MURHA.INFO

^Kai nyt sentään sairaalassa ihan oikea lääkärikin oli.

Taisi olla niin, että NG siirrettiin neurokirurgiselle klinikalle tiistaina 7. kesäkuuta 1960. Äiti pääsi keskustelemaan ensimmäisen kerran poikansa kanssa lääkärin ollessa tilaisuudessa läsnä keskiviikkona 8. kesäkuuta. Tosiaan näyttää siltä, että amanuenssi Hassinen on antanut ensiavun, ja ehkä arvioinut potilaan tilan paremmaksi kuin mitä se on todellisuudessa ollut, ja potilas on aluksi siirretty tavalliselle osastolle. Vammojen vakavuus on sitten huomattu, kun potilaan tilan kehittymistä on seurattu, ja tehty tarpeelliset muutokset, eli on tehty siirto osastolle, jossa hoidettiin aivovammapotilaita ja niitä, joilla epäiltiin aivovammaa. Kyllä siinä välissä on varmaan seurattu miten tämän potilaan tilanne on kehittynyt, ja havaittu tilanteen vakavuus. Tosiaan näyttää siltä, että aivan alussa ei havaittu vammojen vakavuutta, vaan se paljastui vasta myöhemmin. Awan mainitsema tilanne saattoi olla voimassa ne kaksi ensimmäistä päivää, mutta sitten totuus paljastui ja tulkintavirhe huomattiin, ja potilaan hoito saatettiin vammojen vakavuuden edellyttämälle tasolle, eli potilas siirrettiin paremmin soveltuvalle osastolle.

Sariola kirjoitti: Tosiaan näyttää siltä, että aivan alussa ei havaittu vammojen vakavuutta, vaan se paljastui vasta myöhemmin. Awan mainitsema tilanne saattoi olla voimassa ne kaksi ensimmäistä päivää, mutta sitten totuus paljastui ja tulkintavirhe huomattiin, ja potilaan hoito saatettiin vammojen vakavuuden edellyttämälle tasolle, eli potilas siirrettiin paremmin soveltuvalle osastolle.

Ai - alussa ei havaittui vamman vakavuutta niin kuin ei koskaan myöhemminkään.

Gustafsson siirrettiin neurologiselle osastolle 2, jossa hoidettiin ei vaikeasti vammautuneita potilaita.
Os 2 - ei ollut mikään neurologinen teho-osasto - vaan tavallinen neurologinen vuodeosasto.

Pojan muiistamattomudelle etsittiin selitystä ja jostain kumman syystä tuota selitystä ei ole löytynyt, lukuisista tutkimuksista huolimatta. Selitystä ei löytynyt -60 , eikä -04 .

Kokeita ja tutkimuksia tehtiin, mutta mitään ei löytynyt. Ei siis yhtään mitään, joka olisi selittänyt pojan muistamattomuuden tai lievää vakavamman aivovamman.

Kun ei muista niin ei muista.

Muisti on poissa totaalisesti ja tarkkarajaisesti, mutta kysyttäessä - onko hän murhaaja - Gustafsson muistaa tai kertoi sen, että ei ole murhaaja.

Sen hän muistaa tarkasti

Paljon mies muistaa huonosti tai valehtelee ehkä ei muista ollenkaan, mutta onneksi on muistava ja muistoissaan rehellinen ja varma, kun hänen osuuttaan murhiin suoraan kysytään.

Niin - aikalaispoliisi ( tv-haastattelussa) oikeusprosessin yhteydessä kertoi, että Gustafssonia ei koskaan epäilty tekijäksi.

Eli taisipa tuo epäily jäädä tuohon yhteen kysymykseen ?

awa kirjoitti:
Gustafsson siirrettiin neurologiselle osastolle 2, jossa hoidettiin ei vaikeasti vammautuneita potilaita.
Os 2 - ei ollut mikään neurologinen teho-osasto - vaan tavallinen neurologinen vuodeosasto.

Mihin tietosi perustuu? Ensimmäinen teho-osasto rakennettiin vasta 1966. >Kerro tuosta osastosta 2 lisää?

konsta kirjoitti: Mihin tietosi perustuu? Ensimmäinen teho-osasto rakennettiin vasta 1966. >Kerro tuosta osastosta 2 lisää?

Sinullahan on jännä kyselyikä meneillään.

Hae mieluummin kysymyksiisi vastauksia - ja se vastaus, että millaisella osastolla Gustafssonia hoidettiin - ON - että ei ainakaan neurologisella teho-osastolla.(kuten konsta kerroitkin)

Gustafssonia hoidettiin vuodeosastolla jossa hoidettiin ei vaikeasti vammautuneita.

awa kirjoitti: ......
Ai - alussa ei havaittui vamman vakavuutta niin kuin ei koskaan myöhemminkään.

Gustafsson siirrettiin neurologiselle osastolle 2, jossa hoidettiin ei vaikeasti vammautuneita potilaita.
Os 2 - ei ollut mikään neurologinen teho-osasto - vaan tavallinen neurologinen vuodeosasto.

