmaa kun alko kuulumaan hirveetä räjähtelyä".
Pointti: tartutte jälkikäteisten kuulustelujen jokaiseen yksityiskohtaan haluamatta ymmärtää, ettei niissä voi tulla kaikki yksityiskohdat esille, vaan ne kertovat vain tapahtumien pääpiirteet sellaisina, kuin kertoja ne muistaa, ja ennenkaikkea sellaisena, kuin hän osaa ne kertoa, ja niihin vaikuttavat kuulustelija, tilanne, muisti, puhutut asiat ja se, mitä tapauksen kokija LUULI tuolloin tapahtuvan ja se, miten kuulustelija ja ihmiset asiat jälkeenpäin ymmärtävät. Mielikuvat, ajatukset, teot ja vaikutelmat sekoittuvat kuulustelukertomuksessa. Kuulustelukertomus ei ole faktaa, jäljet ovat faktoja. Kuulustelukertomus on vain mielipide.