El Mencho kirjoitti: Ma Marras 09, 2026 1:33 pm
JOMPPE kirjoitti: Ma Marras 09, 2026 1:23 pm
El Mencho kirjoitti: Ma Marras 09, 2026 11:59 am
Syötin sinun kirjoittamasi sellaisenaan Grokille ja siinä sitten matkustettiin Jeesuksen aikaan. Nyt sinä aloitat puhumaan vuodesta 1920. Olen sanaton.
Molemmat siteeraatte tekoälyä. Tässä tullaan jälleen siihen mitä sinulle on monta kertaa sanottu: laita se prompti näkyviin niin helpompi tarkistaa ja nähdä että mistä puhut ja mitä tekoälyltä selvität. Te taidatte tässä puhua eri asioista..
Sinä et ilmeisesti osaa lukea. Ei minun tarvitse näitä väärennellä.
"Sinulle on sanottu.." Syö p**kaa.Screenshot_20261109_133057_ai_x_grok_GrokActivity.jpg
Tarkentavana kysymyksenä "väkivaltaisuudet palestiinassa jeesuksen aikaan?"
Jeesuksen elinaikana (noin 4 eaa. – 30/33 jaa.) Juudean ja Galilean alueilla vallitsi jatkuva, pinnan alla kytenyt ja usein verisesti leimahtanut väkivallan kierre. Vaikka Rooman valtakunta markkinoi aikakautta vakaana rauhan aikana (Pax Romana), todellisuus Palestiinassa oli kaukana rauhallisesta. Alue oli miehitetty valtapoliittinen ruutitynnyri, jossa väkivaltaa esiintyi pääasiassa kolmella tasolla: Rooman miehityskoneiston raakuutena, juutalaisten kapinaliikkeinä ja sisäisinä poliittisina puhdistuksina.
1. Rooman miehitysvallan julmuus
Rooman imperiumi ylläpiti järjestystä äärimmäisellä ja pelotetta käyttävällä väkivallalla. Juutalainen historiankirjoittaja Flavius Josephus ja Uuden testamentin tekstit kuvaavat useita Rooman hallintovirkamiesten veritekoja:
• Massaristiinnaulitsemiset: Ristiinnaulitseminen oli Rooman yleisin työkalu kapinallisten pelotteluun. Esimerkiksi Jeesuksen lapsuudessa (noin 4 eaa.) Syyrian roomalainen kuvernööri Varus tukahdutti juutalaisten kapinan ja ristiinnaulitsi 2 000 juutalaista kapinallista Jerusalemin teiden varsille.
• Pontius Pilatuksen valtakausi: Jeesuksen ristiinnaominut prefekti Pontius Pilatus tunnettiin poikkeuksellisen provosoivasta ja väkivaltaisesta hallintotyylistään. Luukkaan evankeliumissa (Luuk. 13:1) mainitaan tapaus, jossa Pilatus teurastutti galilealaisia uhraajia temppelissä niin, että "heidän verensä sekoittui heidän uhrieläintensä vereen". Pilatus myös käski sotilaidensa nuijia kuoliaaksi juutalaisia protestoijia, jotka vastustivat temppelin varojen käyttöä roomalaisen vesijohdon rakentamiseen.
2. Kapinaliikkeet ja messiaaninen levottomuus
Verotus ja pakanallisen Rooman läsnäolo pyhällä maalla synnyttivät jatkuvasti uusia uskonnollis-poliittisia vastarintaliikkeitä.
• Verokapinat: Noin vuonna 6 jaa., kun Jeesus oli lapsi, Juudas Galilealainen aloitti verokapinan Roomaa vastaan. Kapina kukistettiin verisesti, mutta sen aatteellisesta perinnöstä syntyi myöhemmin seloottien (kiihkoilijoiden) liike, joka ihannoi aseellista vastarintaa.
• Ryövärit ja kapinalliset: Maaseudulla toimi useita sissiryhmiä, joita roomalaiset kutsuivat "ryöväreiksi" (lestai), mutta joilla oli kansan keskuudessa sosiaalisen kapinallisen status. Esimerkiksi Jeesuksen sijasta vapautettu Barabbas oli vangittu tällaisen kaupunkikapinan ja siinä tapahtuneen murhan vuoksi (Mark. 15:7). Jeesuksen rinnalla ristiinnaulitut "ryövärit" olivat todennäköisesti myös poliittisia kapinallisia.
3. Sisäiset teloitukset ja valtapelit
Väkivalta ei ollut vain roomalaisten ja juutalaisten välistä, vaan alueen juutalaiset nukkehallitsijat käyttivät sitä oman asemansa turvaamiseen:
• Herodes Suuren puhdistukset: Jeesuksen syntymän aikoihin hallinnut kuningas Herodes Suuri oli vainoharhainen tyranni, joka murhautti useita omia perheenjäseniään (mukaan lukien vaimonsa ja poikansa) epäiltyään heitä salaliitoista. Matteuksen evankeliumin kuvaus Betlehemin lastenmurhasta heijastaa juuri tätä historiallista vainoharhaisuuden ilmapiiriä.
• Johannes Kastajan mestaus: Herodes Suuren poika, Galileaa Jeesuksen aikuisikänä hallinnut Herodes Antipas, teloitutti suositun saarnaajan Johannes Kastajan katkaisemalla tämän kaulan, koska Johannes oli arvostellut julkisesti hallitsijan avioliittoa.
Yhteenveto
Jeesuksen julistama sanoma lähimmäisenrakkaudesta, vihollisten rakastamisesta ja väkivallattomuudesta ei syntynyt rauhallisessa tyhjiössä. Se oli suora, radikaali vastalause yhteiskunnalle, jossa terrori, sotilaallinen alistaminen, veriset kapinat ja poliittiset teloitukset olivat arkipäivää. Vain muutama vuosikymmen Jeesuksen kuoleman jälkeen (vuonna 66 jaa.) nämä jännitteet räjähtivät täysimittaiseksi juutalaissodaksi, joka johti Jerusalemin ja sen temppelin täydelliseen tuhoon vuonna 70 jaa.
Eipä tuostakaan nyt oikein löydy vakuuttavaa näyttöä sille että juutalaiset olisivat olleet arabeihin tai muslimeihin kohdistuneen väkivallan aloittajia missään vaiheessa.