Pojan muiistamattomudelle etsittiin selitystä ja jostain kumman syystä tuota selitystä ei ole löytynyt, lukuisista tutkimuksista huolimatta. Selitystä ei löytynyt -60 , eikä -04 .

Kokeita ja tutkimuksia tehtiin, mutta mitään ei löytynyt. Ei siis yhtään mitään, joka olisi selittänyt pojan muistamattomuuden tai lievää vakavamman aivovamman. ........

Lääkäriasiantuntija Tenovuo käräjäoikeuden tuomion mukaan kirjoitti: .... Lausunnon vuonna 2005 antaneen ja todistajana kuullun neurologi Olli Tenovuon mukaan käsillä olevan aineiston perusteella syntyy looginen näyttö aivovammasta, eikä mikään tieto puhu aivovamman olemassa oloa vastaan. Tärkeimpiä tietoja tässä suhteessa ovat objektiiviset seikat ........

Niin, kumpaa nyt uskoisi?

Siinä on kaksi asiantuntijaa esittänyt oman arvionsa samasta asiasta. Edellinen on ehkä ollut joskus sairaalassa työssä, ja nähnyt omasta näkökulmastaan sairaalan toimintaa.

Jälkimmäinen on tunnettu alan ekspertti. Lääkäri, joka on perehtynyt nimenomaan aivovammoihin. Alansa johtavia auktoriteetteja Suomessa.

Onpa vaikea päättää, kumpi on oikeassa!

^ Niin - Tenovuo vastasi ihmettelyysi, että kaikki Gustatafssonin vammat ja etenkin niiden oireet on teeskenneltävissä.

awa kirjoitti: ............

Gustafsson siirrettiin neurologiselle osastolle 2, jossa hoidettiin ei vaikeasti vammautuneita potilaita.
Os 2 - ei ollut mikään neurologinen teho-osasto - vaan tavallinen neurologinen vuodeosasto. ...........

Esitutkintapöytäkirja kirjoitti: .... Todistaja Henry Troupp (kuulusteltu 27.5.2004), kertoo olleensa Töölön sairaalan palveluksessa vuosina 1953-1994, ja toimineensa vuonna 1960 k.o. sairaalassa neurokirurgian apulaislääkärinä. ... ... ... Edelleen todistaja kuvaa osastoa kaksi osastoksi, jossa hoidettiin myös potilaita joilla epäiltiin ei vakavaa aivovammaa. Viitaten Gustafssonin 7.6.1960 tapahtuneeseen siirtoon neurokirurgiselle klinikalle, todistaja kertoo kyseisellä klinikalla vastaavana lääkärinä toimineen .....

Ai, awa on vieläpä ovelakin! Jättämällä lainauksesta pois MYÖS sanan, muuttuu lauseen sisältö merkittävästi, ja awan mielestä mieluisaan suuntaan, mutta tuo lause ei ole enää totta. Lauseen merkitys on muuttunut! Todistaja Henry Troupp näyttää käyttäneen tuosta osastosta nimeä neurokirurginen klinikka, jossa taatusti hoidettiin muitakin potilaita kuin vain ei vaikeasti vammautuneita potilaita, niinkuin awa antaa ymmärtää, varmaankin tahallisesti. Millä nimellä tuollaista käytöstä sanotaankaan?! Kysyn vain.

Sariola kirjoitti:

Esitutkintapöytäkirja kirjoitti: .... Todistaja Henry Troupp (kuulusteltu 27.5.2004), kertoo olleensa Töölön sairaalan palveluksessa vuosina 1953-1994, ja toimineensa vuonna 1960 k.o. sairaalassa neurokirurgian apulaislääkärinä. ... ... ... Edelleen todistaja kuvaa osastoa kaksi osastoksi, jossa hoidettiin myös potilaita joilla epäiltiin ei vakavaa aivovammaa. Viitaten Gustafssonin 7.6.1960 tapahtuneeseen siirtoon neurokirurgiselle klinikalle, todistaja kertoo kyseisellä klinikalla vastaavana lääkärinä toimineen .....

Niin - todistaja kuvaa, että osastolla hoidettiin myös ei aivovammaa potevia potilaita.

Mikähän noita lääkäreitä pisti epäilemään, että pojalla oli aivovamma, kun poika kertoman mukaan virkistyi sairaalassa, päivä päivältä.

Hänhän siellä osastolla jo liikkui ja käveli, tosin oman kertomansa mukaaan tuettuna ja lehdetkin kertoi pojan jo kovasti "reipastuneen".

Ihan uteliaisuudesta, kun täällä tuntuu olevan tietävää porukkaa: Millä osastolla hoidettiin vuonna -60 niitä vakavasti päähän vammautuneita potilaita?

^Minä veikkaisin neurologista klinikkaa, koska Suomessa ei tuolloin ollut olemassakaan mitään teho-osastoja.

P.S. Hyvää mustalaisten nimipäivää (Manne)

Niinpä! Tämä neurologinen klinikka, eli osasto 2, näyttää olleen juuri se paikka, jossa hoidettiin ilmeisesti pääasiassa aivovammapotilaita. Niin vaikeita kuin lievempiäkin tapauksia. Myös niitä, joilla oireet viittasivat aivovammaan, vaikka selvää diagnoosia aivovammasta ei vielä oltu tehty.

