rantakoski kirjoitti:Tyttären todistus ei ole merkittävässä asemassa,
1. Annelin tekemän johdattelun,
2. Myöskin tytön tapaaminen sukulaisen kanssa sairaalassa,
3. Sekä ensimmäisen poliisi kuulemisen mukaan.
3x - 1x
"Annelin tekemän johdattelun" -
Tyttö ei nähnyt kahdella käynnillään makuuhuoneessa ulkopuolista, mutta myöhemmin kertoi tämän poistumisesta. Tuomari Santamaa päättelee siitä, että että kyseessä on ”massiivinen johdattelu”:
Alle 10-vuotiaan lapsen mukanaolo hätäkeskuspuhelutallenteen todistamassa tilanteessa on ollut massiiviseen johdatteluun verrattava prosessi. Amandalle on voinut syntyä vahva mielikuva tummasta isokokoisesta miehestä poistumassa ikkunasta, vaikkapa vasta aamuyön tunteina. Hän on todennäköisesti kerrannut tapahtumia mielessään. Amanda on kertonut 24.8.2011 (s.135) "koko yö on sekava, et sen ekan ja tokan kerran mä muistan paremmin, osan siitä kolmannest." (Käräjäoikeuden päätös 2013, s. 73-74, ital. Zem.)[/size]
Mutta:
a) tyttö ei omien sanojensa mukaan kuullut äidin ilmoitusta ennen hätäpuhelua, kun tämä oli huutanut ”Menkää ulos, täällä on joku tappaja”. Ei siis johdattelua.
b) Tyttö ei ollut puhelimen vieressä hätäpuhelun aikana. Tytön vastaus ”nii” äidin pyytäessä tätä puhelimeen ajassa 1:38 kuuluu kauempaa, ei puhelimen vierestä. Ei ole kuullut mitä äiti puhuu puhelimessa.
c) Ollessaan
itse puhelimessa tyttö on kuullut varmasti äitinsä huudot ja havainnut tämän juoksut, mutta hän ei ole tiennyt syitä käytökseen. Tytön parahdus puhelimessa: ”Hei, onksiel joku, tulkaa äkkii, mun iskä voi huonosti ”
kielii nimenomaan siitä, että tytöllä ei ole käsitystä siitä, mitä takkahuoneessa on tekeillä. Tuossa vaiheessa hän ei ole nähnyt ulkopuolista, eikä häntä ole myöskään tähän käsitykseen johdateltu.
c) Nähtyään ”isän lattialla” ajassa 3:14, tyttö on mennyt ”Allun luo” , hän ei jäänyt keittiöön kuuntelemaan äidin puhelua, eikä hän näin ollen kuullut tämän antamia tuntomerkkejä:
mä seisoin siin rajal mis meni se makuuhuoneen ja olkkarin raja ni mä näin kun se murhaaja juoksi ve sielt kylppärist päi ja pääs sielt ikkunasta
K: Joo ja sen jälkeen?
A: Sit mää menin kattomaan Alluu kait sit vähä ajan pääst poliisit tuli (Kuuleminen 26.8.2009.)
d) Tyttö ei siis ole ollut puhelimen vieressä tai lähettyvillä, kun äiti antoi puhelimeen tekijän tuntomerkit ajassa 3:39 – 4:00:
3:43 Häke: Sano vähä tuntomerkkejä, mä voin sanoo poliisille, mustat
vaatteet ja mitä muuta
3:47 Anneli: Mustat vaatteet, siin oli joku, sanotaa et vähintää 180
senttii pitkä, vähä, aika tukeva/
3:53 1 Häke: Joo
3:54 Anneli:. Semmoset niiku mustat vaatteet, semmoset, ettei naamaa
kokonaa näkyny ihan vieraan näköne mulle
3:58 Häke: Iha vieras
3:59: Anneli: Jooh/ taustalta kuuluu Axxxxxx:n itkua
Hei tulkaa nopeesti
On kyseenalaista kuuluuko taustalta tytön itku – ohessa kohta, missä itkua Tuija Niemen mukaan on:
http://www.nbl.fi/~nbl3145/litter/tytonitku.wav
Joka tapauksessa ”itku” kuuluu varsin kaukana puhelimesta, joten tuskin tyttö on kuullut äidin antavan tuntomerkkejä.
e) kun tyttö seisoi portailla odottamassa poliisia äidin kanssa, huomio oli kohdistunut siihen, että poliisi löytää paikalle, tilanteessa ei ennätetty puhua eikä kerrota puhutun surmaajasta.
Ja oliko poikaa johdateltu, kun hän oli näkevinään murhaajan ikkunasta pihalla, kun poliisi oli tullut paikalle? Joka tapauksessa tyttö seisoi kiinni äidissä poliisin tullessa.
f) Poliisin tultua Aueria kuultiin tapahtuneesta, mutta silloin lapset olivat toisaalla sosiaalihoitajan huomassa, joten tässäkään tilanteessa Amanda ei ole kuullut Auerin puhuvan tekijästä tai antavan tekijän tuntomerkkejä.
Ensin poliisit tarkistivat tilanteen ja sairaanhoitajat uhrin kunnon. Tekijästä ei tuolloin varmaankaan keskusteltu. Tässä vaiheessa ”Osa lapsista oli omissa huoneissaan, osa oli siinä eteisessä äidin luona.”
Myöhemmin
Auer oli pääasiassa eteistilassa ja lapset omissa huoneissaan toisen sairaankuljetusyksikön hoitajien kanssa.
– –
Sairaankuljettajat juttelivat lasten kanssa niin kauan, kuin Raija Suominen tuli paikalle ja
otti lapset vastuulleen. ( Rikoskonstaapeli Ari Laakkosen kuulustelu 11.12.20076.)
Ja rikoskonstaapeli Tuomas Härmän mukaan
Vanhin tytär ei mennyt enää sinne
vanhempien makuuhuoneen suuntaan, vaan meni varmaankin muiden lasten kanssa lastenhuoneeseen.
Tämän jälkeen Auer vietiin sairaalaan.
Seuraavana päivänä tyttö kertoi Ari Auerin mukaan oma-aloitteisesti ulkopuolisesta tekijästä, kun hän oli sairaalassa katsomassa äitiä. Kertomuksessa tuntomerkit poikkeavat äidin antamasta siltä osin että tyttö kertoo nähneensä kirjoitusta huppumiehen selässä, eli kertomus ei ole identtinen äidin antaman kertomuksen kanssa (mikä kielisi johdattelusta).
Siis kertokaa, mistä välistä löytyy ”massiiviseen johdatteluun” verrattava tilanne?
Jos massiivista johdattelua on tapahtunut, sitä on kiistämättä kohdistunut
muihin lapsiin äidin pidättämisen ja tuomion jälkeen. Lasten kertomuksiin vuonna 2011 ei näin ollen voi luottaa. Johdattelu näkyy esim. tilakuuntelussa 2009: pienemmät lapset ovat kuulleet, että äitiä epäillään ("Auer: "et varmaan mä olen nyt sit taas epäiltynä"), minkä johdosta vanhin tyttö on viety kuulusteluihin. Lapset huutelevat päivän puheenaiheesta: ”mulhaja. se on anni. ei oo. se oon mää.”
Vanhempien kiljuminen, heittelyt ja lasinhelähdykset yms. olivat jo ihan tarpeeksi hirveitä. Myöhemmät tapahtumat, joista tuomio tuli KKO:ta myöten saattaa kertoa pojan kammosta loputkin kukaties.