Tämän kyseisen potilaan kohdalla diagnoosiksi onkin sitten merkitty aivoruhje. Tuon aikaiset röntgenkuvat ovat kadonneet, eivätkä nämä nykypäivän "asiantuntijat" ole päässeet koskaan katselemaan noita jo kadonneita röntgenkuvia. Kuitenkin diagnoosi on haluttu kumota huonolla menestyksellä. Diagnoosi on edelleen voimassa. Voidaan olettaa, että potilaan kaikkia oireita on tarkoin seurattu, ja johtopäätöksiä on tehty myös ja nimenomaan oireiden perusteella. Itse kyllä uskon, että kysymyksessä on ollut aivovamma, eikä edes kaikkein lievintä muotoa. Olen sitä mieltä, että jos lukija on riittävän älykäs ja rehellinen, niin tulee varmasti samaan johtopäätökseen, eli että henkilöllä on todellakin ollut ruhjevammojen lisäksi myös aivovamma. Aivan kuten aikalaislääkärit ovat jo tuolloin v. 1960 arvioineet .

Näistä nykylääkäreistä Tenovuo arvelee aivovamman olleen keskivaikea. Öhman myöntää aivovamman hyvin mahdolliseksi, mutta ei halua määritellä tarkkaa vaikeusastetta. Jopa syyttäjäpuolen asiantuntijalääkäri, Hirvensalo myöntää oikeudessa, että aivovamman mahdollisuutta ei voida missään tapauksessa sulkea pois. Tämä on merkittävä mielipide syyttäjäpuolen asiantuntijalta.

On helposti nähtävissä, että tuo syyttäjäpuolen edustama kanta, että tällä henkilöllä oli vain lievät pahoinpitelyvammat, on jäänyt oikeudessa tappiolle. Kukaan järkevä lukija ei ole siihen uskonut. On riittävästi faktatietoa kumoamaan tuollainen olettamus kevyesti.

Mikähän niitä lääkäreitä pisti epäilemään, että sairaalaan tuodulla uhrilla, Nils Gustafssonilla voisi olla päävamma. Näitä kyselee awa ja minä en voi kuin kirota täällä ja ihmetellä voiko ihminen olla niin tyhmä.

Eikö tuollaiseen verilöylyyn joutunut henkilö automaattisesti juodu epäillyksi siitä, että hänellä on vaikeita vammoja, vaikka niitä ei heti voidakaan diagosoida.

Niistä tapauksista, joissa potilaan vammoja ei ole voitu heti oireiden perusteella löytää, niitä on lukemattomia ja monet potilaat ovat kuolleet heidän siirryttyä kotihoitoon ilman perusteellisia tutkimuksia. Päävammat eivät ole yksinkertaisia eivätkä helppoja löytää saati hoitaa. Vuosien saatossa lukemattomille lääkäreille on sattunut virheitä juuri päävammojen kanssa ja tämän kaikki varmasti tietävät.

Työkaverini lapsi putosi keinusta, löi päänsä ja hänet vietiin lääkäriin. Lääkäri epäili aivotärähdystä ja käski tarkkailla vointia kotona.
Äiti huolestui illalla, että jospa lapsella olisikin vakavampi vammma ja lähdettiin takaisin lääkäriin. Lääkäri rauhoitteli ja olisi edelleen lähettänyt lapsen kotiin mutta äiti vaati lapsen jäämistä tarkkailuun yön yli. Tämä lapsi kuoli kahden tunnin kuluttua sairalassa vaikeaan aivovammaan ja se siitä. Useampi lääkäri tutki ja totesi, että mitään vakavaa ei ollut kyseessä. Tämä on tätä päivää ja kertoo miten vaikeaa on todeta vaikeitakin vammoja, jos oireet ovat vähäiset.

Juuri niin, kuten Patekin tuossa kertoo.
Miten on Sariola niin vaikea käsittää, että MIKÄÄN EI MYÖSKÄÄN VARMASTI VIITTAA AIVOVAMMAAN.
Sariolalla on mielipide, josta hän pinttyneesti pitää kiinni.

Fakta on se, että jos VAKAVA aivovamma olisi syntynyt Nisselle, olisi tästä vielä tänä päivänäkin nähtävissä jälki tutkimuksissa. Siitä ei ollut minkäänlaista merkkiä tämän päätä tutkittaessa.
Sariola voisi myös käydä vaikka visiitillä sairaaloissa toteamassa, mikä ero on vuodeosastolla ja tehostetun hoidon osastolla. Ehkä tämän jälkeen hän voisi arvioida miten korkean riskin potilas Nisse oli "vammojensa" suhteen sijoitettaessa vuodeosastolle tehostetun hoidon sijasta.

Sariola itse peräänkuuluttaa faktatiedon ja perusteluiden esittämistä, mutta itse sortuu jatkuvaan konditionaaliin teksteissään ja pelkkiin olettamiin.